Kumman sukunimi avoparin lapselle?

Kauniimpi nimi.

Meillä tyttärillä on minun sukunimeni, ollaan naimisissa.

Miehellä parempi nimi kuin minulla. Omani on -nen päätteinen. Lapset on isoja ja tyytyväisiä sukunimeensä.

Mun mielestä lapselle laitetaan isän sukunimi. Näin tehtiin myös oman lapsen kohdalla.

Vaikka molempien.

Sen nimi annetaan, jolla on kauniimpi nimi. Turha rasittaa lasta rumalla sukunimellä.

Jos olisimme kumpikin pitäneet naimisiin mennessämme omat (isiemme) sukunimet, olisi lapsemme saaneet isänsä sukunimen. Perustelu on sama, mikä minulla oli silloin, kun avioliittoa solmiessani otin mieheni sukunimen. Eli se on kaunis, ja huomattavasti harvinaisempi kuin isäni sukunimi, joka minulla oli aikaisemmin.

Äitini sukunimeen en vaihtaisi, vaikka se on yhtä harvinainen, kuin nykyinen sukunimeni, eikä edes mitenkään erityisen ruma. Se vaan on suomalaisille liian vaikea, joten aina pitäisi olla se rautalankavyyhti mukana, josta voisi vääntää mallia, kuinka se nimi kirjoitetaan. Eli vaikka kirjoittaa mallin, pitää silti selittää, mikä on iso kirjain, ja mikä pieni, mikä tavallinen v ja mikä tupla w, ja mikä kirjoitetaan yhteen ja mikä erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Sen nimi annetaan, jolla on kauniimpi nimi. Turha rasittaa lasta rumalla sukunimellä.

Myös siihen kannattaa kiinnittää huomiota, kumpi nimi on helpompi, ei ainoastaan lapselle itselleen, vaan myös ympäröivälle yhteiskunnalle. Esim. keski- ja eteläeurooppalaiset aatelisnimet, vaikka kauniita(?) ovatkin, ja etenkin komeita(?), ovat keskiverto suomalaisille melko mahdottomia sekä kirjoittaa että lausua.

Kuka on se Kumma? Miksi ei äidin tai isän sukunimi kelpaa?

Isän sukunimi.

Hyvä ja järkevä pointti tuo kauniimpi nimi.  Omassa tapauksessa on molemmilla ihan kaunis, lyhyehkö suomalainen sukunimi. 

Jos ei sopuun pääse, antakaa kohtalon päättää. Me sovittiin että jos lapsi on tyttö, saa miehen nimen, jos poika, saa minun. Ei tarvinnut sitten kiistellä.

Kumman kanssa lapsi jää mahdollisen eron jälkeen? Luult. äidin. Ja jos lapsia on vielä monelle miehelle, kuten nykyään usein, niin ilman muuta äidin nimi, tiedetään henkilöllisyyskin varmasti. Hullua kun yhdellä naisella 3-4 eri sukunimistä lasta.

Se kumman sukunimi on kuolemassa sukupuuttoon enemmän eli harvianaisempi sukunimi käyttöön. On yhteiskunnan moninaisuuden ylläpitoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei sopuun pääse, antakaa kohtalon päättää. Me sovittiin että jos lapsi on tyttö, saa miehen nimen, jos poika, saa minun. Ei tarvinnut sitten kiistellä.

Ja ennen tuota olit salaa käynyt tutkituttamassa sukupuolen?

Vierailija kirjoitti:

Se kumman sukunimi on kuolemassa sukupuuttoon enemmän eli harvianaisempi sukunimi käyttöön. On yhteiskunnan moninaisuuden ylläpitoa.

Yli-Terska

Tietysti miehen sukunimi joka on annettu vuosisatoja, tuo että annetaan naisen sukunimi on feministien kotkotusta.

Mulla on avioliittoon syntynyt lapsi, mutta vanhemmilla eri sukunimet. Jostain syystä mulle oli koko ajan itsestään selvää antaa lapselle isänsä sukunimi. En osaa tuota perustella mitenkään, sillä oma sukunimeni on jopa harvinaisempi (harvinainen). Se vaan tuntui siltä.

Isän sukunimi, olipa avio- tai avopari. Jos on yh-mamma tullut tuntemattoman sankarin hedelmöittämäksi, niin sitten mamman sukunimi, koska isä ei ole kuvioissa tai edes tiedossa.

Mä oon varmaan vaan niin vanhanaikainen, että aika lailla asiaa sen kummemmin analysoimatta laittaisin lapselle miehen sukunimen. Tosin, jos miehellä olis joku ihan hirveä sukunimi, niin sitten kyllä saattaisin harkita vähän tarkemmin.

Tiedän muutaman tapauksen, jossa lapsi on äitinsä nimellä, eikä sekään mua mitenkään häiritse, mutta on asiaa kyllä jonkin verran jotkut ihmetelleet.

ei sillä niin väliä ole että kummalta vanhemmalta sukunimi tulee. toisaalta jos äiti on yksinhuoltaja, niin olisihan se käytännöllistä että lapsella on sama sukunimi kuin äitillään.