Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan itkenyt av-palstan viestien vuoksi?
06.01.2022 |
Täällä on kyllä liikuttavia sekä uskomattoman ilkeitä juttuja tullut vastaan, mutta en usko että olen kyyneleitä vuodattanut kuitenkaan. Mitenkäs te muut?
Kommentit (19)
Naurusta joskus harvoin tulee kyyneleet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin.
Enkä usko edes kovin monia stooreja todeksi täällä.
Ilkeys on kyllä usein jotain järkkyä mutta tuskin itkenyt olen.
En. Tosielämässä sen sijaan on tullut vastaan paljonkin tilanteita, joissa on itkenyt jonkun puolesta, tai jotain mitä on itselle käynyt. Aina puhutaan, miten tämä foorumi on jotenkin todella paha paikka ja ihmiset on kauheita. Kyllä ne on kauheampia ihan livenä ja silloin se satuttaa paljon enemmän. Nämä palstajutut unohtuu suht nopeasti eikä sieltä kukaan ruudun läpi tule kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on kyllä niin surkeita trolleja, että moinen amatööriys saa melkein roskan silmäkulmaan myötähäpeästä
Voi kyllä olen montakin kertaa. Pari kertaa ihan vain pohjattoman ilkeiden kommenttien takia ja useita kertoja ihanien ja tsemppaavien kommenttien takia. Siis muiden takia en ole itkeskellyt vaan sellaisissa keskusteluissa, jossa kerron omista kokemuksistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta turhautunut kyllä. Kiitos kun muistutit, minun uudenvuodenlupaus oli vähentää radikaalisti keskustelupalstojen lukemista.
Itken joka kerta kun luen rokotevastaisia viestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Tosielämässä sen sijaan on tullut vastaan paljonkin tilanteita, joissa on itkenyt jonkun puolesta, tai jotain mitä on itselle käynyt. Aina puhutaan, miten tämä foorumi on jotenkin todella paha paikka ja ihmiset on kauheita. Kyllä ne on kauheampia ihan livenä ja silloin se satuttaa paljon enemmän. Nämä palstajutut unohtuu suht nopeasti eikä sieltä kukaan ruudun läpi tule kuitenkaan.
Se on juuri näin! Tällaisella anonyymipalstalla kontrolli pysyy kuitenkin ihan toisella tavalla kuin naamakkain. Ei ole pakko lukea mitään mitä en halua, ja kun kukaan ei minua tunne niin trollit eivät osaa niitä kipupisteitäni edes tökkiä.
Ap
En ole itkenyt, mutta kovin vittuuntunut olen monesti ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kyllä olen montakin kertaa. Pari kertaa ihan vain pohjattoman ilkeiden kommenttien takia ja useita kertoja ihanien ja tsemppaavien kommenttien takia. Siis muiden takia en ole itkeskellyt vaan sellaisissa keskusteluissa, jossa kerron omista kokemuksistani.
tähän vielä jatkan teille, jotka puhutte trolleista. Jos epäilette jotain henkilöä palstalla trolliksi, voisitte silti miettiä pari kertaa, ennen kuin alatte haukkumaan. Vaikka tarina olisi miten epäuskottava, siellä voi olla ihan oikeasti ihminen, joka on rikki. Ilkeät kommenttinne voi sattua todella paljon. Jos taas kyseessä on trolli, ette häviä mitään siinä, että ette sano mitään. Tietysti, jos oikeasti pidätte aiheellisena esimerkiksi moralisoida jotakuta, niin toki voi jotain sanoa, mutta sellaiset tilanteet, jossa toinen kertoo, miten rikki on, kun kävi jotain teidän mielestänne kliseistä tai uskomatonta, silloin ei ole mitään järkeä alkaa huutamaan, että juu, olet säälittävä ja miehesi käy vieraissa ja työkaverisi vihaavat sinua.
Minua siis on pari kertaa väitetty trolliksi ja alettu heittämään tällaisia ilkeyksiä, vaikka olen ollut ihan tosissani vuodattamassa tuskaani palstalle. Juu, tiedän, että pitää varautua kaikkeen eikä tuntemattomia tarvitse ottaa liian vakavasti, mutta haluan vain, että porukka miettisi kaksi kertaa, onko tosiaan tarpeellista päästä sanomaan toista trolliksi ja heittää siihen pari solvausta perään. Koskaan ette voi tietää, onko se henkilö kuitenkin ihan oikea.
Kauan sitten itkin kun kamalan sektioon päätyneen synnytyksen jälkeen joku doula kettuili blogissaan miten sektioäitien rakkaus lasta kohtaan on huonompaa rakkautta ja se tietysti linkitettiin tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti useinkin.
Ehkä enemmänkin viesteille, jotka lohduttomasti paljastavat sen mitä muut ihmiset minun kaltaisistani ajattelevat ja millaista elämää voisin viettää, jos olisin tehnyt asiat, edes lähes oikein. Joskus eteen tulee myös viestejä, jotka saavat oman elämänkin vaikeudet perspektiiviin ja ovat niin koskettavia sekä lohduttomia, että hankala on olla liikuttumatta.
Melko itsekäs ja narsistinen ajatusmaailma, mutta turha kai tässä valehdella.
En anna sitä iloa kiusaajille, että itkisin.
Itkin aina kun luin sen poloisen perheen tarinaa jossa lapset itkuntuhruisin silmin joutuvat menemään kalatiskin ohi koska vanhemmilla ei ole rahaa savukalaan :(
Mitähän mahtaa kuulua perheelle nykyisin, ei ole pitkään aikaan ollut savukala-aloituksia.
Vierailija kirjoitti:
En anna sitä iloa kiusaajille, että itkisin.
Mistäs he sen tietäisivätkään?
Joskus jos on tullut joku oikein koskettava viesti vastaan.
Ilkeät viestit eivät oikeastaan vaikuta minuun. Mietin vain että niiden kirjoittajan on oltava jotenkin todella surullinen tapaus, jos parantaa omaa oloaan ilkeilemällä muille keskustelupalstalla. Ei niin surkeille ihmisille voi olla edes vihainen tai ärsyyntynyt.
Joskus vuosia sitten luin jonkun syöpäsairaan lapsen äidin postauksen, ja olin itse megaväsynyt, niin itkeä tirautin. Trollihan se luultavasti oli, mutta silloin en ollut niin kyynistynyt vielä näiden nettifoorumeiden suhteen.