Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä henkistä väkivaltaa? Mies puhuu töykeästi.
06.01.2022 |
Joudun olemaan joskus, liian usein varuillani miehen seurassa.
Puhuu toisinaan kuin idiootille, joten päädyn olemaan hiljaa ja ahdistun mielessäni.
Joudun pienentämään itseäni ja miettimään mitä sanon, jotta toinen kokisi sen ns. hyväksyttynä.
Jos jokin kaivertaa mieltäni ja yritän siitä puhua niin mies esimerkiksi viimeksi tokaisi: "Älä rupea vammaiseksi tai muuten heitän sut pihalle."
Miehen mielialaa huomaan tarkkailevani jatkuvasti. Hyvinä päivinä voin olla oma itseni ja on mukavaa. Miehen huonoina päivinä saatan saada osakseni jos minkälaista ilkkumista tai jopa uhkailua.
Esimerkiksi eilen pyysin ystävällisesti irrottamaan yhden osan, jota en osannut ja mies taas ammatiltaan osaa.
Tuli huutaen, että eikö saa olla hetkeäkään rauhassa (olin ollut hiljaa jo useamman tunnin ja siivoillut) ja sanoi että tulee nyt sen irrottamaan.
Kysyin, että mikä häntä nyt vaivaa ja uhkasi, että vetää turpiin jos sanon vielä sanankin.
No menin sanattomaksi ja olin hyvin hämmentynyt tottakai mutta tuo oli jälleen hyvin ihmeellistä...
Näitä sattuu vähän väliä ja joudun miettimään liikaa. Onko tosissaan vai ei..
Pyytää anteeksi joskus. Joskus sanoo, että olen liian herkkä, toisinaan oli vitsiä vain...
Päähän tuollaisesta mielialojen vaihtelusta menee sekaisin. :/
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ap!
Olen ollut kuvailemasi laisessa suhteessa, ja eronnut. Pikkuhiljaa sitä löytää itsensä jälleen, mutta siihen tarvitaan se ero.
Hienoa.
Jaksaisitko kertoa lisää suhteesta tai etenkin siitä miten löysit itsesi uudestaan?
Tiedän, ettei se uudelleen löytäminen käy hetkessä mutta miten seurata niitä maamerkkejä ja tavoiteltavaa itseään niinä hetkinä kun tuntuu, että on yksi tyhjä masentunut kuori vain?
Olen ihan loppu omaan olemukseeni ja tähän tyhjyyden, ahdistuneisuuden ja merkityksettömyyden tunteeseen.
En vain kestä yksin sitä. Kuin olisi elävä kuollut..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen oma lapsuuden perheesi oli?
Epävakaa.
Vanhemmat eronneita ja alkoholisteja.Äidillä oltua sattui lähes jatkuvasti jotain draamaa ja miehiä oli paljon. Muuten piti huolta kyllä.
Isällä kun oltiin niin oli suurimman osan baarissa. Tuli tekemään ruoan ja lähti takasin kun sai meidät syötettyä.
Illalla katseltiin elokuvia ja isä ryyppäsi parvekkeella välillä vilkuillen ja kommentoiden meneillään olevaa leffaa.
Piti kuitenkin huolen meistä.Sellaista se oli. 90-luvulla olin lapsi.
ApSinulla on siis täysin sairas ihmissuhdekäsitys pohjalla etkä voi edes tietää mitä on normaali käytös. Sovitaanko niin, että nyt vuonna 2022 sinä hankkiudut parempaan elämään ja alat opiskella mitä on terveet ihmissuhteet etkä enää salli kohdeltavan itseäsi huonosti? Olisi kiva kuulla loppuvuodesta miten sinun kävi hyvin.
Tiedän, olen liian kiltti ja edelleen rakastan vanhempiani vaikka pidänkin jo niitä terveitä rajoja heitä kohtaan.
Esimerkiksi äiti ei saa puhua kanssani kun on kännissä, lyön kylmästi luurin.
Isä taas..
No hänelle ei rajoja kun on niin kaukana muutenkin eikä käytös muutu humalassa.
Juo vain koska on siitä niin riippuvainen enkä edes tiedä kuka hän todellisuudessa oikeastaan on, ilmeisesti aika hieno tyyppi.Sovitaan vain.
Haluan rakastaa itseäni ja antaa anteeksi kaiken. Haluan vain olla oma vahva itseni, saada sen soturiluonteen jälleen esiin mikä minussa on kun kävin oman arneijani. Tiedän, että olen vahva mutta myös heikko näissä, olen vahva mutta en näissä mitä tulee ihmisten kipujen kohtaamiseen. Jään siihen saakka kunnes olen itsekin sairas :(Kiitos, sovitaan tämä.
Minä lähden. Ihan varmasti lähden viettämään omaa elämääni, jossa pärjään ja joka on minua varten.
ApOnnea matkaan! Heikkoutensa myöntäminen on suurinta vahvuutta. Muista, et ole vastuussa aikuisten ihmisten pelastamisesta etkä tunteista. He on itse vastuussa itsestään ja niin olet myös sinäkin ja vastuullasi on aina tehdä mikä on itsellesi parasta. Huomaat jossain vaiheessa, että tervepäisen ihmisen ratkaisut on kaikille hyväksi, kun taas sairaiden pillin mukaan tekeminen tekee sinut ja ympäristönkin sairaaksi. Et voi olla hyväksi muille jos et ole hyvä itsellesi.
Kiitos.
Olen alkanut ymmärtämään, että omat asiani ovat omalla vastuullani. Olen vain alkanut tajuamaan sen, että päätökset ovat vain, pelkästään vain minun omiani ja tämäkin tilanne omalla kohdallani on omaa syytäni vaikka mies onkin osannut manipuloida.
Siitä huolimatta valinnat ovat omissa käsissäni ja myös muiden valinnat heidän omissaan.
En voi jatkaa tätä kannattelua enää vaan kun otan jonkun uppoavan ihmisen kädestä kiinni niin uppoan itsekin - ainakin näissä tilanteissa.
Karua ymmärtää tämä mutta niin se on.Ottaa päätään tämä oma suoni johon olen tahrautunut typeryyttäni. Harmi kun en tajunnut tai kuunnellut itseäni aikaisemmin.
Ehkä kuitenkin tämä oli viimeinen kerta kun yritän pelastaa ketään omalla kustannuksellani, toivon ainakin niin.
Tunnen surua itseni puolesta ja samalla inhoa.
Näin ei olisi pitänyt tapahtua mutta ainoa suunta on vain irrottaa ja lähteä elämään omaa elämäänsä ja toivoa, että olen vielä joku päivä itseni takana ja keskityn vain paremman elämän rakentamiseen.
Se aika on nyt, lähden lopullisesti.
Ap
Erittäin hyvä päätös. Koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa omaa elämäänsä haltuunsa. Olet rohkea nainen ja toivotan sinulle onnea uuden elämän alkuun.
Kaiken kertomasi perusteella kuulostat ap todella hyvältä ihmiseltä, jolla on sydän paikallaan.
Valitettavasti juuri sinunlaisesi ovat vaarassa tämän maailman sylkykupeiksi.
Kuulostat silti vahvalta ja viesteistäsi välittyy se, että tulet olemaan vielä nainen, joka joskus opastaa ja tuo lämmintä mieltä nuorempien samojen asioiden kanssa kamppailevien suhteen.
Nyt sinä pelastat itsesi ja pääset eteenpäin, menee vuosia ja tulet olemaan vielä onnellinen.
Silloin on sinun aikasi auttaa muita mutta ei nyt, ei tällä tavalla. Olet tehnyt varmasti kaiken voitavasi ja nyt viisaampana pääset paremmin elämän eväisiin kiinni ja vielä tulevaisuudessa sinusta tulee olemaan apua muillekin.
Paljon hyvää ja voimia sinulle jatkoosi.
Vierailija kirjoitti:
Kaiken kertomasi perusteella kuulostat ap todella hyvältä ihmiseltä, jolla on sydän paikallaan.
Valitettavasti juuri sinunlaisesi ovat vaarassa tämän maailman sylkykupeiksi.
Kuulostat silti vahvalta ja viesteistäsi välittyy se, että tulet olemaan vielä nainen, joka joskus opastaa ja tuo lämmintä mieltä nuorempien samojen asioiden kanssa kamppailevien suhteen.Nyt sinä pelastat itsesi ja pääset eteenpäin, menee vuosia ja tulet olemaan vielä onnellinen.
Silloin on sinun aikasi auttaa muita mutta ei nyt, ei tällä tavalla. Olet tehnyt varmasti kaiken voitavasi ja nyt viisaampana pääset paremmin elämän eväisiin kiinni ja vielä tulevaisuudessa sinusta tulee olemaan apua muillekin.Paljon hyvää ja voimia sinulle jatkoosi.
Pelastan itseni heti tänään.
Toivotaan näin, että olen joskus vielä onnellinen ja silloin voin olla aidosti avuksi hylkäämättä itseäni.
Tämä on niin väärin mitä tässä ympärillä on tapahtunut. Minä tahdon vain unohtaa ja elää eteenpäin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mielenkiintoista tietää mitä miehesi päässä liikkuu? Miksi joku käyttäytyy noin? Mun ex mies ihan samanlainen, ja tiedän muitakin. Onko se joku syndrooma joka on ihan todettavissa?
Miksei kukaan mies tule näihin ketjuihin kertomaan omista motiiveistaan?
Osa haukkuu akaksi ja se on nöyryyttävää ja alentavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää mitä miehesi päässä liikkuu? Miksi joku käyttäytyy noin? Mun ex mies ihan samanlainen, ja tiedän muitakin. Onko se joku syndrooma joka on ihan todettavissa?
Miksei kukaan mies tule näihin ketjuihin kertomaan omista motiiveistaan?
Vallan halu, kontrollin tarve.
Jostain syystä kova näyttämisen halu ja täytyy suurentaa itseään tallomalla toisten varpaille.
Narsismia, ikävä kyllä.
Hyvä ap!
Olen ollut kuvailemasi laisessa suhteessa, ja eronnut. Pikkuhiljaa sitä löytää itsensä jälleen, mutta siihen tarvitaan se ero.