Aikuisopiskelija koulukiusattuna

Itse olin aikusopiskelijana amkissa ja vanhojen kolukiusaamis kokemusten myötä olen oppinut lukemaan ihmisä niin ,etten joudu silmätikuksi. Joten tein niin kun joku mainitis ketjussa: annoin mahdollisimman vähän mitään itsestäni muille ja olin vähän sivussa kaikesta, tarkkailijana.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:47"]

Olen aikuisopiskelija joka opiskelen ns. nuorisoryhmässä. Keskimäärin muut opiskelijat ryhmässä ovat 20-25 vuotiaita, itse olen nelikymppinen. Tilanne on mennyt niin pahaksi, että mietin opintojeni lopettamista. Osa luokkakavereista on ihan ok, jopa ystävällisiä, osa jättää vain täysin huomioimatta eivätkä edes tervehdi ja sitten on se yksi, joka nöyryyttää jatkuvasti kommenteillaan, pyörittelee silmiään, letkauttelee opettajien kuullen kommentteja jotka antavat ymmärtää, etten osallistu, kiusaan muita jne.

En olisi ikinä uskonut, millainen ongelma tästä voi tulla. Häpeän asiaa niin paljon, etten voi edes ottaa sitä enää puheeksi kenenkään kanssa. Hävettää, että annan parikymppisen pompottaa itseäni ja vaikuttaa näin voimakkaasti tunteisiini. Olen joutunut olemaan poissa koulusta, kun pelkkä ajatus kyseisen ihmisen kanssa samassa tilanteesta olemisesta ahdistaa niin paljon. Olen harkinnut koulun lopettamista.

Pahinta tässä kiusaamisessa on se, että se on niin salakavalaa. Kaikki mitä teen on tämän koulukaverin kynsissä. Silmien pyörittelyä, halventavia kommentteja muiden kuullen, ideoideni ja ajatusteni mitätöintiä ja vääristelyä. Myönnän itsekin olevani syyllinen tilanteeseen, kun en osaa pitää puoliani vaan aluksi suutuin ja päätin etten anna periksi, näytin ärtymykseni hänelle ja muillekin.

Tämä kyseinen kiusaaja osaa esiintyä erittäin hurmaavasti, joten tiedän, etteivät opettajatkaan ottaisi tosissaan puheitani. Mitään konkreettistahan ei ole esittää!

En tiedä enää mitä tekisin. Oma taistelutahto on lopussa, mutta en halua lopettaa opintojanikaan.

[/quote]

Ilmoitat hänelle, että nyt tästä lähtien joko ollaan kavereita tai sitten vittu ette todellakaan ole. Kerro, että käytät kaiken aikasi ja rahasi siihen, että hän saa potkut koulusta. Kerro että sun paras kaveri sattuu olemaan asianajaja, joka on hoitanut myös tällaisia juttuja. Kerro hänelle, että tiedät missä hän asuu, että tulet juttelemaan hänen kanssaan henk koht, jos paska ei lopu.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:53"]

Terveydenhoitoa, ammattikorkeassa.

-ap-

[/quote]

Arvasin. Tervetuloa työelämään - voin sanoa, että meininki ei kun pahenee. Kiitos akkavaltaisten työpaikkojen.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 12:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:53"]

Terveydenhoitoa, ammattikorkeassa.

-ap-

[/quote]

En usko. Ei voi olla tuollaista porukkaa tuolla alalla. Hakkaisin aivan paskaksi tuollaiset vittuilijat.

[/quote]

Voi, kyllä siellä on. Nuorisoryhmässä sen huomaa, että porukka todella on nuorta ja osalla on henkinen kypsyys ja asialliset käytöstavat pahasti hakusessa. Ei kaikissa ryhmissä, mutta nuorisoryhmissä kuitenkin enemmän kuin aikuisryhmissä. Mullakin on omaa kokemusta kiusaamisesta, en sopinut joukkoon vaan jouduin eristetyksi ja sain tehdä kaikki mahdolliset jutut yksin. Siksihän tämä saattaa vaikuttaa uskomattomalta, kun terveysalalle hakeutuvan luulisi olevan persoona joka osaa hyväksyä erilaisuutta. Tälle alalle mahtuu kyllä monenlaisia tyyppejä. Työelämässä myös tulee huomaamaan sen, että vaikka voisi kuvitella olevansa tekemisissä aikuisten ihmisten kanssa niin kyllä sielläkin on niitä ikuisesti teinin tasolle jämähtäneitä työpaikkakiusaajia (valitettavasti).

Jos luovutat kiusaaja voittaa ja kadut asiaa loppuiäksi. 

Täällä väitetään, että yliopistossa ei kiusata. Kyllä kiusataan. Älykkäät ihmiset voivat olla henkisesti todella kieroutuneita.

Kiusaamista on KAIKKIALLA ja Suomessahan kiusataan eniten maailmassa. 

Tiedän ton tunteen. Itse vain olen se nuori parikymppinen ja pahimmat kiusaajat kolmekymppisiä tai vanhempia. Kolmas vuosi menossa enkä luovuta. Pakko saada jokin tutkinto.

Itse olin samassa tilassa, olin 41 v ja muut olivat tulleet suoraan lukiosta.

meidän luokalla oli myös tällainen silmien pyörittäjä ja mä vastasin aina onko sulla silmissä vikaa. Kun tuli haukotuksia ja vst, ehdotin aina kahvia, jos on jäänyt yöunet vähäisiksi. Älä päästä teiniä niskan päälle.

minulle kävi niin että en päässyt minnekään ryhmään mukaan ryhmätyössä ja sanoin opettajalle nyt on niin etten voi osallistua kun kukaan ei ota minua ryhmään. Opettaja naureskeli ja sanoi ei hän voi pakottaa, vastasin en minä voi ryhmäksi muuttua. Tällöin tämä silmien pyörittäjä ehdotti minulle laihduttamista , jolloin sanoin opettajalle tätä tasoa minulle vastataan kun kysyn mahtuuko ryhmään. Ei mahdu, laihduta. Olen kysynyt jokaiselta haen pääse mihinkään.,sitten maikka määräsi minut ryhmään, jossa olin ja tein osuuteni. Minulle unohdettiin lähettää sähköposteja, siis otettiin pois nimeni. Kun tuli esiintyminen, ei minun tietoja oltu lisätty.

koulussa on opo, joka tuli tunnille, olin kertonut tästä etukäteen ja yhdessä kaikki, meidän ryhmä, opetta ja opo katsottiin viestit, näytin olen nämä lähettänyt, minun tekstiä ei ole liitetty, jne . Lopputulos jokainen ryhmäläinen sai hylätyn, jokaisen vanhemmille lähti kirje koulukiusaamisesta vaikka kaikki olivat yli 20 vuotiaita ja tämän jälkeen seuraaviin x kertaan meillä kaikki ryhmätyöt arvottiin.

kerran pääsin kivaan porukkaan ja tämän jälkeen tein kaikki ryhmätyöt siinä ryhmässä .

ei meistä ikinä kavereita tullut, mutta läpi pääsin koulusta, työpaikankin sain, valmistuin muita ennen kun sain työharjoittelut anteeksi. Olen isossa työpaikassa töissä ja yksikään meidän luokkalainen ei ole meille päässyt töihin. Hr osastolainen kävi kerran kysymässä suosituksia ja kerroin minkälaista oli.

googlehaulla saa näppärästi luokkakavereiden nimet, ketään en mustamaalannut henk koht mutta kukaan ei pääse edeshaastatteluun.

Moi ap mä olen yliopistossa itse aikuisopiskelijana, ja täysin ulkopuolinen suhteessa muihin vuosikurssilaisiini. Ulkopuolisuuteen on johtanut suuri ikäero nuorempiin, sekä se että alusta saakka olen ollut erittäin aktiivinen opiskelija ja skipannut kaikki bileet ja tapaamiset. Verkostoitumista en ole harrastanut, koska siitä ei ole mulle ollut mitään hyötyä. Ainejärjestössä hääräävät kaikki puolinarsisit oman peilikuvansa rakastajat, ja kaikki tapahtumat tehdään tämän muutaman päsmäriporukan mielen mukaan.

Minusta sellainen "me" henki opiskelijaporukassa on bluffia, koska se henki loppuu kun koulu päättyy. Tämä on suurin syy sihen, miksi yliopistossa on aika raakaakin kiusaamista ja nokkimista, koska taustalla on se epävarmuus että entä jos ei saakaan töitä, entä jos joku muu kurssilainen saa ( = kateus), ja varsinkin jos joku on opintojen alusta saakka työllistynyt alansa hommiin. Mä olen ainoa meidän vuosikurssista ja itseasiassa myös vanhemmat vuosikurssit mukaan lukien, joka on ekasta vuodesta lähtien tehnyt opintojen ohella työtä johon valmistuu.

Mä olen tosi ahkera, ja käyttänyt kaiken aikanai opintoihin ja työelämän suhteisiin. Mitä helvettiä mä teen jonku ainejärjestön puheenjohtajan kaveruudella kun siitä ei ole mitään hyöytä minulle työn saannin suhteen. Sen takiahan siellä opiskellaan, koska halutaan työllistyä eikö? Suurella osasta nuoria on vaan sellainen akateeminen kupla pään ympärillä että ravataan kaikki mahdolliset kissanristiäiset, kännätään haalari päällä coolina ja vuoden kohokohta on vappu.

Itseasiassa mä olen todella mieluusti ulkopuolinen, en halua olla osa sitä aivotonta massaa jotka kuvittelee että saamalla jostain helkkarin sivuainekurssista vitosen, on oikeutettu siihen että työpaikka tarjotaan hopelautasella. Niin ja ihan alussa mua yritettiin kiusata siten että selän takana nälvittiin, ja yritettiin nolata opettajien edessä tai halventaa koska mä en ole nk. perinteinen akateeminen vaan duunaritaustainen.

Mutta en mä lähtenyt siihen, koska sellaisten ihmisten ajatuksilla ei ole mulle mitään painoarvoa. Mä käyn nyt kolmatta vuotta ja valmistun kahden vuoden sisällä vaikka olen tehnyt koko ajan töitä opintojen ohessa, mutta kurssikaverit lusmaa edelleen montakymmentä opintopistettä jäljessä ja tuskailee kandin kanssa. Jumankauta se on parikymmentä sivuinen pitkä pienoistutkielma jonka voit tehdä vaikka villahousuista, kunhan käytät lähteitä tarpeeksi. No ei nyt sentäs, mutta kuitenkin.

Moni korkeakoulussa opiskeleva nuori kuvittelee itsestään liikoja, koska niillä ei ole elämänkokemusta eikä käsitystä siitä mikä on työnteko. Luennolle ei jakseta raahautua, mutta oletetaan että työt ilmestyvät eteen kun valmistuu. Minusta opinto-oikeutta pitäisi rajata niin, että jos et viidessä vuodessa ole maisteri niin tuet pois, tai jos olet käynyt opintojen ohessa töissä niin siitä saat puoli vuotta lisäaikaa.

Joten ap, älä välitä oikeasti niistä ihmisistä jotka sua kiusaa, ne on omien egojensa vankeja ja ajan myötä tajuavat, tai sitten eivät. Älä pilaa omaa uraasi ja elämääsi sen takia että ne ei tajua.

Mä opiskelen useammankin eri ryhmän kanssa (nuoria ja aikuisia) ja yhdessä ryhmässä on juuri tuollainen huokailija ja silmien pyörittelijä. Hän ei varmaan ikinä valmistu, kun mikään ei kelpaa ja kaikki on niiiiiiiiiin vaikeaa. Lähinnä huvittaa tämän prinsessan draamailut, keskityn omaan tekemiseeni ja ryhmätyöt teen niiden fiksumpien kanssa. Vaihda ap sinne aikuisten puolelle ja jätä teinit teineilemään keskenään.

Huh, tämän ketjun myötä nousi pintaan omat huonot amk-kokemukset. Hain 35-vuotiaana opiskelemaan uutta tutkintoa (tradenomiksi) ja muut ryhmäläiset tulivat suoraan lukiosta. Jäin nopeasti porukan ulkopuolelle kun olin ensisijaisesti kiinnostunut opinnoista eikä haalaribileistä ja baareissa rymyämisestä. Alussa yritin olla aktiivinen ja tutustua ihmisiin mutta yritykseksi se jäi: tiiviisiin kuppikuntiin jakautuneet teinit leimasivat allekirjoittaneen tylsäksi nössöksi ja kohtelu oli sen mukaista. Irvittiin mm. päin naamaa ulkonäöstä (en minä missikisoihin ollutkaan menossa vaan ammattia hankkimaan..) ja siitä, että istuin atk-luokassa tekemässä etätehtäviä (vain luuserit tekee niin). Aivan käsittämätöntä menoa. Lukiossa ja yliopistossa tulin hyvin juttuun muiden kanssa ja kavereita riitti. Jostain syystä kemiat eivät vain kohdanneet näiden amk-kanssaopiskelijoiden kanssa, olin ilmeisesti liian eri-ikäinen ja "erilainen" heidän joukkoonsa. Luulin tähän asti olevani ainoa ikärasismin vuoksi syrjitty mutta meitä näyttääkin olevan valitettavan monta :/

Ikävä kuulla, että aikuisopiskelijaan suhtaudutaan näin. En tiedä lohduttaako oma kokemukseni yhtään, mutta olen itse 16-vuotiaana mennyt ammattikouluun luokalle, jossa oli sekä peruskoulusta tulleita, lukiosta tulleita ja ihan vaan työelämästä opiskelemaan siirtyneitä aikuisia. Ikähaitari 16 - 40v samassa luokassa. Ketään ei kiusattu ja ilmapiiri oli miellyttävä - suoraan peruskoulusta tulleena aiheutti toki hämmennystä, kun samassa luokassa opiskelee aikuisiakin, mutta se osoittautuikin valtavaksi rikkaudeksi. Kiusaaminen ei tullut mieleenkään. Aikuisopiskelijoilla oli hyvällä tavalla erilainen ote opiskeluun kuin meillä, jotka tulimme suoraa peruskoulusta tai lukiosta. Olen opiskellut myös aikuislukiossa, jossa kursseilla on niin ikään varsin laaja ikähaitari (aina 16-vuotiaista eläkeikäisiin). Sielläkin aikuisia (ja nuoriakin) on aina kunnioitettu ja kaikki ovat sopineet samaan porukkaan hyvin. Sääli, jos tällainen salliva ilmapiiri ei toimi kaikissa nuoriso-aikuisryhmissä.

Se, mitä haen tällä takaa, on se että nuoriso-aikuisryhmät eivät kaikki ole tuhoon tuomittuja. Luulen, että ryhmän dynamiikka toimii parhaiten, jos ryhmässä on useampia aikuisia eikä niin, että muut ovat nuoria ja joukossa on yksi huomattavasti vanhempi. Joka tapauksessa, kiusaaja toimii ehdottoman väärin ja aihe pitää nostaa esiin. Entisenä koulukiusattuna ymmärrän, että koulunpenkille meno on tässä tilanteessa vastenmielistä - on väärin, että kiusattu joutuisi "pakenemaan", mutta viihtyisitkö paremmin aikuisten ryhmässä? Entä onko mahdollisuuksia tehdä kursseja etänä? Suosittelen kääntymään kuraattorin tms. koulun henkilökunnan puoleen keskustelemaan tilanteesta. Tsemppiä!

52 jatkaa vielä: olen samaa mieltä siitä, että positiivisen ryhmädynamiikan edellytyksenä on tasapainoisempi ikäjakauma (useampi kuin yksi aikuisikäinen nuorten joukossa). Itse jäin alakynteen osin siitäkin syystä että ryhmässä oli klikki tyttöjä, joilla vaikutti olevan auktoriteettiongelma itseään vanhempia naisia kohtaan. He siis kuittailivat ja yrittivät pomottaa opettajiakin, nimenomaan naispuolisia. Siinä mielessä jouduin aika "poikkeavaan" porukkaan, en ole aiemmin enkä jälkikäteen törmännyt vastaavaan *koputtaa puuta*

Huhhuh, jos olisin tällaisista kokemuksista lukenut kun 28-vuoden iässä hain opiskelemaan Amkk:n, en varmasti olisi uskaltanut opintoja aloittaa. Korkeampi ikäni stressasi minua todella paljon ennen opiskelun aloitusta. Ryhmähenki oli ylllättävän hyvä ja paljon kypsän oloisia nuoria. Asiaan vaikutti varmasti se, että media-alan ennakkotehtävät ja vaativat pääsykokeet henkilöhaastatteluineen karsivat porukkaa.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 12:03"]

Amkssa on paljon kiusaamista. Fiksuin puoli ylioppilaista menee yliopistoon, tyhmempi amikseen. Amkssa on siis matalampi taso kuin lukiossa. Ja sen huomaa. Siellä on samanlaista kuin yläasteella. Yliopistossakaan ei olla kavereita kaikkien kanssa mutta sellaista klassista koulukiusaamista ei esiinny kuin hyvin vähän, aivan nuorimpien kesken korkeintaan.

[/quote]

Jaa taas näitä. Et tainnut päästä ammattikorkeaan?

Ja btw, miksi edes vertaat lukiota ja amk:ta, kun molemmat ovat eri asteen koulutuksia?

Minä olen 40v ja yliopistossa. Pääosin ihania nuoria, ei nyt kaveerata mutta jotkut ovat tuntien jälkeen sanoneet että tosi hyvä pointti sulla oli siihen ja siihen asiaan. Mielipiteeni mahtuvat asiallisesti osaksi keskustelua eli ilmapiiri on hyvä.Yksi tuollainen mulkoilija ja silmien pyörittelijä on tullut vastaan ja sille kurssille oli vaikea mennä ja olin siellä tosi hiljainen.Hän saattaa mm. tuijottaa tosi pitkään minua ilman syytä. Onneksi porukat vaihtelee.

Nyt keräät itsesi ja pidät puolesi! Ensi kerralla, kun pyöräyttää silmiä tai sanoo jotain, niin pysäytät tilanteen ja kysyt, että "olenko loukannut sinua jotenkin?" Ja kun vastaa siihen, että "et... kuin niin?", jatkat siitä, että "sinä jatkuvasti loukkaat minua tuolla silmiesi pyörittelyllä ja nokittelulla, ole hyvä ja lopeta se tai joudun viemään asian eteenpäin". Jos yrittää jotain selittää takaisin tai vähätellä huumoriksi, niin pidät tiukasti kannastasi kiinni ja sanot, että "en ota sitä huumorina ja se on asiatonta eli lopetat sen nyt, jos kerran mitään riitaa meidän välillä ei pitäisi olla".

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 12:27"]

Mihin sä tarvitset niitä muita? Onko pakollisia ryhmätöitä tai muuta paljon? Mä oon tehny kurssitehtävät, nekin jotka pääosa tekee ryhmittäin, mä teen yleensä itse. Ei mun tarvitse oikeastaan olla muiden kanssa tekemisissä paljoakaan, pärjään omillani, mikä tietysti on näille teinin tasolle jääneille lössistään riippuvaisille iso ihme ja on muka noloa olla yksin jne.

On mulla kavereita muualla sen mitä tarvitsen.

[/quote]

Toisaalta jos ei kenenkään ryhmässäsi olevan kanssa ryhmätyö onnistu, niin se taas voi kertoa sinustakin. Ryhmätyöläisten kanssa ei tarvitse olla bbf-4ever, vaan suhtautua kuin missä tahansa tiimityössä. Et työelämässäkään voi tehdä projektitöitä yksin vain siksi, että työkaverit ovat mielestäsi noloja.

Niin no meillä sh-opinnoissa pahin kiusaaja oli luokan vanhin (n. 40v. nainen). Samoin tällä alalla oli työpaikkakiusaajinakin yleensä nuo vanhimmat tyypit. Sittemmin vaihdoin miesvaltaiselle alalle ja ryhmähenki on aina ollut todella hyvä niin koulussa kuin työssä vaikka ikähaitari on ollut 20-45v.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 13:20"]

Itse olin samassa tilassa, olin 41 v ja muut olivat tulleet suoraan lukiosta.

meidän luokalla oli myös tällainen silmien pyörittäjä ja mä vastasin aina onko sulla silmissä vikaa. Kun tuli haukotuksia ja vst, ehdotin aina kahvia, jos on jäänyt yöunet vähäisiksi. Älä päästä teiniä niskan päälle.

minulle kävi niin että en päässyt minnekään ryhmään mukaan ryhmätyössä ja sanoin opettajalle nyt on niin etten voi osallistua kun kukaan ei ota minua ryhmään. Opettaja naureskeli ja sanoi ei hän voi pakottaa, vastasin en minä voi ryhmäksi muuttua. Tällöin tämä silmien pyörittäjä ehdotti minulle laihduttamista , jolloin sanoin opettajalle tätä tasoa minulle vastataan kun kysyn mahtuuko ryhmään. Ei mahdu, laihduta. Olen kysynyt jokaiselta haen pääse mihinkään.,sitten maikka määräsi minut ryhmään, jossa olin ja tein osuuteni. Minulle unohdettiin lähettää sähköposteja, siis otettiin pois nimeni. Kun tuli esiintyminen, ei minun tietoja oltu lisätty.

koulussa on opo, joka tuli tunnille, olin kertonut tästä etukäteen ja yhdessä kaikki, meidän ryhmä, opetta ja opo katsottiin viestit, näytin olen nämä lähettänyt, minun tekstiä ei ole liitetty, jne . Lopputulos jokainen ryhmäläinen sai hylätyn, jokaisen vanhemmille lähti kirje koulukiusaamisesta vaikka kaikki olivat yli 20 vuotiaita ja tämän jälkeen seuraaviin x kertaan meillä kaikki ryhmätyöt arvottiin.

kerran pääsin kivaan porukkaan ja tämän jälkeen tein kaikki ryhmätyöt siinä ryhmässä .

ei meistä ikinä kavereita tullut, mutta läpi pääsin koulusta, työpaikankin sain, valmistuin muita ennen kun sain työharjoittelut anteeksi. Olen isossa työpaikassa töissä ja yksikään meidän luokkalainen ei ole meille päässyt töihin. Hr osastolainen kävi kerran kysymässä suosituksia ja kerroin minkälaista oli.

googlehaulla saa näppärästi luokkakavereiden nimet, ketään en mustamaalannut henk koht mutta kukaan ei pääse edeshaastatteluun.

[/quote]

Taitaa nyt olla juttua väritetty, koska täysi-ikäisen opiskelijan tekemisistä ei raportoida koulun puolesta mitenkään, etenkään korkeakoulussa. Yli 20-vuotias ei ole holhouksen alainen, joten hänen asioitaan ja häntä koskevia tietoja ei luovuteta ulkopuoliselle, tässä tapauksessa opiskelijan vanhemmille.