Koronan takia jo 2 vuotta paljolti kotioloissa. Nyt tekisi mieli vähitellen mennä jonnekin, mutta ei voi, koska omikron. Muilla samaa?
Kommentit (84)
Minäkin olen viihtynyt hyvin kotona. Syksyllä uskaltauduin varaamaan teatteriliput joulun välipäiville ja odotin näytöstä kovasti. Vähän harmittaa, että se peruuntui mutta en tiedä olisinko edes uskaltanut lähteä sinne koronan takia. Matkustelua en kaipaa, minulla on kesämökki, jonne pääsen aina halutessani retriittiin.
Kerrankin jotain positiivista siinä, että on kotona viihtyvää sorttia. Kakkosasunnolla olen silloin tällöin viettänyt aikaa. Se on lähes koronavapaalla paikkakunnalla. Naapurikaupungissa sen sijaan en ole käynyt sitten viime syksyn, vaikka normaalisti poikkean siellä lähes viikoittain.
Kuulostaa surulliselta tuollainen pelko. En haluamalla halua koronaa, siksi minulla on kolme rokotusta ja käytän maskeja. Mutta olen elänyt varsin normaalisti aina kun pystyy. Esim. kesät on olleet lähes normaaleeja (isoilla festareilla en enää käykään) ja syksykin pitkään. Olen tavannut ystäviä, ollut häissä ja useammissa yo-juhlissa kahtena eri vuonna, käynyt konserteissa, ravintoloissa, baletissa ja ulkomailla, ja säilynyt terveenä.
Miksi pelätä? Elä ihmeessä! Omikrohn tulee kuitenkin jokaiselle jossain vaiheessa, ja se näyttää olevan lievä muunnos. Miksi siis pelätä? Elä <3
Mulla samaa fiilistä kuin ap:lla. Haluaisin jo jonnekin ja tekemään jotakin.
Onnekkaita ne, joilla edes se mökki on. Mulla ei ole.
Olen henkisesti tähän jo niin sippi, että hajoilen välillä jo.
En kaipaa baariin enkä matkalle vaan siihen tavalliseen ja huolettomaan entiseen. Kun voi mennä eri paikkoihin jos mieli teki eikä ollut mitään pakkorokotuksia ja passeja ja maskeja.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tee mieli. Etkö ole seurannut miten katastrofaalinen koronatilanne tällä hetkellä on? Vielä pari viikkoa tsemppausta, kyllä me tästä yhdessä selvitään
😂😂😂😂😂eiissss
Onhan se puuduttavaa. Liikenteessä on vain ne penaalin terävimmät kynät.
Kesäisin olen liikkunut vapaammin, kun tilanne on ollut parempi. Kotona riittää puuhaa, mutta kyllähän sitä toivoo, että johonkin pääsisi. En muista enää miten meikataan tai miltä farkut tuntuu jalassa. En vaan nauti liikkumisesta korona-aikana. Vihaan maskeja ja iholle tunkeutuvia ihmisiä. Riskiryhmään kuuluvia sukulaisia ei viitsi lähteä junalla toiselle puolelle Suomea moikkaamaan, vaikka ikävä olisi. Ehkä kesällä taas.
Kyllähän tämä on vaikuttanut, nytkin peruuntui kylpyläloma koska kylpylät laitetiin kiinni näillä järjettömillä rajoituksilla. Tilalle varattiin sitten hotelliloma vähän tasokkaammasta hotellista. Ja aika moneen maahan pääsee matkustamaan melkolailla normaalisti jos on rokotettu ja kotimaassa voi matkustella normaalisti kunhan nämä rajoitukset taas poistuu. Toki isompia tapahtumia on peruttu, onneksi jossain konserteissa, näytöksissä ja festareillakin olen onnistunut käymään. Keväälle pitäis varata lennot jonnekin päin Eurooppaa, ehkä Ranskaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tee mieli. Etkö ole seurannut miten katastrofaalinen koronatilanne tällä hetkellä on? Vielä pari viikkoa tsemppausta, kyllä me tästä yhdessä selvitään
Katastrofaalinen on aika liioiteltu sana kuvaamaan omikronia, joka on tällä hetkellä valtaviruksena. Lieviä flunssaoireita tai ei flunssaa ollenkaan ja ei yhtään omikronin takia tehohoidossa olevaa. Mikä tästä tekee sinun mielestäsi katastrofaalisen tilanteen?
Tahallaan lietsotaan paniikkia käyttämällä sanoja, kuten "omikron-hyökyaalto".
Kuka sanoista panikoituu....eipä ole mitään 'paniikkia' ollut muilla kuin rokotevastaisilla huuhaan levittäjillä, kun ei valheet uponneetkaan valtaosaan väkeä ja nyt jotuvat ihan keskenänsä toinen toisensa uskoa vahvistamaan
No onpa idioottimaista, ettet ole hyödyntänyt niitä aikoja, kun koronaa oli vähän tai ei lainkaan. Ihan oma moka.
T: 8 kertaa ulkomailla koronan aikana
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa surulliselta tuollainen pelko. En haluamalla halua koronaa, siksi minulla on kolme rokotusta ja käytän maskeja. Mutta olen elänyt varsin normaalisti aina kun pystyy. Esim. kesät on olleet lähes normaaleeja (isoilla festareilla en enää käykään) ja syksykin pitkään. Olen tavannut ystäviä, ollut häissä ja useammissa yo-juhlissa kahtena eri vuonna, käynyt konserteissa, ravintoloissa, baletissa ja ulkomailla, ja säilynyt terveenä.
Miksi pelätä? Elä ihmeessä! Omikrohn tulee kuitenkin jokaiselle jossain vaiheessa, ja se näyttää olevan lievä muunnos. Miksi siis pelätä? Elä <3
Sama!
Vierailija kirjoitti:
En mene enää koskaan minnekään.
Älä nyt, onhan sitä jokaikisen kokoajan jonnekin pakon omaisesti haluttava, teki mieli tai ei, jonnekin on päästävä nyt heti tai maailma kaatuu tähän paikkaan. Jonnekin, jonnekin jonnee jonnee lähtää nyt ihmeessä jonnee muuten.....
Mulla ei ole samaa. Rokotusten alettua rupesin elämään normaalia elämää. Kaikki suositellut rokotukset otan, mutta muut höpötykset jätän väliin.
Itse ollaan eletty koko 2 vuotta normaalisti rajoitusten puitteissa toki, liikuttu helsingissä museoissa, ravintoloissa, baareissa ja tapahtumissa eikä meille kummalekaan ole koronaa tullut. Onneksi ei siis ole kykitty kotona, olisi mennyt turhaan 2 vuotta hukkaan. Ja rokotteet on molemmilla, jos rokotettuna ei voi elää niin miksi sitä sitten edes ottaa?
N28
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa surulliselta tuollainen pelko. En haluamalla halua koronaa, siksi minulla on kolme rokotusta ja käytän maskeja. Mutta olen elänyt varsin normaalisti aina kun pystyy. Esim. kesät on olleet lähes normaaleeja (isoilla festareilla en enää käykään) ja syksykin pitkään. Olen tavannut ystäviä, ollut häissä ja useammissa yo-juhlissa kahtena eri vuonna, käynyt konserteissa, ravintoloissa, baletissa ja ulkomailla, ja säilynyt terveenä.
Miksi pelätä? Elä ihmeessä! Omikrohn tulee kuitenkin jokaiselle jossain vaiheessa, ja se näyttää olevan lievä muunnos. Miksi siis pelätä? Elä <3
Kun elää riskiryhmään kuuluvan puolison kanssa ei halua edes sitä lievää omikronia. En antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos tappaisin jonkun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa surulliselta tuollainen pelko. En haluamalla halua koronaa, siksi minulla on kolme rokotusta ja käytän maskeja. Mutta olen elänyt varsin normaalisti aina kun pystyy. Esim. kesät on olleet lähes normaaleeja (isoilla festareilla en enää käykään) ja syksykin pitkään. Olen tavannut ystäviä, ollut häissä ja useammissa yo-juhlissa kahtena eri vuonna, käynyt konserteissa, ravintoloissa, baletissa ja ulkomailla, ja säilynyt terveenä.
Miksi pelätä? Elä ihmeessä! Omikrohn tulee kuitenkin jokaiselle jossain vaiheessa, ja se näyttää olevan lievä muunnos. Miksi siis pelätä? Elä <3
Kun elää riskiryhmään kuuluvan puolison kanssa ei halua edes sitä lievää omikronia. En antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos tappaisin jonkun.
Kai tiedät ettei korona mihinkään katoa vaan kiertää täällä maailman tappiin asti? Meinaatteko loppuelämänne kykkiä sisällä.
Eniten kaipaan sitä huolettomuutta, että pystyi menemään ja tekemään asioita miettimättä rajoituksia, maskeja, turvavälejä, rajoitettuja aukioloaikoja, peruutuksia, altistuksia..
Samaa mietin. Asun pääkaupunkiseudulla ja minulla on parhaillaan lomaa. Juuri mietin, että olisipa kiva mennä jonnekin, kun tämäkin loma on pelkästään siivoamista, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Jos menisi ystävien kanssa kahvilaan, tai lounaalle jonnekin, tai vaikka johonkin naapurikaupunkiin, kuten Porvooseen. Mutta ei taida uskaltaa ravintoloihin tai busseihin koronatilanteen takia. Tuntuu, että jää elämä elämättä, kun ei mitään uskalla.
Aika moni taitaa olla sellaisia, etteivät kykene välttämään matkustamista ja baareihin menoa, kun nyt katsoo vaikka niitä järjettömiä lehtikuvia eiliseltä, miten Kittilänkinnlentokentällä oltiin kuin sillit purkissa. Oli ihan pakko päästä menemään, kun joillain ei kai pää kestä muuten.
Henk koht olen viihtynyt hyvin kotona ja keskittynyt lempipuuhaani puutarhanhoitoon. Mies on golfannut kaiket päivät yhdellä ja samalla kentällä ja tainnut nauttia enemmän kuin ikinä. Kaikilla ei tietty sellaista mahdollisuutta ole ja ymmärrän, että nuorilla sinkuilla on kova veto tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen. Voi olla että nuorempana olisi minullakin ollut, muttei enää tässä elämänvaiheessa onneksi.