Lue keskustelun säännöt.
Helsingin asuntotilanne masentaa perheellistä
05.01.2022 |
Olen kolmekymppinen syntyperäinen helsinkiläinen. Pikkuhiljaa minua on alkanut masentaa, että perheemme mahdollisuudet omistusasumisessa ovat niin rajalliset. Meillä molemmilla on korkeakoulututkinnot ja siedettävät palkat, mutta fakta on, ettemme voi saada perheasuntoa kuin kohtalaisen huonomaineisista lähiöistä tai sitten alueilta, jotka ovat järkyttävän kaukana. Täällä asuu suku, ystävät ja isovanhemmat, joten toiseen kaupunkiin muuttaminen ei tule kyseeseen. Jos olisin vaikka Tampereelta kotoisin, niin muuttaisin ilosta kiljuen takaisin sinne! Nyt asumme lapsen kanssa pienessä omistuskaksiossa.
Vielä 15 vuotta sitten asuntojen hinnat olivat myös Helsingissä sellaisia, ettei elämä täällä tuntunut niin mahdottomalta. Nyt asuntojen hinnat ovat yli puolet korkeampia kuin silloin.
Tuntuu myös siltä, ettei meidän tuloilla kannata edes haaveilla toisesta lapsesta, valitettavasti.
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Etuovessa on pelkästään Helsingissä myynnissä 37 neljän huoneen kämppää mitkä maksavat alle 250 000€."
Sijainti ratkaisee. Ja rakennusvuosi. Aika paljon on 70- luvun taloja myynnissä, niiden kanssa oltava tarkka. Melkein aina tietää ongelmia => lisäkuluja.
70-luvun taloihin tehdään nyt putkiremppoja, ja isossa asunnossa se tietää lähes 100 000 euron laskua.
Jos talossa on putket, siihen on puolen vuosisadan välein tehtävä putkiremppa. Rivareissa ja OKT:issa se tosin on halvempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen negatiivinen asenne vuokralla asumiseen. Me asumme mukavan yksityisen vuokranantajan asunnossa Töölössä. Aluksi kyseessä oli väliaikaiseksi suunniteltu ratkaisu. Lasten harrastukset olivat Helsingissä ja päivittäinen suhaaminen töihin ja sitten töiden jälkeen muksujen harrastuksiin Helsinkiin alkoi nyppiä. Niinpä laitettiin oma rivari myyntiin ja kun se meni odotettua nopeammin kaupaksi, muutettiin vuokralle siksi aikaa oma löytyisi Helsingistä. Kävi kuitenkin niin, että ollaan viihdytty tässä kohta jo 9 vuotta… Nyt kun lapset on kohtuu pieniä ( 5v, 11v ja 14v) on mukavaa kun rahaa jää myös elämiseen ja lasten kanssa tekemiseen kun niskassa ei ole isoja lainoja. Jos/kun elämäntilanne muuttuu voi muuttaa kohtuu vaivatta uuteen kotiin.
Omistusasunto on eläkevuosien turva. Kun tulot eläkkeelle jäädessä romahtavat, ei olekaan enää varaa edes siihen kohtuulliseen vuokraan ainakaan Helsingissä. Ei ole kiva, jos eläkkeellä joutuu muuttamaan vieraalle paikkakunnalle vuokratason takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei perheasuntoa kannata ostaa ensimmäiseksi asunnoksi. Ostatte kaksion naimisiinmenon jälkeen. Kun ensimmäinen lapsi on syntynyt, upgreidataan kolmioon jne.
Ihmiset vetkuttelevat liian kauan ensimmäisen asunnon ostoa. Toiseksi, eivät osaa lukea alueiden arvonkehitystä.
T. Äiti 43-v.
Tämä. Henkisen perinnön lisäksi parasta, mitä lapsilleen voi tehdä on auttaa heitä omistusasumisen tielle mahdollisimman varhain eli käytännössä heti kun muuttavat kotoa. Jos 18-vuotiaasta maksaa asuntolainaa, sitä ehtii maksaa pitkään.
Mutta tämähän tarkoittaisi sitä, että lapsesta tulisi amis? Ei yliopisto-opiskelija oikein voi ottaa asuntolainaa eikä siinä vaiheessa omistusasuminen edes välttämättä kannata.
ohis
1. Opiskelija-asunnon ei tarvitse olla kartano Eirassa
2. Vanhemmat voivat vähän jeesata taloudellisesti
3. Moni opiskelija käy opiskeluaikana töissä.
4. Opintolaina
turhaa marinaa kirjoitti:
Ei Suomessa kovinkaan monella ole varaa perhe asuntoon Helsingin keskustassa. Puhutaan noin 800 000e asunnoista. Jos haluaa kolmion, niin sitten pitää olla valmis maksamaan tuon miljoonan ja se vaatii töitä. Ei minua esim harmita ettei ole varaa Lontoon keskustan asuntoihin tai New Yorkkiin. Miksi kaikilla pitäisi edes olla varaa arvoasuntoihin keskustassa, jos ei tee mieli tehdä töitä niiden eteen.
Ap voisi katsella asuntoja esim Kulosaaresta. Kerrostalokolmio riittää nyt ja tarpeen mukaan sitten isompaa. Alue on hyvää lapsiperhealuetta, ulkoilumahdollisuudet loistavat, hyvät liikenneyhteydet ja palvelut lähellä (Herttoniemi ja Redi, terveysasema). Jos teillä on omistuskaksio, saatte varmaan lainan Kulosaaren kolmiota varten.
https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/helsinki/16395476
Vierailija kirjoitti:
Ei perheasuntoa kannata ostaa ensimmäiseksi asunnoksi. Ostatte kaksion naimisiinmenon jälkeen. Kun ensimmäinen lapsi on syntynyt, upgreidataan kolmioon jne.
Ihmiset vetkuttelevat liian kauan ensimmäisen asunnon ostoa. Toiseksi, eivät osaa lukea alueiden arvonkehitystä.
T. Äiti 43-v.
Kolmanneksi, jotkut eivät lue ketjua ollenkaan ennen kuin vastaavat?
AP:han asuu jo omistuskaksiossa, ja katselevat isompaa asuntoa perheelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi syntyperäisillä helsinkiläisillä pitäisi olla sen suurempi oikeus johonkin tiettyyn asuntoon kuin muilla? Jokainen hankkikoon asunnon sieltä, mihin on varaa.
Nykyisin ihmisillä on isommat kriteerit asumiseen kuin ennen. Jokaisella perheenjäsenellä pitää olla omat huoneet, tämän lisäksi isot oleskelutilat, piha ja työhuone on oltava. Niin ja iso keittiö. Ei ihmisillä ennenkään ollut rahaa sen paremmin tällaisiin asuntoihin.
Ei kannata uhriutua, vaan miettiä, mikä sinulle on asumisessa olennaista. Mistä et voi missään nimessä tinkiä? Jos alue on tärkein, niin sitten on tingittävä koosta ja huoneiden määrästä. Jos taas ette voi tinkiä asunnon
Vierailija kirjoitti:
Asun Espoossa ja kotini on paljon lähempänä Helsingin keskustaa kuin Pohjois-Helsingissä asuvan ystäväni. Asia on sinänsä merkityksetön muuten arjessa.
Mikä siinä Helsingin rajojen sisällä asumisessa on parempaa?
Ei siinä mitään parempaa ole mutta jos työpaikat on Helsingissä ja lasten päiväkodit ja koulut, mummot ja vaarit, ystävät jne niin on luonnollista jatkumoa jos syntyperäinen stadilainen haluaa pysytellä kotikaupungissaan. Aika moni valitsee kuitenkin läheisen kunnan jos se käytännössä mahdollista.
Itse pyöräilen kesällä töihin ja se on aika kivaa hyötyliikuntaa joten on yksi vaatimus että fillarireitit hyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa Klaukkalaan :)
Kahden kohtalaisesti palkatun akateemisen tuloilla pitäisi tosin olla varaa melko kalliiseenkin asuntoon jos on pakko siellä Helsingissä asua.
Me keskituloisina otettiin joku 200 000 € lainaa 25 vuodeksi ja ostettiin OKT Klaukkalan liepeiltä, koko asumiskulut lainoineen päivineen tonnin luokkaa. Paljon isommankin lainan saisi maksettua, varmaan noin tuplat. Silti jäisi vielä rahaa remppoihin jne. Ei vaan nähty tarpeelliseksi, kun koti on lopulta ennen kaikkea käyttöesine.
Sama, vain eri kehyskunta. Teen etätyötä, normiaikana kävin 2krt/viikossa tstolla, nyt käydään max 1krt/kk. Ajallisesti 1 h ovelta ovelle.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi syntyperäisillä helsinkiläisillä pitäisi olla sen suurempi oikeus johonkin tiettyyn asuntoon kuin muilla? Jokainen hankkikoon asunnon sieltä, mihin on varaa.
Nykyisin ihmisillä on isommat kriteerit asumiseen kuin ennen. Jokaisella perheenjäsenellä pitää olla omat huoneet, tämän lisäksi isot oleskelutilat, piha ja työhuone on oltava. Niin ja iso keittiö. Ei ihmisillä ennenkään ollut rahaa sen paremmin tällaisiin asuntoihin.
Ei kannata uhriutua, vaan miettiä, mikä sinulle on asumisessa olennaista. Mistä et voi missään nimessä tinkiä? Jos alue on tärkein, niin sitten on tingittävä koosta ja huoneiden määrästä. Jos taas ette voi tinkiä asunnon
*koosta, niin sitten on harkittava aluetta, joka on riittävän mieluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi syntyperäisillä helsinkiläisillä pitäisi olla sen suurempi oikeus johonkin tiettyyn asuntoon kuin muilla? Jokainen hankkikoon asunnon sieltä, mihin on varaa.
Nykyisin ihmisillä on isommat kriteerit asumiseen kuin ennen. Jokaisella perheenjäsenellä pitää olla omat huoneet, tämän lisäksi isot oleskelutilat, piha ja työhuone on oltava. Niin ja iso keittiö. Ei ihmisillä ennenkään ollut rahaa sen paremmin tällaisiin asuntoihin.
Ei kannata uhriutua, vaan miettiä, mikä sinulle on asumisessa olennaista. Mistä et voi missään nimessä tinkiä? Jos alue on tärkein, niin sitten on tingittävä koosta ja huoneiden määrästä. Jos taas ette voi tinkiä asunnon
Helsingin asukasluku ei kasva mitenkään oleellisesti, mutta hinnat nousevat ja uutta taloa pukkaa joka niemeen ja notkoon. Tämä kertoo asumisväljyyden kasvusta.
Ensimmäinen lapsuudenkotini kolmihenkisessä perheessä oli 47 m2, eikä minulla ole minkäänlaisia muistikuvia ahtaasta asumisesta, päinvastoin. Tosin 5m huonekorkeus varmasti auttoi avaran tunnelman luonnossa.
Ei se nyt _ihan sama_ ole miten kallista asuminen on ja mikään ”teillä ei vaan ole rahaa”-lällättelyn aihe.
Infrastruktuurin kannalta oleelliset ruohonjuuritason töiden tekijät joutuvat muuttamaan muualle, ja siinäpä sitten ihmiset inisee kun ei ole päiväkoteihin, vanhustenhoitoon ym. hoitajia, lapsen kouluun pätevää opettajaa tai kivaan lähileipomoon enää leipuria jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikea otsikko olisi: "Helsingin asuntotilanne masentaa persaukista."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingistä 50 km säteellä on runsaasti ihan mukavia ja lapsiperheelle myös hinnallisesti sopivia paikkoja (jopa paremmin palveluin kuin Hgissä, esim. päivähoito, terveydenhoito) joista julkisilla kulkeminen Helsingin keskustaan ei kestä kuin 20 min -1h, usein Helsingin sisäinen liikenne jo vie saman ajan. En oikein ymmärrä miksi jotkut ovat niin haluttomia lähtemään hieman Hgin ulkopuolelle. Status?
Taas tämä ihmeellinen mantra siitä miten Helsingin keskustaan pääsee julkisilla alle tunnissa.
Kun olet kerran päässyt pois Helsingistä niin sinun ja perheesi elämä on siellä 50km päässä.
Miksi teillä olisi enää mitään tarvetta päästä Helsingin keskustaan millään kulkupelillä koskaan? Yhtä hyvin voitte mennä vaikka Tampereen tai Turun keskustaan kun haluatte teatteriin, illalliselle tai mitä ikinä sieltä keskustasta kaipaattekaan.
Tämäpä juuri. Jos kerran niin kovasti haluaa pois niin mitä tänne nyt enää julkisilla sitten ajelee?
Ulkopuolella asuva ei saa käydä Hgissä työssä ja kulttuuririennoissa yms huvituksissa? Hieno logiikka :D ajallisesti kestää sen saman kuin vaikka Pohjois-Helsingistä. Se sen puoleen voin käydä kyllä muuallakin, Helsinkiin on ajallisesti lyhin matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mainitsi Oulunkylän - alue on melko ankea ja samoin ne kerrostalot siellä. Rivarit ja omakotitalot tietysti eri juttu.
Katseen voisi kääntää esimerkiksi Pukinmäkeen, jossa hintataso on alhaisempi kuin Oulunkylässä. Molemmat alueet ovat junaradan varrella ja on luontoa lähellä sekä palveluita.
Terkkuja Pohjois- Haagasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Espoossa ja kotini on paljon lähempänä Helsingin keskustaa kuin Pohjois-Helsingissä asuvan ystäväni. Asia on sinänsä merkityksetön muuten arjessa.
Mikä siinä Helsingin rajojen sisällä asumisessa on parempaa?
Ei siinä mitään parempaa ole mutta jos työpaikat on Helsingissä ja lasten päiväkodit ja koulut, mummot ja vaarit, ystävät jne niin on luonnollista jatkumoa jos syntyperäinen stadilainen haluaa pysytellä kotikaupungissaan. Aika moni valitsee kuitenkin läheisen kunnan jos se käytännössä mahdollista.
Itse pyöräilen kesällä töihin ja se on aika kivaa hyötyliikuntaa joten on yksi vaatimus että fillarireitit hyvät.
Ap:n pitäisi joka tapauksessa vaihtaa lapsen koulua tai päiväkotia Helsingin sisällä jos vaihtaa asuinaluetta tai sitten lapset joutuvat matkustamaan joka päivä. Hän ei etsinyt asuntoa juuri yhdeltä alueelta. Ja yhtä hyvin niitä mummoja ja vaareja näkee muualla pk-seudulla asuessa.
Kun Helsingin keskusta on meitä lähempänä kuin monella helsinkiläisellä, niin miten työpaikka Helsingin keskustassa olisi este?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei perheasuntoa kannata ostaa ensimmäiseksi asunnoksi. Ostatte kaksion naimisiinmenon jälkeen. Kun ensimmäinen lapsi on syntynyt, upgreidataan kolmioon jne.
Ihmiset vetkuttelevat liian kauan ensimmäisen asunnon ostoa. Toiseksi, eivät osaa lukea alueiden arvonkehitystä.
T. Äiti 43-v.
Kolmanneksi, jotkut eivät lue ketjua ollenkaan ennen kuin vastaavat?
AP:han asuu jo omistuskaksiossa, ja katselevat isompaa asuntoa perheelleen.
Toiseksi, eivät ole osanneet lukea alueiden arvonkehitystä. Me ostimme kaksion kun olin 28-vuotias ja myimme sen, kun olin 36-vuotias. Tänä aikana kaksion arvo oli noussut 50 000€urolla.
Terkkuja Pohjois- Haagasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Espoossa ja kotini on paljon lähempänä Helsingin keskustaa kuin Pohjois-Helsingissä asuvan ystäväni. Asia on sinänsä merkityksetön muuten arjessa.
Mikä siinä Helsingin rajojen sisällä asumisessa on parempaa?
Ei siinä mitään parempaa ole mutta jos työpaikat on Helsingissä ja lasten päiväkodit ja koulut, mummot ja vaarit, ystävät jne niin on luonnollista jatkumoa jos syntyperäinen stadilainen haluaa pysytellä kotikaupungissaan. Aika moni valitsee kuitenkin läheisen kunnan jos se käytännössä mahdollista.
Itse pyöräilen kesällä töihin ja se on aika kivaa hyötyliikuntaa joten on yksi vaatimus että fillarireitit hyvät.
Asuuko monet helsinkiläiset vanhempiensa naapurissa kun joillekin se muutto kauemmas on sen vuoksi kynnyskysymys :D saattaisi olla aiheellista katkaista napanuoraa.
Vierailija kirjoitti:
My Story kirjoitti:
Kerron vähän ohi aiheen.
Itse menetin erossa käytännössä kaiken. Talo oli miehen ja vaikka olin panostanut perheeseen ja taloon paljon, käteen jäi "mustapekka ".
Sain edullisen ara- vuokra- asunnon. Aloin tienata kivasti kun jaloille pääsin. Lapset saivat uudet kaverit ns. huonomaineiselta alueelta mutta silti uskollisia ihania ystäviä ja perheitä.
Niin vaan aloin säästää. Nyt yli 10v jälkeen on osake- ja rahastosalkku niin komea että voisin myydä kaiken ja ostaa vaikka Töölöstä unelmakämpän. Mutta en nyt halua sitä koska olen oppinut tyytymään siihen mitä on. Ehkä ostan sen merenrantamökin mukavan ajomatkan päästä Stadista. Katsellaan nyt... Mutta ihan voittaja olo, kun ero oli tökerö ja jäin tyhjän päälle. Ja olen onnellinen kun lapsilla pyyhkii hyvin.
Exällä on nyt talossaan yhden sortin pirttihirmu.... ei käy kateeksi. 🤭
Paljon onnea, olen tosi onnellinen sun puolesta. Itsellä viime vuonna samanlainen kuvio. Uskon kyllä vahvasti, että täältä noustaan.
Kiitos! Kyllä sieltä noustaan. 💪 Ala säästämään itseäsi varten. Minulle kävi vielä niin että olin se pienituloinen joka pyöritti vaippashowta eikä itselleen osannut vaatia mitään. Niin jäi eläkekertymäkin surkeaksi kun vuosia kotona tai vauvavapaalla! Siihen havahduin vasta vuosien jälkeen, ei nuorena ajattele näitä.
Mutta niin onnellinen kun blondina(tyhmäksikin hauluttu) sainkin talouden rullaamaan ja osakesäästäjänä sain kartutettu vaurautta vuosien varrella. Kun ne opinnotkin jäivät vähän puolitiehen perherumban takia....
Vierailija kirjoitti:
Terkkuja Pohjois- Haagasta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun Espoossa ja kotini on paljon lähempänä Helsingin keskustaa kuin Pohjois-Helsingissä asuvan ystäväni. Asia on sinänsä merkityksetön muuten arjessa.
Mikä siinä Helsingin rajojen sisällä asumisessa on parempaa?
Ei siinä mitään parempaa ole mutta jos työpaikat on Helsingissä ja lasten päiväkodit ja koulut, mummot ja vaarit, ystävät jne niin on luonnollista jatkumoa jos syntyperäinen stadilainen haluaa pysytellä kotikaupungissaan. Aika moni valitsee kuitenkin läheisen kunnan jos se käytännössä mahdollista.
Itse pyöräilen kesällä töihin ja se on aika kivaa hyötyliikuntaa joten on yksi vaatimus että fillarireitit hyvät.
Asuuko monet helsinkiläiset vanhempiensa naapurissa kun joillekin se muutto kauemmas on sen vuoksi kynnyskysymys :D saattaisi olla aiheellista katkaista napanuoraa.
Itse pikemminkin olen tyytyväinen, etteivät vanhemmat asu naapurissa tai edes samalla alueella. Olen muuttanut pois heidän luotaan ihan syystä, eikä hinkua takaisin peräkammariin ole.
Ihmeen negatiivinen asenne vuokralla asumiseen. Me asumme mukavan yksityisen vuokranantajan asunnossa Töölössä. Aluksi kyseessä oli väliaikaiseksi suunniteltu ratkaisu. Lasten harrastukset olivat Helsingissä ja päivittäinen suhaaminen töihin ja sitten töiden jälkeen muksujen harrastuksiin Helsinkiin alkoi nyppiä. Niinpä laitettiin oma rivari myyntiin ja kun se meni odotettua nopeammin kaupaksi, muutettiin vuokralle siksi aikaa oma löytyisi Helsingistä. Kävi kuitenkin niin, että ollaan viihdytty tässä kohta jo 9 vuotta… Nyt kun lapset on kohtuu pieniä ( 5v, 11v ja 14v) on mukavaa kun rahaa jää myös elämiseen ja lasten kanssa tekemiseen kun niskassa ei ole isoja lainoja. Jos/kun elämäntilanne muuttuu voi muuttaa kohtuu vaivatta uuteen kotiin.