Te, jotka aloititte säännöllisen alkoholin käytön 12-14 vuotiaana...

Opiskelen Helsingin yliopistossa alaa, johon on vaikeahko päästä. En ole missään lääkiksessä, mutta sanoisin alaani suht arvostetuksi. Peruskoulusta pääsin lähes kympin keskiarvolla ja lukiosta E:n papereilla. Nykyään juon humalahakuisesti (noin 6 annosta) noin kolme kertaa kuussa. Opiskelijabileitä on vain niin paljon. Olen vähentänyt kertajuomisen määrää, jossain vaiheessa minulla oli kausi, jolloin meni usein ainakin 10 annosta bileiltana. Toisaalta nykyään käyn useammin ulkona, koska saan itse päättää työvuoroni ja pääsisin vaikka kaikkiin bileisiin.

Alotin ryyppäämisen 12-vuotiaana ja join vähintään kahdesti viikossa itseni kovaan humalaan, tämä kuitenkin loppui 15 ja puoli vuotiaana kun sain oman kulkupelin ja uusi kostee kausi alko 18 kun pääsin baarehin, se kesti alle vuoden. Nyt on kaks ammattitutkintoa takana ja oon ihan normaali 22v nuori nainen, tosin alkoa käytän enään kerra tai kaksi vuodessa.

19-vuotiaana kyllä alkoholia kuluu vieläkin mutta oon aatellut että se kuuluu tähän nuoruuteen. Ekat kännit vedin 13-vuotiaana ja säännöllisempi ryyppäys alko 14 vuoden iässä. Lukiossa vielä ollaan ja ihan hyvin on sujunut.

Ekat kännit 16v. Ryyppäsin joka KE PE LA. Kävin amikses sillo vielä, jaksoin opiskella silti. Sit löysin sen oikean miehen, olin 23v. Lapsen sain 25v. Sit vähenty juomine, ryyppäsin kerran kuussa, nyt 35v. Neljä lasta ja juomine noin 2-3x vuodessa..koha nyt elääkkeelle pääsee ja muksut muuttaa muualle ni taas alkaa "biletykset/kännäämiset" hehe..

Aloitin 13-vuotiaana juomisen, yläasteella join joka viikonloppu itseni pöydän alle. Lukiossa aloin seurustella vakavammin hiukan vanhemman ja rauhallisemman pojan kanssa ja omakin meno rauhoittui. Kuitenkin aina, kun bileissä tai baarissa olin, vedin aina perseet olalle. Eli ehkä joka toinen kuukausi.

Nyt ikää 26 vuotta. Olen naimisissa ja pienen tytön äiti. Valmistuin oikeustieteen maisteriksi viime vuonna. Asun tällä hetkellä perheen kanssa ulkomailla ja olen tyytyväinen elämääni.

Alkoholia olen juonut viimeksi 2,5 vuotta sitten, nykyisen mieheni pyynnöstä. Olen itsekin tajunnut, että en osaa nauttia alkoa, aina menee överiksi.

Olen nyt 22-vuotias, ekat kännit join 14-vuotiaana. Muuten on mennyt elämä ihan hyvin mutta kouluja en ole käynyt kuin ammattikoulun, jatko-opinnot ovat vähän viivästyneet kun en oikein vielä tiedä "mikä musta tulee isona". Töissä käyn ja asun poikaystäväni kanssa, ollaan oltu yhdessä kohta 5 vuotta. Lapsia meillä ei ole eikä ihan heti tulekaan.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 00:05"]Olen nyt 22-vuotias, ekat kännit join 14-vuotiaana. Muuten on mennyt elämä ihan hyvin mutta kouluja en ole käynyt kuin ammattikoulun, jatko-opinnot ovat vähän viivästyneet kun en oikein vielä tiedä "mikä musta tulee isona". Töissä käyn ja asun poikaystäväni kanssa, ollaan oltu yhdessä kohta 5 vuotta. Lapsia meillä ei ole eikä ihan heti tulekaan.
[/quote] Niin ja joskus 15 kesäisestä lähtien alkoholin käyttö oli viikottaista ja luokkaa viinapullo tai mäyräkoira illassa, lyhyesti sanottuna kotona oli vaikeaa useammastakin syystä. Yläasteella kävin koulussa ehkä kolmena päivänä viikossa ja silloinkin aina myöhässä. Ihmettelen miksei asiaan koskaan kukaan puuttunut, parempi mun olis ollut huostaanotettuna kuin kotona. Ainakin opin varhain pitämään itsestäni huolen ja ihme kyllä raha-asiani olen aina osannut hoitaa vaikka kotoa muutin (heitettiin pihalle) samantien kun täytin 18. Nykyään käytän alkoholia ehkä kerran kuukaudessa enkä silloinkaan ole kovin humalassa, useammin olen baarissa selvinpäin tai juon yhden tai kaksi

Siten että elämä meni rehellisesti vähän päin vattua. Tai ei ihan kokonaan, on mulla luottotiedot ja asunto mitä monella ei. Vähän sain välillä skarpattua esim luin ammatin vaikka meni 4. vuodelle. Mutta psyyke melkoisen paskana kuitenkin olin jo melko huonossa jamassa 23-vuotiaana, jolloin lopetin kokonaan. Ja kun lopetin, joidenkin osa-alueiden kohdalla henkinen kehitys jatkui siitä mihin se pysähtyi silloin kun aloitin juomisen. Tämä on ollut aivan kamalaa. Älkää aloittako juomista noin nuorena, tai ollenkaan. Melko varmasti kostautuu myöhemmin tavalla tai toisella.

Ihanpa tosi uskottavia nää "ryyppäsin tosi paljon eikä missään tuntunu ja opinnot meni huippuhyvin ja nyt hieno arvostettu rahakas ammatti."
Haluatteko todella yllyttää vasta yläasteelle menneitä nuoria jatkamaan holtitonta juomista?
Eipä silti että uskoisin viinakierteessä viihtyvien ja elämäänsä huomaamatta tuhoavien nuorten täällä palstalla neuvoja etsivän.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:11"]

...millaisia olette nykyään? Onko elämä mennyt kaikesta huolimatta hyvin, kärsikö koulu nuorena?

Säännöllisellä tarkoitan sitä, ettei kyse ole vaan kokeilusta vaan ihan humalahakuista juomista esim. joka toinen viikonloppu.

Mietin, että mitenhän se vaikuttaa tuon ikäiseen...

[/quote]

Join lähes joka viikonloppu kunnon kännit 8. luokalta saakka. Aloittelin harvakseltaan jo seiskalla. Lukioaikaan asuin jo poissa kotoa, ja silloin tuli sekoiltua viikollakin. Koulu ei ihme kyllä kärsinyt, tai no, ehkä mulla sitten ois ollut kympin ka ilman sitä sekoilua. Ysin keskiarvolla ja laudaturin papereilla ylioppilaaksi, yliopistossa riehakas opiskelijaelämä jatkui, valmistuin kuitenkin hyvin paperein. Menin naimisiin, sain työpaikan, syntyi lapsi ja lakkasin dokaamasta. Nykyisin käytän alkoholia harvoin. Nuorena dokasin varmaankin masennukseeni ja diagnosoimatonta adhd:ta lievittääkseni.

Aloitin ryyppäämisen 11 vuotiaana ja suoritinvain peruskoulun. Yläasteella aloin kokeilla huumeita ja käytin säännöllisesti mm. piriä. Tulin vahigossa raskaaksi kolme vuotta sitten ja se pakotti raitistumaan. Lastensuojelu on kuitenkin mukana elämssä yhä. Olen 28-vuotta yhden tytön yh-äiti. Raittiina olo vaatii yhä työtä.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 00:45"]Ihanpa tosi uskottavia nää "ryyppäsin tosi paljon eikä missään tuntunu ja opinnot meni huippuhyvin ja nyt hieno arvostettu rahakas ammatti."
Haluatteko todella yllyttää vasta yläasteelle menneitä nuoria jatkamaan holtitonta juomista?
Eipä silti että uskoisin viinakierteessä viihtyvien ja elämäänsä huomaamatta tuhoavien nuorten täällä palstalla neuvoja etsivän.
[/quote]

En halua yllyttää ketään mihinkään. Itse vastasin tähän aloitukseen miettien, että miksi minusta ja kavereistani ei tullut "jotain ihan kamalaa", vaikka joimme teininä. Ehkä syitä voisi olla esim. vakaat kotiolot, koulu meni hyvin ja tavoitteet olivat sen suhteen korkealla (kiitettävä arvosana tai koetulos oli bileitä tärkeämpi), järkevät harrastukset (tosin partioleireillä jotkut oppivat ryyppäämään) jne. Olimme siis keskiluokkaisten perheiden kakaroita, joilla kaikki oli hyvin. Me emme alkaneet juomaan kestääksemme tai paetaksemme todellisuutta, vaan silkasta uteliaisuudesta.
.
Olisiko tähän aloitukseen pitänyt vastata vain niiden, joilla teiniaikojen juominen vaikutti radikaalisti - ja nimenomaan tuhoavasti - elämään? Voisin kuvitella, että he ovat kuitenkin vähemmistöä suomalaisissa nuorissa.

14-vuotiaana aloitin juomisen ja kokeilin myös muita päihteitä. Täysi-ikäistyttyä väheni paljon ja nyt päälle parikymppisenä opiskelen lääkiksessä, en käytä alkoholiakaan enää kuin harvoin ja silloinkin lähinnä max pari annosta esim. ruoan kanssa. Teininä juhliminen oli kivaa, nyt mennyt jo maku ja muut asiat kiinnostavat enemmän :)

Ammattikoulun kävin, siitä töihin ja nyt ihan tavallista arkea miesystävän kanssa. Käydään töissä, urheillaan ja alkoholia juon ehkä kerran kuukaudessa humalahakuisesti, muuten nolla linjaa. Toki kesällä voi maistua enemmän kun juhlia tiedossa enempi. Juominen silloin tällöin on hauskaa, mutta inhoan krapuloita kun ei saa mitään aikaseksi ja salilla käymiset pitää skipata. Joka vuosi juominen vähenee kun saa huvia muistakin asioista ja nuorempana tuli juotua lähes joka vkloppu, joten enää ei jaksa.

Niin ja ekat kännit tuli juotua varmaan jo 12 vuotiaana. 14 vuotiaasta eteenpäin oli melkein joka vkloppuista (kahtena päivänä) sekä usein myös keskiviikkoisin. Röökiä myös paloi. 19 vuotiaasta lähtien juominen pikkuhiljaa vähentyi, tilalle tuli liikunta ja röökin polttokin loppui. Nyt olen 23 vuotias. Jos saan lapsia, kannustan heitä liikkumaan ja opetan syömään terveellisesti ja tovon että vkloppuisin harrastukset ja muut aktiviteetit houkuttaa enemmän kuin alkoholin juominen.

Ensihumala 12-vuotiaana ja säännöllisesti 14-vuotiaasta. Nyt 30, tuplamaisteri, vuosibrutto lähes €100t, mies, oma koti, ei lapsia. Juon edelleen perjantaikännit ja joskus viikollakin.

Olen nelikymppinen, join varmaan joka vkloppu kasilla ja ysillä yläasteella, lukiossa meno rauhottui. Yliopistoaikana tuli kyllä juhlittua varsin railakkaasti ja vähän sen jälkeenkin. Vakityössä olen, kaksi yliopistotutkintoa ja perhekin löytyy. Teini-iän kaverit yhä mukana elämässä, ja kaikilla sama tilanne eli koulut käyty ja normielämää viettävät.

Ei meillä ryyppämiseen ollut sen kummempaa syytä, pidettiin vain hauskaa. Olimme varmaan onnekkaita, kun mitään ei sattunut eikä ollut mitään teiniraskauksia yms.

En silti tietenkään suosittele nuorille, mutta ei se teini-iän ja nuoruuden rilluttelu elämässä pärjäämiseen vaikuttanut.

Ekat kännit 13v. Siitä meni varmaan 1,5v seuraaviin ja teini-iässä otettiin kaveriporukalla aika paljon. Tupakanpolton aloitin siinä 14-15v iässä. Meillä oli aika leppoisa porukka, voisi sanoa että hauskaa pidettiin mutta mitään pahuutta ei ollut (rikollisuutta tai huumeita). Koskaan en lintsannut ja koulu meni hyvin niin kavereilta kuin itseltäkin. Pari ammatillista tutkintoa olen suorittanut, näin yli kolmekymppisenä on jäänyt harmittamaan lukion puute ja nykyään siis lisäkouluttautumisen mahdollisuus. Aikanaan tuli mentyä porukan mukana eikä niinkään tulevaisuutta ajatellut.. Tapasin aviomieheni 21v ja ensimmäinen lapsi syntyi ollessani 26v. Periaatteessa mulla on ihan hyvä vakityö, asunto on oma ja elämä seesteistä. Edelleen tykkään bilettää, perheen myötä se vain onnistuu harvemmin. Festareilla käyn joka kesä edelleen. Tupakanpoltto on ollu luonnollisesti tauossa raskaus- ja imetysajat mutta harmillinen riippuvuus siihen edelleen on, se harmittaa että koskaan aloittikaan. 

En voi sanoa että aikainen alkoholin käyttö olisi mitenkään elämääni pilannut.

Jaah, kyllä se koulu kärsi. Tosin vaikka en olisikaan juonut, niin en ole silti tyypiltäni mikään ällän oppilas, mutta olisin varmasti yrittänyt enemmän.

.

Nyt olen 24v, naimisissa, vakituisessa työsuhteessa ollut 18-vuotiaasta asti ja ylioppilaaksi valmistuin aikuislukiosta rivillä ECCAA. Juon edelleenkin liikaa niillä kerroilla kun lähden bilettää, ja olen koko aikuisikäni tarkastellut suhdettani alkoholiin. Välillä on ollut oikeasti ongelmiakin sen kanssa. Muutama vuosi sitten sen verran, että minulle puhkesi kilpirauhasongelmia ja keliakia.
.

Omien lasten saamisessa pelottaa nimenomaan nämä päihdeasiat. Kaikin puolin. Kenenkään pikkuteinin ei tulisi käyttää mitään päihteitä kasvuiässä. Pystynkö luomaan sellaisen kodin, että omani ei tarvitsekaan sitä alkoholia kokeilu enemmän käyttää?

.

Onneksi olen vielä nuori ja mulla on aikaa kasvaa itse ennen toisen kasvattamista.

Näitä peukutuksia on taas ihan mahdoton käsittää. Miksi kaikki, jotka on aikuistunert normaalisti alapeukutetaan hurjana?

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:35"]

Olin teiniäiti, mutta tasapainoinen ja vastuullinen aikuinen nykyään. Koulu on aina mennyt hyvin, minulla on kaksi tutkintoa nyt parikymppisenä. Kauhistellen ajattelen menneisyyttäni ja kaksitoistavuotiaana kännissä heilumista ja ajattelen, että onneksi kuvioihin ei tullut mitään vahvempia aineita tai muuta vastaavaa.

[/quote]

Jos oot parikymppinen niin tutkinnot ei varmaankaan ole korkeakoulututkintoja. Ehkä kynsiteknikko ja meikkaaja?