"Ei kukaan enää tee noin", mitä vanhan ajan tapoja sinulla on?

Silitän lakanat.

"Käyn kapassa ja muilla asioilla pyörällä, en omista autoa."

Omistan myös pyörän, mutta käyn kaupassa autolla.

DXTR kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

DXTR kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käännän euroja markoiksi.

Voiskohan tuo olla ihan totta?

Miksei olisi? Tiedän, että monikin tekee tuota. Eri asia on se, ettei sillä tavoin voi oikeasti enää suhteuttaa hintoja.

Ei voikaan. Senkin tarmon voisi hyödyntää fiksummin vaikka savenvalantakurssilla.

Nooh, kai on ihan hyvää aivotreeniä jumpata mielessään säännöllisesti kuuden kertotaulua. Kai ihmisellä turmelevampiakin harrastuksia voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta leivän kääntelystä: olen oppinut vanhan uskomuksen, että jos laittaa leivän pöydälle väärinpäin, talo menee nurin, ts. se tietää taloudellisia vaikeuksia. Sama koskee naisen laukun laskemista lattialle. Puhtaasti uskomusjuttuja siis, mutta varon itse tekemästä kumpaakaan.

Minulla on vanhanaikaisia tapoja mm. käsin tiskaaminen, vaikka asunnossa on tiskikone, cd- ja dvd-levyjen ostaminen sekä rannekellon ja paperisen kalenterin käyttäminen. Niin, ja lankapuhelinkin minulla on edelleen.

Siis saako lankapuhelimiin vielä liittymiä? Meiltä päin puhelinpylväätkin on poistettu...

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kirjoitan kaunoa. Ja tosoaan, monet lapset ja nuoret ei tunnu sitä osaavan lukea. Mutta se on heidän ongelmansa, minä en kirjoitustyyliäni ala muuttamaan sen takia, ettei lapsille opeteta perustaitoja.

Se ei ole nykyään mikään perustaito. Kohta ei tarvitse edes allekirjoitusta osata väkertää kaunolla mihinkään.

Huuhtelen suun vedellä hampaiden pesun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Tiskaan käsin. Tosin se johtuu siitä, että tiskikone sanoi sopimuksensa irti muutama päivä sitten.

Minäkin tiskaan käsin mutta sen takia että ei ole tiskikonetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Katson TV:stä ja kuuntelen radiosta ohjelmia.

Luen paperisia kirjoja.

Tilaan useampaa lehteä.

Keitän perunoita kuorineen.

Olen ollut yhdessä saman naisen(olen mies) kanssa 30v.

Onko perunoiden keittäminen vanhanaikaista vai mitä se tekee listalla? :D

Ihmettelee N27, joka keittää perunat samalla lailla.

Kuorineen keitetyt perunat on kyllä sekä vanhanaikaisia, että todella hankalia syötäviä. Mitään en niin inhoa, kuin kuumien perunoiden kuorimista. Perunat polttaa sormia ja liimamaista töhnää tarttuu sormiin, ( keiteetyä perunaa voi käyttää liimana) peruna hajoaa kesken kuorimisen ja tippuu, minne nyt  milloinkin sattuu tippumaan. 

Aikuiset lapseni eivät ole oppineet kuorimaan kuumia perunoita, koska olen viimeiset 40v kuorinut perunat raakoina ja keittänyt vasta sitten. On niin paljon helpompaa ja kätevämpää kuoria vaikka 15 raakaa perunaa, kun 3 keiteetyä, kuumaan, murenevaa perunaa.

Joo ja kyllä olen koko lapsuuteni kuorinut noita kuumia perunoita ja osaan kyllä, mutta  en tee sitä enää, koska perunan kuoriminen raakana on niin paljon helpompaa. 

Kuorineen keitety peruna saa minun puolestani olla historiaa.

Perunat menevät pilalle jos ne kuoritaan ennenkeittämistä.

T. Milleniaali

Eivät mene. Vitamiinipitoisuus toki saattaa kärsiä, mutta tuskin kukaan pottuja sen takia syökään.

Vierailija kirjoitti:

Huuhtelen suun vedellä hampaiden pesun jälkeen.

Niin varmasti suurin osa muistakin, vaikka ohjeistus jossain vaiheessa oli toinen.

Vierailija kirjoitti:

DXTR kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjoitus on nopeaa ja kaunista. On järkyttävää, et lapset ja nuoret ei sitä opettele, vaan tekstaavat tökerösti jos edes kynää käyttävät. Kaik vaa koneella, tosi persoonatonta. Eivät osaa edes lukea kaunokirjoitusta.

Kun meitä valmisteltiin lukiossa kirjoituksiin, meidän piti opetella uudestaan 'käsialalla' kirjoittaminen.

Olen miettinyt myös sitä, että miten nuoremmat sitten pystyvät lukemaan kaunokirjoituksella kirjoitettua tekstiä jos eivät enää opi sitä koulussa?

Työelämässä esim. arkistoissa yms. voi olla asiakirjoja, jotka on kirjoitettu käsin kaunokirjoituksella, usein vanhemmilla ja vaikeammin luettavilla. Eihän nämä tekstintunnistusohjelmatkaan nykyisin kykene kunnolla lukemaan edes vanhoilla fonteilla kirjoitettua painettua tekstiä.

Sellaiseen työhön kouluttautuva ja pyrkivä varmasti opettelee sitten saamaan selvää tai se kuuluu jatkossa koulutukseen. Ihan niin kuin nykyiset historian tai sukututkimuksen ammattilaiset tai harrastajatkin perehtyvät wanhoihin käsialoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiskaan käsin. Tosin se johtuu siitä, että tiskikone sanoi sopimuksensa irti muutama päivä sitten.

Minäkin tiskaan käsin mutta sen takia että ei ole tiskikonetta.

Ostin tiskikoneen muutama vuosi sitten. Tuossa se seisoo käyttämättömänä. Mikä on siinä että en näe hyötyä siinä. Ensin virutat tiskin käsin ja sitten heität koneeseen tunniksi pyörimään. Taas ulospakkaaminen ja mikä työ siinä on puhumattakaan nykyajan sähkölaskujen hinnoista.

Tiskaan käsin ja kirjoitan paljon kirjeitä.

Käytän tavallista paperikalenteria ja osoitevihkoa.

Luen kirja kirjoja.

45v akka kirjoitti:

Pidän kotitarvekanoja munien takia. Teurastan ylimääräiset kukot ruuaksi.

Kasvatan muutenkin ruokani, sikäli kun se suht vähällä vaivalla onnistuu: perunat, kurkut, tomaatit, hedelmät, marjat.

Ostan nykystandardeilla tosi vähän, korjaan/korjautan vanhaa, uusiokäytän ja kierrätän. Tämä joskus mielletään uudeksi jutuksi ja vihreäksi trendiksi. Omalla kohdallani on kyse siitä, että en vain hitaana ja mielikuvituksettomana ehtinyt oppia siihen kulutusvimmaan, mikä monia ikäisiäni ja nuorempia riivaa.

Veisaan virsiä kotihartaudenharjoituksena vanhasta (vuoden 1701) virsikirjasta.

Löytyykö muka montakin tuttua virttä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakanoiden veto.  Vedän mieheni kanssa puhtaat lakanat viikaten ne rullalle.  Edellä mainittua askaretta ei lakanoitten viikkaamiseksi liinavaatekaappiin enää monikaan nuoremman sukupolven edustajat tee, vaan mankeloivat lakanat ilman että vetäisivät ne ensin.

Lakanoiden vetokin on kantautunut lapsuuteni kodistani omankin perheen tavaksi. Itse ollessani alle kouluikäinen pikkulapsi muistan, kun tykkäsin aina lakanavedon aikaan mennä vedettävän lakanan alle, kun siinähän alkuun mukavasti tukka hulmusi lakanoiden vedon alkutoimen aikana, kun äiti ja joku perheenjäsen toisessa päässä lakanaa vetäessään niitä lakanoita ensin levittivät ja humpsauttivat sen lakanan levälleen, ja kiva tuulahdus kävi kasvoilleni, kun istuin lakanoiden vedon aikaan niitten alla lattialla. 

Lieneekö monessakaan nykylapsiperheessä enää vedetään ylipäätänsä lakanoitakaan???  Äiti tai isä vaan kääräisee ne viikaten rullalle ja/tai mankeloivat ne lisäksi tai toiset vielä silittävätkin, kuten äitini silitti vedetyt ja viikatut lakanat.  Tiedän, että lakanoiden materiaalejakin on nykyisin paljon sellaisia ns. itsesiliäviä puuvillasatiinisia, kuten on itsellänikin on, joita ei välttämättä tarvitse silittää, vaikka ne vetääkin ja viikkaa siten rullalle ja laittaa ne liinavaatekaappiin.

Minäkin istuin tuulessa lapsena vedettävien lakanoiden alla. Meillä ei lakanoita vedetä, ei mankeloida vaan kämpätään...

Siis viikataan. Puoliso taitavampi tässä

Kodin tekstiilien hoito on mielenkiintoista kulttuuriperintöä, joka on siirtynyt etenkin naissukupolvelta toiselle.

Ennen vanhaan lakanat ja pyyhkeet yms. olivat arvotavaraa, ja niiden peseminen ja hoito olivat tärkeää osaamista. Useinhan naimisiin mennessä morsiamella oli kapioarkussa ommeltuina lakanat ja pyyhkeet pariskunnalle, nimikoituina. Tämä oli usein morsiamen tärkein taloudellinen osallistuminen uuden perheen kotiin.

Nämä kapiolakanat olivat ennen niin hyvänlaatuisia, että oikein hoidettuin saattoivat kestää morsiamen elämän loppuun saakka. Minullakin on kaapissa vain hieman hitunut keittiöpyyhe, jossa on isoäitini äidin nimikirjaimet.

Lakanoiden vetäminen on sekin harviainen perinne, jota on ollut kuulema vain luterilaisilla Pohjois-Euroopassa lähinnä vain Suomessa ja Saksassa. Jotain muita perinteitä sekin on välittänyt, eikä tehty vain käytännön syistä. Vanhan kansan lakanat olivat kestävää kangasta, puuvillaa- tai pellavaa. Pesun jälkeen lakanat vedettiin ja mankeloitiin, jotta pinta saatiin sileäksi, koska se hylkii likaa eli niitä ei tarvinnut pestä niin usein. Lakanoiden pesu kiehuvassa vedessä ja huuhtelu käsipelillä oli iso urakka muinoin. Vetäminen ja mankelointi tietysti helpotti myös lakanoiden viikkaamista tiiviisti, joten ne saatiin nätisti kaappiin sopimaan. Kestivät hyvänä pitkään! Mummon vanhoja lakanoita (mummin tekemillä pitsireunuksilla!) on kaapissa meilläkin vielä muutama.

Opin jo lapsena vetämään lakanat ja mankeloimaan äidin ja mummin kanssa. Olin teini-ikäisenä myös töissä vähän aikaa isossa pesulassa juuri lakanoita mankeloimassa - se oli kovaa ja kuumaa hommaa! Meidän kerrostalon pesutuvassa on vielä mankeli, ja olen siellä mankeloinut joskus kymmenen vuotta sitten, mutta nykyiset pussilakanat ovat useimmiten niin heikkolaatuista puuvillaa, ettei niitä oikein uskalla vetää ja mankeloida. Kestävät muutaman vuoden ja sitten joutuu heittämään pois. Kätevämpiä tietysti ovat nämä pussilakanat kuin vanhanaikaiset alus- ja päällyslakanat. Mutta kyllähän meiltä pala kulttuuriperintöä häviää kun vetäminen lopetetaan...

Mitä ihmettä! Saatiin vanhemmiltani kihlajaislahjaksi Upo-mankeli 1987 ja yhä mankeloin sillä lakanat, tyynyliinat ja pussilakanat. Hyvin kestävät, ja niin kestää mankelikin - kerran vaihdettu se mankelointikangas ja kerran korjattu itse mankelia.

Tykätään sileistä vuodevaatteista.

"Vanhaan aikaan naitiin, rakasteltiin tai harjoitettiin seksiä."

Ehkä ne pari kolme oli ensi alkuun harjoittelua, sen jälkeen se oli jo rutiinia eikä tarvinnut enää harjoitella, vaikka monet vieläkin harjoittelee edelleenkin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään, mutta miesystävä on jättänyt sivistymättä. Hän esim. pesee astiat niin, että huutelee ne altaassa, jonka täyttää siis vedessä. Hyvin pianhan vesi velloo pesuaineessa. Siinä hän sitten nostelee vaahtoisia astioita kuivauskaappiin...... Juurikin noin minun vanhempani pesivät astiat. Samoin näkemäni monet vanhukset. Itse huuhtelin sitten aina jo lapsena astiat ennen kuin söin niistä, ja nämä valittivat, että mitä ihmettä teen, vettä menee hukkaa ja olen luulotautinen jne...

No miehesi taitaa olla sitten ulkomaankasvatti:) Tähän nyt sitten vielä lisätäkseni, meillä astiat tiskataan käsin ja huuhdellaan:) Tietysti sinällä hauska, että meille tehtiin vuosia sitten keittiöremppa mutta ei tullut astianpesukonetta vieläkään. En tarvii, tiskaaminen on rentouttavaa puuhaa.

Itse lasken myös kaupassa koko ajan ostoksia päässäni, yleensä minulla on joku budjetti kauppaan esim.100e ja lasken siihen asti ja sitte kassalle.

Säästin viimeisestä saamastani puhelinluettelosta karttasivut ja käytän niitä vieläkin, kun pitää etsiä jokin katu tai tie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huuhtelen suun vedellä hampaiden pesun jälkeen.

Niin varmasti suurin osa muistakin, vaikka ohjeistus jossain vaiheessa oli toinen.

Kyllä vieläkin on ohjeistus jättää tahna suuhun. Mutta en minäkään suostu siihen. Siinähän tulee nieltyä hammastahnaa vuosien mittaan tolkuttomat määrät, ei voi olla terveellistä.

Veksa kirjoitti:

"Vanhaan aikaan naitiin, rakasteltiin tai harjoitettiin seksiä."

Ehkä ne pari kolme oli ensi alkuun harjoittelua, sen jälkeen se oli jo rutiinia eikä tarvinnut enää harjoitella, vaikka monet vieläkin harjoittelee edelleenkin.

Harjoittaa on toki eri asia kuin harjoitella. Esim. ammatinharjoittaja tai hartaudenharjoitus taitavat olla nykyäänkin tuttuja sanoja. Näissä on kyse toteuttamisesta, tekemisestä.