Lue keskustelun säännöt.
"Ei kukaan enää tee noin", mitä vanhan ajan tapoja sinulla on?
Kehräätkö villaa itse? Teetkö makkaraa suolesta? Kirjoitatko nauhakirjoituskoneella?
Itse ostin lattiaharjan ja olipa hyvä ostos. Imuroin toki myös, mutta harjalla aina isot roskat, jos jotain tippuu lattialle. Luuttuan myös lattioita kontaten. Paljon paremmin tulee nurkat puhtaaksi.
Kommentit (871)
Mitä, eikö kaikki teekään näin, minusta tosi näppärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpäs niitän kesällä heinää viikatteella.
Meillä on nimittäin iso piha, joka noin yleisesti ottaen pidetään siistinä ruohonleikkurilla. Mutta sitten on peräpäässä sellaista joutomaata joka alkukesästä kasvaa luonnonkukkia ja heinää. Sen sitten niitän kun kukat ovat kuihtuneet.
On minulla se sirppikin. Ja ovat muuten hiljaisia työvälineitä. Voi nauttia samalla lintujen liverryksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvin ryystäminen kirjoitti:
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avaan oven naiselle ja otan päähineen pois sisätiloissa.
M
Siis tämä on totta. Näitä lippalakkimiehiä ilmestyy aina enemmän ja enemmän. Joku tiesi että ovat niitä ulkomaan natolobbareita. Aina ovat sisällä esim kahvella tai jopa syömässä lippalakki päässä ja supattavat.
Itse olen elvyttänyt vanhan ja kunniakkaan kahvin juonnin lautaselta. Kahvia siis kaadetaan kupista lautaselle, reinalle laitetaan sokeripalanen ja kahvi imetään sen palan läpi. On hyvää. Huomaa että lautasta pidetään sormenpäillä kuten tarjotinta. Sokeripalan pitää olla jotain kovaa että kestää koko kupillisen.
Ennen vanhemmat mummut kykenivät imemään kahvin jopa useamman sentin päässä sokeripalaa.
Lapsena nauratti katsoa kun kahvi lensi ilmassa sokeripalan läpi.
Toinen minun edesmenneistä mummoistani joi pannukahvia juuri tuolla tavoin ryystämällä sitä kahvikupin asetetilta ja laittamalla sokeripalan hampaiden väliin. Minä juon suodatinkahvia mieluiten sopivan kokoisesta mukista ilman asettia ja ilman sokeria mutta kevytkerman kera.
Todella nopeasti ovat kahviperinteet muuttuneet mun elämän aikana. Muistan vielä ollessani pikkulapsi, kun mummi keitteli pannukahvia. Siinä käytettiin sellaista kahvinselvikettä, että tuli kirkasta kaffetta. Minäkin muistan vielä kuinka mummi ryysti kaffetta asetilta :D
Nyt kun on mokkamasterit jokaisella ei tarvita enää pannumyssyjä. Niitä mummot varsinkin virkkasivat monenlaisia mun lapsuudessa vielä. Mun mummolla oli usein kanaa esittäviä pannumyssyjä. Ehkä siksi, kun vanhanaikainen nokallinen kahvipannu muistuttaa kanaa.
Enää ei myöskään juoda kahvia hienoista pienistä posiilinikupeista ja aseteilta ruusulusikoineen. Viimeksi kun laitoin perimäni englantilaiset Victoriana Rose -kahvikupit pöytään kuten paraskin Hyacinth Bukee, niin kaverini saivat siltä istumalta kahvikuppineuroosin ja jouduin hakemaan mukit pöytään :D
Mummilla oli yhdet kupit kahville toiset teelle arkeen, ja sitten tietysti juhlaserviisit siihen päälle. Erikseen oli kermakko (eikä todellakaan mitään kevytkermaa!) ja sokerikko, jossa oli sellaiset kivat ottimet, kuin eläimen käpälät, tykkäsin leikkiä niillä lapsena.
Mummin kanssa aina juotiin päiväkahvit kaikkine herkkuinen ja tykötarpeineen kaikessa rauhassa, tämä 1970-luvulla. Sitten tuli suodatinkahvikulttuuri ja mukit käyttöön, mutta myöhemmin alettiin myös juoda espressoa ja pressokahviakin. Äitini siirryttyä työkyvyttömyyseläkkeelle 2000-luvun alussa meillä oli joskus aikaa juoda päiväkahvit, silloin vaan laitettiin espressoa ja juotiin äidin ulkomaanmatkalta tuoduista käsintehdyistä pikkukupeista. Yhden kupin korvassa oli koristeena rantapallo, toisessa purjelaiva, kummallakin oli oma suosikkinsa. Enää ei ahmittu tuulihattuja ja pikkuleipiä kuten mummin kanssa, vaan ostimme usein tummaa suklaata. Ne ovat hetkiä, jotka haluaisin saada takaisin, mutta nyt on jo mummista ja äidistäkin aika jättänyt...
Perinteisen suomalaisen kahvittelun voisi elvyttää ihan matkailupalveluksi, kuten kello viiden tee Britanniassa tai japanilainen teeseremonia. Koska sehän on seremonia astioineen ja eri vaiheineen :)
Alkuun kuuluu tietysti kursailuseremonia!
”Oi voi vai että ihan kahvit laitoit, ei nyt olisi tarvinnut! (Ihan kuin olisi yllättynyt että nyt on kahvia, vaikka tietysti kaikki huomasivat kahvin laittamisen ja kattamisen.) Jos nyt Anna-täti menee ensin. Enhän minä! Mene sinä Riitta. Tulkaa nyt ennen kuin jäähtyy! Maista Maija kakkua. En minä taida, kyllä minä pärjään kahvilla ja oikeastaan voin jäädä tähän tiskipöydän ääreen seisomaan. Tyrksistä, tässä sulle pala. No jos nyt ihan vähän. Oi tämä on niin ihanaa ja herkullista, kyllä sinä osaat, mutta en minä nyt syö enempää kuin kuutiosentin palan.”
Tuo muuten on aitoa suomalaista kulttuuria! Muistelisin että joku amerikkalainen kulttuurintutkija on tehnyt tutkimusta suomalaisesta kursailusta. Muistaakseni kursailun syy oli hänen tulkintansa mukaan se, että Suomessa on tasa-arvoeetos olemassa, mutta toisaalta kukaan ei uskalla mennä ottamaan ensin, koska sehän tarkoittaisi että pitää itseään parempana kuin muut. Tilanne ratkeaa vain sillä että joku menee ensin ja sanoo tekevänsä sen käytännön syistä ("No, minäpä nyt aloitan kun olen tässä pöydän ääressä tiellä muuten") tai sitten tarjoillaan itse ensin jollekin toiselle (kuten sun esimerkissä).
Jossain muissa kulttuureissa, joissa on selkeät hierarkiat, tälläistä ongelmaa ei tule, koska kaikki tietävät mikä on "nokkimisjärjestys".
Ensimmäisellä kupilla ei oteta kahvileipää, korkeintaan pullaa (mistä nimi "pakkopulla") ja vasta toisella myönnytään kakkuun, mutta sittenkin vasta kun on monesti kehotettu. Kehotus "kastakaahan" kuuluu myös sanastoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolehdin että leipä on aina oikein päin pöydällä. Olen tarkka ettei ruokaa mene koskaan roskiin. Käytän esiliinaa ja huivia leipoessa. Teen itse korppujauhot.
Leivänkääntelijä täälläkin 🙋
Lähetän myös joulu- ja onnittelukortteja.Jatkan vielä
Joulu- ja onnittelukortteja lähetän minäkin. Kirjoitin myös viime vuonna 12 kirjettä
Ap leivän kääntelijäSaisko kysyä että miksi leipää käännellään? En ole kuullut tällaisesta.
Rukiista leipää on leivottu Suomessa ainakin 1500 vuotta. Leipä oli vaurauden ja elämän symboli, jota myös kunnioitettiin. Leipään tarttuessa mies otti hatun päästään, eikä leipää asetettu koskaan nurinpäin pöydälle. Sanottiin myös, että leipää ei saa pyytää enempää kuin kerralla jaksoi syödä eikä leipä kädessä saa juosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytän kalenteria. Merkkaan siihen kaiken tärkeän sekä päivän lämpötilan ja sääolot.
Mulla sama juttu. Oon jo monen vuoden ajan merkannu kalenteriin nuo samat jutut. Luen kirjat perinteisesti ( ei äänikirjoja) , katson uutiset Ylen kanavalta, lähetän joulukortteja.
Nyt en kyllä ymmärrä, että miten leivän voi laittaa väärinpäin pöydälle? Niinkö, että limpun litteä puoli on kohti kattoa ja pyöreä kohti pöytää :D?
Omia vanhanaikaisia tapoja on monogaminen heterosuhde. Ajatus, että lasten on hyvä syntyä avioliittoon. Olen myös sitä mieltä, että perheessä olisin hyvä olla isä ja äiti. Nainen on nainen ja mies on mies, biologinen sukupuoli on yhtä kuin sukupuoli, sitä ei mikään kokemus muuta.
Tunnustaudun itsekin lattiaharjan ja kynän ja paperin käyttäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä pitkiä housuja, koska miellän ne miesten vaatteiksi ja epäterveellisiksi vaginalle.
Keitän vain pannukahvia kahvipannulla. Suodatinkahvissa on eri maku ja se ei ole koskaan riittävän kuumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on vielä paljon opittavaa kun on vielä Ä ja Ö vielä hukassa.
Kuuntelen paljon vinyylilevyjä. Minulla on myös iso cd-levy-kokoelma sekä c-kasettikokoelma, ja tietysti kaikkiin sopivat laitteet ja kunnon kaiuttimet. En käytä spotifyta lainkaan, enkä kuuntele musiikkia kuulokkeilla tai tietokoneen kaiuttumilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt en kyllä ymmärrä, että miten leivän voi laittaa väärinpäin pöydälle? Niinkö, että limpun litteä puoli on kohti kattoa ja pyöreä kohti pöytää :D?
Omia vanhanaikaisia tapoja on monogaminen heterosuhde. Ajatus, että lasten on hyvä syntyä avioliittoon. Olen myös sitä mieltä, että perheessä olisin hyvä olla isä ja äiti. Nainen on nainen ja mies on mies, biologinen sukupuoli on yhtä kuin sukupuoli, sitä ei mikään kokemus muuta.
Tunnustaudun itsekin lattiaharjan ja kynän ja paperin käyttäjäksi.
Voipuoli alaspäin?
Tuosta leivän kääntelystä: olen oppinut vanhan uskomuksen, että jos laittaa leivän pöydälle väärinpäin, talo menee nurin, ts. se tietää taloudellisia vaikeuksia. Sama koskee naisen laukun laskemista lattialle. Puhtaasti uskomusjuttuja siis, mutta varon itse tekemästä kumpaakaan.
Minulla on vanhanaikaisia tapoja mm. käsin tiskaaminen, vaikka asunnossa on tiskikone, cd- ja dvd-levyjen ostaminen sekä rannekellon ja paperisen kalenterin käyttäminen. Niin, ja lankapuhelinkin minulla on edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole verkkopankkitunnuksia, vaan hoidan pankkiasiat paikan päällä pankissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisen kerran kylässä käydessä sain kahvipöydässä eteeni kauniit kupit lautasilla ja olin aivan otettu. Se on niin harvinaista nykyään, kaikilla on mukit. Missä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta on kaunis kuppi silti aina kaunis kuppi.
Taitaa olla vanhanaikaista ihastella sellaista.
Katan aina oikeat pienet kahvikupit lautasineen. Kerran tuli sitten sellainen keski-ikäinen mies kylään, joka pyysi että saisko hän mieluummin mukin :O
Meinas mennä kyllä pasmat sekaisin tältä keski-ikäiseltä..
Miehen iso käsi ja pieni vanhanaikainen kahvikuppi eivät nyt vaan toimi. Reipas mies kun uskalsi pyytää mukia.
Minulla on ystävä joka kattaa miehelleni aina mukin pöytään tekemättä siitä mitään numeroa.
Voi olla myös että käsi vapisee sairauden vuoksi. Kahvikuppineuroosi on myös yleinen vaiva, tosin naisilla yleisempi. Kummalta teiltä meni pasmat sekaisin?
Minusta semmoiset perinteiset asetilliset kahvikupit ovat tavallisesti liian pieniä ja kahvi jäähtyy niissä turhan nopeasti. Juon kotona kahvin 2,5 desilitran mukeista ja niitä menee yleensä kaksi mukillista iltapäivisin. Aamuisin juon sitä vastoin pussiteetä isommista 4 desilitran mukista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellisen kerran kylässä käydessä sain kahvipöydässä eteeni kauniit kupit lautasilla ja olin aivan otettu. Se on niin harvinaista nykyään, kaikilla on mukit. Missä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta on kaunis kuppi silti aina kaunis kuppi.
Taitaa olla vanhanaikaista ihastella sellaista.
Katan aina oikeat pienet kahvikupit lautasineen. Kerran tuli sitten sellainen keski-ikäinen mies kylään, joka pyysi että saisko hän mieluummin mukin :O
Meinas mennä kyllä pasmat sekaisin tältä keski-ikäiseltä..
Miehen iso käsi ja pieni vanhanaikainen kahvikuppi eivät nyt vaan toimi. Reipas mies kun uskalsi pyytää mukia.
Minulla on ystävä joka kattaa miehelleni aina mukin pöytään tekemättä siitä mitään numeroa.
Voi olla myös että käsi vapisee sairauden vuoksi. Kahvikuppineuroosi on myös yleinen vaiva, tosin naisilla yleisempi. Kummalta teiltä meni pasmat sekaisin?
Minusta semmoiset perinteiset asetilliset kahvikupit ovat tavallisesti liian pieniä ja kahvi jäähtyy niissä turhan nopeasti. Juon kotona kahvin 2,5 desilitran mukeista ja niitä menee yleensä kaksi mukillista iltapäivisin. Aamuisin juon sitä vastoin pussiteetä isommista 4 desilitran mukista.
Itse en juo kahvia lainkaan. Suolistoni kiittää.
Käytän papiljotteja ja kampausnestettä aina pestyäni hiukset.
Vieraille tarjoan kahvit aina posliinikukeista servereillä ja itse leipoamiani leivonnaisia, jotka tarjoillaan lasilautaselta, jossa valkoisen kakkupaperi.
"Teitittely ei ole MONIKOSSA puhumista. Esimerkiksi teitittelyssä kysyttäisiin "Oletteko käynyt kaupassa tänään". Monikossa lause kuuluu "Oletteko KÄYNEET kaupassa tänään"
On huomattavasti yksinkertaisempaa kun ei teitittele ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Katson TV:stä ja kuuntelen radiosta ohjelmia.
Luen paperisia kirjoja.
Tilaan useampaa lehteä.
Keitän perunoita kuorineen.
Olen ollut yhdessä saman naisen(olen mies) kanssa 30v.
Onko perunoiden keittäminen vanhanaikaista vai mitä se tekee listalla? :D
Ihmettelee N27, joka keittää perunat samalla lailla.
Kuorineen keitetyt perunat on kyllä sekä vanhanaikaisia, että todella hankalia syötäviä. Mitään en niin inhoa, kuin kuumien perunoiden kuorimista. Perunat polttaa sormia ja liimamaista töhnää tarttuu sormiin, ( keiteetyä perunaa voi käyttää liimana) peruna hajoaa kesken kuorimisen ja tippuu, minne nyt milloinkin sattuu tippumaan.
Aikuiset lapseni eivät ole oppineet kuorimaan kuumia perunoita, koska olen viimeiset 40v kuorinut perunat raakoina ja keittänyt vasta sitten. On niin paljon helpompaa ja kätevämpää kuoria vaikka 15 raakaa perunaa, kun 3 keiteetyä, kuumaan, murenevaa perunaa.
Joo ja kyllä olen koko lapsuuteni kuorinut noita kuumia perunoita ja osaan kyllä, mutta en tee sitä enää, koska perunan kuoriminen raakana on niin paljon helpompaa.
Kuorineen keitety peruna saa minun puolestani olla historiaa.
Perunat menevät pilalle jos ne kuoritaan ennenkeittämistä.
T. Milleniaali
Minäkin kirjoittelin pitkään kauppalistoja paperille, kunnes huomasin, että puhelimeen on saatavissa kauppalista-applikaatio. Todella kätevä.