Lue keskustelun säännöt.
Helsingin asuntotilanne masentaa perheellistä
05.01.2022 |
Olen kolmekymppinen syntyperäinen helsinkiläinen. Pikkuhiljaa minua on alkanut masentaa, että perheemme mahdollisuudet omistusasumisessa ovat niin rajalliset. Meillä molemmilla on korkeakoulututkinnot ja siedettävät palkat, mutta fakta on, ettemme voi saada perheasuntoa kuin kohtalaisen huonomaineisista lähiöistä tai sitten alueilta, jotka ovat järkyttävän kaukana. Täällä asuu suku, ystävät ja isovanhemmat, joten toiseen kaupunkiin muuttaminen ei tule kyseeseen. Jos olisin vaikka Tampereelta kotoisin, niin muuttaisin ilosta kiljuen takaisin sinne! Nyt asumme lapsen kanssa pienessä omistuskaksiossa.
Vielä 15 vuotta sitten asuntojen hinnat olivat myös Helsingissä sellaisia, ettei elämä täällä tuntunut niin mahdottomalta. Nyt asuntojen hinnat ovat yli puolet korkeampia kuin silloin.
Tuntuu myös siltä, ettei meidän tuloilla kannata edes haaveilla toisesta lapsesta, valitettavasti.
Kommentit (373)
Meillä pienehkö perheasunto miehen kanssa puoliksi eräässä ankeassa lähiössä Helsingissä.
Ostimme sen remontoitavassa kunnossa ja teimme itse (ammattilaisia olemme ja kaverit auttoivat) suurimman osan. Nyt tässä asutun viiden vuoden ajan asunnon arvo on noussut lähes 100 000€.
Ja olemme vain siis radanvarsilähiössä. Ystäväni on kiinteistövälittäjä ja pyysi, että annamme hänelle sitten myyntiin, jos niin päätämme. Ei kuulemma helpompaa rahaa olisi tiedossa.
Tarinan juoni on siis, että kannattaa katsoa niitä, ei ehkä ihan haluimpia kohteita ja tehdä niistä semmoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap mainitsi Oulunkylän - alue on melko ankea ja samoin ne kerrostalot siellä. Rivarit ja omakotitalot tietysti eri juttu.
Katseen voisi kääntää esimerkiksi Pukinmäkeen, jossa hintataso on alhaisempi kuin Oulunkylässä. Molemmat alueet ovat junaradan varrella ja on luontoa lähellä sekä palveluita.
Oulunkylä ja Pukinmäki ovat kyllä aivan eri maailmasta. Puksulla on huono maine, ja syystäkin. Pukinmäessä on suhteettoman suuri osa asunnoista kaupungivuokrataloja, ja kyllä se vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vuokralla on ihan ok asua. Vaikka totta, Helsingin hinnat järkyttävät. Mutta vuokranmaksun jälkeen jää rahaa matkusteluun ja muuhun kivaan. Eikä ole loppuelämää pankin kanssa naimisissa. Asumisoikeusasunto myös hyvä vaihtoehto.
Vuokraa maksaessa menee rahat kankkulan kaivoon ja rikastutat vaan vuokranantajaa. Lainaa kun maksaa niin siinä maksaa itselleen ja kartuttaa joka kuukausi omaa omaisuuttaan. Ja pääseehän siitä lainalla ostetustakin talosta eroon jos haluaa, ei se mikään "loppuelämän tuomio" ole. Sen kuin myy sitten, jos tilanne muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pienehkö perheasunto miehen kanssa puoliksi eräässä ankeassa lähiössä Helsingissä.
Ostimme sen remontoitavassa kunnossa ja teimme itse (ammattilaisia olemme ja kaverit auttoivat) suurimman osan. Nyt tässä asutun viiden vuoden ajan asunnon arvo on noussut lähes 100 000€.
Ja olemme vain siis radanvarsilähiössä. Ystäväni on kiinteistövälittäjä ja pyysi, että annamme hänelle sitten myyntiin, jos niin päätämme. Ei kuulemma helpompaa rahaa olisi tiedossa.
Tarinan juoni on siis, että kannattaa katsoa niitä, ei ehkä ihan haluimpia kohteita ja tehdä niistä semmoisia.
Pintaremppaus on helppoa ja halpaa, sillä saa kyllä itselleen ihan hyvän tuntiliksan. Märkätilat ovat sitten asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Terkkuja Pohjois- Haagasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Espoossa ja kotini on paljon lähempänä Helsingin keskustaa kuin Pohjois-Helsingissä asuvan ystäväni. Asia on sinänsä merkityksetön muuten arjessa.
Mikä siinä Helsingin rajojen sisällä asumisessa on parempaa?
Ei siinä mitään parempaa ole mutta jos työpaikat on Helsingissä ja lasten päiväkodit ja koulut, mummot ja vaarit, ystävät jne niin on luonnollista jatkumoa jos syntyperäinen stadilainen haluaa pysytellä kotikaupungissaan. Aika moni valitsee kuitenkin läheisen kunnan jos se käytännössä mahdollista.
Itse pyöräilen kesällä töihin ja se on aika kivaa hyötyliikuntaa joten on yksi vaatimus että fillarireitit hyvät.
Asuuko monet helsinkiläiset vanhempiensa naapurissa kun joillekin se muutto kauemmas on sen vuoksi kynnyskysymys :D saattaisi olla aiheellista katkaista napanuoraa.
Napanuoralla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Avustan veljieni kanssa sairasta vammaista äitiäni joka asuu itäisessä Helsingissä, eli 28 km päässä meiltä, ei naapurissa ikävä kyllä. Olemme sen verran perherakkaita että vietämme paljon yhteistä aikaa veljieni perheväen kanssa. Lapsilla on kivaa serkkujen kanssa kun saman ikäisiä ja lastenhoitoapuakin jaetaan puolin ja toisin.
Tämä nyt ei tosin liity mitenkään ap: n pohdintoihin. Itselläni muuten on iso perheasunto kuten myös veljilläni joten ei mitään tarvetta siirtyä toisaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua ennakkoluuloja Espoota kohtaan että esim oma auto on pakollinen. Esim Matinkylä-Olari, Leppävaara ja Tapiola on paikkoja jossa omaa autoa ei tarvitse, lapsilla kävelymatka harrastuksiin ja kouluun. Ostokset, siis kaikki mitä voi kuvitella, hoituu kätevästi kätevästi kävelymatkan päässä ostoskeskuksessa. On leffateatteria, jopa tasokastakin raflaa nykyään.
Stadiin ei muutenkaan tarvii lähteä minkään muun kuin satunnaisen viihdekeikan takia, koska ainakin meillä työtkin on siirtyneet viime vuosina Espooseen. Jos isolle kirkolle kuitenkin huvin vuoksi haluaa niin metro tai juna kuljettaa vartissa.
Oma pieni piha ja luonto lähellä kuitenkin mahtava juttu. En enää vaihtaisi Helsingin kantakaupunkiin rivari-Espoosta.
Nyt tarvitaan out of the box - ajattelua. Tai ihan vain "out of the Kehä III".
Täällä Puuhanallen kylässä pärjää ihan hyvin, asunnot halpoja kuin saippua. Mainio paikka lapsiperheille. Auto täällä on hyvä olla, itse ajelen 3500 euron hintaisella pommilla. Kun laukeaa niin uusi tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se nyt _ihan sama_ ole miten kallista asuminen on ja mikään ”teillä ei vaan ole rahaa”-lällättelyn aihe.
Infrastruktuurin kannalta oleelliset ruohonjuuritason töiden tekijät joutuvat muuttamaan muualle, ja siinäpä sitten ihmiset inisee kun ei ole päiväkoteihin, vanhustenhoitoon ym. hoitajia, lapsen kouluun pätevää opettajaa tai kivaan lähileipomoon enää leipuria jne.
No ne ruohonjuuritason työntekijät asuvat siellä Ap:n parjaamissa lähiöissä ja ympäryskunnissa. Ei ne matalapalkka-alojen duunarit missään muuallakaan asu pääkaupunkien paraatipaikoilla tilavissa perheasunnoissa, en tajua miksi Helsingissä pitäisi kaikkien päästä asumaan kaikkein kalleimmilla alueilla tai muuten alkaa itkuvirsi ettei ole varaa tehdä lapsia.
Samaa mieltä kyllä siitä, ettei se yleinen hintataso ole mainitsemistasi syistä yhdentekevä. Mutta on mahdoton yhtälö, että kaikkien pitäisi päästä asumaan väljissä edullisissa asunnoissa kaikkein halutuimmilla alueilla. On niitä ns. parempia alueita joilla on kallista ja sitten on niitä edullisempia alueita jonne hakeutuu - noh, sitä porukkaa joka edullisempia asuntoja tarvitsee. Siten muodostuu niitä alueita jonne Ap:n kaltaiset hienohelmat ei halua muuttaa koska siellä asuu rupusakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Joku valitsee säästää lapsiluvussa, joku muuttaa mieluummin 10-15 min kauemmas keskustasta ja tekee kaikki ne lapset joita on halunnutkin. Jos se paraatipaikan kämppä on tärkeämpi kuin toinen lapsi, niin varmaan ihan hyvä että jää tekemättä.
Hei mahtavaa, kiitos! Tulihan se huono äiti -kortti myös! Äideillähän ei lapsen saamisen jälkeen saa olla enää mitään omia toiveita tai haluja! Toivottavasti kommentin kirjoittamisesta tuli oikein hyvä mieli!
Totta kai saa. Mutta elämä on valintoja. Jos haluaa nimenomaan asua sellaisella alueella, jossa ei ole varaa isompaan ja sen vuoksi lapsiluku jää yhteen, on ihan turha parkua siitä että toinen lapsi jää nyt haaveeksi. En ymmärrä mitä ap:lla on esim. Mellunmäkeä tai Koivukylää vastaan, vastauksista päätellen ei ole koskaan edes käynyt em. paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsinkiin päästään, Vantaalle joudutaan. Espoo on siinä välissä.
Kannattaa katsoa niitä "huonompia" alueitakin.
Yksi kaveri muutti juuri isoon asuntoon alueelta jonka luulin olevan pelkkää päihdeongelmaisten aluetta. Siellä kaunis talo, vehreällä alueella ja hyvät ulkoilumaastot, enkä nähnyt yhtään epäilyttävää hahmoa, toisin kuin heidän aiemmassa kodissa kalliossa
Me asumme virallisesti tapulissa, mutta eipä sitä tässä omakotitaloalueella huomaa.
Olen myös asunut malmilla, ihan aseman vieressä ja ainoat epäilyttävät asiat tapahtuivat kello 21 jälkeen. Päivisin oli ihan rauhallista. Se on niin paljon myös siitä talosta ja sijainnista kiinni. Minä olen siis alunperin pienelta maalaispaikkakunnalta ison oman pihan talosta, että olen varmaan normaalia kaupunkilaista herkempi häiriöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP omistaa kaksion ja haluaa nyt perheasuntoa. Selvä. Teillä on yksi lapsi, ja kaksi aikuista, millaisen perheasunnon haluaisitte? Lapselle ja vanhemmille omat makuuhuoneet? Sellainen on se normaali asunto missä ihmiset asuvat.
Tuollaista asuntoa kutsutaan kolmioksi. En näe suurta ongelmaa myydä nykyistä kaksiota ja hankkia kolmio. Neliöitä ehkä noin 10-15 lisää ja kaikilla oma makuuhuone. Tuohon erotukseen nyt saa lainan ihan milloin vain, jos nyt edes tarvitsette lainaa riippuen kuinka pitkään olette kaksionne omistanut ja paljonko nykyistä lainaa on jäljellä.
Vai oliko se perheasunto joku 300 neliön kartano? Ihan tiedoksi, että valtaosa ihmisistä muuallakin suomessa asuu ihan kolmiossa teidän perhekoollanne.
Parasta mitä lapselle voi hyvän lapsuuden lisäksi antaa, on pesämuna oman asunnon ostoa varten heti kun on valmistuttu ja päästy kiinni työelämään. Se onnistuu jopa kohtalaisen helposti jos sen säästämisen aloittaa heti kun vauva syntyy. Lapselle tili ja kuukausittain lapsilisät säästöön rahastoon. Tämä siis tietenkin mikäli se vain suinkin on mahdollista. 18 vuodessa esikoiseni rahaston tuottoprosentti oli 45 vaikka ei ollut edes suuren riskin rahasto. Käytännössä pystyi tuolla rahalla ostamaan Helsingistä uusiskohteesta yksiön, jonka myyntihinta 60 t ja loppuosa yhtiölainaa. Eli vakuuksia ei tarvittu. Nyt lyhentää lainaa ja asuu omassa asunnossaan parikymppisenä. Hän sai siis amispapereilla vakkaripaikan heti valmistuttuaan. Se, joka jatkaa opintoja vielä pidempään esim. yliopistossa, voi tehdä saman tempauksen, mutta laittaa asunto vuokralle ja muuttaa siihen yksin vasta myöhemmin. Se on verotuksellisesti jopa järkevää, voit vähentää suuren yhtiölainaosuuden suoraan vuokratulojen verotuksessa, joten et käytännössä paljonkaan voittoa, mutta tienaat koko ajan asuntoa itsellesi. Myöhemmin kun muutat siihen itse, ei tarvitse myöskään tarvitse maksaa myyntivoittoveroa. Uudiskohteessa ei ole myöskään remppahuolia moneen vuoteen. Kannattaa hyödyntää valtion hyödyntämiä keinoja varallisuuden kartuttamiseen. Jos ette itse siihen pysty nyt kun tämä neuvo tuli jo liian myöhään, tehkää se omien lastenne vuoksi ja laittakaa lapsilisät säästöön. Ne on lopuksi paljon hyöydyllisempiä kuin esim. hoploppi-reissut. Metsäretket ei maksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terkkuja Pohjois- Haagasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terkkuja Pohjois- Haagasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Espoossa ja kotini on paljon lähempänä Helsingin keskustaa kuin Pohjois-Helsingissä asuvan ystäväni. Asia on sinänsä merkityksetön muuten arjessa.
Mikä siinä Helsingin rajojen sisällä asumisessa on parempaa?
Ei siinä mitään parempaa ole mutta jos työpaikat on Helsingissä ja lasten päiväkodit ja koulut, mummot ja vaarit, ystävät jne niin on luonnollista jatkumoa jos syntyperäinen stadilainen haluaa pysytellä kotikaupungissaan. Aika moni valitsee kuitenkin läheisen kunnan jos se käytännössä mahdollista.
Itse pyöräilen kesällä töihin ja se on aika kivaa hyötyliikuntaa joten on yksi vaatimus että fillarireitit hyvät.
Asuuko monet helsinkiläiset vanhempiensa naapurissa kun joillekin se muutto kauemmas on sen vuoksi kynnyskysymys :D saattaisi olla aiheellista katkaista napanuoraa.
Napanuoralla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Avustan veljieni kanssa sairasta vammaista äitiäni joka asuu itäisessä Helsingissä, eli 28 km päässä meiltä, ei naapurissa ikävä kyllä. Olemme sen verran perherakkaita että vietämme paljon yhteistä aikaa veljieni perheväen kanssa. Lapsilla on kivaa serkkujen kanssa kun saman ikäisiä ja lastenhoitoapuakin jaetaan puolin ja toisin.
Tämä nyt ei tosin liity mitenkään ap: n pohdintoihin. Itselläni muuten on iso perheasunto kuten myös veljilläni joten ei mitään tarvetta siirtyä toisaalle.
Ohis, mutta Helsingin sisällä liikkuminen on tosi hidasta ja samassa ajassa ajaa jo yllättävän kaukaa. Esim. itse kuljin Lauttasaaresta Myllypuroon n. tunnissa (autolla), nykyään pääsen Porvoosta nopeammin.
Ja yksi vaihtoehto on tehdä "tiliä" yhdellä asunnolla, että saa rahaa kunnon asuntoon.
Eräs tuttavaperheeni osti Espoosta, ei niin hyvämaineiselta alueelta, remonttikuntoisen rivitalokolmion. Ihan perusmallinen rivariasunto yhdessä tasossa, 80 neliötä saunalla. Piha oli täysin tekemätön, mutta takapihan terassilta oli pieni merinäköala ja piha rajoittui kaupungin puistoalueeseen.
Asuivat asunnossa kolme vuotta ja sinä aikana remontoivat itse alakerran. Lisäksi anoivat luvan rakentaa huoneiston ullakolle yhden makuuhuoneen + kylpyhuoneen (master bedroom). Yläkerran lisätila oli koko huoneiston pinta-alan kokoinen eli valtava, vaikka tietysti harjakattoisena talona yläkerran seinäkorkeus oli matala talon ulkoseinien kohdalta.
Sen lisäksi he tekivät itse piharemontin. Karsivat vanhan puuston pois ja laajensivat mitään kaupungille hiiskumatta takapihaansa kaupungin puistoalueen puolelle, joten takapihasta tuli todella iso ja avara.
Myivät asunnon kolmen vuoden asumisen jälkeen eteenpäin 250 000 euroa korkeammalla hinnalla kuin mitä itse maksoivat. Saivat hyvän pesämunan omakotitaloon. Eli viitseliäisyyttä tarvitaan, että elämässä pääsee eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
turhaa marinaa kirjoitti:
Ei Suomessa kovinkaan monella ole varaa perhe asuntoon Helsingin keskustassa. Puhutaan noin 800 000e asunnoista. Jos haluaa kolmion, niin sitten pitää olla valmis maksamaan tuon miljoonan ja se vaatii töitä. Ei minua esim harmita ettei ole varaa Lontoon keskustan asuntoihin tai New Yorkkiin. Miksi kaikilla pitäisi edes olla varaa arvoasuntoihin keskustassa, jos ei tee mieli tehdä töitä niiden eteen.
Ap voisi katsella asuntoja esim Kulosaaresta. Kerrostalokolmio riittää nyt ja tarpeen mukaan sitten isompaa. Alue on hyvää lapsiperhealuetta, ulkoilumahdollisuudet loistavat, hyvät liikenneyhteydet ja palvelut lähellä (Herttoniemi ja Redi, terveysasema). Jos teillä on omistuskaksio, saatte varmaan lainan Kulosaaren kolmiota varten.
https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/16395476
Kulosaaren ongelma on nimenomaan se, että sieltä pitää poistua saamaan palveluita. Yhdestä Alepasta ostarilla ei paljon heru…
Vierailija kirjoitti:
Parasta mitä lapselle voi hyvän lapsuuden lisäksi antaa, on pesämuna oman asunnon ostoa varten heti kun on valmistuttu ja päästy kiinni työelämään. Se onnistuu jopa kohtalaisen helposti jos sen säästämisen aloittaa heti kun vauva syntyy. Lapselle tili ja kuukausittain lapsilisät säästöön rahastoon. Tämä siis tietenkin mikäli se vain suinkin on mahdollista. 18 vuodessa esikoiseni rahaston tuottoprosentti oli 45 vaikka ei ollut edes suuren riskin rahasto. Käytännössä pystyi tuolla rahalla ostamaan Helsingistä uusiskohteesta yksiön, jonka myyntihinta 60 t ja loppuosa yhtiölainaa. Eli vakuuksia ei tarvittu. Nyt lyhentää lainaa ja asuu omassa asunnossaan parikymppisenä. Hän sai siis amispapereilla vakkaripaikan heti valmistuttuaan. Se, joka jatkaa opintoja vielä pidempään esim. yliopistossa, voi tehdä saman tempauksen, mutta laittaa asunto vuokralle ja muuttaa siihen yksin vasta myöhemmin. Se on verotuksellisesti jopa järkevää, voit vähentää suuren yhtiölainaosuuden suoraan vuokratulojen verotuksessa, joten et käytännössä paljonkaan voittoa, mutta tienaat koko ajan asuntoa itsellesi. Myöhemmin kun muutat siihen itse, ei tarvitse myöskään tarvitse maksaa myyntivoittoveroa. Uudiskohteessa ei ole myöskään remppahuolia moneen vuoteen. Kannattaa hyödyntää valtion hyödyntämiä keinoja varallisuuden kartuttamiseen. Jos ette itse siihen pysty nyt kun tämä neuvo tuli jo liian myöhään, tehkää se omien lastenne vuoksi ja laittakaa lapsilisät säästöön. Ne on lopuksi paljon hyöydyllisempiä kuin esim. hoploppi-reissut. Metsäretket ei maksa mitään.
Parasta mitä lapselle voi kokoomuslaisten arvojen lisäksi antaa…
Vierailija kirjoitti:
Terkkuja Pohjois- Haagasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terkkuja Pohjois- Haagasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Espoossa ja kotini on paljon lähempänä Helsingin keskustaa kuin Pohjois-Helsingissä asuvan ystäväni. Asia on sinänsä merkityksetön muuten arjessa.
Mikä siinä Helsingin rajojen sisällä asumisessa on parempaa?
Ei siinä mitään parempaa ole mutta jos työpaikat on Helsingissä ja lasten päiväkodit ja koulut, mummot ja vaarit, ystävät jne niin on luonnollista jatkumoa jos syntyperäinen stadilainen haluaa pysytellä kotikaupungissaan. Aika moni valitsee kuitenkin läheisen kunnan jos se käytännössä mahdollista.
Itse pyöräilen kesällä töihin ja se on aika kivaa hyötyliikuntaa joten on yksi vaatimus että fillarireitit hyvät.
Asuuko monet helsinkiläiset vanhempiensa naapurissa kun joillekin se muutto kauemmas on sen vuoksi kynnyskysymys :D saattaisi olla aiheellista katkaista napanuoraa.
Napanuoralla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Avustan veljieni kanssa sairasta vammaista äitiäni joka asuu itäisessä Helsingissä, eli 28 km päässä meiltä, ei naapurissa ikävä kyllä. Olemme sen verran perherakkaita että vietämme paljon yhteistä aikaa veljieni perheväen kanssa. Lapsilla on kivaa serkkujen kanssa kun saman ikäisiä ja lastenhoitoapuakin jaetaan puolin ja toisin.
Tämä nyt ei tosin liity mitenkään ap: n pohdintoihin. Itselläni muuten on iso perheasunto kuten myös veljilläni joten ei mitään tarvetta siirtyä toisaalle.
Ohis, mutta Helsingin sisällä liikkuminen on tosi hidasta ja samassa ajassa ajaa jo yllättävän kaukaa. Esim. itse kuljin Lauttasaaresta Myllypuroon n. tunnissa (autolla), nykyään pääsen Porvoosta nopeammin.
Ei kestä metrolla kauaa, joten miksi käytät tunnin autoiluun ja mitä ihmeen kautta oikein ajat? kaikkein ruuhkaisin reitti, jossa mahdollisimman paljon tietöitä?
Ja ero on myös siinä, että kaupungin sisällä matkistaminen on paljon siedettävämpää kuin ajella maaseudulle…
Vierailija kirjoitti:
No, espoo ja Vantaa on käytännössä myös Helsinkiä
Pakkoitellen olet keskustassa 30 min matkalla
Tossa on Vermon raviradan vieressä uusi "kylä" Siitä pääsee sun vaikka millä hökötyksellä Helsinkiin,parhaimmillaan vartissa,on kohta pikaraitiotiekin. Kauppakeskukseen viis minuuttia...koulun sun muut ihan siinä kanssa.
Katteleppa sieltä.
Mutta voihan naapurin grynderi rakennuttaa sitten jonkun halvan mötikän johon asuttaa kehitysmaista tullutta halpatyövoimaa, joka voi tehdä ne pienipalkkaisemmat työt - vieläpä halvemmalla kuin suomalainen!
Ei tarvitse enää Dubaihinkaan matkustaa, kun se on jo täällä!🤩