Lue keskustelun säännöt.
Miksi pelkäätte kuolemaa?
25.04.2015 |
Eihän se mitenkään voi olla pahempi vaihtoehto kuin elämä.
Kommentit (72)
Helpottava ajatus on kyllä se että kuolleena et tiedä mistään mitään. Et kuule, näe, ajattele, tunne mitään. Et tiedä olevasi kuollut. Miettikää sitä kun nukutte. Ette tiedä nukkuessanne mitä sormea olet ehkä liikuttanut. Oletko puhunut. Missä asennossa olit nukkuessasi.
Sama juttu silloinkin kuin olet kuollut. Et yksinkertaisesti ole olemassa edes omassa päässäsi.
Tämä ajatus toimii tosin vain ateisteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en pelkää kuolemaa itsessään. Pelkään sitä miten kuolen. Kärsinkö kovia kipuja? Olenko yksin? Joudunko kauhun valtaan kuollessani?
Paljon kysymyksiä pörrää mielessä tätä miettiessä aina sillon tällön, vaan siltikään en kuolemaa pelkää.
En pelkää kuolemaa, mutta toivon eläväni niin kauan, että lapseni ovat aikuisia ja pärjäävät itse.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 00:06"]Helpottava ajatus on kyllä se että kuolleena et tiedä mistään mitään. Et kuule, näe, ajattele, tunne mitään. Et tiedä olevasi kuollut. Miettikää sitä kun nukutte. Ette tiedä nukkuessanne mitä sormea olet ehkä liikuttanut. Oletko puhunut. Missä asennossa olit nukkuessasi.
Sama juttu silloinkin kuin olet kuollut. Et yksinkertaisesti ole olemassa edes omassa päässäsi.
Tämä ajatus toimii tosin vain ateisteilla.
[/quote] Ei toimi. Nukkuessaanhan ihmisen aivot ovat huipputoiminnassa ja tietoisuus ympäristöstä on hyvinkin vahva, esimerkiksi tuntoaistia tarkastellessa.
Pelkään että kuolema olisi tuskallinen ja pitkä, en usko oikeastaan yliluonnolliseen mutta ajattelen usein että mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? se jopa pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään tukehtumista, hengityksen hiipumista. Sitä hetkeä kun tietää pian kuolevansa ja vain odottaa.
Pelkään väkivaltaista kuolemaa myös. Sekä sitä jos ennen kuolemaa menen tilaan jossa en pysty viestimään kipujani ja pelkojani.
Pelkään läheisteni kuolemaa, sekä itseni. En usko kuoleman jälkeiseen elämään, luulen että energia vain sammuu samalla kun aivot.
Mutta entä jos onkin jotain? Toisaalta toivon että kaikki vain loppuisi koska ikuisuus tiedostavana pelottaa enemmän kuin kaiken loppuminen.
Elämäni jatkuu lapsessani. Näin luonto sen on tarkoittanut. Mutta pelottaa silti.
En pelkää. Mutta mun lapsi tai lapset ei kestäis elämää ilman minua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
In a mother’s womb were two babies. One asked the other: “Do you believe in life after delivery?” The other replied, “Why, of course. There has to be something after delivery. Maybe we are here to prepare ourselves for what we will be later.”
“Nonsense” said the first. “There is no life after delivery. What kind of life would that be?”
The second said, “I don’t know, but there will be more light than here. Maybe we will walk with our legs and eat from our mouths. Maybe we will have other senses that we can’t understand now.”
The first replied, “That is absurd. Walking is impossible. And eating with our mouths? Ridiculous! The umbilical cord supplies nutrition and everything we need. But the umbilical cord is so short. Life after delivery is to be logically excluded.”
The second insisted, “Well I think there is something and maybe it’s different than it is here. Maybe we won’t need this physical cord anymore.”
The first replied, “Nonsense. And moreover if there is life, then why has no one has ever come back from there? Delivery is the end of life, and in the after-delivery there is nothing but darkness and silence and oblivion. It takes us nowhere.”
“Well, I don’t know,” said the second, “but certainly we will meet Mother and she will take care of us.”
The first replied “Mother? You actually believe in Mother? That’s laughable. If Mother exists then where is She now?”
The second said, “She is all around us. We are surrounded by her. We are of Her. It is in Her that we live. Without Her this world would not and could not exist.”
Said the first: “Well I don’t see Her, so it is only logical that She doesn’t exist.”
To which the second replied, “Sometimes, when you’re in silence and you focus and you really listen, you can perceive Her presence, and you can hear Her loving voice, calling down from above.” - Útmutató a Léleknek
Kun kuolee, energiamme ei häviä sillä energia on ikuista. Nämä ovat omia ajatuksia, mutta itse uskon jälleensyntymiseen ja siihen että kun kuolee, niin tietoisuutemme on yhtä kaikkeuden kanssa. Vain hetken ennenkuin sielumme penetroituu. Aikaa ei kuoleman jälkeen ole eikä myös helvettiä tai taivasta. Ajattelen myös että kehomme on sielun kuori :) silloin kun kuolee, tajuamme että olemme yhtä kaikkien ja kaiken kanssa, jossa energia kulkee. Tässä omia näkemyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän sen takia kun se on niin lopullista.
En pelkää kuolemaa, odotan sitä aikaa jännityksellä. Mutta pelkään kuolintapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 11:39"]
En pelkää kuolemaa, odotan sitä aikaa jännityksellä. Mutta pelkään kuolintapaa.
[/quote]
Samma po häär.
On vaikeaa luopua tästä kaikesta materiasta mitä täällä "omistaa", eli lapsista, miehestä, kodista, rakkaista esineistään yms. Ihan yhtä vaikeaa on luopua ei-materiasta eli uusista kivoista kokemuksista ja ennen kaikkea rakkaista muistoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä. Kunhan ei tarvitse jäädä kitumaan.
[quote author="Vierailija" time="06.06.2015 klo 19:19"]
Eiköhän jokainen pelkää kuolemaa, ainakin jossakin vaiheessa elämää.
[/quote]
Niin. Viimeistään silloin kun tajuaa ettei ole kuolematon.
Eiköhän jokainen pelkää kuolemaa, ainakin jossakin vaiheessa elämää.
22: Mikä on vaikein mahdollinen elinsiirto siis se joka sinulle on tehty?
En pelkää.
Sairastuin yhteen tappavimmista syövistä ja sain vaikeimman mahdollisen elinsiirron. Olen hämmästynyt siitä, että olen vielä hengissä.
En näe elämää ongelmallisena muuten kuin fyysisistä syistä, koska olen heikossa kunnossa. Uskon jälleensyntymiseen, joten kuolema ei ole mikään ongelma.
Nykyisestä taudistani päätellen minun on täytynyt tehdä jotain karmivaa edellisessä elämmässä. :D