Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä henkistä väkivaltaa? Mies puhuu töykeästi.
06.01.2022 |
Joudun olemaan joskus, liian usein varuillani miehen seurassa.
Puhuu toisinaan kuin idiootille, joten päädyn olemaan hiljaa ja ahdistun mielessäni.
Joudun pienentämään itseäni ja miettimään mitä sanon, jotta toinen kokisi sen ns. hyväksyttynä.
Jos jokin kaivertaa mieltäni ja yritän siitä puhua niin mies esimerkiksi viimeksi tokaisi: "Älä rupea vammaiseksi tai muuten heitän sut pihalle."
Miehen mielialaa huomaan tarkkailevani jatkuvasti. Hyvinä päivinä voin olla oma itseni ja on mukavaa. Miehen huonoina päivinä saatan saada osakseni jos minkälaista ilkkumista tai jopa uhkailua.
Esimerkiksi eilen pyysin ystävällisesti irrottamaan yhden osan, jota en osannut ja mies taas ammatiltaan osaa.
Tuli huutaen, että eikö saa olla hetkeäkään rauhassa (olin ollut hiljaa jo useamman tunnin ja siivoillut) ja sanoi että tulee nyt sen irrottamaan.
Kysyin, että mikä häntä nyt vaivaa ja uhkasi, että vetää turpiin jos sanon vielä sanankin.
No menin sanattomaksi ja olin hyvin hämmentynyt tottakai mutta tuo oli jälleen hyvin ihmeellistä...
Näitä sattuu vähän väliä ja joudun miettimään liikaa. Onko tosissaan vai ei..
Pyytää anteeksi joskus. Joskus sanoo, että olen liian herkkä, toisinaan oli vitsiä vain...
Päähän tuollaisesta mielialojen vaihtelusta menee sekaisin. :/
Kommentit (49)
Miehesi on henkisesti sairas ja kohtelee sinua törkeästi. Kyllä, on henkistä väkivaltaa.
Ero olisi ainoa oikea ratkaisu teidän kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soita tukinaiseen. Tarvitset voimia ennen lähtöä. Itsetuntosi on syystä poljettu matalaksi.
Muuttaako joku pois menemällä aluksi turvakotiin?
-eri
Avaudun nyt vähän lisää.
Tämä ei kohdistu vaan itseeni myöskään.
Esimerkiksi olin joulun muualla sukuloimassa itsekseni ja miehelle tuli omia lähisukulaisia vierailulle jouluaattona.
Sen illan aikana sai kuulemma jo pahoitettua oman äitinsä sekä tyttärensä mielen.
Molemmat olivat itkeneet koska mies oli ollut ilkeä. Tätä tarinaa mies sitten minulle kertoi ja uhri oli hän, ei muut. Naureskeli ja haukkui läheisiään lapsellisiksi ja muuksikin vaikka itse oli suuttunut ja aiheuttanut mielipahaa aivan ihmeellisistä asioista mielestäni.
Kyllä jouluna edes pitäisi osata kannatella joulumieltä eikä aiheuttaa draamaa.
Tai jos jokin vaivaa mieltään niin kysyisi edes ensin asiasta ennen kuin aiheuttaisi kunnon "tulipalon".
Olen harmissani heidän (läheisien) puolestaan..
Nyt kun kirjoitan niin tämä jotenkin korostuu ja ymmärrän tilannetta oikeasta näkökulmastasta kun ei vaienna kaikkea vain mielen syövereihin ja päätä unohtaa tai olla kuin mitään ei edes olisi...:/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Millainen oma lapsuuden perheesi oli?
Epävakaa.
Vanhemmat eronneita ja alkoholisteja.
Äidillä oltua sattui lähes jatkuvasti jotain draamaa ja miehiä oli paljon. Muuten piti huolta kyllä.
Isällä kun oltiin niin oli suurimman osan baarissa. Tuli tekemään ruoan ja lähti takasin kun sai meidät syötettyä.
Illalla katseltiin elokuvia ja isä ryyppäsi parvekkeella välillä vilkuillen ja kommentoiden meneillään olevaa leffaa.
Piti kuitenkin huolen meistä.
Sellaista se oli. 90-luvulla olin lapsi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuttaako joku pois menemällä aluksi turvakotiin?
-eri
Se on hyvä keino tilanteissa joissa eroa ei voi hoitaa turvallisesti kotoa käsin. Siellä on työntekijät tukemassa ja auttamassa alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen oma lapsuuden perheesi oli?
Epävakaa.
Vanhemmat eronneita ja alkoholisteja.Äidillä oltua sattui lähes jatkuvasti jotain draamaa ja miehiä oli paljon. Muuten piti huolta kyllä.
Isällä kun oltiin niin oli suurimman osan baarissa. Tuli tekemään ruoan ja lähti takasin kun sai meidät syötettyä.
Illalla katseltiin elokuvia ja isä ryyppäsi parvekkeella välillä vilkuillen ja kommentoiden meneillään olevaa leffaa.
Piti kuitenkin huolen meistä.Sellaista se oli. 90-luvulla olin lapsi.
Ap
Sinulla on siis täysin sairas ihmissuhdekäsitys pohjalla etkä voi edes tietää mitä on normaali käytös. Sovitaanko niin, että nyt vuonna 2022 sinä hankkiudut parempaan elämään ja alat opiskella mitä on terveet ihmissuhteet etkä enää salli kohdeltavan itseäsi huonosti? Olisi kiva kuulla loppuvuodesta miten sinun kävi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks oot tuossa suhteessa?
En tiedä itsekään.
Säälin miestä. Yritän auttaa ja samalla olen alkanut ymmärtämään, että säälikin on sairautta.
Olen aina ollut ihmisiä kohtaan avulias ja kiltti. Sellainen tukija ja kuuntelija.Typerää.
Minulla ei ole edes tunteita miestä kohtaan enää vaan jopa toivon salaa, että löytäisi uuden ja lakkaisi kiusaamasta minua.
Minusta hän on narsisti mutta se on vain oma mielipiteeni enkä siitä puhu enempää.
Tosin jos totta puhutaan niin myös toiset ovat epäikleet, että mies on narsisti.
Kuitenkin mies aina muuttuu hyväksi ja olen tottunut käsittelemään häntä, niin ainakin uskottelen. Lopulta olen kuitenkin ihan rikki ja minut on "koulutettu" tässä suhteessa miehen halun mukaiseksi. Minua kuvottaa...
Olen täysin kadottanut itseni enkä ymmärrä miten tämä kaikki tapahtui.
Pääsis vaan pois.
Ap
Lähde pois hyvä ihminen. Tuollaista miestä ei tarvitse sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen oma lapsuuden perheesi oli?
Epävakaa.
Vanhemmat eronneita ja alkoholisteja.Äidillä oltua sattui lähes jatkuvasti jotain draamaa ja miehiä oli paljon. Muuten piti huolta kyllä.
Isällä kun oltiin niin oli suurimman osan baarissa. Tuli tekemään ruoan ja lähti takasin kun sai meidät syötettyä.
Illalla katseltiin elokuvia ja isä ryyppäsi parvekkeella välillä vilkuillen ja kommentoiden meneillään olevaa leffaa.
Piti kuitenkin huolen meistä.Sellaista se oli. 90-luvulla olin lapsi.
ApSinulla on siis täysin sairas ihmissuhdekäsitys pohjalla etkä voi edes tietää mitä on normaali käytös. Sovitaanko niin, että nyt vuonna 2022 sinä hankkiudut parempaan elämään ja alat opiskella mitä on terveet ihmissuhteet etkä enää salli kohdeltavan itseäsi huonosti? Olisi kiva kuulla loppuvuodesta miten sinun kävi hyvin.
Tiedän, olen liian kiltti ja edelleen rakastan vanhempiani vaikka pidänkin jo niitä terveitä rajoja heitä kohtaan.
Esimerkiksi äiti ei saa puhua kanssani kun on kännissä, lyön kylmästi luurin.
Isä taas..
No hänelle ei rajoja kun on niin kaukana muutenkin eikä käytös muutu humalassa.
Juo vain koska on siitä niin riippuvainen enkä edes tiedä kuka hän todellisuudessa oikeastaan on, ilmeisesti aika hieno tyyppi.
Sovitaan vain.
Haluan rakastaa itseäni ja antaa anteeksi kaiken. Haluan vain olla oma vahva itseni, saada sen soturiluonteen jälleen esiin mikä minussa on kun kävin oman arneijani. Tiedän, että olen vahva mutta myös heikko näissä, olen vahva mutta en näissä mitä tulee ihmisten kipujen kohtaamiseen. Jään siihen saakka kunnes olen itsekin sairas :(
Kiitos, sovitaan tämä.
Minä lähden. Ihan varmasti lähden viettämään omaa elämääni, jossa pärjään ja joka on minua varten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen oma lapsuuden perheesi oli?
Epävakaa.
Vanhemmat eronneita ja alkoholisteja.Äidillä oltua sattui lähes jatkuvasti jotain draamaa ja miehiä oli paljon. Muuten piti huolta kyllä.
Isällä kun oltiin niin oli suurimman osan baarissa. Tuli tekemään ruoan ja lähti takasin kun sai meidät syötettyä.
Illalla katseltiin elokuvia ja isä ryyppäsi parvekkeella välillä vilkuillen ja kommentoiden meneillään olevaa leffaa.
Piti kuitenkin huolen meistä.Sellaista se oli. 90-luvulla olin lapsi.
ApSinulla on siis täysin sairas ihmissuhdekäsitys pohjalla etkä voi edes tietää mitä on normaali käytös. Sovitaanko niin, että nyt vuonna 2022 sinä hankkiudut parempaan elämään ja alat opiskella mitä on terveet ihmissuhteet etkä enää salli kohdeltavan itseäsi huonosti? Olisi kiva kuulla loppuvuodesta miten sinun kävi hyvin.
Tiedän, olen liian kiltti ja edelleen rakastan vanhempiani vaikka pidänkin jo niitä terveitä rajoja heitä kohtaan.
Esimerkiksi äiti ei saa puhua kanssani kun on kännissä, lyön kylmästi luurin.
Isä taas..
No hänelle ei rajoja kun on niin kaukana muutenkin eikä käytös muutu humalassa.
Juo vain koska on siitä niin riippuvainen enkä edes tiedä kuka hän todellisuudessa oikeastaan on, ilmeisesti aika hieno tyyppi.Sovitaan vain.
Haluan rakastaa itseäni ja antaa anteeksi kaiken. Haluan vain olla oma vahva itseni, saada sen soturiluonteen jälleen esiin mikä minussa on kun kävin oman arneijani. Tiedän, että olen vahva mutta myös heikko näissä, olen vahva mutta en näissä mitä tulee ihmisten kipujen kohtaamiseen. Jään siihen saakka kunnes olen itsekin sairas :(Kiitos, sovitaan tämä.
Minä lähden. Ihan varmasti lähden viettämään omaa elämääni, jossa pärjään ja joka on minua varten.
Ap
Onnea matkaan! Heikkoutensa myöntäminen on suurinta vahvuutta. Muista, et ole vastuussa aikuisten ihmisten pelastamisesta etkä tunteista. He on itse vastuussa itsestään ja niin olet myös sinäkin ja vastuullasi on aina tehdä mikä on itsellesi parasta. Huomaat jossain vaiheessa, että tervepäisen ihmisen ratkaisut on kaikille hyväksi, kun taas sairaiden pillin mukaan tekeminen tekee sinut ja ympäristönkin sairaaksi. Et voi olla hyväksi muille jos et ole hyvä itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen henkiseksi väkivallaksi koettuun pitäisi reagoida kieltämällä.
Jos tuo on henkistä väkivaltaa, niin miksi sama ei päde naisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen oma lapsuuden perheesi oli?
Epävakaa.
Vanhemmat eronneita ja alkoholisteja.Äidillä oltua sattui lähes jatkuvasti jotain draamaa ja miehiä oli paljon. Muuten piti huolta kyllä.
Isällä kun oltiin niin oli suurimman osan baarissa. Tuli tekemään ruoan ja lähti takasin kun sai meidät syötettyä.
Illalla katseltiin elokuvia ja isä ryyppäsi parvekkeella välillä vilkuillen ja kommentoiden meneillään olevaa leffaa.
Piti kuitenkin huolen meistä.Sellaista se oli. 90-luvulla olin lapsi.
ApSinulla on siis täysin sairas ihmissuhdekäsitys pohjalla etkä voi edes tietää mitä on normaali käytös. Sovitaanko niin, että nyt vuonna 2022 sinä hankkiudut parempaan elämään ja alat opiskella mitä on terveet ihmissuhteet etkä enää salli kohdeltavan itseäsi huonosti? Olisi kiva kuulla loppuvuodesta miten sinun kävi hyvin.
Tiedän, olen liian kiltti ja edelleen rakastan vanhempiani vaikka pidänkin jo niitä terveitä rajoja heitä kohtaan.
Esimerkiksi äiti ei saa puhua kanssani kun on kännissä, lyön kylmästi luurin.
Isä taas..
No hänelle ei rajoja kun on niin kaukana muutenkin eikä käytös muutu humalassa.
Juo vain koska on siitä niin riippuvainen enkä edes tiedä kuka hän todellisuudessa oikeastaan on, ilmeisesti aika hieno tyyppi.Sovitaan vain.
Haluan rakastaa itseäni ja antaa anteeksi kaiken. Haluan vain olla oma vahva itseni, saada sen soturiluonteen jälleen esiin mikä minussa on kun kävin oman arneijani. Tiedän, että olen vahva mutta myös heikko näissä, olen vahva mutta en näissä mitä tulee ihmisten kipujen kohtaamiseen. Jään siihen saakka kunnes olen itsekin sairas :(Kiitos, sovitaan tämä.
Minä lähden. Ihan varmasti lähden viettämään omaa elämääni, jossa pärjään ja joka on minua varten.
ApOnnea matkaan! Heikkoutensa myöntäminen on suurinta vahvuutta. Muista, et ole vastuussa aikuisten ihmisten pelastamisesta etkä tunteista. He on itse vastuussa itsestään ja niin olet myös sinäkin ja vastuullasi on aina tehdä mikä on itsellesi parasta. Huomaat jossain vaiheessa, että tervepäisen ihmisen ratkaisut on kaikille hyväksi, kun taas sairaiden pillin mukaan tekeminen tekee sinut ja ympäristönkin sairaaksi. Et voi olla hyväksi muille jos et ole hyvä itsellesi.
Kiitos.
Olen alkanut ymmärtämään, että omat asiani ovat omalla vastuullani. Olen vain alkanut tajuamaan sen, että päätökset ovat vain, pelkästään vain minun omiani ja tämäkin tilanne omalla kohdallani on omaa syytäni vaikka mies onkin osannut manipuloida.
Siitä huolimatta valinnat ovat omissa käsissäni ja myös muiden valinnat heidän omissaan.
En voi jatkaa tätä kannattelua enää vaan kun otan jonkun uppoavan ihmisen kädestä kiinni niin uppoan itsekin - ainakin näissä tilanteissa.
Karua ymmärtää tämä mutta niin se on.
Ottaa päätään tämä oma suoni johon olen tahrautunut typeryyttäni. Harmi kun en tajunnut tai kuunnellut itseäni aikaisemmin.
Ehkä kuitenkin tämä oli viimeinen kerta kun yritän pelastaa ketään omalla kustannuksellani, toivon ainakin niin.
Tunnen surua itseni puolesta ja samalla inhoa.
Näin ei olisi pitänyt tapahtua mutta ainoa suunta on vain irrottaa ja lähteä elämään omaa elämäänsä ja toivoa, että olen vielä joku päivä itseni takana ja keskityn vain paremman elämän rakentamiseen.
Se aika on nyt, lähden lopullisesti.
Ap
Nyt kun olet kirjoittanut sen tänne, varmaan ymmärrät poistua suhteesta, kun vielä voit. Tsemppiä sulle siihen, ota tämä tosissasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks oot tuossa suhteessa?
kun en halua mennä töihin ja miehen rahoilla on kiva elää
Olen kova tekemään töitä.
Olen se tyyppi joka jää ylitöihin kun joku toinen sairastaa. Tai jos tarvitsee apukäsiä niin minä kyllä teen. Olen syntynyt tekemään töitä ja omalla alallani teen kaiken kyllä ihan sydämestäni. Miehen myötä olen väsynyt ja vähentänyt työtaakkaa koska muuten en jaksa mutta siinä samalla voin vain huonommin mitä lähemmäksi miestä joudun menemään ja luopumaan muista elämän osa-alueista jaksaakseeni. Ainoa ongelmani on tämä suhde, se vie energiaa niin, että joskus pelkään, että olen kohta täysin toimintakyvytön.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen oma lapsuuden perheesi oli?
Epävakaa.
Vanhemmat eronneita ja alkoholisteja.Äidillä oltua sattui lähes jatkuvasti jotain draamaa ja miehiä oli paljon. Muuten piti huolta kyllä.
Isällä kun oltiin niin oli suurimman osan baarissa. Tuli tekemään ruoan ja lähti takasin kun sai meidät syötettyä.
Illalla katseltiin elokuvia ja isä ryyppäsi parvekkeella välillä vilkuillen ja kommentoiden meneillään olevaa leffaa.
Piti kuitenkin huolen meistä.Sellaista se oli. 90-luvulla olin lapsi.
ApSinulla on siis täysin sairas ihmissuhdekäsitys pohjalla etkä voi edes tietää mitä on normaali käytös. Sovitaanko niin, että nyt vuonna 2022 sinä hankkiudut parempaan elämään ja alat opiskella mitä on terveet ihmissuhteet etkä enää salli kohdeltavan itseäsi huonosti? Olisi kiva kuulla loppuvuodesta miten sinun kävi hyvin.
Tiedän, olen liian kiltti ja edelleen rakastan vanhempiani vaikka pidänkin jo niitä terveitä rajoja heitä kohtaan.
Esimerkiksi äiti ei saa puhua kanssani kun on kännissä, lyön kylmästi luurin.
Isä taas..
No hänelle ei rajoja kun on niin kaukana muutenkin eikä käytös muutu humalassa.
Juo vain koska on siitä niin riippuvainen enkä edes tiedä kuka hän todellisuudessa oikeastaan on, ilmeisesti aika hieno tyyppi.Sovitaan vain.
Haluan rakastaa itseäni ja antaa anteeksi kaiken. Haluan vain olla oma vahva itseni, saada sen soturiluonteen jälleen esiin mikä minussa on kun kävin oman arneijani. Tiedän, että olen vahva mutta myös heikko näissä, olen vahva mutta en näissä mitä tulee ihmisten kipujen kohtaamiseen. Jään siihen saakka kunnes olen itsekin sairas :(Kiitos, sovitaan tämä.
Minä lähden. Ihan varmasti lähden viettämään omaa elämääni, jossa pärjään ja joka on minua varten.
ApOnnea matkaan! Heikkoutensa myöntäminen on suurinta vahvuutta. Muista, et ole vastuussa aikuisten ihmisten pelastamisesta etkä tunteista. He on itse vastuussa itsestään ja niin olet myös sinäkin ja vastuullasi on aina tehdä mikä on itsellesi parasta. Huomaat jossain vaiheessa, että tervepäisen ihmisen ratkaisut on kaikille hyväksi, kun taas sairaiden pillin mukaan tekeminen tekee sinut ja ympäristönkin sairaaksi. Et voi olla hyväksi muille jos et ole hyvä itsellesi.
Kiitos.
Olen alkanut ymmärtämään, että omat asiani ovat omalla vastuullani. Olen vain alkanut tajuamaan sen, että päätökset ovat vain, pelkästään vain minun omiani ja tämäkin tilanne omalla kohdallani on omaa syytäni vaikka mies onkin osannut manipuloida.
Siitä huolimatta valinnat ovat omissa käsissäni ja myös muiden valinnat heidän omissaan.
En voi jatkaa tätä kannattelua enää vaan kun otan jonkun uppoavan ihmisen kädestä kiinni niin uppoan itsekin - ainakin näissä tilanteissa.
Karua ymmärtää tämä mutta niin se on.Ottaa päätään tämä oma suoni johon olen tahrautunut typeryyttäni. Harmi kun en tajunnut tai kuunnellut itseäni aikaisemmin.
Ehkä kuitenkin tämä oli viimeinen kerta kun yritän pelastaa ketään omalla kustannuksellani, toivon ainakin niin.
Tunnen surua itseni puolesta ja samalla inhoa.
Näin ei olisi pitänyt tapahtua mutta ainoa suunta on vain irrottaa ja lähteä elämään omaa elämäänsä ja toivoa, että olen vielä joku päivä itseni takana ja keskityn vain paremman elämän rakentamiseen.
Se aika on nyt, lähden lopullisesti.
Ap
Annanpa tähän illan loppuun oman oivallukseni. Muista myös tarkkailla miten paljon itse manipuloit itseäsi. Loppujen lopuksi meillä on alitajunnassa jokin mikä yrittää manipuloida meidät näkemään tilanteita ja omaakin käytöstämme aivan muissa motiiveissa kuin mitä me oikeasti ajattelemme tai tarkoitamme. Silloin tulemme myös itse helpommin manipuloiduksi. Todellisuuden ja sen kuvitellun todellisuuden erottaminen ei ole niin helppoa kuin luulisi. Ja näiden tilojen välissä sitten tapahtuu niitä vääriä valintoja, rakastutaan potentiaaliin tai annetaan siimaa huonosti käyttäytyville ihmisille, koska kuvitellaan päässämme jokin meitä hyödyttävä lopputulos (mitä ei ikinä tule) ja sitten ollaan suru puserossa kun oma mielikuvituksemme petti meidät ja siitä sitten syytämme muita.
Millainen oma lapsuuden perheesi oli?