En jaksa heti aamusta miehen jatkuvaa puhetulvaa vaan haluan herätä rauhassa, mies suuttuu tästä
Minulle herääminen ottaa aikansa, enkä jaksa heti aamusta jatkuvaa kälätystä ja kysymyksiä. Asioita joista ehtisi aivan hyvin jutella kun olen kunnolla herännyt. Molemmat siis etätöissä ja tästä syystä suunnilleen 24/7 kotona yhdessä. Kuulostan varmaan itsekkäältä, joo, mutta ärsyynnyn kun en saa olla kahta minuuttia rauhassa. "Pitäisikö se sun auto muuten pesettää tällä viikolla, mikä sen eilisen leffan näyttelijän nimi oli kun en muista, lisäätkö ostoslistaan juuston ja oliivit"
Lisäksi pyytää tuomaan sitä sun tätä, kun hänellä on läppäri sylissä ja on niin hankala nousta hakemaan. Vettä, kahvia, annatko kynän ja paperia, nenäliinoja ym. Itse haluaisin rauhassa ja hiljaisuudessa heräillä viltin alla kahvini kanssa. Kun otan aiheen puheeksi, hänestä kuoriutuu draamaprinsessa. "Ei sitten puhuta mitään v*ttu koko päivänä, kyllä sä kavereides kanssa juttelet muttet mun" Ja joo, soittelen melko usein kavereille ja perheelle MUTTA sitten kun olen kunnolla herännyt.
Kun olisin valmis juttelemaan, kulkee mykkänä nokka pystyssä tai kääntää tahallaan selkänsä. Miten tehdä tämä asia selväksi niin että se menee perille? Lähtee kohta järki.
Kommentit (106)
Itsekin tässä kyseenalaistan suhdetta mieheeni, jolla on aivan pakonomainen tarve tulla länkyttämään minulle erinäisiä asioita (jotka voisivat odottaa) juuri sillä hetkellä, kun hän huomaa minun olevan keskittynyt johonkin muuhun. Ihan kuin minun pitäisi olla vain häntä varten. Kun tästä olen sanonut miehelleni aivan asiallisesti, että voisiko hän huomioida keskustelutarpeensa ajankohdan paremmin, hän kiukkuaa kuin uhmaikäinen, että hänen tunteita loukataan. Eli tässä tapauksessa puhe ei auta. Olkoon nyt vielä vähän aikaa kokelaana, jätän kyllä ennenkuin olen psykoosissa tuon takia.
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksaisit lasta, joka ei kyllä pysy hiljaa ekaa tuntia?
Lapsella tuo vaihe kestää muutaman vuoden, miehen kohdalla 40-50 vuotta. Mieti sitä.
Kuulostaa rasittavalta tyypiltä. Varsinkin tuo, ettei osaa ottaa palautetta vastaan ja käskyttää naistaan kuin kotiorjaa.
Itse pistäisin jo noiden perusteella vaihtoon.
Kuulostaa siltä että ootte ehkä olleet vähän liian tiiviisti yhdessä viime aikoina. Ehkä vähän omaa aikaa tekisi terää. Ei ketään jaksa 24/7/365.
Olisin laittanut bassoa soimaan aamusta :D
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ymmärtää jo katseesta milloin mulle ei kannata puhua tai on aika siirtyä muualle🤣 Muutama piti koeajaa ennen kuin löytyi se joka näki vaivan tutustua minuun ja miten minun kanssa pitää olla ja toimia. Sama toki myös toisin päin.
T aamu- ja iltauniset
Mites voi toimia, jos se on vaan toinen suhteen aikuinen jonka puhumista ei jaksa kuunnella aamulla, mutta heti aamusta kyllä pystyy puhumaan lasten, työkavereiden tai ihan kenen tahansa muun kanssa?
Samassa veneessä. Näin monen vuoden jälkeen ei ole enää jäljellä mitään sanoja joilla voisi ystävällisesti pyytää sitä hetken rauhaa kuulla omat ajatuksensa, toinen suuttuu heti.
Entinen poikaystävä teki ihan samaa. Ei vaan käsittänyt miksi sen halunnut herätä tuohon kälättämiseen, vaikka käytiin kymmeniä keskusteluita aiheesta. Herätti myös aamuvuoroinaan vaikka käskin olla herättämättä, saattoi esimerkiksi tempaista makuuhuoneen oven auki ja alkaa huutaa "NYT ON KIIRE TÖIHIN MISSÄ MUN AUTON AVAIMET ON MISSÄ TUUTKO ETSIMÄÄN?!". Itse taas en tietenkään saanut herättää tätä missään tilanteessa.
Onneksi on entinen.
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon näitä ketjuja samalla teemalla ja sanoituksella.
Olisiko kyseessä yksi ja sama nainen jolla aina lähtee järki?
Minä tein kerran aloituksen viime tai toissa vuonna, en ole tämän ketjun ap.
"Pitäisikö se sun auto muuten pesettää tällä viikolla, mikä sen eilisen leffan näyttelijän nimi oli kun en muista, lisäätkö ostoslistaan juuston ja oliivit"
Vastaukset: pesetän sit ku pesetän, en mäkään muista, lisää itse.
Ja vastaus kaikkiin hae sitä tai tätä -kysymyksiin: hae ite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon näitä ketjuja samalla teemalla ja sanoituksella.
Olisiko kyseessä yksi ja sama nainen jolla aina lähtee järki?
Minä tein kerran aloituksen viime tai toissa vuonna, en ole tämän ketjun ap.
51 lisää vielä, että tilanne ei ole muuttunut.
Tunnistan ketjussa kaikki nuo "miehen pitää sanoa samalla sekunnilla kun asia tulee mieleen eikä huomioi vastaanottajaa". Olen välillä sanonut, että en ollut vielä toipunut edellisestä juttelusta (miehellä oli rankka vuosi kun sukulainen kuoli), mutta silti en ole saanut tarvitsemani toipumisaikaa. Ei minulla ole ap:lle neuvoja.
Ex teki vastaavaa ihan kiusallaan. Juuri kun olin esim. kirjautumassa nettipankkiin jotain tärkeää asiaa hoitaakseni, tuli korvan juureen viheltelemään tai rummuttamaan pöydän reunaa. Hitto että oli rasittavaa. Ja meni osittain jo vaaralliseksi, esimerkiksi pesin ikkunoita keittiöjakkaralla ja ex päräytti yhtäkkiä musiikin täysille. Ilmeisesti oikein toivoi minun säikähtävän ja kaatuvan. Ja kun nostin kuumaa uunivuokaa, hiipi taakse ja huusi korvaan "pöö" Harrasti myös muuta säikyttelyä. Kerran hänen piti olla töissä, mutta olikin saanut vapaapäivän kertomatta minulle. Tulin kaupasta ja hän ryntäsi karjuen vessasta. Aloin pelätä omassa kodissani. Olisi pitänyt vaan heittää ukko mäkeen paljon aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs tuosta, kun kuitenkin hänen varallisuutensa sinulle kelpaa, käyttäytyi hän miten tahansa.
Mikä on tämä huima varallisuus, jonka mies tuo? Ap miehineenhän asuu yksiössä :D
Mistä ja miksi löydätte nuita surkeita miehenkuvatuksia ja miksi olette niiden kanssa? liian laiskoja etsimään sitä oikeaa? Vai liian tyhmiä tajuamaan että oikean kumppanin kanssa elämä on 10/10 24/7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paljon näitä ketjuja samalla teemalla ja sanoituksella.
Olisiko kyseessä yksi ja sama nainen jolla aina lähtee järki?
Minä tein kerran aloituksen viime tai toissa vuonna, en ole tämän ketjun ap.
51 lisää vielä, että tilanne ei ole muuttunut.
Tunnistan ketjussa kaikki nuo "miehen pitää sanoa samalla sekunnilla kun asia tulee mieleen eikä huomioi vastaanottajaa". Olen välillä sanonut, että en ollut vielä toipunut edellisestä juttelusta (miehellä oli rankka vuosi kun sukulainen kuoli), mutta silti en ole saanut tarvitsemani toipumisaikaa. Ei minulla ole ap:lle neuvoja.
Kuulostat alistuneelta.
Jos parisuhteessa/avoliitossa haluaa olla, pitää löytyä tahtoa kompromisseihin. Ei tarvii joka aamu toisen olla ku huopatossutehtaalla, mutta niin, toisenkin tapaa elää täytyy kunnioittaa. Minun exäni (ero muista syistä :D) oli muuten niin hiljainen ja rauhallinen, mutta juurikin ne hiton aamut. Exä: MUSIIKKIA. Meillä oli aivan eri musiikkimaut ja siinä sitten örinämökä pamahti päälle ennen kuin kahvi on edes tippumassa. Jos hän vaikka tyhjentäisi ja täyttäisi tiskikoneen! KOLINAA! Pyykinpesukoneen KANTAPÄÄKÄVELYÄ TUMPS TUMPS KOLIN (miten pyykistä saa kolinaa, enymmärrä). Käyn suihkussa! Keittiössä ei ole MITÄÄN valmiina. Paitsi minä silmät ristissä. Ja minä:
-HYSS. KAHVIA. HYSSS. Aamupala. HYSSS. Sanomalehti. 30-60min ja vola, bruum bruum keskustellaan, siivotaan, järjestetään? Ja ei, exä oli hyytynyt :D "ajattelin lukea sohvalla 2-3tuntia".......
Mulle sopisi parhaiten:
-aamulla hiljaista
-työnteossa paras aika 9-lounas, työt loppu 18 mennessä
Sitten voisin olla vapaa ja sosiaalinen, nukkumaan 24 mennessä.
Mies:
-aamulla puheripuli, viivyttelee työn aloittamista ja tunnen milloin "käyttää" minua viivyttelyn mahdollistajana
-aloittaa työt iltapäivällä (ellei ole palaveria aamulla)
-paras työvire 18 jälkeen
-sitten tauko ja yleensä käy yksin lenkillä
-palaa tekemään töitä yli puolen yön
Oman tilan tarve parisuhteessa koetaan loukkaavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ymmärtää jo katseesta milloin mulle ei kannata puhua tai on aika siirtyä muualle🤣 Muutama piti koeajaa ennen kuin löytyi se joka näki vaivan tutustua minuun ja miten minun kanssa pitää olla ja toimia. Sama toki myös toisin päin.
T aamu- ja iltaunisetMites voi toimia, jos se on vaan toinen suhteen aikuinen jonka puhumista ei jaksa kuunnella aamulla, mutta heti aamusta kyllä pystyy puhumaan lasten, työkavereiden tai ihan kenen tahansa muun kanssa?
Työkavereiden kanssa nyt aika harvoin keskustellaan ihan heti aamusta. Lasten kohdalla taas pystyy usein toimimaan edes herättämättä sitä aivojen osaa joka vastaa puheesta. Sanoo vaan "joo" tai "ei" ja laittaa aamupalaa tms. automaattista toimintaa. Tai istuu vaan unisena vahtimassa etteivät satuta itseään.
Täytyy vielä kirjoittaa, että isälläni oli myös tuo aamuisen "tarmopesän" asenne. Hänen täytyi saada tehdä kaikki hommat jo ennen puolta päivää. Esim pihatyöt, puunsahaus, auton huolto, jotkut kauppareissut sekä oma liikunta myös mitä se sitten olikin (pyöräily, kävely jne). Puolen päivän jälkeen ei enää tee oikein mitään. Itse taas tykkään tehdä asiat vähitellen pitkin päivää. Työelämä tosin erikseen ja isäni ei kaikissa töissä pärjäisi. Nykyisessä saa koheltaa ja paasata niin paljon kuin jaksaa niin sopii hänelle. Kauhulla odotan eläke aikaa, kun ei ymmärrä itse että hyppii seinille ilman työtään, koska ei omaa mitään muuta kuin sen. Ei aika kyllä kulu ja voi rasittaa läheisiään vielä enemmän. Itse ei vaan ymmärrä sitä.