Tahattoman lapsettomuuden vaikutukset parisuhteelle: pohdin eroa

Olen ollut hyvin samanlaisessa tilanteessa joten uskoisin ymmärtäväni mitä käyt läpi. Minä tosin olin sinua vanhempi, joten en enää ajatellut että ainakaan kenenkään muun kanssa tulisin lapsia ikinä saamaan enkä enää halunnut yrittää hoitojen kautta. Siksi koin enemmän itse olevani se joka tuotti pettymyksen miehelle siitä ettei hänestä tullut isää. Lopulta lähdin ihastukseni matkaan ja pääsimme aloittamaan suhteen puhtaalta pöydältä, sillä ajatuksella että olemme kahden aikuisen parisuhteessa eikä siitä lähtökohdasta että haluaisimme vanhemmiksi. Minulla on nyt paljon helpompi hengittää vaikka tiedänkin että ratkaisuni oli ehkä raukkamainen. Saan elää ihan oikeaa parisuhdetta enkä vain keskittyä lapsen hankkimiseen. Toistaiseksi olen hyväksynyt sen että jäin lapsettomaksi, mutta en tiedä miten paljon myöhemmin alan sitä katua. En halua kannustaa sinua eroon, mutta halusin jakaa kokemukseni siitä että aina se miten ”kuuluu” tehdä ei ole se ainoa ratkaisu.

Kuulostaa hyvin samalta kuin oma tilanteeni vuosia sitten. Ihastusta minulla ei ollut mutta ero kolkutteli mielessä. Vika oli miehessä ja hän halusi meistä lasta enemmän. Minä kuitenkin kärsin ne vuosien hoidot julkisella, kunnes siirryimme yksityiselle. Onnistuimme miehen omilla soluilla icsi menetelmällä saamaan 2 lasta (enempää en halua). Julkisen mielestä olimme menetetty tapaus.

Jos lapsia ei olisi tullut, en rehellisesti sanoen tiedä olisimmeko jääneet yhteen, mutta katsoisin sinuna vielä yksityisen puolen hoidot ja tekisin sitten vasta päätöksen jos ne eivät tuota tulosta. Meillä suhde elpyi lasten myötä entiselleen ellei paremmaksi.

Oma halu toisen edelle kirjoitti:

Tahtomattaan lapseton kirjoitti:

Parisuhde ilman lapsia kirjoitti:

Olen tietoisesti lapseton. En halua lapsia. Lapset ei ole mikään yhteiskunnan mittari. Olisit tyytyväinen kun voit täysillä keskittyä parisuhteeseen. Parisuhde voi olla hyvä myös ilman lapsia.

Hienoa, että voit elää haluamallasi tavalla. Minä en voi, koska haluan lapsen tai lapsia. Tällainen vähättely ja mitätöinti on ihan turhaa.

Mikä päähänpinttymä sinulla on minäMinäminä haluan lapsia. Haluaako miehesi samaa? Ole tyytyväinen mitä sinulla nyt on ja hyväksy tilanne. Ei lapsi autuaaksi tee ketään.

Mistä sinä mitään lapsista tietäisit, kun sinulla ei yhtäkään ole? Älä tunge tärkeilemään keskusteluun kun sinulla ei ole mitään kokemusta aiheesta, ei tahattomasta lapsettomuudesta eikä siitä, mitä lapsi antaa tai miksi ihmiset haluaa lapsia. Vaikutat muuten todella jälkeenjääneeltä ja katkeralta lapsettomalta, jonka lapsitoive on lopulta pakon edessä vaihtunut katkeraan vela-nillitykseen. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista jne taitaa tekstiesi sävyn perusteella päteä sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kannalta on parempi, että eroatte. Toivon, että hän löytää puolison, jolle hän riittää itsenään, vaikka ilman niitä lapsia. Sinulle( syntymätön) lapsikin on jo tällä hetkellä tärkeämpi kuin miehesi. Ajattelepa miehesikin kannalta asiaa. Sinusta on tullut ilkeä ja itsekäs. Haaveiletkin vieraista paremmista, kykenevistä miehistä jotka kykenevät lapsen siittämään. Melkoista miehesi pettämistä ajatustasolla. Minä en ainakaan haluaisi sellaista vaimoa /puolisoa.

Ilkeä ja itsekäs kun ap kärvistelee hoidoissa tehden kaiken työn vain siksi, että mies tuhkamuna? On melko luonnollista että tuhkamunan kanssa sitä rupeaa haaveilemaan terveistä miehistä, se nyt on elämän realiteetti mikä kannattaa hyväksyä.

Ap:han tässä nimenomaan on kaikkea muuta kuin itsekäs, moni olisi jättänyt tuhkiksen ja vaihtanut sellaiseen mieheen, jonka kanssa elämäss voi edetä halutulla ja normaalilla tavalla. Sen sijaan ap edelleen jaksaa yrittää kaikenmaailman kommervenkeillä tuhkiksen kanssa. Se on pyyteettömyyttä ja rakkautta, moni jättäisi vähemmästä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä, ero on ainoa järkevä ratkaisu. Älä pidä miestäsi löysässä hirressä enää yhtään pidempään. Syytät miestäsi, haluat vain lapsen, et miestäsi ja kaiken hyvän lisäksi hahmotat elämän merkityksen lapsen (ja siittämään kykenevän miehen) kautta.

Mieti omalle kohdallesi tilanne. Jos ”syy” olisi sinussa ja miehesi syyttäisi sinua. Miltä tuntuisi? Lapsettomuus on yhteinen trauma, nyt sinä myrkytät suhteesi ja ”omit” lapsettomuudenkin.

Lähde nyt, miehesi löytäköön aikuisen naisen rinnalleen.

Ja ap löytäköön terveen miehen, joka ei ole käytännössä eunukki.

Tahtomattaan lapseton kirjoitti:

Mies on suostunut siirtymään lahjasoluhoitoihin, ja odotamme nyt näitä hoitoja. Valitettavasti jonot näihin hoitoihin ovat 6-12kk Husilla, joten melkoista odottelua on edessä, taas. Enkä enää tiedä haluanko tai jaksanko vain odottaa.

Tuntuu, että tässä ovat vastakkain järki- ja tunnepuoli.

Jos lapsi on ainoa syy, miksi tästä suhteesta lähtisit (mikä on täysin ymmärrettävää, kun lapsen haluat ja lapsettomuus ei ole susta kiinni), niin ota huomioon että siinäkin voi mennä aikaa että tapaat miehen joka haluaa heti ruveta vauvantekohommiin (jotkut haluavat kuitenkin tutustua ensin ennen päätöstä yhteisestä jälkikasvusta), siihen päälle sitten yrittäminen (mikä taitaa keskimäärin olla 9kk) ja siihen päälle onnistunut raskaus (eli oletus ettei mikään mene pieleen, eli että ensimmäisestä tärppäämisestä ei tulisi keskenmenoa), jne. niin voi helpostikin venyä yli tuon 6-12kk... Ymmärrän siis tuskasi täysin ja aivan varmasti turhauttaa, mutta jos olette jo jonossa niin itse katsoisin sen kortin loppuun ensin. Voisittehan nyt heti tässä odottelun aikana mennä pariterapiaan, jos se auttaisi?

En ole kärsinyt lapsettomuudesta, joten en ota siihen itsessään kantaa koska en voi edes kuvitella mitä käyt läpi, täydet sympatiat ja tsempit sinne <3 Mutta pitkästä (14v+) parisuhteesta on kokemusta ja voin sanoa että on täysin normaalia että välillä tulee kausia jolloin tuntuu että parisuhde on "kuollut", varsinkin jos tulee jotain kiusauksia siihen kuivempaan aikaan vastaan. Tärkeintä on järkeillä, että kannattaako pitkää hyvää suhdetta heittää pois, jos hetkellisesti menee vähän huonommin. Omassa parisuhteessa on ollut pari kertaa suurempi kriisi missä oon jo selannut tosissani itselleni asuntoa ja henkisesti valmistellut eroa, mutta sitten se suhde onkin lähtenyt taas uuteen nousuun ja on ollut ihanaa. En jaksa uskoa että mikään pitkä suhde olisi kuukaudesta toiseen täydellinen ja pelkkää ruusuilla tanssimista, tietämättä nyt kuinka kauan olette olleet yhdessä, sanoisin silti että älä luovuta vielä <3 Katso vielä tuo kortti, ja mikäli se ei auta, vaan lapsettomuus on lopullinen tuomio tässä suhteessa, niin sitten ei kannata tehdä kompromisseja jos molemmat haluatte lapsia.

"Tällä hetkellä tuntuu, että pysyn tässä suhteessä vain lapsihaaveen ja käytännön asioiden vuoksi,"

Jos suhde on jo tuolla tasolla, niin ei sitä lapsella korjata. Täytyy sitä nyt olla kiintymystä ja kumppanuuttakin toisen vanhemman kanssa. Tulee pettymyksiä ja ero.

Jos olisit mies vastaavassa tilanteessa, olisit täysi sika, mutta naisena olet ihana ja vahva! Eli kannattaa etsiä parempi mies. 

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä, ero on ainoa järkevä ratkaisu. Älä pidä miestäsi löysässä hirressä enää yhtään pidempään. Syytät miestäsi, haluat vain lapsen, et miestäsi ja kaiken hyvän lisäksi hahmotat elämän merkityksen lapsen (ja siittämään kykenevän miehen) kautta.

Mieti omalle kohdallesi tilanne. Jos ”syy” olisi sinussa ja miehesi syyttäisi sinua. Miltä tuntuisi? Lapsettomuus on yhteinen trauma, nyt sinä myrkytät suhteesi ja ”omit” lapsettomuudenkin.

Lähde nyt, miehesi löytäköön aikuisen naisen rinnalleen.

Tämä! Itsekkyys huipussaan todella. Lasta ei missään tapauksessa suhteeseen, jossa puolisoa ei rakasteta riittävästi. Lapsettomuus koskettaa myös miestä, syyttely ei kyllä auta ketään. Lapsellista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi kannalta on parempi, että eroatte. Toivon, että hän löytää puolison, jolle hän riittää itsenään, vaikka ilman niitä lapsia. Sinulle( syntymätön) lapsikin on jo tällä hetkellä tärkeämpi kuin miehesi. Ajattelepa miehesikin kannalta asiaa. Sinusta on tullut ilkeä ja itsekäs. Haaveiletkin vieraista paremmista, kykenevistä miehistä jotka kykenevät lapsen siittämään. Melkoista miehesi pettämistä ajatustasolla. Minä en ainakaan haluaisi sellaista vaimoa /puolisoa.

Ilkeä ja itsekäs kun ap kärvistelee hoidoissa tehden kaiken työn vain siksi, että mies tuhkamuna? On melko luonnollista että tuhkamunan kanssa sitä rupeaa haaveilemaan terveistä miehistä, se nyt on elämän realiteetti mikä kannattaa hyväksyä.

Ap:han tässä nimenomaan on kaikkea muuta kuin itsekäs, moni olisi jättänyt tuhkiksen ja vaihtanut sellaiseen mieheen, jonka kanssa elämäss voi edetä halutulla ja normaalilla tavalla. Sen sijaan ap edelleen jaksaa yrittää kaikenmaailman kommervenkeillä tuhkiksen kanssa. Se on pyyteettömyyttä ja rakkautta, moni jättäisi vähemmästä.

Eli mies on vain siittäjä sulle? Tosi rakkautta 🙄 Jos ongelma olisi naisessa, mies olisi sika (silloinkin) jättäessään.

Tosi ikävää, jos ap jättää miehensä siksi, että mies ei kykene siittämään häntä raskaaksi, varsinkin, kun miehellä varmasti on ihan yhtä kova tai jopa kovempi vauvakuume kuin ap:lla.

Lapsihaave ja biologinen lisääntymisen tarve on niim voimakas tunne, että siinä jää lähes kenellä vain parisuhde toiseksi jos valitsemaan joutuu. Esim. meidän parisuhteemme oli todella hyvä, kunnes kohtasimme (selittämättömän lapsettomuuden). Olimme vuosia hoidoissa, ja kyllä mekin ihan yhdessä pohdimme pitääkö meidän erota jotta molemmat tai jompi kumpi voisi onnistua toisen kanssa toteuttamaan tämän haaveen. Suhdetta oli takana yli 10 vuotta ja tuohon asti ongelmatonta.

Saimme lopulta ainokaisemme hoitojen avulla, ja parisuhde palasi lähes alkutilanteeseen. Lapsettomuus on valtava kriisi elämässä, eikä sitä biologiaa ymmärrä ellei itse koe samaa. Hoidoissa suhteesta häviää helposti kaikki romantiikka ja seksikin tähtää vain lisääntymiseen.

Ap:lle tsempit, suhde voi korjautua kun se lapsi saadaan. Meidän suhde olisi ajautunut eroon ellei lasta olisi tullut.