En jaksa heti aamusta miehen jatkuvaa puhetulvaa vaan haluan herätä rauhassa, mies suuttuu tästä

Vierailija kirjoitti:

Istu miehen viereen. Ota katsekontakti. Sano suoraan : Olet rakas, mutta minä tarvitsen aamulla tunnin omaa aikaa heräämiseen. Sen jälkeen voidaan keskustella, mutta ennen sitä ei mistään.

Kenellä on aamulla tunti aikaa vetkutella?

Ei kai se sika pussaakin vielä?

Mun miehellä on vähän samaa tapaa. Ite tahtoisin aamulla vaan juoda kahvini ja lukea uutiset, mutta mies tahtoo jutella. Sitten kun se vielä aloittaa sen puheen kun olen lukemassa, niin kesken lukemisen pitää koettaa aamu-unisilla aivoilla vaihtaa vastaanotto tekstistä ääneksi. Kun tämä harvoin käy sujuvasti ja alkuosa miehen jutusta menee ohi, niin se loukkaantuu. Olen sanonut, että jos on asiaa, niin ensin kiinnittää mun huomion ja sitten vasta alkaa varsinaisen asian selittämisen. Olen myös sanonut että jos ei ole ihan pakko niin voisi niiden juttujen kanssa odottaa siihen että saan kahvin juotua ja uutiset luettua (noin 20 min), sen jälkeen olen kunnolla hereillä ja valmiina sosiaaliseen kanssakäymiseen. 

Lapset on eri juttu. Kun ne oli pieniä, niin se hoitaminen oli fyysistä (pukeminen, ruoka jne) ja siihen ei tarvinnut aivoja, lihasmuisti ja autopilotti riitti.  Eikä lapset ei olettaneet että minä olisin keskustellut heidän kanssaan, riitti kun reagoi jotenkin ja osoitti että oli kuullut mitä ne sanoi.  Lisäksi toinen lapsista on samanlainen kuin minä, se kömpii sängystä ylös ja ryömii keittiöön, istuu tuoliin ja on ihan pihalla ensimmäisen vartin kunnes aivot syttyy ja se voi aloittaa aamutoimet. 

Mies puhuu lakkaamatta. Yleensä korvani menevät automaattisesti lukkoon viimeistään kymmenennen lauseen jälkeen, eikä aivoni rekisteröi sen jälkeen enää mitään. Sanon aina välillä joo ja nykkäilen. Täydestä menee.

Olen niin onnellinen omastani! Stressaan välillä vähän liikaa, aivot ylikuormittuu töissä ja mikään aikataulujen suunnittelu yms on silloin ärsyttävää.

Oli sitten viimeksi kesken yhden rankan päivän lounashetken jo aloittamassa jonkin homman sopimista, ja totesikin epätoivoisen ilmeeni nähdessä heti vain "mutta laitan ylös niin mietitään sitä parempana aikana". Ilman kettuilua, ihan vaan auttaakseen. Pienistä asioista se onni on kiinni!

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä sinä passaat aikuista ihmistä? Tuosta minullakin palaisi käpy. Ei missään nimessä pidä lähteä tuollaiseen pompotteöuun. Sen sijaan omassa kodissaan saa kyllä ihminen puhua, minusta on kohtuutonta vaatia toiselta pitkää hiljaisuutta vaan sillä perusteella että "mua nyt ärsyttää kun sä puhut". En ihmettele jos puoliso kokee sen loukkaavana. Veikkaan, että olette liian erilaisia.

Tottakai omassa kodissa saa puhua, mutta kyllä se toinen pitää silti ottaa huomioon. Vai olisiko sinusta ok, että kumppani herättää sinut keskellä yötä juttelemaan jos hän itse sattuu olemaan hereillä? Nythän ei ole kyse siitä, että koko päivä pitää olla hiljaa, vaan siitä että antaa toiselle puoli tuntia aamusta, ennen kuin alkaa tykittää. Ihan normaaleja käytöstapoja.