Te, jotka aloititte säännöllisen alkoholin käytön 12-14 vuotiaana...
...millaisia olette nykyään? Onko elämä mennyt kaikesta huolimatta hyvin, kärsikö koulu nuorena?
Säännöllisellä tarkoitan sitä, ettei kyse ole vaan kokeilusta vaan ihan humalahakuista juomista esim. joka toinen viikonloppu.
Mietin, että mitenhän se vaikuttaa tuon ikäiseen...
Kommentit (75)
Sain lapset 18 ja 20vuotiaana, naimisiin menin viime kesänä (olen 92). Lapsilla eri isät, mutta molemmat mukana kuvioissa.
Ammattikoulu on vielä kesken, mutta syksyllä jatkan näillä näkymin opiskelujani sähkö alalla.
Aloitin säännöllisen alkonkäytön(=kännit, usein sammumiseen saakka, joka pe ja la) 13-vuotiaana, jatkoin n 15-vuotiaaksi, jolloin harvensin. Kännääminen sinänsä jatkui vielä yliopistovuosienkin ajan. Koulu sujui hyvin ja pääsin heti yliopistoon, suoritin tutkinnon kuudessa vuodessa kuten muutkin ja nyt olen hyvässä työssä. En tietenkään tiedä, miten briljantti olisin ilman kännäämisiä.
4 kannattaako 92-vuotiaana enää uutta alaa opiskella?
Ei vaikuttanut mitenkään erityisesti. No koulu ei ylä-asteen jälkeen kiinnostanut, mutta nykyään on vakituinen duuni prismassa ja suoritan myynnin ammattitutkintoa. 28v ja olen 3 lapsen yh-mutsi, hyvin menee.
Ihan normaalisti elämä on edennyt. Olen korkeakoulutettu, perheellinen ja naimisissa, vakinaisessa työssä. En juurikaan juo alkoholia enää nykyisin (ainakaan kerralla), koska en erityisemmin pidä humaltumisesta eikä perheellisenä ole aikaakaan sellaiseen.
Nyt ajattelen tietysti, että aloitin alkoholinkäytön aivan liian nuorena (13-v). Se oli oire tylsistymisestä ja teini-iän kapinasta pikkukaupungissa. Lapsuudenperheeni oli/on ihan tavallinen työläisperhe, en ollut mitenkään syrjäytymisvaarassa koskaan. Aina pysyi humalassakin järki päässä ja kavereista pidettiin huolta. Ja harvoista ylilyönneistä otettiin opiksi.
Niin ja koulussa olin ihan keskitasoa, hiukan päälle kasin keskiarvo.
8
Join ekat kännit 12w (nyt olen 32) ja valehtelisin jos väittäisin ettei aikanen aloitus ikä olisi vaikuttanut elämään.. Tai mistä sitä tietää. Asun samassa kaupungissa kun lapsena enkä ole opiskellut vaikka olisin halunnut. Kun saa lapsia nuorena on tehtävä uhrauksia.... Toivon ettei oma 15w tyttöni tee samoja virheitä ja käy koulunsa.
Peruskoulun paperien k.a 9,2 ja Lukion k.a 8,7. Kirjoitin M:n paperit. Edustin harrastamassani lajissa Suomea MM-kisoissa vuonna 2010, opiskelin vuoden avoimessa yliopistossa kieliä ja matkustelin ja työskentelin kaksi vuotta ulkomailla. Palasin Suomeen ja opiskelin AMK:ssa pari vuotta, kunnes totesin että väärä ala ja hain yliopistoon. Nyt ensimmäinen opiskeluvuosi takana unelma-alaa.
.
Humalluin ensimmäisen kerran 14-vuotiaana ja join säännöllisesti kerran pari kuussa humalahakuisesti 20-vuotiaaksi saakka. Nykyisin juon kerran n. Joka toinen kuukausi humalahakuisesti ja pari kertaa kuussa yhden tai kaksi juomaa.
Olen nyt 24-vuotias.
Olin teiniäiti, mutta tasapainoinen ja vastuullinen aikuinen nykyään. Koulu on aina mennyt hyvin, minulla on kaksi tutkintoa nyt parikymppisenä. Kauhistellen ajattelen menneisyyttäni ja kaksitoistavuotiaana kännissä heilumista ja ajattelen, että onneksi kuvioihin ei tullut mitään vahvempia aineita tai muuta vastaavaa.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:11"]...millaisia olette nykyään? Onko elämä mennyt kaikesta huolimatta hyvin, kärsikö koulu nuorena?
Nyt olen raitis alkoholisti. Kouluja en saanut käytyä joten työttömänä ollaan. Ylä asteen toki sain käytyä. Join 13vuotiaana lähes jokapäivä useamman yleensä siiderin jotka meni kyllä päähän. Mielenterveysongelmia on pitkä lista. Monia huumeita on tullut kokeiltua. Lastenkodissa asuin 16-18vuotiaana. Alkoholin alaisena olen tehnyt väkivaltarikoksia ja näpistellyt, tullut väkvalta ja seksuaalirikosten (useampien) uhriksi. Liikkunut huonossa seurassa. herännyt oudoista paikoista jonkun ällötyksen vierestä. Mutta nyt olen päihteetön lainkuuliainen ihminen joka ei liiku huonossa seurassa.
27v nyt, ei lapsia. Alkoholin käyttöni oli melko rajua yläasteella ja varmasti lähes joka viikonloppu olin humalassa. Vanhempani erosivat, kun olin 13, ja uskon sen vaikuttaneen itseeni aika voimakkaasti. Vanhempani tiesivät juhlimisestani, mutta katsoivat asioita läpi sormien, koska ajattelivat minun oireilevan erosta.
Ja koulu meni huonosti. Keskiarvo taisi olla 7 pintaan. Pääsin sentään lukioon, jossa oma meno rauhottui, kun muut vasta alottelivat kokemuksia. Pääsin suoraan lukiosta Helsinkiin kauppakorkeakouluun, valmistuin maisteriksi 24-vuotiaana, nyt on omistusasunto Etelä-Helsingissä ja työskentelen oman alan töissä tilintarkastajana isossa organisaatiossa. Alkoa käytän edelleen kohtuudella, tosin kirkkaita en enää juo.
Itselle siis kävi hyvin, ja noilta ajoilta on paljon hyviä muistoja. Pysyin kaukana kuitenkin huumepiireistä. Tiedostan kuitenkin nyt, että olisi tuossa voinut pahastikin käydä, esimerkiksi jos olisi ajautunut vähän pidemmälle, eikä alkoholi olisi riittänyt. On paljon ikäviäkin tarinoita kerrottavana niistä porukoista, joissa nuorena pyörin. Eli suosittelisin kuitenkin myöhempää aloitusta, vaikka kun on edes 15-16. Ei se dokaaminen voi millään tavalla hyvää noin nuorelle tehdä.
on kait aika paljon kotioloista ja ihmisen elimistöstä kiinni miten vaikuttaa. jos vanhemmat elää perusrauhallista elämää, usein lapsikin siihen ennen pitkää ajautuu, vaikka nuoruusvuosina olisi ollutkin rankkaa juomista.
mutta jos juo kovin suuria määriä tosi usein ja vuosia tai vuosikymmeniä, niin kyllähän sen ihmisestä huomaa. jollain tavalla.
Nykyään ei kauheasti alkolla läträäminen kiinnosta. Kävin lukion ja amk:n ja nyt vakitöissä. Omistan talon ja olen menossa vuoden päästä naimisiin. Ikää 24v.
Koulu meni huonosti siitä lähtien kun aloin ryypätä (6. lk alussa). Kasilla jouduin vieroitukseen ja kahdeksi vuodeksi lastenkotiin.
Kun pääsin hyvän käytöksen ja raittiuden vuoksi pois 17-vuotiaana, lopetin (pakko)amiksen, aloin iltalukion ja 20-vuotiaana pääsin opiskelemaan yliopistoon. Alkoholia join viimeksi 15-vuotiaana enkä koske muihinkaan päihteisiin (paitsi kahviin).
Join ensikännit vasta 14-vuotiaana, vaikka monet kaverit olivat jo juopotelleet aikaisemmin. Meillä oli kotibileitä, joissa kutsuttuna oli koko luokka. Muistelen vain muutaman jättäneen tulematta. Tulijoista kaikki joi alkoholia. Tiettävästi kaikista on tullut tavallisia, vastuullisia aikuisia ammateiltaan lakimiehestä opettajaan ja insinööristä hoitajaan. Vaikka teininä tuli juotua humalahakuisesti, en ole aikuisena nähnyt humalajuomisessa mitään mieltä. Muutenkin tulee kulutettua alkoa minimaalisesti, mutta täysin absolutisti en ole. Ai niin, ei kärsinyt koulu bileistä, yli ysin ka:lla pullahdin putkesta ulos.
Ei vaikuttanut niin huonosti kuin äkkiseltään luulisi. Koulu ei tosin kiinnostanut ja se kaduttaa näin nelikymppisenä.
Olen kuitenkin mukavassa vakiduunissa valtiolla esimiesasemassa ja elämä muutenkin mallillaan. Lapsia ei ole, kun en oo koskaan niitä halunnut.
Alkoa otan satunnaisesti. Silloin kun juon, juon paljon eli kunnon kännin, mutta voin kyllä olla pidempiäkin aikoja kokonaan juomatta. Suhde alkoholiin on sillä tavalla vääristynyt, että ns. välimuotoja ei ole eli otan joko kunnolla tai sitten en lasillistakaan.
Jos on alkanut juoda nuorena ja koulu ym. menee huonosti niin kumpi on syy ja kumpi seuraus?
Juuri valmistun amk:sta ja töissä käyn. Ihan normaali ihminen olen :D
Ei vaikuttanut mitenkään. Keskiarvo oli yläasteella lähellä yhdeksää ja lukiossa olin stipendiaatti, muun muassa kielten keskiarvo silloin 10. Nyt on KTM-tutkinto taskussa ja aloittelen oman alan töissä. Alkoholia menee edelleen noin joka toinen viikonloppu ja olen sinkku.
Ihan hyvin on jatkunut säännöllinen käyttö ilman ongelmia näin viisikymppiseksi asti. Ei ongelmia.