Parisuhteessa täytyy tehdä kompromisseja, mutta jos mies ei halua että harrastan?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies harrastaa kilpatanssia ja on käynyt kisoissa parinsa kanssa, tanssivat senioriluokissa. Mies haluaa tanssia joten mikä mä olen sitä kieltämään?

Me myös tutustuimme teidän kaltaiseen pariskuntaan.

Mun mies sanoi heti "ihme touhua, miten tuo 'Mirja' ei tajua, että seksin takiahan 'Mikko' kilpatanssia harrastaa" -- ja minä olin aika lailla, että mitä ihmettä, ei kai se nyt todellakaan mitään syrjähyppyä tarkoita ?? (Saimme tästä itse asiassa aika pitkän keskustelun aikaiseksi, minkä aikana mies ei juurikaan antanut periksi kannastaan, että tuo 'Mikko' pettää 'Mirjaa' tanssiparinsa kanssa)

Eli ehkäpä tässä on myös apn parisuhteen dilemma: mies näkee tämän miehen silmin ja nainen eri silmin -- ja on ihan mahdollista, että tuo tanssiharrastus veisi teitä erilleen, mutta mikään automaatio se ei ole, eikä oikeastaan mielestäni myöskään peruste, ettet saisi aloittaa haluamaasi harrastusta.

Anonyymi ap kirjoitti:

Kiinnostaisi mennä muillekin tanssikursseille, paritanssikurssi oli vain esimerkki. Täällä on paritanssikursseja järjestetty korona-aikanakin, mutta en tiedä pitäisikö niissä olla oma pari. Voisin lähteä sellaiselle vaikka tyttökaverin kanssa, niin ei tarvitsisi miehen olla mustasukkainenkaan. Baariinkin voisin lähteä tanssimaan, siis sitten joskus tulevaisuudessa kun se on mahdollista, mutta mies ei pitäisi siitäkään. En oo nuoruusvuosien jälkeen niissä käynyt itsekään, mutta nyt oon muistanut miten hauskaa se tanssiminen onkaan.

Tanssikurssille päästäisin hänet jos haluaisi mennä. En oo estänyt miestä harrastamasta mitään, vaikka kuulemma lopettaisi omat harrastuksensa jos pyytäisin.

Jos paritanssi on vain yksi vaihtoehto monen joukossa, niin voisithan aloittaa jollain muulla tanssilla ensin, voi olla ettei tanssi ole sinunkaan juttu. Tai voisit houkutella miestäsi edes kokeileman. Ei hän tiedä sitä tykkääkö siitä vai ei jos sitä ei kokeile.

Olemme olleet naimisissa yli 30 vuotta, edelleen rakastuneita, ja koko ajan molemmat harrastaneet myös omia juttujaan.

Tanssi on loistava harrastus, joten ala harrastamaan sitä yhdessä äijäsi kanssa tai sitten ilman sitä.

Nainen haluaa tanssikurssille, mies ei halua, eikä halua, että nainen menee. Kompromissi ei ole se, että kukaan ei mene tanssikurssille. Vaan se, että nainen menee, ja mies ei mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kieltänyt mieheltäsi jotain? Jos et niin tee se, kiellä mieheltäsi sellainen asia mistä hän taas tykkää niin ehkä hän huomaa sen että kumpikin voisi joustaa. Oletko kysynyt miksi miehesi ei anna sinunkaan harrastaa sitä? Pelkääkö hän että hän tulisi mustasukkaiseksi jos käyt tansikursseilla? Ymmärrettävää, mutta kokeilaa, että jos annat luvan miehesi tehdä sitä mitä hän haluaa niin miehesi pitää antaa lupa myös sinulle menä tanssimaan.

Lähdetäänkö kuitenkin siitä, ettei aikuisen ihmisen tarvitse kysellä lupia elääkseen tavallista elämää.

Paitsi parisuhteessa pitää, pitää ottaa toinenkin huomioon. Ei voi olla noin itsekäs. Sinä tuskin tulet olemaan parisuhteessa koskaan kun olet niin itsekeskeinen ihminen, joka ei muita osaa ottaa huomioon.

Toisen huomioiminen ei ole yhtä kuin toisen mielivaltaisten kieltojen ja mielenpahoituksen uhan mukaan pomppiminen.

Olen naimisissa.

Et ilmeisesti ymmärrä mitä sinulle yritän sanoa. En tarkoittanut, että toista saa pompotella ja määräillä miten huvittaa. Vaan asiasta pitää keskustella, jonka lopputuloksena syntyy molempia miellyttävä kompromissi. Eli molemmat joustaa yhtä paljon, eikä se tilanne mene aina toisen mielen mukaan, vaan MOLEMPIEN. Hankala tähän on sanoa ratkasua koska en pysty aloittajan ja aloittajan miehen kanssa keskustelemaan. SIllä molempien toiveet pitäisi saada kuulla jolloinka ratkaisua voidaan lähteä ratkaisemaan. Jos näitä toiveita ja ajatuksia ei ääneen sano niin ratkaisun tekeminen on mahdotonta.

Tanssikurssille osallistuminen ei ole asia jossa pitää päästä molempia tyydyttävään ratkaisuun. Tanssikurssille mennään jos mieli tekee.

Asia koskee molempia siinä vaiheessa, jos parisuhteessa on mustasukkaisuutta ja toinen siitä mielensä pahoittaa, kuten nyt ilmeisesti on tapahtunut. En tarkoita etteikö tämä nainen joskus voisi mennä sinne kurssille mutta miestä pitää auttaa. Onko tämä tanssikurssi naiselle niin välttämätön, että hän ei voisi siitä luopua? Se on teidän keskusteltava, jos se miehelle on niin ylitsepääsemätön asia etkä halua siitä luopua niin voi olla että teidän suhteessa tulee olemaan aika ankeita hetkiä jatkossakin.

Mustasukkaiselle ei saa antaa tuumaakaan periksi. Keskustella pitää, mutta ei tanssikurssista vaan siitä mustasukkaisuudesta. Tanssikurssille voi mennä jos haluaa, mies tarvitsee mustasukkaisuuteen apua. Toisen aiheettoman mustasukkaisuuden takia ei pidä missään nimessä luopua mistään - se on loputon tie ja toinen saa vielä oikeutuksen kontrollinhalulleen. Kompromissia ei pidä tehdä.

Minä kanattaisin ensin sitä mustasukkaisuuden hoitia ja sen jälkeen näitä kursseja. Jos kärsii mustasukkaisuudesta niin pahimillaan nämä mustasukkaisuutta aiheuttavat tilanteet van pahentaa mustasukkaisuutta, joten on erityisen tärkeää ensin päästä eroon mustasukkaisuudesta ja sen jälkeen elämää pystyy jatkamaan normaalisti. Silloin ei tosin kaikki ole kunnossa, jos puoliso ei tue tai auta mustasukkaisuudesta kärsivää. Mutasukkaisuudesta kärsivä on saatava hoitoon ja saada puolisoltaan tuke siinä matkassa.

Tukea, kyllä. Mutta ei pidä mennä mukaan mustasukkaisen harhoihin jättämällä normaalit elämään kuuluvat asiat väliin, ihmissuhteet hoitamatta ja laittamalla oma vapaa-aika jäihin. Oma raja pitää vetää lempeästi mutta tiukasti, eikä mustasukkaisen saa antaa kontrolloida. Tukea voi tarjota keskustelemalla, olemalla luottamuksen arvoinen, etsimällä yhdessä ulkopuolista apua, kuuntelemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies harrastaa kilpatanssia ja on käynyt kisoissa parinsa kanssa, tanssivat senioriluokissa. Mies haluaa tanssia joten mikä mä olen sitä kieltämään?

Me myös tutustuimme teidän kaltaiseen pariskuntaan.

Mun mies sanoi heti "ihme touhua, miten tuo 'Mirja' ei tajua, että seksin takiahan 'Mikko' kilpatanssia harrastaa" -- ja minä olin aika lailla, että mitä ihmettä, ei kai se nyt todellakaan mitään syrjähyppyä tarkoita ?? (Saimme tästä itse asiassa aika pitkän keskustelun aikaiseksi, minkä aikana mies ei juurikaan antanut periksi kannastaan, että tuo 'Mikko' pettää 'Mirjaa' tanssiparinsa kanssa)

Eli ehkäpä tässä on myös apn parisuhteen dilemma: mies näkee tämän miehen silmin ja nainen eri silmin -- ja on ihan mahdollista, että tuo tanssiharrastus veisi teitä erilleen, mutta mikään automaatio se ei ole, eikä oikeastaan mielestäni myöskään peruste, ettet saisi aloittaa haluamaasi harrastusta.

Meillä kävi juuri noin, että vaimon tanssiharrastus vei liiton karille. Minulla ei ollut alkuun mitään vaimon tanssiharrastusta vastaan; päin vastoin. Eikä siinä alkuun mitään pahaa ollutkaan.

Minulla ei ollut töiden ja tanssikurssin ajankohdan takia mahdollisuutta osallistua siihen, eikä rytmitajukaan ole paras mahdollinen. Joskus olin mukana, jos työtilanne mahdollisti.

Ajan mittaan harrastuskerrat lisääntyivät niin, että se rupesi vaikuttamaan jo parisuhdeaikaan. Samalla minua ei enää kaivattu eikä kelpuutettu mukaan, vaikka olisinkin ollut vapaa lähtemään.

Syyksi paljastui lopulta tanssikurssilta mukaan tarttunut mies ja eikä ne kaikki harrastuskerrat lopulta tanssikursseja olleet ollutkaan; ainakaan ohjattuja ja pystyasennossa.

Voisin jotain muuta tanssikurssia ensin kokeilla, ei koronan takia nyt tee mielikään olla kenenkään tuntemattoman kanssa niin lähietäisyydellä tekemisissä kuin paritanssissa pitäisi olla. Mutta sitä haluaisin kyllä joskus myös kokeilla, vaikkei mies koskaan mukaan tule lähtemäänkään. Ahdistaa vain ajatus, etten saisi omista harrastuksistani itse päättää.

Yleensä naiset pettävät sen tanssipartnerin kanssa miestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies harrastaa kilpatanssia ja on käynyt kisoissa parinsa kanssa, tanssivat senioriluokissa. Mies haluaa tanssia joten mikä mä olen sitä kieltämään?

Me myös tutustuimme teidän kaltaiseen pariskuntaan.

Mun mies sanoi heti "ihme touhua, miten tuo 'Mirja' ei tajua, että seksin takiahan 'Mikko' kilpatanssia harrastaa" -- ja minä olin aika lailla, että mitä ihmettä, ei kai se nyt todellakaan mitään syrjähyppyä tarkoita ?? (Saimme tästä itse asiassa aika pitkän keskustelun aikaiseksi, minkä aikana mies ei juurikaan antanut periksi kannastaan, että tuo 'Mikko' pettää 'Mirjaa' tanssiparinsa kanssa)

Eli ehkäpä tässä on myös apn parisuhteen dilemma: mies näkee tämän miehen silmin ja nainen eri silmin -- ja on ihan mahdollista, että tuo tanssiharrastus veisi teitä erilleen, mutta mikään automaatio se ei ole, eikä oikeastaan mielestäni myöskään peruste, ettet saisi aloittaa haluamaasi harrastusta.

Meillä kävi juuri noin, että vaimon tanssiharrastus vei liiton karille. Minulla ei ollut alkuun mitään vaimon tanssiharrastusta vastaan; päin vastoin. Eikä siinä alkuun mitään pahaa ollutkaan.

Minulla ei ollut töiden ja tanssikurssin ajankohdan takia mahdollisuutta osallistua siihen, eikä rytmitajukaan ole paras mahdollinen. Joskus olin mukana, jos työtilanne mahdollisti.

Ajan mittaan harrastuskerrat lisääntyivät niin, että se rupesi vaikuttamaan jo parisuhdeaikaan. Samalla minua ei enää kaivattu eikä kelpuutettu mukaan, vaikka olisinkin ollut vapaa lähtemään.

Syyksi paljastui lopulta tanssikurssilta mukaan tarttunut mies ja eikä ne kaikki harrastuskerrat lopulta tanssikursseja olleet ollutkaan; ainakaan ohjattuja ja pystyasennossa.

Tämä. Vastaavaa on monelle tapahtunut.