Mieheni vaimo -sarja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko aina näin kriittisiä kaikkia sarjoja ja elokuvia kohtaan, vai onko nimenomaan tässä jotain, mikä erityisesti herättää halun etsiä kaikkia mahdollisia asioita, joita voisi pitää epäuskottavina? Useinhan ihmiset kuitenkin sietävät fiktiossa jonkin verran omasta kokemusmaailmasta ja arjen todennäköisyyksistä poikkeavia asioita ja ovat valmiit hyppäämään mukaan sellaisiin tarinoihin, joissa voi tapahtua jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yleensä sarjoja ja leffoja ei kannata tehdä ihan niistä tylsimmistä arjen kokemuksista, eli yleensä se kiinnostava idea on jotain, mikä tuntuu erilaiselta.

Jatkan tätä omaa tekstiäni vielä:

Onko se esim. tuo pettämisteema, kun pettäminen tuntuu monelle olevan niin suuri pelon aihe, eli onko sen vuoksi ihmisillä suuri tarve vakuutella, ettei sarjan tarina voisi olla mahdollinen, jotta pettämisen mahdollisuutta voisi selittää vähän pienemmäksi? 

Mulle tämä tarina ei iske, koska en käyttäytyisi missään vaiheessa Katrin tavoin, enkä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Ehkä näissä nykyajan parisuhteissa on normaalia, että kumpikin elää omaa elämäänsä eri maissa eikä edes juhlapyhiä vietetä perheen kesken. Silloin tällaista tapahtuukin helposti.

Et todella voi etukäteen tietää, mitä elämässäsi tapahtuu tai miten käyttäytyisit, jos saisit tietää, että viimeiset 10 vuotta elämästäsi ovat olleet valhetta.

Lapset käyttäytyivät (Aleksi) toisiaan kohtaan kuin olisivat tunteneet pitempään. Uusioperhe.

Näissä ketjuissa on aina ne, jotka osaavat keskustella ja analysoida oikein ja muut on ihan tyhmiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko aina näin kriittisiä kaikkia sarjoja ja elokuvia kohtaan, vai onko nimenomaan tässä jotain, mikä erityisesti herättää halun etsiä kaikkia mahdollisia asioita, joita voisi pitää epäuskottavina? Useinhan ihmiset kuitenkin sietävät fiktiossa jonkin verran omasta kokemusmaailmasta ja arjen todennäköisyyksistä poikkeavia asioita ja ovat valmiit hyppäämään mukaan sellaisiin tarinoihin, joissa voi tapahtua jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yleensä sarjoja ja leffoja ei kannata tehdä ihan niistä tylsimmistä arjen kokemuksista, eli yleensä se kiinnostava idea on jotain, mikä tuntuu erilaiselta.

Jatkan tätä omaa tekstiäni vielä:

Onko se esim. tuo pettämisteema, kun pettäminen tuntuu monelle olevan niin suuri pelon aihe, eli onko sen vuoksi ihmisillä suuri tarve vakuutella, ettei sarjan tarina voisi olla mahdollinen, jotta pettämisen mahdollisuutta voisi selittää vähän pienemmäksi? 

Mulle tämä tarina ei iske, koska en käyttäytyisi missään vaiheessa Katrin tavoin, enkä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Ehkä näissä nykyajan parisuhteissa on normaalia, että kumpikin elää omaa elämäänsä eri maissa eikä edes juhlapyhiä vietetä perheen kesken. Silloin tällaista tapahtuukin helposti.

Tarkoitatko siis, että sulle iskee ainoastaan sellaiset tarinat, joiden päähenkilö käyttäytyy samoin kuin sä itse? Ja joutuu vain sellaisiin tilanteisiin, joihin voisit itse joutua?

"en edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen"

Miten sellaiselta vältytään, jos oletetaan et mies on yritysjohtaja joka matkustelee paljon ja hänellä on vaikkapa toinen perhe Brasiliassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan kanssa Evelinin soittaneen Ahtille ja puhelimessa kerrottu miehen joutumisesta sairaalaan. Ja Helsingin päässä joku toinen sairaalan työntekijä kerkesi ilmoittamaan tietojen perusteella vaimolle. 

Tulee nyt uusintana TV:stä ja Evelin sanoo sairaalassa, että hän on soittanut sinne, joten ainakaan teoria siitä että hän olisi sairaalan tiedoissa yhteyshenkilönä ei voisi pitää paikkaansa. Toinen teoria: Evelin on merkitty Ahtin puhelimeen ICE-kontaktiksi, jolloin hänelle on soitettu laivayhtiön tai ensihoitajien toimesta.

ICE-kontakteista ei ole käytännössä mitään hyötyä, joten tämä olisi aika uskomaton juttu. Miksi väitän näin? Nykyään suurimmalla osalla on kännykkä lukossa pinkoodin takana. Yritysjohtajalla erityisesti. Tässä on kuitenkin varmasti katsottu henkilötiedot ajokortista eikä alettu puhelinta tutkimaan.

Yksi skenaario voisi olla se, että Ahti ja Evelin olivat sopineet että aina saapuessaan maihin Ahti tekstaa/soittaa Eveliinalle. Tai mistäs me tiedetään vaikka olisivat olleet puhelimessa kun Ahti sai kohtauksen ja meille ei vain näytetty kourassa olevaa puhelinta josta kuuluu Evelinin epätoivoinen huuto..

Mulla näkyy näytöllä yhteystiedot, joten ei haittaa vaikka puhelin on lukittu pinkoodilla. Kannattaa laittaa sinne lukitusnäyttö ja suojaus - tiedot - yhteystiedot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko aina näin kriittisiä kaikkia sarjoja ja elokuvia kohtaan, vai onko nimenomaan tässä jotain, mikä erityisesti herättää halun etsiä kaikkia mahdollisia asioita, joita voisi pitää epäuskottavina? Useinhan ihmiset kuitenkin sietävät fiktiossa jonkin verran omasta kokemusmaailmasta ja arjen todennäköisyyksistä poikkeavia asioita ja ovat valmiit hyppäämään mukaan sellaisiin tarinoihin, joissa voi tapahtua jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yleensä sarjoja ja leffoja ei kannata tehdä ihan niistä tylsimmistä arjen kokemuksista, eli yleensä se kiinnostava idea on jotain, mikä tuntuu erilaiselta.

Jatkan tätä omaa tekstiäni vielä:

Onko se esim. tuo pettämisteema, kun pettäminen tuntuu monelle olevan niin suuri pelon aihe, eli onko sen vuoksi ihmisillä suuri tarve vakuutella, ettei sarjan tarina voisi olla mahdollinen, jotta pettämisen mahdollisuutta voisi selittää vähän pienemmäksi? 

En usko. Luulen, että joillain ihmisillä on vain tapana jäädä jankkaamaan yksityiskohdasta, ja tuntea tarvetta "olla oikeassa". Samalla helposti pilataan hyvä keskustelu, kun asia jää pyörimään siihen yksityiskohtaan kuin loputtomaan syöveriin.

Se voi olla myös ainoa tapa miten jotkut osaavat keskustella esim. tv-sarjasta. Analysointi ja erittely ei luonnistu, mutta loputtumasti voidaan lätistä jostain pikkuasiasta, jolla ei ole kokonaiskuvaan mitään merkitystä :)

Ja sitten tietty on ihmisiä, joita tällainen pieni juttu hiertää niin, etteivät he kykene uppoutumaan itse tarinaan. Mikä on kyllä sääli.

En ymmärrä teidän kummankaan pointtia. Hyvä tarinaha muodostuu siitä, että kaikki pienet yksityiskohdat ovat kohdillaan. Ei se ole hyvä tarina, jos katsoja/kuulija jää miettimän että just joo, miten tuokin tuonne muka meni. Niilmä nimenlmaan on suuri merkitys kokonaiskuvan kannalta, ei se ole mielenkiintoista katsottavaa enää siinä vaiheessa, jos sinulle tarjoillaan realistista draamaa joka muuttuu fantasiaksi kompastuessaan omaan mahdottomuuteensa. Jaksaisitko katsoa esimerkinsi lääkärisarjaa, jossa leikkauspöydälle kuollut henkilö joka jaksossa heräisi henkiin ruumishuoneella?

Ei tämä nimenomainen sarja minusta nyt NIIIN paha ollut, mutta kyllä siinä kieltämättä oli paljon häiritseviä aukkoja. Aleksin tarina oli mielestäni paras juuri siksi, että sitä oli hoksattu ajatella! Minusta oli hyvin uskottavaa, että teini tavallaan haluaa tutustua ja huolehtia siskostaan, mutta häpeää koko kuvio ja alkaa syrjäytyä kavereistaan ja lopulta vain toivoisi, että joku aikuisista käyttäytyisi kuin aikuinen.

Tykkäsin paljon. Elämänmakuinen ja hienoja hahmoja. Katri oli kunnioitettava tyyppi, Aleksi näytteli hyvin teiniä. Ailee oli suloinen tyttö, virolaisnainen kaunis ja uskottava. Muutkin toimi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikuttava sarja ja tarina. Katsoin kaikki jaksot kerralla. Pitkälle yöhön tarina pyöri mielessä. Suurin asia sarjassa oli ehdottomasti ihmisyys. Miten muihin ihmisiin suhtautuu. Iso asia tässä ajassa.

Tämä juuri. Hyvin sanottu. Ihmisyys oli tässä kiinnostavinta, ei satunnaiset aukkokohdat jotka ei olennaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan kanssa Evelinin soittaneen Ahtille ja puhelimessa kerrottu miehen joutumisesta sairaalaan. Ja Helsingin päässä joku toinen sairaalan työntekijä kerkesi ilmoittamaan tietojen perusteella vaimolle. 

Tulee nyt uusintana TV:stä ja Evelin sanoo sairaalassa, että hän on soittanut sinne, joten ainakaan teoria siitä että hän olisi sairaalan tiedoissa yhteyshenkilönä ei voisi pitää paikkaansa. Toinen teoria: Evelin on merkitty Ahtin puhelimeen ICE-kontaktiksi, jolloin hänelle on soitettu laivayhtiön tai ensihoitajien toimesta.

ICE-kontakteista ei ole käytännössä mitään hyötyä, joten tämä olisi aika uskomaton juttu. Miksi väitän näin? Nykyään suurimmalla osalla on kännykkä lukossa pinkoodin takana. Yritysjohtajalla erityisesti. Tässä on kuitenkin varmasti katsottu henkilötiedot ajokortista eikä alettu puhelinta tutkimaan.

Yksi skenaario voisi olla se, että Ahti ja Evelin olivat sopineet että aina saapuessaan maihin Ahti tekstaa/soittaa Eveliinalle. Tai mistäs me tiedetään vaikka olisivat olleet puhelimessa kun Ahti sai kohtauksen ja meille ei vain näytetty kourassa olevaa puhelinta josta kuuluu Evelinin epätoivoinen huuto..

Ainakin iPhonessa pystyy asettamaan ICE-kontaktit siten, että ne näkyvät puhelimen ollessa lukossa.

Ihmettelen, mikseivät ihmiset hyödynnä tätä ominaisuutta kun aina näkyy paikallisissa FB-ryhmissä kuvia kadonneista puhelimista, jotka olisi niin helppoa palauttaa omistajilleen jos hätäkontaktit olisi tarkistettavissa.

Ja tuohon henkilökorttiteoriaan minulla oli myös toinen versio, eli Ahtilla on myös Viron henkkarit ja sitä kautta tieto meni viranomaisille, jotka olivat yhteydessä lähiomaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Pääosien näyttelijöistä tää poika oli heikoin. Artikulaatio muutenkin kehnoa ja koska suomalaiset ei vaan osaa äänitysteknologiaa ollenkaan, niin tuohan varsinkin ton sällin puheen osalta olis pitänyt tekstittää koko ajan. Välillä oli taustapimputuskin niin lujalla että repliikit jäi alle. Mikä ihme siinä on, että Suomessa ei osata äänikäsittelyä? Eikö meillä ole oikeasti mitään pätevää koulutusta siihen hommaan tarjolla?

Juoni oli mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä.

Tämä häritsi tosi paljon. Taustamusiikki oli kamalaa.

Yritin katsoa Areenasta. Kelasin yli kaikki autolla-ajokohtaukset, tuijottelemiset ja kävelemiset paikasta a paikkaan b. Jäljelle jäi muutama puhekohtaus, joiden informaatio/sisältö läheni nollaa. Parin jakson aikana eivät tapahtumat edenneet lainkaan. Luultavasti tämä jatkuu myös 3. jaksosta eteen päin, koska eilen kuulin pääroolin näyttelijältä, että tämä hidastempoisuus oli tietoinen valinta. Se vain ei ollut edes hidastempoisuutta, se oli enemmän pysähtymistä ja seisomista kuin tarinan mihinkään seuraavaan tilannestatukseen kuljettamista.

Joku kehui musiikkia, no minun korviini se kuulosti samalta kuin kaikissa sarjoissa viimeisten 5 v aikana olemme kuulleet. Jotenkin erityisen synkkää sävelkulkua ja erityisen synkkä laulaja kähisee. En edes jaksa ottaa selvää mitä teemalaulussa sanotaan.

Muistatteko sen lännenleffan, oliko se nimeltään Huuliharppukostaja...siinäkin tuijoteltiin ja tuijoteltiin, naamat lähikuvassa, mitään ei tapahtunut, paitsi varmaan jossakin kohtaa se kosto.

Nyt kun luin täältä että loppuratkaisu oli lässähdys, en tosiaan jatka katsomista. Miten kaiken tuon lässähtäneisyyden jälkeen voi lopussakin vielä lässähtää?

Se baarimikko oli mielestäni todellinen herrasmies, elämänkokemuksistaan oppinut kohtelemaan toisia kunnioittavasti.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitetaanko nimi Evelin vai Evelyn, kun täällä näkyy montaa versiota?

Evelin on virolainen nimi - Evelyn ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko aina näin kriittisiä kaikkia sarjoja ja elokuvia kohtaan, vai onko nimenomaan tässä jotain, mikä erityisesti herättää halun etsiä kaikkia mahdollisia asioita, joita voisi pitää epäuskottavina? Useinhan ihmiset kuitenkin sietävät fiktiossa jonkin verran omasta kokemusmaailmasta ja arjen todennäköisyyksistä poikkeavia asioita ja ovat valmiit hyppäämään mukaan sellaisiin tarinoihin, joissa voi tapahtua jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yleensä sarjoja ja leffoja ei kannata tehdä ihan niistä tylsimmistä arjen kokemuksista, eli yleensä se kiinnostava idea on jotain, mikä tuntuu erilaiselta.

Jatkan tätä omaa tekstiäni vielä:

Onko se esim. tuo pettämisteema, kun pettäminen tuntuu monelle olevan niin suuri pelon aihe, eli onko sen vuoksi ihmisillä suuri tarve vakuutella, ettei sarjan tarina voisi olla mahdollinen, jotta pettämisen mahdollisuutta voisi selittää vähän pienemmäksi? 

Mulle tämä tarina ei iske, koska en käyttäytyisi missään vaiheessa Katrin tavoin, enkä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Ehkä näissä nykyajan parisuhteissa on normaalia, että kumpikin elää omaa elämäänsä eri maissa eikä edes juhlapyhiä vietetä perheen kesken. Silloin tällaista tapahtuukin helposti.

Outoa, ettei pysty katsomaan omasta normaaliarjesta poikkeavia sarjoja. Käytännössähän et sitten voi katsoa melkein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko aina näin kriittisiä kaikkia sarjoja ja elokuvia kohtaan, vai onko nimenomaan tässä jotain, mikä erityisesti herättää halun etsiä kaikkia mahdollisia asioita, joita voisi pitää epäuskottavina? Useinhan ihmiset kuitenkin sietävät fiktiossa jonkin verran omasta kokemusmaailmasta ja arjen todennäköisyyksistä poikkeavia asioita ja ovat valmiit hyppäämään mukaan sellaisiin tarinoihin, joissa voi tapahtua jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yleensä sarjoja ja leffoja ei kannata tehdä ihan niistä tylsimmistä arjen kokemuksista, eli yleensä se kiinnostava idea on jotain, mikä tuntuu erilaiselta.

Jatkan tätä omaa tekstiäni vielä:

Onko se esim. tuo pettämisteema, kun pettäminen tuntuu monelle olevan niin suuri pelon aihe, eli onko sen vuoksi ihmisillä suuri tarve vakuutella, ettei sarjan tarina voisi olla mahdollinen, jotta pettämisen mahdollisuutta voisi selittää vähän pienemmäksi? 

Mulle tämä tarina ei iske, koska en käyttäytyisi missään vaiheessa Katrin tavoin, enkä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Ehkä näissä nykyajan parisuhteissa on normaalia, että kumpikin elää omaa elämäänsä eri maissa eikä edes juhlapyhiä vietetä perheen kesken. Silloin tällaista tapahtuukin helposti.

Tässä tarinassa ei kyllä kuvata "nykyajan parisuhdetta" mitenkään päin, vaan aika poikkeuksellista tilannetta. Joku kyseli tuossa että pettämiskuvioko tässä hiertää, no ei tässä kuvata normaalia pettämistäkään. Aiheenahan on poikkeuksellinen tilanne, missä mies on elänyt kaksoiselämää kahden eri perheensä kanssa. Se ei nyt ole kovin yleistä, vaikka parisuhteita on monenlaisia ja pettämistä myös.

Ei siis mitenkään uskottava tarina perus Pirjon ja Pentin kannalta.

Kuten ei ole moni muukaan sarja tai elokuva. Vai miltä kuulostaisi, jos Perus-Pirjo joutuisi Squid Gameen, tai Perus-Pirjon lapsi saisi 11-vuotiaana kutsun Tylypahkaan? No epäuskottavalta tietysti. Mutta paljon kiinnostavammalta kuin perus-Pirjon elämä, josta ei kannattaisi tehdäkään sarjaa.

Vierailija kirjoitti:

Yritin katsoa Areenasta. Kelasin yli kaikki autolla-ajokohtaukset, tuijottelemiset ja kävelemiset paikasta a paikkaan b. Jäljelle jäi muutama puhekohtaus, joiden informaatio/sisältö läheni nollaa. Parin jakson aikana eivät tapahtumat edenneet lainkaan. Luultavasti tämä jatkuu myös 3. jaksosta eteen päin, koska eilen kuulin pääroolin näyttelijältä, että tämä hidastempoisuus oli tietoinen valinta. Se vain ei ollut edes hidastempoisuutta, se oli enemmän pysähtymistä ja seisomista kuin tarinan mihinkään seuraavaan tilannestatukseen kuljettamista.

Joku kehui musiikkia, no minun korviini se kuulosti samalta kuin kaikissa sarjoissa viimeisten 5 v aikana olemme kuulleet. Jotenkin erityisen synkkää sävelkulkua ja erityisen synkkä laulaja kähisee. En edes jaksa ottaa selvää mitä teemalaulussa sanotaan.

Muistatteko sen lännenleffan, oliko se nimeltään Huuliharppukostaja...siinäkin tuijoteltiin ja tuijoteltiin, naamat lähikuvassa, mitään ei tapahtunut, paitsi varmaan jossakin kohtaa se kosto.

Nyt kun luin täältä että loppuratkaisu oli lässähdys, en tosiaan jatka katsomista. Miten kaiken tuon lässähtäneisyyden jälkeen voi lopussakin vielä lässähtää?

Nykyihminen ei jaksa keskittyä mihinkään. Kaikki vaan kelataan ohi ja yli. Oma elämäkin.

Katsoin just ekan. Mistä sairaala tiesi kutsua " kakkosvaimon" kun mies ei ainakaan voinut kertoa? Se jäi rassaamaan. Mikä on looginen selitys?

Vierailija kirjoitti:

Katsoin just ekan. Mistä sairaala tiesi kutsua " kakkosvaimon" kun mies ei ainakaan voinut kertoa? Se jäi rassaamaan. Mikä on looginen selitys?

Lue tämä ketju, siellä on pohdittu syitä.

OIkeasti ihmettelen, miten te pystytte katsomaan mitään fiktiota, kun teitä häiritsee suunnilleen kaikki asiat. Jos katsottu Harry Potteria, niin eikö teitä vaivaa se, että on tosi epäuskottavaa, että joku olisi velho? Tai jos katsotte amerikkalaisia sarjoja, niin eikö teitä häiritse se, että henkilöt ovat kaikki sellaisia perushyvännäköisiä? Tai yleensö sarjoissa se, että henkilöiden elämässä tapahtuu kiinnostavampia asioita dramaattisesti oikealla hetkellä, eikä kuvata pelkkää kotitöiden tekemistä ja sitä, että mitään erityistä ei tapahdu - sehän olisi kuitenkin monen elämässä uskottavin skenaario?

Kyse ei ole siitä ''voiko'' jotakin omasta elämästä poikkeavaa katsoa vai ''eikö voi''. Kyse on siitä, miten hyvin tarina ja kaikki siihen käytetyt elementit tempaavat mukaansa, niin että tuotoksesta syntyy nautittava, viihdyttävä, kiinnostava, kaunis, joskus jopa uskottava teos. 

Kyse on siitä, että oma aika on sen verran arvokasta, että sitä ei kannata tuhlata tylsän, mitättömän ja huonosti toteutetun tarinan seuraamiseen ruudulta.

Ikävää, että me kaikki maksamme tästä.