Lue keskustelun säännöt.
Karmea ikävä miehen kosketusta
26.04.2015 |
Puolisen vuotta mennyt taas ilman mitään läheisyyttä miehen kanssa, eikä sitä sitä ennenkään paljon ollut. Tuntuu, että alkaa hermot ratkeamaan. Kaiken yötä näen unta työkavereista ja muista tutuista miehistä, niiden kanssa unissa harrastetaan niin seksiä kuin kädestäpitelyäkin. Ja kun töissä joku miestyökaveri tulee vaikka seisomaan vähän normaalia lähemmäs, olen ihan huumaantunut siitä läheisyydestä.
Mitähän ihmeen jarrua tässä pitäisi alkaa syödä? Käytän pillereitäkin selibaatista huolimatta vain siksi, että ne vievät enimmät seksihalut. Miten tätä taas jaksaisi jonkun äärettömän ajan, kun ei ole mitään tietoa, koska oma puoliso viitsii suvaitsee taas koskettaa...
Kommentit (189)
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:50"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:40"]Mietin vain vielä tuosta kunnioittamisesta, että voisiko olla vielä enemmän? Enkä siis tarkoita millään muotoa kenenkään edessä pokkurointia, vaan sellaista arvostuksen antamista, joka on enemmän kuin toisen antaminen olla se mikä on. Esim. mulle oli ihan käsittämätöntä, että mun mies antaa mun kuunnella tarpeitani, eli laiskotella aivan täysin. [/quote] Kun tarkemmin ajattelen, olen varmaan toiminut juuri noin. Laittanut voileipiä ja vienyt lapset ulos, että puoliso saa katsoa rauhassa lätkää. Tehnyt kaikki kotityöt, ettei puolison tarvitse raataa. Hoitanut yövalvomiset aina, koska tiedän, että mies ei kestä yöheräämisiä. Jättänyt pois hajuvedet, joista puoliso ei pidä ja lopettanut harrastukset, jotka ärsyttävät häntä. Siitä varmaankin johtuu tämä, että minuakin tällä hetkellä kunnioitetaan. (Sarkasmia, toim. huom.) Ap
[/quote]
Mutta tämä ei ollut kunnioitusta uhkuva puheenvuoro, sitä ehkä tarkoitin. Minkä ymmärrän, en mäkään osais kunnioittaa toista tuossa tilanteessa, mutta jos mietitään, miksi ei hommat suju, niin ei se taivaasta tipahda, ettei suju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:03"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:58"]Jos sä et aidosti anna tilaa ja kunnioita niin... Tiedän kyllä, että onhan se paljon sinulta pyydetty, kun sä tarttisit läheisyyttä just nyt tässä ja heti mikä sekin on ymmärrettävää.
[/quote]
Niin no, kyllä minä tilaa annan. Ehkä 5-10 vuoden välein otan puheeksi tyytymättömyyteni, eli en roiku, itke tai painosta. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, se tilan antaminen. Ap
[/quote]
Miksi uhraat itsesi lapsille ja liitolle? Se on hyvin surullista. Eli miksi olla masokisti, jolla vaakakupissa on paljon enemmän kärsimystä kuin onnea?
[/quote]
Perustelisitko vielä, miten uhraan itseni lapsille ja liitolle? Jos minulla itselläni oman pääni sisällä on sellainen ongelma, että kaipaisin miehistä läheisyyttä ja seksiä, miksi olisi uhrautumista sivuuttaa nämä oman pääni sisäiset ajatukset, jotka tosiaan ovat vain minun henkilökohtainen ongelmani? Ajatellaan vaikka, että inhoaisin pyykinpesua oikein sydämeni pohjasta, sekin olisi pääni sisäinen ongelma. Voisin joko sivuuttaa sen ja pestä pyykkiä, koska se on oikein ja tarpeellista perhe-elämässä, tai antaa ongelmalleni periksi ja antaa kaikkien kärsiä. Ap
[/quote]
Yleensä ympäristö vaikuttaa ihmisen tulkintoihin siitä silloin, jos ihminen ei ole psykoottinen. Tällä perusteella, ellet ole psykoosissa, et voi rajata kärsimyksen kokemustasi vain päähäsi.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 14:13"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:03"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:58"]Jos sä et aidosti anna tilaa ja kunnioita niin... Tiedän kyllä, että onhan se paljon sinulta pyydetty, kun sä tarttisit läheisyyttä just nyt tässä ja heti mikä sekin on ymmärrettävää.
[/quote]
Niin no, kyllä minä tilaa annan. Ehkä 5-10 vuoden välein otan puheeksi tyytymättömyyteni, eli en roiku, itke tai painosta. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, se tilan antaminen. Ap
[/quote]
Miksi uhraat itsesi lapsille ja liitolle? Se on hyvin surullista. Eli miksi olla masokisti, jolla vaakakupissa on paljon enemmän kärsimystä kuin onnea?
[/quote]
Perustelisitko vielä, miten uhraan itseni lapsille ja liitolle? Jos minulla itselläni oman pääni sisällä on sellainen ongelma, että kaipaisin miehistä läheisyyttä ja seksiä, miksi olisi uhrautumista sivuuttaa nämä oman pääni sisäiset ajatukset, jotka tosiaan ovat vain minun henkilökohtainen ongelmani? Ajatellaan vaikka, että inhoaisin pyykinpesua oikein sydämeni pohjasta, sekin olisi pääni sisäinen ongelma. Voisin joko sivuuttaa sen ja pestä pyykkiä, koska se on oikein ja tarpeellista perhe-elämässä, tai antaa ongelmalleni periksi ja antaa kaikkien kärsiä. Ap
[/quote]
Yleensä ympäristö vaikuttaa ihmisen tulkintoihin siitä silloin, jos ihminen ei ole psykoottinen. Tällä perusteella, ellet ole psykoosissa, et voi rajata kärsimyksen kokemustasi vain päähäsi.
[/quote]
Mutta voihan joku kärsiä hirveästi vaikka siitä, ettei hänellä ole luonnostaan musta tukka, eikä siitä silti voi ketään toista ihmistä laittaa tilille. Jokainen voi olla vastuussa vain omista ajatuksistaan ja tunteistaan, eikä se ole psykoottisuutta. Ap
Moi Ap! kirjoitan miehenä joka on samassa tilanteessa kuin sinä , ollut jo vuosia:( . Täällä satelee kaikenlaista tietämystä mikä onkaan vikana , mutta sitä ei voi kukaan sanoa jos ei ole samassa tilanteessa itse. Se ahdistus siittä kun ei saa kosketusta on aina illalla pahinta oletko samaa mieltä. Olisi mukava jutella lisää kanssasi. Jos haluat niin kirjoita jannu29@luukku.com.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 15:13"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 14:13"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:03"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:58"]Jos sä et aidosti anna tilaa ja kunnioita niin... Tiedän kyllä, että onhan se paljon sinulta pyydetty, kun sä tarttisit läheisyyttä just nyt tässä ja heti mikä sekin on ymmärrettävää. [/quote] Niin no, kyllä minä tilaa annan. Ehkä 5-10 vuoden välein otan puheeksi tyytymättömyyteni, eli en roiku, itke tai painosta. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, se tilan antaminen. Ap [/quote] Miksi uhraat itsesi lapsille ja liitolle? Se on hyvin surullista. Eli miksi olla masokisti, jolla vaakakupissa on paljon enemmän kärsimystä kuin onnea? [/quote] Perustelisitko vielä, miten uhraan itseni lapsille ja liitolle? Jos minulla itselläni oman pääni sisällä on sellainen ongelma, että kaipaisin miehistä läheisyyttä ja seksiä, miksi olisi uhrautumista sivuuttaa nämä oman pääni sisäiset ajatukset, jotka tosiaan ovat vain minun henkilökohtainen ongelmani? Ajatellaan vaikka, että inhoaisin pyykinpesua oikein sydämeni pohjasta, sekin olisi pääni sisäinen ongelma. Voisin joko sivuuttaa sen ja pestä pyykkiä, koska se on oikein ja tarpeellista perhe-elämässä, tai antaa ongelmalleni periksi ja antaa kaikkien kärsiä. Ap [/quote] Yleensä ympäristö vaikuttaa ihmisen tulkintoihin siitä silloin, jos ihminen ei ole psykoottinen. Tällä perusteella, ellet ole psykoosissa, et voi rajata kärsimyksen kokemustasi vain päähäsi. [/quote] Mutta voihan joku kärsiä hirveästi vaikka siitä, ettei hänellä ole luonnostaan musta tukka, eikä siitä silti voi ketään toista ihmistä laittaa tilille. Jokainen voi olla vastuussa vain omista ajatuksistaan ja tunteistaan, eikä se ole psykoottisuutta. Ap
[/quote]
Mä kyllä erottaisin sen läheisyydentarpeesta sikäli, että siihen tarvitaan toista ihmistä, ja pyykinpesusta siten, että jos ei pese pyykkiä, syntyy käytännön ongelma tai muu reagointia vaativa tilanne (delegointi). Tukan väristä voi tosiaan kärsiä ihan vain päänsisäisenä ongelmana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä on sellainenkin asia kuin terve itsekkyys. Se voi jopa näyttää kumppanille ihan itsekkyydeltä, mutta jos toinen ei näe sen toiminnan syitä ja tarkoitusperiä, niin hän sanoo sitä itsekkyydeksi. Vaikka sen toimijan kannalta kkyseessä on mitä suurimmassa määrin hänen olemistaan suojaava terve itsekkyys. Eli ap:n kannattaisi ehkä olla terveesti itsekäs. Miehesi on aikuinen ihminen, ei vauva, jota sinun tulee paapoa, tai joka ei vaikka joutuisi pärjäämään, vaikka te eroaisitte.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:25"]Ja miksi ihmeessä sitten et ole jo eronnut?
[/quote]
Koska tämä kuulemma on ihan hyvä, normaali avioliitto? Koska lapset? Koska ei ole aikuismaista rikkoa lasten perhettä siksi, että äidillä on itsekkäitä haluja? Koska ero ei ole mikään automaattiratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin? Ap
[/quote] älä sit kitise
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 15:35"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:25"]Ja miksi ihmeessä sitten et ole jo eronnut?
[/quote]
Koska tämä kuulemma on ihan hyvä, normaali avioliitto? Koska lapset? Koska ei ole aikuismaista rikkoa lasten perhettä siksi, että äidillä on itsekkäitä haluja? Koska ero ei ole mikään automaattiratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin? Ap
[/quote] älä sit kitise
[/quote]
No mieliksesi lupaan olla kitisemättä. Joskus nyt vaan tulee avauduttua, yleisesti ottaen aika harvoin. Pyrin pitämään itseni niin kiireisenä, ettei ole aikaa rutista täällä tai muuallakaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:25"]Ja miksi ihmeessä sitten et ole jo eronnut?
[/quote]
Koska tämä kuulemma on ihan hyvä, normaali avioliitto? Koska lapset? Koska ei ole aikuismaista rikkoa lasten perhettä siksi, että äidillä on itsekkäitä haluja? Koska ero ei ole mikään automaattiratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin? Ap
[/quote]
Onko se homo?
Tuon 128 viestin kirjoittajana voin sanoa että jakaisin mielelläni ajatuksia ja kuuntelisin avautumisiasi koska haluaisin toisinaan myös avautua jollekkin joka ymmärtäisi tilanteen ilman kärkkäitä ajatuksia tilanteestani ; ) postiosoite edellisessä viestissäni....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 15:13"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 14:13"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:12"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:03"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 12:58"]Jos sä et aidosti anna tilaa ja kunnioita niin... Tiedän kyllä, että onhan se paljon sinulta pyydetty, kun sä tarttisit läheisyyttä just nyt tässä ja heti mikä sekin on ymmärrettävää.
[/quote]
Niin no, kyllä minä tilaa annan. Ehkä 5-10 vuoden välein otan puheeksi tyytymättömyyteni, eli en roiku, itke tai painosta. Eikä se ole vaikeaa ollenkaan, se tilan antaminen. Ap
[/quote]
Miksi uhraat itsesi lapsille ja liitolle? Se on hyvin surullista. Eli miksi olla masokisti, jolla vaakakupissa on paljon enemmän kärsimystä kuin onnea?
[/quote]
Perustelisitko vielä, miten uhraan itseni lapsille ja liitolle? Jos minulla itselläni oman pääni sisällä on sellainen ongelma, että kaipaisin miehistä läheisyyttä ja seksiä, miksi olisi uhrautumista sivuuttaa nämä oman pääni sisäiset ajatukset, jotka tosiaan ovat vain minun henkilökohtainen ongelmani? Ajatellaan vaikka, että inhoaisin pyykinpesua oikein sydämeni pohjasta, sekin olisi pääni sisäinen ongelma. Voisin joko sivuuttaa sen ja pestä pyykkiä, koska se on oikein ja tarpeellista perhe-elämässä, tai antaa ongelmalleni periksi ja antaa kaikkien kärsiä. Ap
[/quote]
Yleensä ympäristö vaikuttaa ihmisen tulkintoihin siitä silloin, jos ihminen ei ole psykoottinen. Tällä perusteella, ellet ole psykoosissa, et voi rajata kärsimyksen kokemustasi vain päähäsi.
[/quote]
Mutta voihan joku kärsiä hirveästi vaikka siitä, ettei hänellä ole luonnostaan musta tukka, eikä siitä silti voi ketään toista ihmistä laittaa tilille. Jokainen voi olla vastuussa vain omista ajatuksistaan ja tunteistaan, eikä se ole psykoottisuutta. Ap
[/quote]Jos musta tukka on kärsimystä aiheuttava aikuiselle ihmiselle, siinä on takana ympäristö. Psykoosissa ympäristöllä ei ole merkitystä.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:25"]Ja miksi ihmeessä sitten et ole jo eronnut?
[/quote]
Koska tämä kuulemma on ihan hyvä, normaali avioliitto? Koska lapset? Koska ei ole aikuismaista rikkoa lasten perhettä siksi, että äidillä on itsekkäitä haluja? Koska ero ei ole mikään automaattiratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin? Ap
[/quote]
anteeksi mutta seksi parisuhteessa on kaikkien a ja o .lapsia kyllä rakastetaan mutta minkä takia siedät hylkäämistä mieheltäsi .on varmasti lapset huomanneet että jotain puuttuu kotona
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:25"]Ja miksi ihmeessä sitten et ole jo eronnut? [/quote] Koska tämä kuulemma on ihan hyvä, normaali avioliitto? Koska lapset? Koska ei ole aikuismaista rikkoa lasten perhettä siksi, että äidillä on itsekkäitä haluja? Koska ero ei ole mikään automaattiratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin? Ap [/quote] anteeksi mutta seksi parisuhteessa on kaikkien a ja o .lapsia kyllä rakastetaan mutta minkä takia siedät hylkäämistä mieheltäsi .on varmasti lapset huomanneet että jotain puuttuu kotona
[/quote]
Ei seksi ole mikäään kaiken a ja o, jos se on molemmille ok.
Hei ap! En jaksa lukea kaikkia sivuja läpi, mutta oletko ajatellut että lapsesi saavat ihan vääränlaisen kuvan aikuisten parisuhteesta, ja he eivät aikuisena osaa olla parisuhteessa normaalisti? Onko se oikein lapsiasi kohtaan että heidän tulevat parisuhteensa on jo nyt tuhoon tuomittuja?
Miehesi on oikeasti joko homo tai vaan tunnevammainen jostain syystä. Sinun velvollisuutesi itseäsi ja lapsiasi kohtaan on lähteä tuosta avioliitosta. Sinun elämäsi on lyhyt, parhaat vuotesi olet jo miehelle uhrannut, miksi sinun pitäisi uhrata vielä loputkin, ja samalla lastesi tulevaisuus?
En mitenkään käsitä miten joku perustelee lapsilla roikkumista rakkaudettomassa liitossa. Vanhempien avioliitto on lasten koti, ja teillä se koti on rikki. Lapset ovat mielummin rikkinäisestä kodista kuin asuvat siinä.
Minulla on ollut mieheni kanssa vähän samaa ongelmaa, ja hän on sen itsekin ymmärtänyt että hänen omat vanhempansa ovat hänet ja hänen veljensä pilanneet. Miehen vanhemmat erosivat ja palasivat yhteen jatkuvasti, äitinsä on todella paha suustaan, lyö säälimättä vyön alle, ja mies on perinyt samaa tyyliä joka tulee riitojen aikana esiin.
Mieheni on sanonut että heillä kotona oli aina niin ristiriitainen tunnelma että ei ole ihme että he kaikki kolme veljestä ovat jollainlailla tunnevammaisia. Miehen kaksi vanhempaa veljeä ovat eronneita, ja lapset eivät pidä isiinsä minkäänlaista yhteyttä, lapsenlapset eivät edes tiedä että isoäitinsä on ollut paljon sairaalassa viimekuukausina ja kuolee varmasti pian.
Toinen veljistä hyppäsi äitinsä parvekkeelta alas eronsa jälkeen, hän on vaikeasti masentunut, ollut suurimman osan elämäänsä, nyt kuusikymppisenä ei ole juurikaan enää toivoa. Se että miehen veli teki epätoivoisen tekonsa juuri äitinsä luona on jo kuvaavaa.
Mieheni ei osaa näyttää tunteitaan minulle, hän ei ole koskaan sanonut että rakastaa minua, minä tiedän että hän rakastaa, olemme kuitenkin sen verran puhuneet vuosien aikana, harvoin miestä tosin saa puhumaan. Minä olen yrittänyt pitää läheisyyttä yllä, ja onneksi mieskin vähän joskus koskettaa myös lasten nähden, silti tulin surulliseksi kun aikuinen tyttäreni kysyi että rakastetaanko me mieheni kanssa toisiamme, ollaanko koskaan rakastettu, olin kuvitellut että tytär ymmärtää että en olisi viittätoistavuotta ollut rakkaudettomassa suhteessa.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:25"]Ja miksi ihmeessä sitten et ole jo eronnut? [/quote] Koska tämä kuulemma on ihan hyvä, normaali avioliitto? Koska lapset? Koska ei ole aikuismaista rikkoa lasten perhettä siksi, että äidillä on itsekkäitä haluja? Koska ero ei ole mikään automaattiratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin? Ap [/quote] anteeksi mutta seksi parisuhteessa on kaikkien a ja o .lapsia kyllä rakastetaan mutta minkä takia siedät hylkäämistä mieheltäsi .on varmasti lapset huomanneet että jotain puuttuu kotona
[/quote]
Ei seksi ole mikäään kaiken a ja o, jos se on molemmille ok.
[/quote]
Kyllä seksi on parisuhteen ja avioliiton yhdessä pitävä voima, muuten ollaan vaan kavereita tai kämppiksiä. Ja varsinkin lasten pitää oppia kotona mitä on rakastava parisuhde.
No tyttäresi ongelma on varmaankin sillä hoidettu, että vastasit hänelle että kyllä rakastamme. Näkeepähän tytärkin, ettei kaikki rakkaus aina ole ruusuilla tanssimista.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 16:21"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 16:16"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:25"]Ja miksi ihmeessä sitten et ole jo eronnut? [/quote] Koska tämä kuulemma on ihan hyvä, normaali avioliitto? Koska lapset? Koska ei ole aikuismaista rikkoa lasten perhettä siksi, että äidillä on itsekkäitä haluja? Koska ero ei ole mikään automaattiratkaisu kaikkiin parisuhdeongelmiin? Ap [/quote] anteeksi mutta seksi parisuhteessa on kaikkien a ja o .lapsia kyllä rakastetaan mutta minkä takia siedät hylkäämistä mieheltäsi .on varmasti lapset huomanneet että jotain puuttuu kotona
[/quote]
Ei seksi ole mikäään kaiken a ja o, jos se on molemmille ok.
[/quote]
Kyllä seksi on parisuhteen ja avioliiton yhdessä pitävä voima, muuten ollaan vaan kavereita tai kämppiksiä. Ja varsinkin lasten pitää oppia kotona mitä on rakastava parisuhde.
[/quote]
Eikä ole, meillä se on henkinen yhteys, eikä mikään seksi. Lasten ei "pidä" mitään oppia, vaan jokainen perhe on erilainen. Vai pitääkö lesboliiton lasten oppia, että kaksi naista pussailee keskenään, tyhmä!
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 16:22"]
No tyttäresi ongelma on varmaankin sillä hoidettu, että vastasit hänelle että kyllä rakastamme. Näkeepähän tytärkin, ettei kaikki rakkaus aina ole ruusuilla tanssimista.
[/quote]
Joo, tottakai sanoin että rakastetaan toisiamme, mutta huoli on siitä että osaako tyttäreni rakastaa. Tyttäreni on seurustellut puolitoistavuotta miehen kanssa jota ei rakasta, ei ole uskaltanut miestä jättää kun mies on niin rakastunut.
Up