Mies hermostuu kaikesta- Neuvoja?
Olemme olleet avomiehen kanssa pian 10 vuotta avoliitossa.
Mies on ollut aina hieman äkkipikainen. Nyt kuitenkin tuntuu, että tässä viimeisen vuoden aikana tilanne on " räjähtänyt käsistä" mies hermostuu pienistäkin asioista sekä syyttää minua kaikesta.
Hän on välillä jotenkin alakuloinen ja kun yritän kysyä syytä, niin mies vastaa, että kun ei ole harrastuksia ( sanoi haluavansa urheilla)
Olen yrittänyt kannustaa miestä urheilemaan, mutta koskaan ei lähde lenkille. Sitten kuitenkin jostain kumman syystä saattaa sanoa minulle " sinun takia en ehtinyt lenkille".
Mies ei myöskään halua, että teen ruokaa, vaan hänen pitää päästä keittiöön joka kerta. Sitten saattaa sanoa minulle " Olisin halunnut mennä paikkaa X, mutta en ehtinyt ruuan teon takia" ja tätä ennen olin ystävällisesti tarjoutunut tekemään ruokaa, mutta korotti ääntä että ei käy.
Mies korottaa ääntä myös joka asiasta. Jos jokin tavara on hukassa, niin huutaa siitä tai jos en heti ymmärrä jotain asiaa ja kysyn toisen kerran , niin mies hermostuu tai jos pitää yhtäkkiä tehdä tai mennä jonnekin, niin hänen hermot pettää täysin.
Onko kukaan samassa tilanteessa? Mikä miestä vaivaa?
Kommentit (64)
Jollei miehesi osaa sanoa mitään syytä mistä johtuu, niin veikkaan hormonitason laskua syyksi. Miesten vaihdevuodet taitaa olla kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei saisi varmaan tässä sanoa, mutta kehottaisin aloittajaa ja muita samanlaisen miehen kanssa olevia tutustumaan narsismiin. Exäni käytös oli ihan samanlaista, mutta keksin sille aina selityksiä ja olinkin mestari siinä: miehellä oli vaikea, traumatisoiva lapsuus, työuupumusta, masennusta, lapsettomuuden aiheuttamaa surua, testosteronivajetta jne. Sitten saimme viimein lapsen, ja ongelmallisesta käytöksestä tuli järjenvastaista ja elämästä yhtä helvettiä.
Selitys kaikkeen löytyi, kun tutustuin narsismiin, ja eron jälkeen tukenani olleet ammattilaiset ovat tästä diagnoosista samaa mieltä.
Kuulostaa niin tutulta, niin tutulta, että ihan kuin itse olisin kirjoittanut nuo kaikki.
Ongelmallista on myös se, että en yhtään tiedä kelle voisin puhua asiasta. Tuntuu, että olen yksin asian kanssa.
Mies raivostuu ja huutaa naama punaisena jos yritän puhua hänelle.
Ap
Et sinä ole yksin. Mene hakemaan keskusteluapua, niin saat selvyyttä tilanteeseen ja ulkopuolisen näkemyksen. Se auttaa sinua hahmottamaan asioita paremmin ja näkemään, mitä sinun on parasta tässä tilanteessa tehdä.
Jos on pieniä lapsia, puhu tilanteesta neuvolassa, niin pääset puhumaan neuvolapsykologin kanssa. Yksi hyvä ja ilmainen/edullinen vaihtoehto on terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja (ainakaan täällä käynnit eivät maksa mitään), tai sitten varaat ajan jollekin terapeutille. Tai soita Nollalinjalle ja kerro miehesi käytöksestä. Myös henkinen väkivalta on väkivaltaa - ja se jättää itse asiassa pahemmat arvet kuin fyysinen väkivalta, minkä tiedän itse kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei saisi varmaan tässä sanoa, mutta kehottaisin aloittajaa ja muita samanlaisen miehen kanssa olevia tutustumaan narsismiin. Exäni käytös oli ihan samanlaista, mutta keksin sille aina selityksiä ja olinkin mestari siinä: miehellä oli vaikea, traumatisoiva lapsuus, työuupumusta, masennusta, lapsettomuuden aiheuttamaa surua, testosteronivajetta jne. Sitten saimme viimein lapsen, ja ongelmallisesta käytöksestä tuli järjenvastaista ja elämästä yhtä helvettiä.
Selitys kaikkeen löytyi, kun tutustuin narsismiin, ja eron jälkeen tukenani olleet ammattilaiset ovat tästä diagnoosista samaa mieltä.
Kuulostaa niin tutulta, niin tutulta, että ihan kuin itse olisin kirjoittanut nuo kaikki.
Ongelmallista on myös se, että en yhtään tiedä kelle voisin puhua asiasta. Tuntuu, että olen yksin asian kanssa.
Mies raivostuu ja huutaa naama punaisena jos yritän puhua hänelle.
ApEt sinä ole yksin. Mene hakemaan keskusteluapua, niin saat selvyyttä tilanteeseen ja ulkopuolisen näkemyksen. Se auttaa sinua hahmottamaan asioita paremmin ja näkemään, mitä sinun on parasta tässä tilanteessa tehdä.
Jos on pieniä lapsia, puhu tilanteesta neuvolassa, niin pääset puhumaan neuvolapsykologin kanssa. Yksi hyvä ja ilmainen/edullinen vaihtoehto on terveyskeskuksen psykiatrinen sairaanhoitaja (ainakaan täällä käynnit eivät maksa mitään), tai sitten varaat ajan jollekin terapeutille. Tai soita Nollalinjalle ja kerro miehesi käytöksestä. Myös henkinen väkivalta on väkivaltaa - ja se jättää itse asiassa pahemmat arvet kuin fyysinen väkivalta, minkä tiedän itse kokemuksesta.
Kiitos avusta ❤️
Ap
Miksi ihmeessä sinä edes tyrkytät apua ja yrität tehdä jotain, vaikka tiedät, että ei kelpaa? Usko jo ja myönnä itsellesi totuus: sinä et ole vastuussa toisen ihmisen elämästä, onnesta etkä edes terveydestä. Anna hänen kiehua omassa liemessään äläkä yritä niin mahdottomasti pelastaa häntä.
Pelasta nyt itsesi! Vaikka olet nykyiselle miehelle arvoton ja kelpaamaton, ehkä onni odottaa sinua aivan toisaalla.