Mitä syöt aamupalaksi?

Kuppi kahvia ja kaksi palaa ruisleipää juustolla, salaatilla, kurkulla ja tomaatilla. Pärjää hyvin nelisen tuntia lounaaseen saakka.

Klo 5:45 pieni kuppi kahvia mustana, ruispala Oivariinilla, kaksi saunapalvikinkkusiivua, juustosiivu.

Näillä pärjää iltaruokaan n. 17:00.

Tänä aamuna hasselpähkinöitä, kokonainen (pieni) mango aamupäivän mittaan ja vähän eilistä ruokaa. Ja pari kaljaa🤭 tänään olikin erityinen päivä.

Yleensä jos aamupalaa syön,syön rahkaa+marjoja tai pari kananmunaa joko keitettynä/paistettuna/munakkaana. Syön vhh-painotteisesti, eli "aamupala" on aikaisintaan 11 aikoihin koska ei ole nälkä. Usein myös eilisen ruuan jämiä. Toimii hyvin minulla

Syön yleensä ensimmäisen kerran joskus puolenpäivän jälkeen. Ei vaan uppoa, ja olo on parempi sekä energisempi kun kuuntelen omia nälkäsignaaleja enkä noudata jotain yleismaallista syömiskaavaa.

Puuroa, marjoja, Alpron soijajogurttia. Kahvi kauramaidolla. Joka ikinen aamu sama.

Yleensä en mitään.

Kourallisen ranskalaisia perunoita ja leivän tai sitten puuroa maitoon keitettynä. Lisäksi lasi piimää/maitoa.

Olen lihotuskuurilla.

Kaurapuuro soija tai kauramaidolla, muutama kuppi kahvia ja ruisleipää tai sämpylä.

Yhden ruisleipäviipaleen juustolla tai banaanin. Aiemmin noudatin syömisessä aikaikkunaa klo 12-20, mutta pyörryin kerran ja toisen kerran petti jalat alta, niin lopetin. Ilmeisesti minun verensokeri laskee luonnostaan yön aikana alas. Verensokeri ja verenpaine siis ekana mitattiin sen pyörtymisen jälkeen. Nyt syön sen pienen aamupalan noin klo 6.45 ja sitten muut ateriat klo 12-20 välillä.

Pannukakkuja,pekonia,munia ja maitoa paljon aamulla.

Iso muki kahvia, kaurasämpylä jossa tuorejuustoa+rapeaa salaattia+keittokinkkua+keitettyä kananmunaa + paprika siivu tms. Lasi appelsiinituoremehua.

Kahvia. Aamulla ei vain tee mieli ruokaa. Periaatteessa on tuo 16/8 systeemi käytössä, eli 8h aika-ikkunassa syön sen mitä tarvitsen, mutta melko usein syön vain sen kerran tuona aikana. Nyt kun oli kova flunssa, niin 3vrk syömättä, tosin sairaana ei tee mieli syödäkään. Aina ollut tuo syömärytmi ja ei ole niitä liikoja kiloja tullut. Tänään tosiaan bussissa katselin, että yli puolet on todella ylipainoisia ja nämä valta-osin alle 30v. porukkaa. Itse tehnyt nuorempana fyysistä maatalousduunia karjatiloilla ja hevossiittoloissa, niin ei siinä ehtinyt syömään, eikä kauheasti tarvettakaan vetää ylimääräistä. Kun katsoo porukka 70-luvulta taaksepäin, niin ylipainoisia ei käytännössä ole yhtään. Läskiintyminen alkoi siinä vaiheessa, kun tulivat nämä prosessoidut sapuskat ja ruokaympyrät nk. säännöllisineen ruoka-aikoineen. Samalla ikävä kyllä fyysisen työn ja aktiveetin määrä väheni huomattavasti työ-elämän muutoksien myötä. Nykyinen nuoriso jo niin huonossa kunnossa ala-asteiässä, että valta-osa jo 30v. rappeutuneita elimistöltään, kun eivät harrasta mitään liikuntaa. Päivät menevät somessa ja sohvalla maatessa. Vanhemmat sitten kuskaavat autoilla nämä piltit päiväkotiin ja kouluun alle kilsan matkoilla.

Olen nyt pari kuukautta syönyt aamiaiseksi kaurapuuroa, jossa on pellavansiemenrouhetta, kurpitsansiemeniä sekä sokeroimatonta maapähkinävoita + pinnalla kanelia.

En ole koskaan aiemmin aikuiselämässäni harrastanut säännöllistä aamusyömistä. Nyt olen aloittanut sen, koska harrastan liikuntaa jo aamupäivällä / alkupäivästä, niin täytyy saada energiaa.

Onko toi puuro joku ihmeruoka mitä "pitää "syödä aamulla? Yritin pari vuotta syödä tunnollisesti puuroa joka aamu, sitten alkoi tökkiä koska mulle tuli nälkä 10 aikaan. Nyt en enää ahda sitä pakkopuuroa koska niin vaan kuuluu syödä, ja voin huomattavasti paremmin. Särähtää korvaan toi aamupuuro-mantra.

Vierailija kirjoitti:

Kahvia. Aamulla ei vain tee mieli ruokaa. Periaatteessa on tuo 16/8 systeemi käytössä, eli 8h aika-ikkunassa syön sen mitä tarvitsen, mutta melko usein syön vain sen kerran tuona aikana. Nyt kun oli kova flunssa, niin 3vrk syömättä, tosin sairaana ei tee mieli syödäkään. Aina ollut tuo syömärytmi ja ei ole niitä liikoja kiloja tullut. Tänään tosiaan bussissa katselin, että yli puolet on todella ylipainoisia ja nämä valta-osin alle 30v. porukkaa. Itse tehnyt nuorempana fyysistä maatalousduunia karjatiloilla ja hevossiittoloissa, niin ei siinä ehtinyt syömään, eikä kauheasti tarvettakaan vetää ylimääräistä. Kun katsoo porukka 70-luvulta taaksepäin, niin ylipainoisia ei käytännössä ole yhtään. Läskiintyminen alkoi siinä vaiheessa, kun tulivat nämä prosessoidut sapuskat ja ruokaympyrät nk. säännöllisineen ruoka-aikoineen. Samalla ikävä kyllä fyysisen työn ja aktiveetin määrä väheni huomattavasti työ-elämän muutoksien myötä. Nykyinen nuoriso jo niin huonossa kunnossa ala-asteiässä, että valta-osa jo 30v. rappeutuneita elimistöltään, kun eivät harrasta mitään liikuntaa. Päivät menevät somessa ja sohvalla maatessa. Vanhemmat sitten kuskaavat autoilla nämä piltit päiväkotiin ja kouluun alle kilsan matkoilla.

Tuo nyt on ihan turhaa syyttää ravitsemussuosituksia. Niiden mukaan ei ylipainoinen syö vaikka muuta väittäisi. Olen ollut aikuisikäni normaalipainossa, lapsena vähän pullukka. Meillä syötiin 70-luvulla paljon itse metsästä poimittuja sieniä ja marjoja. Vispipuuroa oli vähintään yhtenä päivänä viikossa. Ruisleivän päälle leikattiin sentin paksuinen siivu lauantaimakkaraa. Pokkanaa viljeltiin kesämökillä ja porkkana ja peruna oli lautasella monta kertaa viikossa. Jukurttia ostettiin litran purkeissa. Siihen aikaan siinä oli paljon sokeria, nykyisin huomattavasti vähemmän. Ja mansikkajukurtti maistui mansikalta oikeasti, vaikken tykännyt isommista möykyistä. Kalaa syötiin kesät, kun itse isä kalasti. Jos oli huono kalaonni, käristettiin voissa lauantaimakkaraa tai hk:n sinistä.

Ihmiset liikkui paljon. Halot hakattiin mökillä itse ja penskat pinosi ne liiteriin. Olin usein soutamassa, jos isä nosti verkkoja tai katiskoita. Kotona siivottiin joka toinen lauantai, ihan matotkin vietiin ulos eikä mitään robotti-imureita ollut. Isoja ruokamarketteja ei ollut, joten ruuat raahattiin lähikaupasta ihan kantaen. Meillä sinne oli matkaa 400 m ja vähän isompiin marketteihin noin 800 m. Eli ei pitkä matka, koska niitä jättimarketteja ei ollut keksitty ja pieniä ruokakauppoja oli enemmän. Koulun ruoka oli yleensä pahaa ja annokset pieniä, joten kotiin tultua oli kova nälkä. Välipalat oli kuitenkin pieniä, esim. perunarieska voilla tai kuppi vispipuuroa tai sokerikorppu, jota kasteltiin teehen ja isommat koululaiset kahviin. Joskus jos oli kova nälkä, söin näkkileipää lisäksi. Viisi ateriaa päivässä, se oli äidille ihan pakkomielle. Jos yritti livahtaa ilman aamupalaa kouluun, siitä jäi aina kiinni ja tuli motkotusta.

Pari ketjun modea puolukoilla. No en, maistuisivat varmasti pahalle, härskille tai jotain.

Paahtoleivän kinkulla ja kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvia. Aamulla ei vain tee mieli ruokaa. Periaatteessa on tuo 16/8 systeemi käytössä, eli 8h aika-ikkunassa syön sen mitä tarvitsen, mutta melko usein syön vain sen kerran tuona aikana. Nyt kun oli kova flunssa, niin 3vrk syömättä, tosin sairaana ei tee mieli syödäkään. Aina ollut tuo syömärytmi ja ei ole niitä liikoja kiloja tullut. Tänään tosiaan bussissa katselin, että yli puolet on todella ylipainoisia ja nämä valta-osin alle 30v. porukkaa. Itse tehnyt nuorempana fyysistä maatalousduunia karjatiloilla ja hevossiittoloissa, niin ei siinä ehtinyt syömään, eikä kauheasti tarvettakaan vetää ylimääräistä. Kun katsoo porukka 70-luvulta taaksepäin, niin ylipainoisia ei käytännössä ole yhtään. Läskiintyminen alkoi siinä vaiheessa, kun tulivat nämä prosessoidut sapuskat ja ruokaympyrät nk. säännöllisineen ruoka-aikoineen. Samalla ikävä kyllä fyysisen työn ja aktiveetin määrä väheni huomattavasti työ-elämän muutoksien myötä. Nykyinen nuoriso jo niin huonossa kunnossa ala-asteiässä, että valta-osa jo 30v. rappeutuneita elimistöltään, kun eivät harrasta mitään liikuntaa. Päivät menevät somessa ja sohvalla maatessa. Vanhemmat sitten kuskaavat autoilla nämä piltit päiväkotiin ja kouluun alle kilsan matkoilla.

Tuo nyt on ihan turhaa syyttää ravitsemussuosituksia. Niiden mukaan ei ylipainoinen syö vaikka muuta väittäisi. Olen ollut aikuisikäni normaalipainossa, lapsena vähän pullukka. Meillä syötiin 70-luvulla paljon itse metsästä poimittuja sieniä ja marjoja. Vispipuuroa oli vähintään yhtenä päivänä viikossa. Ruisleivän päälle leikattiin sentin paksuinen siivu lauantaimakkaraa. Pokkanaa viljeltiin kesämökillä ja porkkana ja peruna oli lautasella monta kertaa viikossa. Jukurttia ostettiin litran purkeissa. Siihen aikaan siinä oli paljon sokeria, nykyisin huomattavasti vähemmän. Ja mansikkajukurtti maistui mansikalta oikeasti, vaikken tykännyt isommista möykyistä. Kalaa syötiin kesät, kun itse isä kalasti. Jos oli huono kalaonni, käristettiin voissa lauantaimakkaraa tai hk:n sinistä.

Ihmiset liikkui paljon. Halot hakattiin mökillä itse ja penskat pinosi ne liiteriin. Olin usein soutamassa, jos isä nosti verkkoja tai katiskoita. Kotona siivottiin joka toinen lauantai, ihan matotkin vietiin ulos eikä mitään robotti-imureita ollut. Isoja ruokamarketteja ei ollut, joten ruuat raahattiin lähikaupasta ihan kantaen. Meillä sinne oli matkaa 400 m ja vähän isompiin marketteihin noin 800 m. Eli ei pitkä matka, koska niitä jättimarketteja ei ollut keksitty ja pieniä ruokakauppoja oli enemmän. Koulun ruoka oli yleensä pahaa ja annokset pieniä, joten kotiin tultua oli kova nälkä. Välipalat oli kuitenkin pieniä, esim. perunarieska voilla tai kuppi vispipuuroa tai sokerikorppu, jota kasteltiin teehen ja isommat koululaiset kahviin. Joskus jos oli kova nälkä, söin näkkileipää lisäksi. Viisi ateriaa päivässä, se oli äidille ihan pakkomielle. Jos yritti livahtaa ilman aamupalaa kouluun, siitä jäi aina kiinni ja tuli motkotusta.

Mun äidillä oli sama "pakkomielle ". Ulos EI oo asiaa ennen päivän tärkeintä ateriaa klo 7.00, ja ne kellontarkat 5x päivässä pakko syödä. Sitten istuttiin pöydässä vaikka niin kauan kunnes lautanen oli tyhjä. Kun muutin omilleni, 16v sitten, kuuntelen nykyään omaa kroppaa millon on nälkä. Miksi pitää suu irvessä syödä aamupalaa puoliunessa kun ei yksinkertaisesti ole nälkä? Tätä kysyn vilpittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvia. Aamulla ei vain tee mieli ruokaa. Periaatteessa on tuo 16/8 systeemi käytössä, eli 8h aika-ikkunassa syön sen mitä tarvitsen, mutta melko usein syön vain sen kerran tuona aikana. Nyt kun oli kova flunssa, niin 3vrk syömättä, tosin sairaana ei tee mieli syödäkään. Aina ollut tuo syömärytmi ja ei ole niitä liikoja kiloja tullut. Tänään tosiaan bussissa katselin, että yli puolet on todella ylipainoisia ja nämä valta-osin alle 30v. porukkaa. Itse tehnyt nuorempana fyysistä maatalousduunia karjatiloilla ja hevossiittoloissa, niin ei siinä ehtinyt syömään, eikä kauheasti tarvettakaan vetää ylimääräistä. Kun katsoo porukka 70-luvulta taaksepäin, niin ylipainoisia ei käytännössä ole yhtään. Läskiintyminen alkoi siinä vaiheessa, kun tulivat nämä prosessoidut sapuskat ja ruokaympyrät nk. säännöllisineen ruoka-aikoineen. Samalla ikävä kyllä fyysisen työn ja aktiveetin määrä väheni huomattavasti työ-elämän muutoksien myötä. Nykyinen nuoriso jo niin huonossa kunnossa ala-asteiässä, että valta-osa jo 30v. rappeutuneita elimistöltään, kun eivät harrasta mitään liikuntaa. Päivät menevät somessa ja sohvalla maatessa. Vanhemmat sitten kuskaavat autoilla nämä piltit päiväkotiin ja kouluun alle kilsan matkoilla.

Tuo nyt on ihan turhaa syyttää ravitsemussuosituksia. Niiden mukaan ei ylipainoinen syö vaikka muuta väittäisi. Olen ollut aikuisikäni normaalipainossa, lapsena vähän pullukka. Meillä syötiin 70-luvulla paljon itse metsästä poimittuja sieniä ja marjoja. Vispipuuroa oli vähintään yhtenä päivänä viikossa. Ruisleivän päälle leikattiin sentin paksuinen siivu lauantaimakkaraa. Pokkanaa viljeltiin kesämökillä ja porkkana ja peruna oli lautasella monta kertaa viikossa. Jukurttia ostettiin litran purkeissa. Siihen aikaan siinä oli paljon sokeria, nykyisin huomattavasti vähemmän. Ja mansikkajukurtti maistui mansikalta oikeasti, vaikken tykännyt isommista möykyistä. Kalaa syötiin kesät, kun itse isä kalasti. Jos oli huono kalaonni, käristettiin voissa lauantaimakkaraa tai hk:n sinistä.

Ihmiset liikkui paljon. Halot hakattiin mökillä itse ja penskat pinosi ne liiteriin. Olin usein soutamassa, jos isä nosti verkkoja tai katiskoita. Kotona siivottiin joka toinen lauantai, ihan matotkin vietiin ulos eikä mitään robotti-imureita ollut. Isoja ruokamarketteja ei ollut, joten ruuat raahattiin lähikaupasta ihan kantaen. Meillä sinne oli matkaa 400 m ja vähän isompiin marketteihin noin 800 m. Eli ei pitkä matka, koska niitä jättimarketteja ei ollut keksitty ja pieniä ruokakauppoja oli enemmän. Koulun ruoka oli yleensä pahaa ja annokset pieniä, joten kotiin tultua oli kova nälkä. Välipalat oli kuitenkin pieniä, esim. perunarieska voilla tai kuppi vispipuuroa tai sokerikorppu, jota kasteltiin teehen ja isommat koululaiset kahviin. Joskus jos oli kova nälkä, söin näkkileipää lisäksi. Viisi ateriaa päivässä, se oli äidille ihan pakkomielle. Jos yritti livahtaa ilman aamupalaa kouluun, siitä jäi aina kiinni ja tuli motkotusta.

Mun äidillä oli sama "pakkomielle ". Ulos EI oo asiaa ennen päivän tärkeintä ateriaa klo 7.00, ja ne kellontarkat 5x päivässä pakko syödä. Sitten istuttiin pöydässä vaikka niin kauan kunnes lautanen oli tyhjä. Kun muutin omilleni, 16v sitten, kuuntelen nykyään omaa kroppaa millon on nälkä. Miksi pitää suu irvessä syödä aamupalaa puoliunessa kun ei yksinkertaisesti ole nälkä? Tätä kysyn vilpittömästi.

Onko se sitten sen takia, ettei myöhemmin tulisi liian kova nälkä? En kyllä itse syö aamupalaa, ekan kerran töissä klo 11-12 välillä ja myönnettäköön, että annos on silloin iso, kun on jo vähän liian kova nälkä. Enkä syö välipalojakaan usein. Päivällisellä syön reilusti, ja usein jotain herkkua jälkkäriksi. Illalla noin seitsemän maissa vielä jotain pientä. Myönnettäköön, että voisin olla 10 kg kevyempi. En kuitenkaan näe, että ratkaisu olisi aamupala.

Tänä aamuna söin näkkileipää, päällä voita, juustoa ja kalkkunaleikkelettä, kurkkuviipaleita ja uunipuuroa, jossa on mustikoita. Join myös minttuteetä.

Aika tavallisesti syön leipää, kuten kaksi palaa paahtoleipää, kaksi karjalanpiirakkaa tai kaksi itse leipomaani sämpylää. Päällä aina voita ja kinkku- tai kalkkunaleikkelettä ja fiiliksen mukaan kurkkua, salaattia tai tomaattia, viipaloitua avokadoa tai keitettyä kananmunaa.

Joskus meillä on turkkilaista jugurttia, jota syön myslin, marjojen ja vaahterasiirapin kera.