Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet jos 28v mies ei ole koskaan seurustellut?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Minäpä olen keski-ikäinen samassa jamassa ja sain kunnian tarjota naiselle sellaisen kokemuksen, ettei varmasti kokemattomia miehiä enää harkitse. Kyllä se pallo on vaan pahasti hukassa jos kolmestakympistä eteenpäin menee vielä samaan naisettomaan tyyliin.
Kertoisitko tuosta kokemuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa
Nuorten miesten syrjäytyminen on yleensä uhka yhteiskunnille. Siksi pariutumaton mies on uhka.
Tuskin pariutumaton mies on uhka mutta toimeton pariutumaton mies on. Tällainen on ollut historiassa yhteisölle niin suuri rasite, että uskon aidosti että heissä käynnistyy evoluution sanelema itsetuhomekanismi. Alkavat haastaa riitaa ja viehättyvät psykopaateista (köhtrumpköh) kunnes tavalla tai toisella heistä päästään. Tai päästäisiin, jos elettäisiin kivikaudella. Nykyään ihmiset vaan joutuu kestämään näitä hammasta purren.
Todennäköisesti lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetty homoseksuaali tai muuten outo olio.
Samassa tilanteessa kuin minä joskus. Nyt on 15 vuotta enemmän ikää. Tilanne on sama, mutta harmittaa vähemmän.
Herätysliikkeisiin kuuluva. Siellä joko mennään naimisiin tai ollaan yksin, välimuotoja ei nuorilla ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen enempää ihmisestä tietämättä en ajattelisi yhtään mitään. Jos näkisin hepun, saattaisin ajatellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä olen keski-ikäinen samassa jamassa ja sain kunnian tarjota naiselle sellaisen kokemuksen, ettei varmasti kokemattomia miehiä enää harkitse. Kyllä se pallo on vaan pahasti hukassa jos kolmestakympistä eteenpäin menee vielä samaan naisettomaan tyyliin.
Kertoisitko tuosta kokemuksesta?
Mitäpä siinä on kertomista, koko elämäni olin aika vähillä naiskokemuksilla mennyt siihen saakka ja uskoin etten mitään tule kokemaan loppuelämäni aikana. Sitten se vaan yhtäkkiä jysähti tilanne päälle, törmättiin netissä ja jutustelu syveni ihastuksen kuumien lieskojen tasolle. Kuitenkin jo ensimmäisistä tapaamisista lähtien oli vaikeuksia, kun en ollut tottunut olemaan kenenkään kanssa sellaisessa tilanteessa. Tuli osaltani vääränlaisia reaktioita, olin liian pidättyväinen ja arka ja naisella yksinkertaisesti paloi käämit. Hänellä oli itsetunto todella koetuksella, kun vaikutin varmasti siltä että hänessä olisi ollut joku vika. Mutta hän ei tuntunut sitäkään uskovan, että äijä tässä iässä voisi tosiaan olla vielä ihan uuno koko touhussa. Kummallekin varmasti aivan kauhea kokemus, eikä itselläni ainakaan enää kauheaa hinkua ole pariutumiseen kun tuli ilmi miten kelkasta pudonnut jo olen. Ehkä siinä mielessä kuitenkin ihan hyvä, niin ei tarvitse enää haikailla mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on niin outo hiippari ettei kelpaa kenellekkään. Ja työtön tai muuten kouluttamaton pieni palkkainen ettei kelpaa vauva kuumeiselle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin näkemättä ja tuntematta arvaisin että ruma ja saamaton. Komea olisi käyty jo kotoa hakemassa (tai baarista viimeistään olisi joku seura löytynyt).
Aloituksessahan ei puhuttu kuin seurustelusta, ei muusta seuran löytämisestä. Aloituksen henkilö voi hyvin olla esim. harrastanut paljon irtosuhteita, ja vientiä olisi vaikka kuinka paljon.
Vierailija kirjoitti:
Se on niin outo hiippari ettei kelpaa kenellekkään. Ja työtön tai muuten kouluttamaton pieni palkkainen ettei kelpaa vauva kuumeiselle naiselle.
Jos nainen etsii loppuelämän kumppania ja isää lapsilleen, silloin on syytäkin olla kovat kriteerit siihen kenet valitsee. Jos valitsee väärin, siinä on helposti monen ihmisen elämä pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä surullistahan se on, että mies tai nainen ei ole kumppania onnistunut tuohon ikään löytämään. Syitähän siihen voi olla monia, eikä ihmistä voi sen perusteella tuomita hyväksi tai huonoksi. Suurin osa ihmisistä kuitenkin sen rakkauden haluaa löytää, tai edes hetkellisesti kokea olevansa haluttu. Voisi kuvitella, että tuossa iässä jos ei ole seurustellut tai edes harrastanut seksiä niin kynnys aloittaa ne hommat on aikas v***n korkea. Ainakin omalla kohdalla on näin. Ihan muutamia epävarmuuksia astuu kuvioon siinä vaiheessa jos/kun se kumppani sitten löytyy.
Terveisin Naispelko28
Olen 28 vuotiasta miestä vanhempi, enkä minäkään ole seurustellut. - Mitäkä ajattelen. No ajattelen, että toivon mukaan hän on sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa. Parisuhde on mahdollisuus ei velvollisuus, johon pitäisi kaikin keinoin ja tavoin pyrkiä.
Toisaalta on ihan yleisinhimillinen ja erityisen ymmärrettävää haaveksia ja tovoa ja pyrkiä siihen, että saisi osakseen rakkautta ja rakastaa sitä yhtä erityistä.
Mutta toisaalta hyvää elämää voi ja pystyy elämään myös ilman kumppania, olematta edes eritysen introvertti saati aivan erakko -luonne. Sitä paitsi tulisi aika paljon paieita niin itselle kuin kumppanille, jos vasta parisuhteen myötä saattaisi kokea elämänsä arvokkaaksi.
Itse olen joitan vuosia sitten havahtunut siihen, että minun tulee yrittää jaksaa olla aktiivinen ja pyrittävä pitämään huolta sekä itsestäni ja ympäristöstäni että läheisistä ihmissuhteistani. - Koska vaikka asun ja elän yksin niin en halua, että oma elämäni muuttuisi yksinäisyydeksi ja vieraantuisin yleisestä elämän menosta.
Myönnän että vuodet tai vuosikymmenet sinkkuelämääni ovat saattaneet tehdä minusta hieman itsekkään kenties myös itseriittoisen. Vaikka en uskokaan, että yksineläminen sinänsä tekee kenestäkään parempaa, eikä varmasti parisuhteessakaan oleminen. Molemmissa on puolensa.
Tottahan toki, jos saisin vielä joskun mahdollisuuden elää ja olla parisuhteessa niin haluaisin tuntea, että siinä on parempi elää kuin jatkaa eloani sinkkuna Tai nyt sinkkuna toisin päin, - Vaan siinhän se ihmiselo menisikin, kun jatkuvasti vaivasii päätään sillä, kumpi olisi parempi. - Vaikka huomaankin yhä useammin kysyväni itseltäni, että mitä oikeastaan menetän jos eläisin loppuikänikin sinkkuna?
Sen teidän jo koemuskesta, että ei oma pariutumiseni ole ainakaan isommin nopeutunut sillä, että olen saanut osakseni niin homottelua kuin kyselyitä, että olenko uskossa. En salaa "iksinkkuuttani" jos joku suoraa kysyy, kuinka kauana olen ollut sinkku toisaalta en pidä sitä myöskään erityisenä ansiona. Hyvilläni olen siitä, että koen olevani oman historiani kanssa sinut. - En syytä ketään toista omasta sinkkuudestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on niin outo hiippari ettei kelpaa kenellekkään. Ja työtön tai muuten kouluttamaton pieni palkkainen ettei kelpaa vauva kuumeiselle naiselle.
Jos nainen etsii loppuelämän kumppania ja isää lapsilleen, silloin on syytäkin olla kovat kriteerit siihen kenet valitsee. Jos valitsee väärin, siinä on helposti monen ihmisen elämä pilalla.
Yksinhuoltajien määrästä johtuen näemmä monet siltikin valitsee väärin niin ettei onnistu se suhde ja vain miehen, maksajan elämä se on pilalla mutta ei sen yksinhuoltajan jota yhteiskunta tukee ja mies on vain maksaja.
Ei ole outoa, vaikka ei olisi vielä seurustellut. Toivottavasti löytää rakkauden joskus, jos sitä toivoo.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä surullistahan se on, että mies tai nainen ei ole kumppania onnistunut tuohon ikään löytämään. Syitähän siihen voi olla monia, eikä ihmistä voi sen perusteella tuomita hyväksi tai huonoksi. Suurin osa ihmisistä kuitenkin sen rakkauden haluaa löytää, tai edes hetkellisesti kokea olevansa haluttu. Voisi kuvitella, että tuossa iässä jos ei ole seurustellut tai edes harrastanut seksiä niin kynnys aloittaa ne hommat on aikas v***n korkea. Ainakin omalla kohdalla on näin. Ihan muutamia epävarmuuksia astuu kuvioon siinä vaiheessa jos/kun se kumppani sitten löytyy.
Terveisin Naispelko28
Ulkonäössä ja/ tai luonteessa on jotain vikaa jos ei kumppania löydä. Turha lässyttäää muuta paskaa.
Kerro lisää, mitä tapahtui...