Te, jotka aloititte säännöllisen alkoholin käytön 12-14 vuotiaana...

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 06:39"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:35"]

Olin teiniäiti, mutta tasapainoinen ja vastuullinen aikuinen nykyään. Koulu on aina mennyt hyvin, minulla on kaksi tutkintoa nyt parikymppisenä. Kauhistellen ajattelen menneisyyttäni ja kaksitoistavuotiaana kännissä heilumista ja ajattelen, että onneksi kuvioihin ei tullut mitään vahvempia aineita tai muuta vastaavaa.

[/quote]

Jos oot parikymppinen niin tutkinnot ei varmaankaan ole korkeakoulututkintoja. Ehkä kynsiteknikko ja meikkaaja?

[/quote]

So?

Aloitin 14-vuotiaana eli rippikesänä, täysin 15 loppuvuodesta. En nyt muista, joinko joka toinen vkl, mutta silloin tällöin. Alkomäärät oli suhteellisen pieniä, vaikka niistä humalaan tulikin. 4-5 olutta tai vajaa pullo Marlin omppuviiniä maksimissaan ja olin ihan tillin tallin.

Mitä se vaikutti elämääni? En ole koskaan sylkenyt pulloon, mutta minulla ei myöskään ole alkoholiongelmaa. Tällä hetkellä 41-vuotiaana juon lähes viikottain kerran, yleensä lauantaina, mutta humalassa olen harvoin. Edellisestä kerrasta on vuosia. Enemmänkin se on sellaista tissuttelua kotisohvalla.

Koulu meni silloin hyvin ja peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 9.6. Lukio meni yhtä hyvin ja kirjoitin erinomaiset paperit. Valmistuin yliopistosta 24-vuotiaana ja olen ollut töissä koko ajan sen jälkeen pl. äitiyslomat.

En puolustele teinien ryyppäämistä, mutta ei se automaattisesti tuhoa lapsen tulevaisuutta. Omassa ystäväpiirissäni alettiin samaan aikaan juomaan ja kaikki olimme erittäin hyviä oppilaita koulussa. Nykyään yliopiston käyneitä perheenäitejä ja kenelläkään ei ole päihdeongelmaa.

Aloitin juomisen ja tupakanpolton 13v. Peruskoulu sujui siinä sivussa, mutta mielenterveysongelmia ja irtosuhteita riitti. Sain hyvästä seksistä vastineeksi juomaa ja röökiä.. amiksen aikaan lopetin polttamisen ja juomisen kokonaan! Se oli hyvä päätös. Seksuaalisuuteni on rikkonainen ja minua vaivaa masennus.

13 v. join ekan kerran itseni humalaan. Yläasteella alkoholia tuli käytettyä todella paljon. Lukiossa meno rauhoittui, ja alkoholin huutuisia bileitä oli harvemmin. Nyt yliopisto-opiskelijana alkoholia kuluu ainakin paljon vähemmän kuin monilla opiskelukavereillani :) Selvisin aika vähillä vammoilla ja ongelmilla ottaen huomioon, kuinka nuorena kännääminen alkoi. Syksyllä valmistun akateemiseen ammattiin, enkä koe olevani riippuvainen alkoholista, joten minulla ex nuorisohulttiolla kävi hyvä tuuri! :)

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:11"]

...millaisia olette nykyään? Onko elämä mennyt kaikesta huolimatta hyvin, kärsikö koulu nuorena?

Säännöllisellä tarkoitan sitä, ettei kyse ole vaan kokeilusta vaan ihan humalahakuista juomista esim. joka toinen viikonloppu.

Mietin, että mitenhän se vaikuttaa tuon ikäiseen...

[/quote]

Ensimmäisen kännini vedin 11 vuotiaana uutenavuotena niin että sammuin hankeen. Leuto sää todennäköisesti pelasti henkeni, sillä heräsin hangesta kuset housussa joskus vajaan parin tunnin päästä sammumisesta. Sain "isoilta pojilta" (14-15 vuotiaita) juoda heidän pullostaan ja samat jannut minut hylkäsivät yksin kaupungille haahuilemaan, jonne sitten eräälle syrjäkujalle sammuinkin kusipaikkaa etsiessäni.

Tuon jälkeen olinkin kolme vuotta maistamatta tippaakaan, kunnes sitten 14 vuotiaana otin seuraavan kerran. 14-18 vuotiaana vetelin siinä missä muutkin teinit, eli välillä joka viikonloppu ja välillä hieman harvemmin, mutta kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti useammin kuin pari kertaa kuussa.

18 vuotiaana käyttö väheni, mutta 30 ikävuoden jälkeen ehkä hieman lisääntyi, mutta ongelmakäyttäjää minusta ei koskaan tullut, vaan maksimissaankin se on ollut sellaista viikonloppujuomista.

Nykyään en juo käytännössä ollenkaan. Silloin tällöin saunaoluen, tai oluen hyvän pihvin kanssa. Kirkkaita en ole juonut oikeastaan juuri koskaan, mitä nyt satunnaisesti jotain drinkkejä, mutta niistäkin jo vuosia aikaa. Viimeisestä kunnon kännistä on jo useampi vuosi aikaa.

Yksi syy käytön vähenemiseen on se, että näin vanhemmiten en enää käy viihteellä ja minulle humalajuominen on aina liittynyt viihteellä käymiseen. Kalsarikännejä en ole koskaan harrastanut. Toinen syy on se, että minulle on aina tullut hitonmoinen krapula, vaikka en tuon ekan kerran jälkeen ole koskaan itseäni sammumispisteeseen juonutkaan, enkä muutenkaan koskaan örvellyspisteeseen asti. Näin vanhemmiten vaan krapulat tuppaa kestämään jo kolmatta päivää ihan kevyestä kenttäkännistäkin. Ei vaan jaksa maata sängyssä kahta päivää.

Huumeita en koskaan edes kokeillut, en edes livenä nähnyt ja tupakkaakaan en ole koskaan vakituisesti polttanut, kokeillut toki olen.

Mutta joo siis ihan tavallinen töissä käyvä keski-ikäinen minimaalisesti alkoholia käyttävä mies minusta on tullut ja alkoholin suurkuluttaja en ole ollut koskaan.

-m47-

Alkoholismista kärsii noin 10% aikuisikäisestä väestöstä. Eräs tavallisimmista alkoholismin indikaattoreista on humalahakuisen juomisen alkaminen nuorella iällä, alle 18 v. Tämä on siksi erityisen vaarallista, koska kehitysvaiheessa olevat ihmisaivot addiktoituvat hyvin nopeasti.

Edellä kommentoineista kirjoittajistakin varmaan osa on selkeästi päihdeongelmaisia. Se, että he itse eivät sitä halua tunnustaa, kuuluu päihdeongelman luonteeseen. Ongelma kuitenkin pahenee ajan myötä, kunnes sen mukanaan tuomat terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat saavuttavat sellaiset mittasuhteet, että ongelmaa ei voi enää salata. Alkoholismin kohdalla tyypillisesti seurauksena on velkaantuminen, ihmissuhteiden hajoaminen, työpaikan menettäminen, laitoshoito. Nykyään yhteiskunta hoitaa päihdeongelmaisia monin tavoin, eikä -60 luvun tyyliin katukuvassa enää näe "puliukkoja". Alkoholismi on kuitenkin erittäin vaarallinen ja salakavala sairaus. Siinä vaiheessa kun huomaa olevansa sen uhri, asiat ovat kehittyneet jo aivan liian pitkälle. Alkoholismi on kaikkea muuta kuin sankarillisen sädekehän verhoama nostalginen muistelu siitä, mitä kaikkea tuli teinivuosina hassuteltua.

Alkoholistin ainoa vaihtoehto on lopettaa juominen kokonaan ja heti. Se ei yleensä onnistu omin avuin.

Sorry jos edellä kirjoittamani kuulosti saarnaamiselta. Johtuu siitä, että olen seurannut asiaa hyvin läheltä. Toivottavasti sinun ei tarvitse. Mutta tutustukaa AA:n isoon kirjaan. Tutustukaa!

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 06:20"]Näitä peukutuksia on taas ihan mahdoton käsittää. Miksi kaikki, jotka on aikuistunert normaalisti alapeukutetaan hurjana?
[/quote]

Uskottavuusongelma, olisko?

Olen nyt 23-vuotias. Opiskelin ammattikoulussa ja valmistuttuani olen ollut lähes kokoajan töissä yhteensä 4 eri firmassa. Yksi vakituinen työkin on ollut 2 vuoden ajan mutta irtisanouduin koska vaihdoin paikkakuntaa. Olen vakaassa pitkässä parisuhteessa ja suunnittelemme talon rakentamista 5-10 vuoden päähän ja perheen perustamista muutaman vuoden päähän. Eli ihan hyvin on mennyt vaikka nuorena aloitinkin juomaan. Ainiin voisin mainita, että 20-vuotiaana alkoi jo juominen kyllästyttää. Nykyään juon 2 kuukauden välein korkeintaan enkä tupakoi.

Aloitin juomisen 14-vuotiaana ja join joka viikonloppu. Olen nyt 21, vakituisessa työpaikassa, opiskelen samalla ja asun miehen kanssa yhteisessä asunnossa (vuokralla tosin). Sanoisin että elämässä menee ihan hyvin vaikka kauhukakara teininä olinkin :)

olen hyvin kouluttautunut, perheellinen, omistusasunto, auto, mökki. Edelleen käytän alkoholia lähes joka viikonloppu.

Ei vaikuttanut negatiivisesti. Koulu sujui hyvin ja lukion suoritin hyvin arvosanoin. Yliopistossa opiskelin tutkinnon itselleni ja työurassa ei valittamista. Ensikännit join 13-vuotiaana. Juominen väheni kahdenkymmenenviiden ikävuoden jälkeen. Nykyään nelikymppisenä tulee juotua perseet olalle n. 4-5 kertaa vuodessa (muuten en juo juurikaan alkoholia).
N40

Itse käytin alkoholia ehkä 14- 15-vuotiaana melkein joka toinen viikonloppu. Oli tidella huonot välit vanhempien kanssa, surkeat vanhemmat jotka eivät välittäneet. Oli paha olla, siksi join. Äitini syytti minua kaikesta ja hankki "apua" lastensuojelusta. Jouduin jopa kahdeksi viikoksi sijoitukseen lastenkotiin, pääsin heti pois, mutta traumatisoidun siitä pahasti. Menin täysin lukkoon, juominen kyllä loppui, mutta henkiset ongelmat pahenivat. Minusta tuli todella arka ja häpesin, en uskaltanut juuri puhuakaan. Aikuisena en ole käyttänyt ollenkaan alkoholia ja välit vanhempiin erittäin viileät. Muuten menee hyvin, en ole tehnyt mitään tyhmää tai rikkonut ikinä lakia jne.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:11"]

...millaisia olette nykyään? Onko elämä mennyt kaikesta huolimatta hyvin, kärsikö koulu nuorena?

Säännöllisellä tarkoitan sitä, ettei kyse ole vaan kokeilusta vaan ihan humalahakuista juomista esim. joka toinen viikonloppu.

Mietin, että mitenhän se vaikuttaa tuon ikäiseen...

[/quote]

Mä olen nyt viiskymppinen. Ehkä siinä mielessä koulu kärsi nuorempana, että kiinnostus oli ihan muualla ja pienelläkin panostuksellä mä olisin ollut huippuoppilas. Ihan hyvin mulla kuitenkin meni ilman panostustakin ja päädyin vähän vanhempana lopulta yliopistoon. 

Jos mä nyt olisin nuori ja näillä tiedoilla, niin enpä jois oikeestaan lainkaan alkoholia. Elämä on paljon mukavampaa ihan selvinpäin. Rentoutumiseen tai nollaamiseen ei viinaa tarvi. Alkon kans läträtessä tulee mokailtua ja kaduttaa mullakin moni asia, mitä on tullut tehtyä nuorena humalassa. Näin vanhana ja viisaana sanoisin, että fiksumpaa olis olla ilman alkoa aina. Säästyis rahat ja säästyis moikailuilta. Vaikka mä kuinka mietin, niin mä en keksi mitään positiivista alkoholin käytöstä. 

Nykyisellään en käytä alkoholia oikeestaan juuri ollenkaan. Ei vaan ole maistunut sen jälkeen, kun eka kertaa tulin raskaaksi ja alkoholi jäi kokonaan pois. Nythän lapset ovat jo isoja, joten voisin aivan hyvin silloin tällöin ottaakin enemmän, mutta ei vaan maistu. Lasillinen viiniä menee ruoan kanssa ja siinä se. Selvinpäin ollessa näkee myös liiankin kanssa, kuinka typeriä ja rumia ihmiset on humalassa. Ihan kaikki. 

Jos ihmisille näytettäis salaa filmattuna, millaisia he ovat humalassa ihan tavallisella baariteissulla, niin mä epäilen, että aika moni miettis kaks kertaa ennen kuin jois itsensä humalaan. Ja mä en tarkoita edes mitään hirmukänniä, vaan jo sitä, kuinka pienikin humala tekee ihmisistä tosi typeriä. 

Kivasti on mennyt. Koulut tuli käytyä ja olen ihan kivassa työssä ja liksakin on ok. Vaimo, kolme lasta, pari autoa, oma talo, koira ja muutama karitsa löytyy. Urheilen paljon ja alkoholia käytän silloin tällöin. Kannabis on minulle parempi vaihtoehto tänä päivänä viihde käyttöön, kuin viina. Vappuna ajattelin kyllä liipaista pienet kännit.

Join 8-luokalta alkaen ke, pe ja la. Lukiossa pe ja la. Yliopistossa harvemmin. Yläasteelta valmistuin 9.5 ka, lukiossa muistaakseni kaksi L, kolme Etä ja yksi M. Opiskelin yliopistotutkinnon 5 vuodessa, pääsin tokan vuoden aikana alan töihin. Asun 700 T kivitalossa ja aJan audilla. Esikoisen sain 29 vuotiaana. Voitin nuorempana 3 suomenmestaruutta harrastamassani lajissa. Vaikuttaa niin etten voi nykyään juoda kuin maltillisesti, humalasta tulee psyykkisiä ongelmia = järjetön ja pitkä Morkkis (autocorrect ehdotti tähän sanoja pitkä Morjens :D ).

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 09:40"]

Join 8-luokalta alkaen ke, pe ja la. Lukiossa pe ja la. Yliopistossa harvemmin. Yläasteelta valmistuin 9.5 ka, lukiossa muistaakseni kaksi L, kolme Etä ja yksi M. Opiskelin yliopistotutkinnon 5 vuodessa, pääsin tokan vuoden aikana alan töihin. Asun 700 T kivitalossa ja aJan audilla. Esikoisen sain 29 vuotiaana. Voitin nuorempana 3 suomenmestaruutta harrastamassani lajissa. Vaikuttaa niin etten voi nykyään juoda kuin maltillisesti, humalasta tulee psyykkisiä ongelmia = järjetön ja pitkä Morkkis (autocorrect ehdotti tähän sanoja pitkä Morjens :D ).

[/quote]

Ärsyttävä menestyjä. Aikaisesta alkoholinkäytön aloittamisesta elämän kuuluu mennä pilalle! Vain sellaiset vastaukset kelpaavat tälle palstalle.

Tunnustan nyt täällä mitä en ole kertonut kenellekään koskaan. Olin niin ujo että otin välitunnilla huikkaa vessassa että yleensä uskalsin käydä koulua. En tiedä huomasko kukaan hajusta, ei ainakaan sanonut.

Olen 20v äiti, saman miehen kanssa ollut 5 vuotta. Valmistunut ylioppilaaksi/merkonomiksi. Biletys jäänyt.

56,hah haa!

Mä aloitin alkoholinkäytön 14-vuotiaana ja se on ollut siitä saakka oikeastaan säännöllistä (jotain taukoja tietty ollut).Suoritan nyt toista korkeakoulututkintoa (molemmat alalta jota vaikea päästä opiskelemaan).Erityisesti jälkinmäiset opinnot menneet niin,että plakkarissa vain nelosia ja vitosia.Hyvin menee,mutta töitä oon tehnytkin.Gradua teen nyt ja koko opintojen ajan olen käynyt töissä.Harkitsen jatko-opintoja.

Omaa taloa ja audia nyt ei kuitenkaan ole (olisiko jos olisin absolutisti?).Ihan oon pärjännyt alkoholia käyttäneenäkin.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 09:42"][quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 09:40"]

Join 8-luokalta alkaen ke, pe ja la. Lukiossa pe ja la. Yliopistossa harvemmin. Yläasteelta valmistuin 9.5 ka, lukiossa muistaakseni kaksi L, kolme Etä ja yksi M. Opiskelin yliopistotutkinnon 5 vuodessa, pääsin tokan vuoden aikana alan töihin. Asun 700 T kivitalossa ja aJan audilla. Esikoisen sain 29 vuotiaana. Voitin nuorempana 3 suomenmestaruutta harrastamassani lajissa. Vaikuttaa niin etten voi nykyään juoda kuin maltillisesti, humalasta tulee psyykkisiä ongelmia = järjetön ja pitkä Morkkis (autocorrect ehdotti tähän sanoja pitkä Morjens :D ).

[/quote]

Ärsyttävä menestyjä. Aikaisesta alkoholinkäytön aloittamisesta elämän kuuluu mennä pilalle! Vain sellaiset vastaukset kelpaavat tälle palstalle.
[/quote]

Haha, onnea käy kyllä kiittäminen ettei käynyt yhtä kurjasti kuin monille kavereille.

Täytyy myöntää että en ihan älyttömästi ole nähnyt vaivaa. Kiitos kuuluu geeneille, joiden ansiosta olen suht lahjakas. Muistan kaiken mitä kuulen, minkä vuoksi olen pärjännyt kouluissa. Lisäksi rakastuin mieheen joka kasvoi räkänokkaisesta opiskelijasta menestyväksi liikemieheksi. Työansiot on pääasiassa sattumaa. Urheilumenestyksen, upean talon ja ihanat lapset luen omiksi aikaansaannoksiksi <3 jos yhtään lohduttaa, nuo morkkikset on todella vaikeita.