Raskaudesta selviäminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä niittää mitä kylvää. Nauti nyt siitä mitä olet halunnut.

Sellaiset katkerat mahot sieltä. Toivottavasti haet apua lapsettomuuden käsittelyyn. Jos olisit ikinä ollut raskaana tietäisit, että ihan raskaushormonit aiheuttavat usein mielialan heittelyä. Miksi koet tarvetta kommentoida asioista joista et tiedä mitään?

Vaikka en ole levittänyt jalkojani jollekin miehelle ja työntänyt sieltä lasta ulos mielipiteeni on ihan yhtä arvokas kuin sinun. Sitä saa mitä tilaa ja siitä pitäisi nauttia eikä valittaa kaikesta, kun on ne hormonit, ah tuo pirun huono tekosyy läpi naisen elämän käyttäytyä kuin pikkulapsi.

:D sellaiset omien valintojen nautinnon tuulet sieltä puhaltaa. Eri

Tuosta nauttimisesta - varmasti oma huono mieli kumpuaakin osittain siitä tiedosta että pitäisi ja haluaisi nauttia raskaudesta, mutta jostain syystä se on vaikeaa. Mulla syinä on maailmantilanteen synkkyyden lisäksi kovat ja jatkuvat fyysiset oireet, haasteelliseksi muuttunut kotitilanne (läheisiä koronaeristyksessä eli ei normaalisti tukea ja hoitoapua) ja tietysti se että pitää jaksaa esikoista hoitaa heikoimpinakin hetkinä.

Pandemiakommenttia en ymmärtänyt. Eikö korona ole pandemia jos jokin? Eli maailmanlaajuinen kulkutauti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin kaikki menee. Usko pois! Sisaruksista on toisilleen paljon seuraa ja leikkikaveria.

Millä raskausviikolla olet?

Ei ole mitenkään itsestäänselvyys, että sisarukset tulee toimeen.

Anteeksi vaan mutta on tosi epänormaalia jos sisarukset ei tule toimeen. Yleensä jtn pääkopassa vialla hinnalla kummalla tai sitten perheessä jtn outoa.

Naiset synnyttävät koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmiasia lapsia kuin koskaan ennen.

Mä taas luulen, että ne lapset syntyy terveempinä kuin koskaan, kun nykyään tiedetään paljon enemmän, mikä on haitallista raskauden aikana. Tämä maailma puolestaan on koko ajan mennyt sairaampaan suuntaan ja ne vaikutukset näkyy mielenterveydessä. Ympäristöllä iso rooli eikä vanhemmatkaan voi suojella kaikelta.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta nauttimisesta - varmasti oma huono mieli kumpuaakin osittain siitä tiedosta että pitäisi ja haluaisi nauttia raskaudesta, mutta jostain syystä se on vaikeaa. Mulla syinä on maailmantilanteen synkkyyden lisäksi kovat ja jatkuvat fyysiset oireet, haasteelliseksi muuttunut kotitilanne (läheisiä koronaeristyksessä eli ei normaalisti tukea ja hoitoapua) ja tietysti se että pitää jaksaa esikoista hoitaa heikoimpinakin hetkinä.

Pandemiakommenttia en ymmärtänyt. Eikö korona ole pandemia jos jokin? Eli maailmanlaajuinen kulkutauti.

Ap

Miten sinä ikinä tulet pärjäämään kahden lapsen kanssa, huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen neuvolassa pariin otteeseen tuonut esiin huonon mielialan. Siihen ei ole tartuttu. En ole ihan varma kaipaanko keskusteluapua, en ainakaan jos sitä on tosi työlästä saada. Pyysin nyt arkeen apua lapsiperheiden kotipalvelusta, mutta senkin avun saaminen kestää joitain viikkoja, mikä on pitkä aika pahoinvoinnin, oksentelun, päänsäryn ja väsymyksen kanssa. Mutta toki kiva jos sitä edes lopulta saa. Ehkä yritän vielä ensi viikon neuvolassa puhua henkisen tuen tarpeesta. Ap

Sulla on yksi lapsi ja pyysit kotiapua?! Henkistä apua sinä tarvitset, etkä mitään kahvinkeittäjää.

Kotiapu on siis ainakin meidän kunnassa parin tunnin lapsenhoitoapua lyhytaikaiseen tiukkaan tilanteeseen, esimerkiksi juuri pahaan raskauspahoinvointiin. Sano mitä sanot, kyllä pienen lapsen hyvä hoitaminen pää pöntössä on vaikeaa. Se ettei voi levätä voi myös vaarantaa raskauden. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta nauttimisesta - varmasti oma huono mieli kumpuaakin osittain siitä tiedosta että pitäisi ja haluaisi nauttia raskaudesta, mutta jostain syystä se on vaikeaa. Mulla syinä on maailmantilanteen synkkyyden lisäksi kovat ja jatkuvat fyysiset oireet, haasteelliseksi muuttunut kotitilanne (läheisiä koronaeristyksessä eli ei normaalisti tukea ja hoitoapua) ja tietysti se että pitää jaksaa esikoista hoitaa heikoimpinakin hetkinä.

Pandemiakommenttia en ymmärtänyt. Eikö korona ole pandemia jos jokin? Eli maailmanlaajuinen kulkutauti.

Ap

Miten sinä ikinä tulet pärjäämään kahden lapsen kanssa, huoh.

Olipa ikävästi sanottu. Toivottavasti puhut läheisillesi nätimmin. Onneksi esikoiseni ei ole enää vaipoissa ja minulla on myös ihan osallistuva mies, normaalioloissa myös osallistuvat isovanhemmat. Yksin tuskin pärjäisinkään kahden lapsen kanssa siten että meillä kaikilla olisi hyvä olla. Miksi pitäisi? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta nauttimisesta - varmasti oma huono mieli kumpuaakin osittain siitä tiedosta että pitäisi ja haluaisi nauttia raskaudesta, mutta jostain syystä se on vaikeaa. Mulla syinä on maailmantilanteen synkkyyden lisäksi kovat ja jatkuvat fyysiset oireet, haasteelliseksi muuttunut kotitilanne (läheisiä koronaeristyksessä eli ei normaalisti tukea ja hoitoapua) ja tietysti se että pitää jaksaa esikoista hoitaa heikoimpinakin hetkinä.

Pandemiakommenttia en ymmärtänyt. Eikö korona ole pandemia jos jokin? Eli maailmanlaajuinen kulkutauti.

Ap

Miten sinä ikinä tulet pärjäämään kahden lapsen kanssa, huoh.

Kahden lapsen kanssa yksin, kun se ero tulee.

Miksi hankitte toisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta nauttimisesta - varmasti oma huono mieli kumpuaakin osittain siitä tiedosta että pitäisi ja haluaisi nauttia raskaudesta, mutta jostain syystä se on vaikeaa. Mulla syinä on maailmantilanteen synkkyyden lisäksi kovat ja jatkuvat fyysiset oireet, haasteelliseksi muuttunut kotitilanne (läheisiä koronaeristyksessä eli ei normaalisti tukea ja hoitoapua) ja tietysti se että pitää jaksaa esikoista hoitaa heikoimpinakin hetkinä.

Pandemiakommenttia en ymmärtänyt. Eikö korona ole pandemia jos jokin? Eli maailmanlaajuinen kulkutauti.

Ap

Miten sinä ikinä tulet pärjäämään kahden lapsen kanssa, huoh.

Olipa ikävästi sanottu. Toivottavasti puhut läheisillesi nätimmin. Onneksi esikoiseni ei ole enää vaipoissa ja minulla on myös ihan osallistuva mies, normaalioloissa myös osallistuvat isovanhemmat. Yksin tuskin pärjäisinkään kahden lapsen kanssa siten että meillä kaikilla olisi hyvä olla. Miksi pitäisi? Ap

Elämässä ei ole ennustettavuutta ja naisen tulisi aina ottaa huomioon miten pärjää yksinhuoltajana. Realismi on negatiivistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta nauttimisesta - varmasti oma huono mieli kumpuaakin osittain siitä tiedosta että pitäisi ja haluaisi nauttia raskaudesta, mutta jostain syystä se on vaikeaa. Mulla syinä on maailmantilanteen synkkyyden lisäksi kovat ja jatkuvat fyysiset oireet, haasteelliseksi muuttunut kotitilanne (läheisiä koronaeristyksessä eli ei normaalisti tukea ja hoitoapua) ja tietysti se että pitää jaksaa esikoista hoitaa heikoimpinakin hetkinä.

Pandemiakommenttia en ymmärtänyt. Eikö korona ole pandemia jos jokin? Eli maailmanlaajuinen kulkutauti.

Ap

Miten sinä ikinä tulet pärjäämään kahden lapsen kanssa, huoh.

Olipa ikävästi sanottu. Toivottavasti puhut läheisillesi nätimmin. Onneksi esikoiseni ei ole enää vaipoissa ja minulla on myös ihan osallistuva mies, normaalioloissa myös osallistuvat isovanhemmat. Yksin tuskin pärjäisinkään kahden lapsen kanssa siten että meillä kaikilla olisi hyvä olla. Miksi pitäisi? Ap

Esikoisesi ei ole edes vaipoissa ja pyysit kotiapua🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin kaikki menee. Usko pois! Sisaruksista on toisilleen paljon seuraa ja leikkikaveria.

Millä raskausviikolla olet?

Ei ole mitenkään itsestäänselvyys, että sisarukset tulee toimeen.

Meillä tulee! Leikkivät joka päivä yhdessä! Ikäeroa on n. 3 vuotta.

Niin leikkivät meilläkin, mutta myös tappelevat ja riitelevät koko ajan. Kuuluu kaiketi asiaan koska samaa sanoo kaikki joilla on sisaruksia, joko omia tai lapsilla. Sisarus tietää täsmälleen ne keinot millä saa toisen ärsyyntymään 😏 ekat pari vuotta meni meilläkin oikein kivasti, sitten se alkoi. No mutta, on kai niistä silti enemmän iloa toisilleen kuin harmia. Ja vanhemmille myös.

Mulla oli toisen raskausaikana paha ruokamyrkytys. Huonompi homma kun mies sairastui ensin ja joutui nestehukan vuoksi jäämään päivystykseen. Esikoinen silloin 1,5 v ja oksensin semmoiset 20 kertaa illan ja yön aikana ilman mitään apuja. Ei mulla käynyt itse asiassa edes mielessä, että olis tullut jotain apuja pyydettyä. Totta puhuen en olisi kyllä yhden tenavan äitinä kehdannut mitään kotihoitajia varata ennustelemani raskauspahoinvoinnin vuoksi viihdyttämään esikoista ellei siis ole joku hypermeesis. No, toiset ne kehtaa. Syy on kyllä sitten joku henkinen koska ei se fyysinen vaiva niin suuri kyllä ole. Kannattaako silloin vain lapsia tehdä useampaa jos henkinen vaiva heistä ylittää omat voimat joka käänteessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea toisesta lapsesta!!

Täällä yksi, jonka toinen raskausaika oli myös kamala (fyysisesti paha olo + raskausmasennus + korona-aika) mutta nyt 10kk vauva sylissä olen ikionnellinen siitä että meillä on sekä hänet että esikoisemme. Ihanaa aikaa tämä vauvavuosi 🥰

Kaikkea hyvää tulevaan!

Minullakin toinen raskaus ihan karmea, olo on surkea ja just mietin, että viimeksi näillä viikoilla (rv26-27) kiipesin 1,5m korkeaan veneeseen ihan kevyesti ja marjastin ja sienestin kolme tuntia korvessa ja uin vielä perään kunnon aallokossa ja nyt hyvä jos kykenee kiipeämään portaat ylös ilman, että tuntuu siltä, että pyörtyy puolivälissä. Mielikin matalampi, varmaan pimeän vuodenajan takia ja sen takia, ettei mies kanna vastuuta tarpeeksi ensimmäisestäkään, niin pelottaa mitä elo kahden muksun kanssa tulee olemaan. Hoiti kyllä ennen raskautta lasta tarpeeksi, mutta nyt kun tarvitsisi apua ja lepoa enemmän, ei saa sitä vähääkään mitä aiemmin, mikä tekee mielen ja olon matalaksi. Korona vaivaa lähinnä niin, että pelottaa että mies tuo sen töistä ja tauti vie minut, riskiryhmäläisen, sairaalaan ja esikoinen (1v) jää hoitamatta.

Ap:n raskaus on vielä niin varhaisessa vaiheessa, että toivottavasti olo paranee ja pääsisit nauttimaan raskaudesta edes voinnin puolesta. Minulla parani kyllä niin, että pahoinvointi lakkasi joskus rv16, mutta rv20 eteenpäin on ollut muuten tukalaa ja nyt hyvä jos jaksaa tuota esikoista nostaa ilman, että puuskututtaa ja joutuu makaamaan vähintään vartin, ettei tunnu siltä että tuupertuu.

Voi ei, kuulostaa tosi raskaalta! Tuohan se just on, että kun kukaan ei voi etukäteen tietää miten raskauden aikana tulee voimaan! Eikä sen pelossa voi jättää lapsia tekemättäkään jos ihmissuvun ylipäätään haluaa jatkuvan. Toivon sulle kovasti voimia ja tukea ja empatiaa läheisiltä. Olisi hirmu hyvä että saisit juteltua miehesi kanssa, koska tunne yksin jäämisestä raskausaikana helposti katkeroittaa ja heijastuu myöhempään elämään - mulla on tästä kokemusta ekasta raskaudesta, onneksi ne asiat saatiin lopulta käsiteltyä. Ja kyllä mäkin tunnistan tuon pelon siitä miten mies lopulta osallistuu ja on tukena ja miten parisuhde kestää. Joidenkin ihmisten (miesten?) on selvästi jotenkin vaikea sietää raskaana olevan naisen heikkoutta ja avun tarvetta. On vahva pärjäämisen eetos. Tunnistan tätä omassakin kumppanissa. Onneksi hän kuitenkin auttaa jos pyydän konkreettisesti apua. Esim "tarvitsisin parin tunnin päiväunet". Tsemppiä ❤ Ap

Vierailija kirjoitti:

Hyvin kaikki menee. Usko pois! Sisaruksista on toisilleen paljon seuraa ja leikkikaveria.

Millä raskausviikolla olet?

Onko kuolema sinusta "hyvin"? 🙄

Jätä uutiset katsomatta, jos ne tuovat sinulle huolta ja huonoa mieltä juuri nyt. Et sä niille asioille voi kuitenkaan mitään tehdä, joten kannattaa keskittyä nyt johonkin inspiroivaan ja kivaan. Ehdit tuijottaa niitä uutisia myöhemminkin.

Kannattaa myös muistaa, että kaikki menee ohi. Sun vauvelisi on syntynyt nopeammin kuin huomaatkaan, joten voit yrittää "nauttia" tämän hetkisestä olotilasta. Hyväksyt sen, että tällaista on nyt ja se ei ehkä ole superkivaa. Älä väkisin yritä kääntää oloasi paremmaksi, koska ainakin itse olen huomannut, että pitkällä tähtäimellä se saa olotilani vain ikävämmäksi.

Kyllä sä tästä selviät ja tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli toisen raskausaikana paha ruokamyrkytys. Huonompi homma kun mies sairastui ensin ja joutui nestehukan vuoksi jäämään päivystykseen. Esikoinen silloin 1,5 v ja oksensin semmoiset 20 kertaa illan ja yön aikana ilman mitään apuja. Ei mulla käynyt itse asiassa edes mielessä, että olis tullut jotain apuja pyydettyä. Totta puhuen en olisi kyllä yhden tenavan äitinä kehdannut mitään kotihoitajia varata ennustelemani raskauspahoinvoinnin vuoksi viihdyttämään esikoista ellei siis ole joku hypermeesis. No, toiset ne kehtaa. Syy on kyllä sitten joku henkinen koska ei se fyysinen vaiva niin suuri kyllä ole. Kannattaako silloin vain lapsia tehdä useampaa jos henkinen vaiva heistä ylittää omat voimat joka käänteessä?

Itse taas ajattelen tuon kuvailemasi tilanteen melko vaarallisena lapselle. Entä jos olisit esimerkiksi pyörtynyt oksentelun seurauksena? En tuomitse, vaikka sinä jostain syystä tuomitsitkin minun avun hakemisen. Kai tämä typistyy lopulta kysymykseksi siitä, onko heikkoutta tai häpeä pyytää apua. Minusta ei, ja saman aion opettaa lapsilleni. Ap

Aika harva osaa ajatella noin, ja liian myöhään sinäkin. Yleensä ajatellaan vain mitä itse tarvitsee ja haluaa eikä mitä sen lapsen tarpeet ja halut olisivat (olla syntymättä).

Liikakansoitukselta, työttömyydeltä ja ilmastokriisiltä voi sulkea silmänsä.

Poissa silmistä, poissa mielestä.

Ei ole muita kuin itsekkäitä syitä tehdä lapsia. Kukaan ei pyydä syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin kaikki menee. Usko pois! Sisaruksista on toisilleen paljon seuraa ja leikkikaveria.

Millä raskausviikolla olet?

Ei ole mitenkään itsestäänselvyys, että sisarukset tulee toimeen.

Anteeksi vaan mutta on tosi epänormaalia jos sisarukset ei tule toimeen. Yleensä jtn pääkopassa vialla hinnalla kummalla tai sitten perheessä jtn outoa.

Naiset synnyttävät koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmiasia lapsia kuin koskaan ennen.

Mä taas luulen, että ne lapset syntyy terveempinä kuin koskaan, kun nykyään tiedetään paljon enemmän, mikä on haitallista raskauden aikana. Tämä maailma puolestaan on koko ajan mennyt sairaampaan suuntaan ja ne vaikutukset näkyy mielenterveydessä. Ympäristöllä iso rooli eikä vanhemmatkaan voi suojella kaikelta.

Fyysisesti terveempinä varmasti, mutta..Meidän kakkonen oli nepsy ja vie paljon aikaa ja huomiota ja se oli esikoiselta pois joka alkoi myös oirehtimaan.