Mieheni vaimo -sarja

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä ''voiko'' jotakin omasta elämästä poikkeavaa katsoa vai ''eikö voi''. Kyse on siitä, miten hyvin tarina ja kaikki siihen käytetyt elementit tempaavat mukaansa, niin että tuotoksesta syntyy nautittava, viihdyttävä, kiinnostava, kaunis, joskus jopa uskottava teos. 

Kyse on siitä, että oma aika on sen verran arvokasta, että sitä ei kannata tuhlata tylsän, mitättömän ja huonosti toteutetun tarinan seuraamiseen ruudulta.

Ikävää, että me kaikki maksamme tästä.

Kaikki ohjelmat eivät tietenkään uppoa kaikkiin. Sinun juttusi on sitten joku toinen sarja tai elokuva. Tärkeää onkin, että on monenlaista tarjontaa, niin useammille löytyy jotain. 

Tuosta kaksoiselämästä on ollut aiemmin tositarina televisiossa. Usa: sta, dokumentin tapainen elokuva. Muistan hämärästi tapauksen, jossa miehellä oli kaksi perhettä ja seilasi niiden välillä. Harmittaa, kun en muista miten tuli ilmi, mutta mies ei kuollut vaan tuli ilmi muulla tavalla. Eli oikeasti noita on ja on ollut maailmalla.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin just ekan. Mistä sairaala tiesi kutsua " kakkosvaimon" kun mies ei ainakaan voinut kertoa? Se jäi rassaamaan. Mikä on looginen selitys?

Minua ei onneksi häiritse yhtään tuollaiset pienet yksityiskohdat. Ihan sama mistä oli saanut tiedon, mutta siellä hän nyt sairaalassa oli miehen vaimon kanssa. Ehkä oli sairaalasta otettu yhteyttä tai sitten jostain muualta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin just ekan. Mistä sairaala tiesi kutsua " kakkosvaimon" kun mies ei ainakaan voinut kertoa? Se jäi rassaamaan. Mikä on looginen selitys?

Lue tämä ketju, siellä on pohdittu syitä.

OIkeasti ihmettelen, miten te pystytte katsomaan mitään fiktiota, kun teitä häiritsee suunnilleen kaikki asiat. Jos katsottu Harry Potteria, niin eikö teitä vaivaa se, että on tosi epäuskottavaa, että joku olisi velho? Tai jos katsotte amerikkalaisia sarjoja, niin eikö teitä häiritse se, että henkilöt ovat kaikki sellaisia perushyvännäköisiä? Tai yleensö sarjoissa se, että henkilöiden elämässä tapahtuu kiinnostavampia asioita dramaattisesti oikealla hetkellä, eikä kuvata pelkkää kotitöiden tekemistä ja sitä, että mitään erityistä ei tapahdu - sehän olisi kuitenkin monen elämässä uskottavin skenaario?

Lopeta nyt jo siitä fiktiosta jauhaminen. Tämän sarjan oli jo käsikirjoittajien haastattelujenkin perusteella tarkoitus olla realistinen.

Harry Potter taas perustuu fantasiakirjallisuuteen. Ja kyllä vain minua häiritsisi jos Harry Potterissakin Harry olisi huomannut yks kaks olevansa sittenkin velho juostuaan rautatieasemalla muuten vain tiiliseinää päin. Mutta tämä oli PERUSTEELLISESTI selitetty viimeistä yksityiskohtaa myöten miksi näin oli ja kävi, jolloin tarina oli uskottava, vaikka siitä yhtään mikään ei voisi tapahtua tosielämässä.

Tämä Aleksi. Miksi valittu oudosti suomea puhuva esiintyjäksi. Kuka tämä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin just ekan. Mistä sairaala tiesi kutsua " kakkosvaimon" kun mies ei ainakaan voinut kertoa? Se jäi rassaamaan. Mikä on looginen selitys?

Lue tämä ketju, siellä on pohdittu syitä.

OIkeasti ihmettelen, miten te pystytte katsomaan mitään fiktiota, kun teitä häiritsee suunnilleen kaikki asiat. Jos katsottu Harry Potteria, niin eikö teitä vaivaa se, että on tosi epäuskottavaa, että joku olisi velho? Tai jos katsotte amerikkalaisia sarjoja, niin eikö teitä häiritse se, että henkilöt ovat kaikki sellaisia perushyvännäköisiä? Tai yleensö sarjoissa se, että henkilöiden elämässä tapahtuu kiinnostavampia asioita dramaattisesti oikealla hetkellä, eikä kuvata pelkkää kotitöiden tekemistä ja sitä, että mitään erityistä ei tapahdu - sehän olisi kuitenkin monen elämässä uskottavin skenaario?

Harry Potter on niin suosittu ja hyvä juuri siksi, että siinä on onnistuttu luomaan kokonainen rinnakkaistodellisuus ja yhdistämään se olemassa olevaan todellisuuteen niin yksityiskohtaisen saumattamosti, että lähestulkoon jokainen isompi fani pystyisi tarjoamaan siinä todellisuudessa pätevän vastauksen, minkä takia joku saapui paikalle ennen aikojaan ilman, että itse kirjailijan tämän todellisuuden takana tarvitsisi avata edes suutaan.

Tämä sijoittuu nykymaailmaan, eli tapahtumien tulisi olla selitettävissä tässä todellisuudessa realistisin vastauksin, vaikka ne olisivatkin yllättäviä ja harvinaisia, eivätkä lainkaan tavanomaista arkea. Muutoin toteutus on yksinkertaisesti kehno.

Sitten taas tuo hermojaraastava "töks" lopetus! Että päättele tuosta nyt sitten itse myytiinkö Kontu, jatkoivatko naiset yhdessä elelyä ja säilyivätkö sisarukset yhdessä, vai kenties jopa erillään toinen Suomessa ja toinen Virossa? Kuinka perintö lopulta jakautui ja oliko siinä edes mitään jakamista lopulta? Monia muotakin avoimia kysymyksiä jäi ilmaan, kuten se mikä ajoi Askon pettämään ja pitämään molemmat perheet elämässä mukana...mutta en silti kaipaa tähän sarjaan yhtään enempää jatkoa, tämän olisi muutenkin pystynyt tiivistämään hyvin elokuvan mittaiseksi!

Minusta tästä juuri puuttui joku syvällisyys ja se, että esimerkiksi ei kaksoiselämän taustoja selitetty.

Ehkä jotkut katsovat tosiaan erilailla. Minä oletan, että kun on aikuille suunnattu sarja niin aikuisille ja elämää kokeneille ihmisille tulee tarve verrata voiko tämänkaltaista tilannetta olla oikeassa elämässä, kyllä, ja miten todelta ja johdonmukaisilta tässä sarjassa tapahtunert tilanteet tuntuvat.

Katsojalle tulee jotenkin aliarviotu olo, ikäänkuin katsojan kannalta ei olisi väliä miten joku tilanne on näytetty ja mitä jätetään näyttämättä.

Kun luen oikeata juonellista kirjaa, niin kyllä siinäkin epäloogisuudet ja asiavirheet vaivaavat. Tai joku vain tapahtuu ja ei kerrota miten se itseasiassa edes voisi olla mahdollista.

Luen siis aika paljon ja monenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko aina näin kriittisiä kaikkia sarjoja ja elokuvia kohtaan, vai onko nimenomaan tässä jotain, mikä erityisesti herättää halun etsiä kaikkia mahdollisia asioita, joita voisi pitää epäuskottavina? Useinhan ihmiset kuitenkin sietävät fiktiossa jonkin verran omasta kokemusmaailmasta ja arjen todennäköisyyksistä poikkeavia asioita ja ovat valmiit hyppäämään mukaan sellaisiin tarinoihin, joissa voi tapahtua jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yleensä sarjoja ja leffoja ei kannata tehdä ihan niistä tylsimmistä arjen kokemuksista, eli yleensä se kiinnostava idea on jotain, mikä tuntuu erilaiselta.

Jatkan tätä omaa tekstiäni vielä:

Onko se esim. tuo pettämisteema, kun pettäminen tuntuu monelle olevan niin suuri pelon aihe, eli onko sen vuoksi ihmisillä suuri tarve vakuutella, ettei sarjan tarina voisi olla mahdollinen, jotta pettämisen mahdollisuutta voisi selittää vähän pienemmäksi? 

Mulle tämä tarina ei iske, koska en käyttäytyisi missään vaiheessa Katrin tavoin, enkä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Ehkä näissä nykyajan parisuhteissa on normaalia, että kumpikin elää omaa elämäänsä eri maissa eikä edes juhlapyhiä vietetä perheen kesken. Silloin tällaista tapahtuukin helposti.

Tässä tarinassa ei kyllä kuvata "nykyajan parisuhdetta" mitenkään päin, vaan aika poikkeuksellista tilannetta. Joku kyseli tuossa että pettämiskuvioko tässä hiertää, no ei tässä kuvata normaalia pettämistäkään. Aiheenahan on poikkeuksellinen tilanne, missä mies on elänyt kaksoiselämää kahden eri perheensä kanssa. Se ei nyt ole kovin yleistä, vaikka parisuhteita on monenlaisia ja pettämistä myös.

Ei siis mitenkään uskottava tarina perus Pirjon ja Pentin kannalta.

Niin, ja mitä sitten?

Sitä sitten ettei ole uskottava ja huonosti toteutettu kaikkine virheineen. Hyvä että joillekin uppoaa kaikki vähän sinne päin oleva stoori.

Minusta tämä oli hyvin tehty sarja. Tykkään siitä, että kaikkea ei käännetä nurin ja avata ekalla kaudella. Tai välttämättä lainkaan. Katsojan mielkuvitukselle jätettiin tilaa. Sarja todennäköisesti saa jatkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko aina näin kriittisiä kaikkia sarjoja ja elokuvia kohtaan, vai onko nimenomaan tässä jotain, mikä erityisesti herättää halun etsiä kaikkia mahdollisia asioita, joita voisi pitää epäuskottavina? Useinhan ihmiset kuitenkin sietävät fiktiossa jonkin verran omasta kokemusmaailmasta ja arjen todennäköisyyksistä poikkeavia asioita ja ovat valmiit hyppäämään mukaan sellaisiin tarinoihin, joissa voi tapahtua jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yleensä sarjoja ja leffoja ei kannata tehdä ihan niistä tylsimmistä arjen kokemuksista, eli yleensä se kiinnostava idea on jotain, mikä tuntuu erilaiselta.

Jatkan tätä omaa tekstiäni vielä:

Onko se esim. tuo pettämisteema, kun pettäminen tuntuu monelle olevan niin suuri pelon aihe, eli onko sen vuoksi ihmisillä suuri tarve vakuutella, ettei sarjan tarina voisi olla mahdollinen, jotta pettämisen mahdollisuutta voisi selittää vähän pienemmäksi? 

Mulle tämä tarina ei iske, koska en käyttäytyisi missään vaiheessa Katrin tavoin, enkä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Ehkä näissä nykyajan parisuhteissa on normaalia, että kumpikin elää omaa elämäänsä eri maissa eikä edes juhlapyhiä vietetä perheen kesken. Silloin tällaista tapahtuukin helposti.

Et todella voi etukäteen tietää, mitä elämässäsi tapahtuu tai miten käyttäytyisit, jos saisit tietää, että viimeiset 10 vuotta elämästäsi ovat olleet valhetta.

No kuule, siinä vaiheessa kun ukko viettäisi enemmän aikaa ulkomailla kuin kotona, ero olisi ollut varma. Luuletko että miehet selibaatissa siellä ulkomailla elää? Minä en.

Areenan aloitussivulla sarjan alaotsikkona on Draamasarja petoksesta ja anteeksiannosta. Eli teemana ei ole pelkästään kaksoiselämä, vaan kuvaus anteeksiannon prosessista (eikös se prosessi kuitenkin ole). En katsonut niin pitkälle, että tuo anteeksiantamisen teema olisi vielä ollut lähimainkaan näkyvissä. 

Aineksia monenlaiseen psykologiseen käsittelyyn olisi noiden kahden pääteemankin tarjoamana. Puhumattakaan sisarussuhteen kehittymisestä jne. 

Onko Sara Soulié tässä hyvä? (Hahmon nimi kait Evelin?) Tykkään hänestä kovasti näyttelijänä, mutta sarja itse kuulostaa kyllä sen tyyppiseltä draamalta, että ei kiinnostaisi millään katsella. Mutta jos hänen roolinsa on jotenkin erityisen hyvä, voisin yrittää katsoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko aina näin kriittisiä kaikkia sarjoja ja elokuvia kohtaan, vai onko nimenomaan tässä jotain, mikä erityisesti herättää halun etsiä kaikkia mahdollisia asioita, joita voisi pitää epäuskottavina? Useinhan ihmiset kuitenkin sietävät fiktiossa jonkin verran omasta kokemusmaailmasta ja arjen todennäköisyyksistä poikkeavia asioita ja ovat valmiit hyppäämään mukaan sellaisiin tarinoihin, joissa voi tapahtua jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yleensä sarjoja ja leffoja ei kannata tehdä ihan niistä tylsimmistä arjen kokemuksista, eli yleensä se kiinnostava idea on jotain, mikä tuntuu erilaiselta.

Jatkan tätä omaa tekstiäni vielä:

Onko se esim. tuo pettämisteema, kun pettäminen tuntuu monelle olevan niin suuri pelon aihe, eli onko sen vuoksi ihmisillä suuri tarve vakuutella, ettei sarjan tarina voisi olla mahdollinen, jotta pettämisen mahdollisuutta voisi selittää vähän pienemmäksi? 

Mulle tämä tarina ei iske, koska en käyttäytyisi missään vaiheessa Katrin tavoin, enkä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Ehkä näissä nykyajan parisuhteissa on normaalia, että kumpikin elää omaa elämäänsä eri maissa eikä edes juhlapyhiä vietetä perheen kesken. Silloin tällaista tapahtuukin helposti.

Tarkoitatko siis, että sulle iskee ainoastaan sellaiset tarinat, joiden päähenkilö käyttäytyy samoin kuin sä itse? Ja joutuu vain sellaisiin tilanteisiin, joihin voisit itse joutua?

Kyllä eli realistiset.

Yritettiin olla niin cooleja, varsinkin tämä virolainen nainen.  Lonka oli hyvä. Ja puhe oli aneemista joillakin. Menkää hyvät näyttelijät  puheoppiin.

Vierailija kirjoitti:

"en edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen"

Miten sellaiselta vältytään, jos oletetaan et mies on yritysjohtaja joka matkustelee paljon ja hänellä on vaikkapa toinen perhe Brasiliassa?

Siten että sellaisesta miehestä erotaan, joka viettää aikaa enemmän muualla kuin perheen parissa. Yritysjohtaja ei tee töitä 24/7, vaikka mitä väittäisitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko aina näin kriittisiä kaikkia sarjoja ja elokuvia kohtaan, vai onko nimenomaan tässä jotain, mikä erityisesti herättää halun etsiä kaikkia mahdollisia asioita, joita voisi pitää epäuskottavina? Useinhan ihmiset kuitenkin sietävät fiktiossa jonkin verran omasta kokemusmaailmasta ja arjen todennäköisyyksistä poikkeavia asioita ja ovat valmiit hyppäämään mukaan sellaisiin tarinoihin, joissa voi tapahtua jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yleensä sarjoja ja leffoja ei kannata tehdä ihan niistä tylsimmistä arjen kokemuksista, eli yleensä se kiinnostava idea on jotain, mikä tuntuu erilaiselta.

Jatkan tätä omaa tekstiäni vielä:

Onko se esim. tuo pettämisteema, kun pettäminen tuntuu monelle olevan niin suuri pelon aihe, eli onko sen vuoksi ihmisillä suuri tarve vakuutella, ettei sarjan tarina voisi olla mahdollinen, jotta pettämisen mahdollisuutta voisi selittää vähän pienemmäksi? 

Mulle tämä tarina ei iske, koska en käyttäytyisi missään vaiheessa Katrin tavoin, enkä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Ehkä näissä nykyajan parisuhteissa on normaalia, että kumpikin elää omaa elämäänsä eri maissa eikä edes juhlapyhiä vietetä perheen kesken. Silloin tällaista tapahtuukin helposti.

Outoa, ettei pysty katsomaan omasta normaaliarjesta poikkeavia sarjoja. Käytännössähän et sitten voi katsoa melkein mitään.

Voin, hyvin tehtyjä sarjoja ja elokuvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko aina näin kriittisiä kaikkia sarjoja ja elokuvia kohtaan, vai onko nimenomaan tässä jotain, mikä erityisesti herättää halun etsiä kaikkia mahdollisia asioita, joita voisi pitää epäuskottavina? Useinhan ihmiset kuitenkin sietävät fiktiossa jonkin verran omasta kokemusmaailmasta ja arjen todennäköisyyksistä poikkeavia asioita ja ovat valmiit hyppäämään mukaan sellaisiin tarinoihin, joissa voi tapahtua jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Yleensä sarjoja ja leffoja ei kannata tehdä ihan niistä tylsimmistä arjen kokemuksista, eli yleensä se kiinnostava idea on jotain, mikä tuntuu erilaiselta.

Jatkan tätä omaa tekstiäni vielä:

Onko se esim. tuo pettämisteema, kun pettäminen tuntuu monelle olevan niin suuri pelon aihe, eli onko sen vuoksi ihmisillä suuri tarve vakuutella, ettei sarjan tarina voisi olla mahdollinen, jotta pettämisen mahdollisuutta voisi selittää vähän pienemmäksi? 

Mulle tämä tarina ei iske, koska en käyttäytyisi missään vaiheessa Katrin tavoin, enkä edes joutuisi tuollaiseen tilanteeseen. Ehkä näissä nykyajan parisuhteissa on normaalia, että kumpikin elää omaa elämäänsä eri maissa eikä edes juhlapyhiä vietetä perheen kesken. Silloin tällaista tapahtuukin helposti.

Tässä tarinassa ei kyllä kuvata "nykyajan parisuhdetta" mitenkään päin, vaan aika poikkeuksellista tilannetta. Joku kyseli tuossa että pettämiskuvioko tässä hiertää, no ei tässä kuvata normaalia pettämistäkään. Aiheenahan on poikkeuksellinen tilanne, missä mies on elänyt kaksoiselämää kahden eri perheensä kanssa. Se ei nyt ole kovin yleistä, vaikka parisuhteita on monenlaisia ja pettämistä myös.

Ei siis mitenkään uskottava tarina perus Pirjon ja Pentin kannalta.

Kuten ei ole moni muukaan sarja tai elokuva. Vai miltä kuulostaisi, jos Perus-Pirjo joutuisi Squid Gameen, tai Perus-Pirjon lapsi saisi 11-vuotiaana kutsun Tylypahkaan? No epäuskottavalta tietysti. Mutta paljon kiinnostavammalta kuin perus-Pirjon elämä, josta ei kannattaisi tehdäkään sarjaa.

En tiennytkään että tämä sarja oli samaa kategoriaa Squid Gamen kanssa. Jep, en ole sitä katsonut enkä katso.

Joo, Pirjo Lonka on kyllä loistava näyttelijä ja teki tästä sarjasta edes joten kuten katsottavan. Oli niin hidastempoinen, että aloin seuraamaan Pirjon näyttelemistä ja ilmeitä. Oli kyllä hyvä suoritus.

Mun työkaverillakin jotain 30 vuotta sitten paljastui samanlainen juttu. Oli kahdessa kaupungissa Suomessa lapsi ja toisessa vaimo ja toisessa avovaimo. Avovaimo tiesi tosin perheestä. Tämä keikkatyölainen myös, viikot toisessa kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tämä oli hyvin tehty sarja. Tykkään siitä, että kaikkea ei käännetä nurin ja avata ekalla kaudella. Tai välttämättä lainkaan. Katsojan mielkuvitukselle jätettiin tilaa. Sarja todennäköisesti saa jatkoa.

Täytyy olla tämän kanssa ihan eri mieltä. Se on toki ihan jees, että katsojan mielikuvitukselle jätetään tilaa, mutta niin paljon sitä ei pidä jättää, että katsojan pitää mielessään kikkailla, onko hahmo liikkeellä aikakoneella vai tulevaisuuden pikaveneellä, ja mikä puolue on mahtanut päästä vallankahvaan ja minkälaisen vallankumouksen myötä, että lainsäädäntöä on saatu muutettua radikaalisti yms, asiaa havainnollistaakseni. Se taas, ettei Ahtin motiiveja avattu liiaksi, oli ihan mukiin menevä ratkaisu.

Jatko-osalle tässä ei mielestäni jätetty lainkaan tilaa, tai siis selvästi jätettiin, jättämällä avoimia kysymyksiä, mutta ei sillä tavalla kiinnostavalla tavalla, että jaksaisin kokonaisen kauden katsoa uudestaan selvittääkseni ihan vain sen, jatkoivatko rouvat yhteiseloa ja tuliko heistä ystäviä. Vähän parempi koukku olisi pitänyt jättää, jos jatkolle katsojia kalastelee.

Sinänsä ihan hyvä paljon pohdintaa herättävä teema, erityisen kiinnostavasti luotuja näkökulmia. Toteutus kuitenkin ontui paikoin, ja loppu oli kieltämättä vähän pettymys.