Lue keskustelun säännöt.
Koronan takia jo 2 vuotta paljolti kotioloissa. Nyt tekisi mieli vähitellen mennä jonnekin, mutta ei voi, koska omikron. Muilla samaa?
Kommentit (84)
Onneksi on se monen parjaama mökki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Asun pääkaupunkiseudulla ja minulla on parhaillaan lomaa. Juuri mietin, että olisipa kiva mennä jonnekin, kun tämäkin loma on pelkästään siivoamista, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Jos menisi ystävien kanssa kahvilaan, tai lounaalle jonnekin, tai vaikka johonkin naapurikaupunkiin, kuten Porvooseen. Mutta ei taida uskaltaa ravintoloihin tai busseihin koronatilanteen takia. Tuntuu, että jää elämä elämättä, kun ei mitään uskalla.
No tähänhän on yksinkertainen ratkaisu, uskallat vaan ja menet sinne kahvilaan ja lounaalle. Eikö tässä vaiheessa olisi jo parempi sairastaa lievä omikron pois alta? Tautia ei voi vältellä loputtomiin niin pääsisit sinäkin elämää kun lakkaisit pelkäämästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa surulliselta tuollainen pelko. En haluamalla halua koronaa, siksi minulla on kolme rokotusta ja käytän maskeja. Mutta olen elänyt varsin normaalisti aina kun pystyy. Esim. kesät on olleet lähes normaaleeja (isoilla festareilla en enää käykään) ja syksykin pitkään. Olen tavannut ystäviä, ollut häissä ja useammissa yo-juhlissa kahtena eri vuonna, käynyt konserteissa, ravintoloissa, baletissa ja ulkomailla, ja säilynyt terveenä.
Miksi pelätä? Elä ihmeessä! Omikrohn tulee kuitenkin jokaiselle jossain vaiheessa, ja se näyttää olevan lievä muunnos. Miksi siis pelätä? Elä <3
Kun elää riskiryhmään kuuluvan puolison kanssa ei halua edes sitä lievää omikronia. En antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos tappaisin jonkun.
Itsekin (tuon kirjoittaja) kuulun riskiryhmää, samoin yksi lapsistani kuuluu, autoimmuunisairaudet.
Totta kai on erilaisia riskiryhmiä, varmasti pelkäisinkin jos olisi syöpää tai muuta kuolettavaa perheessä.
Olen ajatellut, että mieluummin elän sen ajan kuin eloa suodaan, kuin pelkään kuolemaa ja olen elämättä.
Onnellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Asun pääkaupunkiseudulla ja minulla on parhaillaan lomaa. Juuri mietin, että olisipa kiva mennä jonnekin, kun tämäkin loma on pelkästään siivoamista, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Jos menisi ystävien kanssa kahvilaan, tai lounaalle jonnekin, tai vaikka johonkin naapurikaupunkiin, kuten Porvooseen. Mutta ei taida uskaltaa ravintoloihin tai busseihin koronatilanteen takia. Tuntuu, että jää elämä elämättä, kun ei mitään uskalla.
No tähänhän on yksinkertainen ratkaisu, uskallat vaan ja menet sinne kahvilaan ja lounaalle. Eikö tässä vaiheessa olisi jo parempi sairastaa lievä omikron pois alta? Tautia ei voi vältellä loputtomiin niin pääsisit sinäkin elämää kun lakkaisit pelkäämästä
Olet täysi tollo. Se omikronkaan ei ole kaikille lievä. Siihenkin voi kuolla. Ei siis välttämättä pääse "elämään" vaan kuolemaan. Jos haluaa elää, on parempi nyt vaan jaksaa olla varovainen.
Odotan että hiihtoladut kunnostetaan. Asun Ruotsissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa surulliselta tuollainen pelko. En haluamalla halua koronaa, siksi minulla on kolme rokotusta ja käytän maskeja. Mutta olen elänyt varsin normaalisti aina kun pystyy. Esim. kesät on olleet lähes normaaleeja (isoilla festareilla en enää käykään) ja syksykin pitkään. Olen tavannut ystäviä, ollut häissä ja useammissa yo-juhlissa kahtena eri vuonna, käynyt konserteissa, ravintoloissa, baletissa ja ulkomailla, ja säilynyt terveenä.
Miksi pelätä? Elä ihmeessä! Omikrohn tulee kuitenkin jokaiselle jossain vaiheessa, ja se näyttää olevan lievä muunnos. Miksi siis pelätä? Elä <3
Kun elää riskiryhmään kuuluvan puolison kanssa ei halua edes sitä lievää omikronia. En antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos tappaisin jonkun.
Itsekin (tuon kirjoittaja) kuulun riskiryhmää, samoin yksi lapsistani kuuluu, autoimmuunisairaudet.
Totta kai on erilaisia riskiryhmiä, varmasti pelkäisinkin jos olisi syöpää tai muuta kuolettavaa perheessä.
Olen ajatellut, että mieluummin elän sen ajan kuin eloa suodaan, kuin pelkään kuolemaa ja olen elämättä.
Onnellinen
Eikö sulla siis ole elämää kuin teattereissa, konserteissa, baletissa ja ulkomailla? Ei kotona ollenkaan? Onko teatterit ja matkat tärkeämpiä kuin lapsesi?
Vierailija kirjoitti:
Täältä ketjusta poistetaan viestejä. Kirjoitin jo aivan alkupäähän, että haluaako porukka tosissaan olla loppuelämänsä lääkeyhtiöiden koekaniineina ja sitä vastaan saada passin, jolla voi lunastaa vapautensa. Tässä ei ole mitään sensuroitavaa, vaan se on aivan todellinen uhkakuva, mikäli suostutaan mukisematta ottamaan aina vain uusia rokotteita ja käyttämään passia! Suomi oli vapaa maa!
OLI! Näinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Asun pääkaupunkiseudulla ja minulla on parhaillaan lomaa. Juuri mietin, että olisipa kiva mennä jonnekin, kun tämäkin loma on pelkästään siivoamista, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Jos menisi ystävien kanssa kahvilaan, tai lounaalle jonnekin, tai vaikka johonkin naapurikaupunkiin, kuten Porvooseen. Mutta ei taida uskaltaa ravintoloihin tai busseihin koronatilanteen takia. Tuntuu, että jää elämä elämättä, kun ei mitään uskalla.
Mä joudun riskiryhmäläisenä välillä matkustamaan bussilla (on pakko käydä säännöllisesti verikokeissa) ja käytän silloin ffp3-hengityssuojainta. Olen asennoitunut niin, että jos ffp3:sta huolimatta saan tartunnan, niin sille ei sitten voi mitään. Siinäkään ei nimittäin hyvin käy, jos lopetan sairauteni hoitamisen. Läheisimmät ystäväni ovat myös sellaisia, jotka eivät toivota koronavirusta tervetulleeksi. Kahviloiden ja ravintoloiden sijasta tavataan joko mun tai ystävieni kotona. Olen jo kuuskymppinen ja kyläileminen on kuin paluu 1980-luvulle. Silloinkin tavattiin aina jonkun kotona eikä kahviloissa tai ravintoloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Asun pääkaupunkiseudulla ja minulla on parhaillaan lomaa. Juuri mietin, että olisipa kiva mennä jonnekin, kun tämäkin loma on pelkästään siivoamista, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Jos menisi ystävien kanssa kahvilaan, tai lounaalle jonnekin, tai vaikka johonkin naapurikaupunkiin, kuten Porvooseen. Mutta ei taida uskaltaa ravintoloihin tai busseihin koronatilanteen takia. Tuntuu, että jää elämä elämättä, kun ei mitään uskalla.
No tähänhän on yksinkertainen ratkaisu, uskallat vaan ja menet sinne kahvilaan ja lounaalle. Eikö tässä vaiheessa olisi jo parempi sairastaa lievä omikron pois alta? Tautia ei voi vältellä loputtomiin niin pääsisit sinäkin elämää kun lakkaisit pelkäämästä
Olet täysi tollo. Se omikronkaan ei ole kaikille lievä. Siihenkin voi kuolla. Ei siis välttämättä pääse "elämään" vaan kuolemaan. Jos haluaa elää, on parempi nyt vaan jaksaa olla varovainen.
Se on suurimmalle osalle täysi harmiton, kuin lievä flunssa. Eikö nyt sen vertaa voida luottaa ihmisiin, että riskiryhmäläiset, esim. ne joilla on vakavia perussairauksia, osaavat itse toimia oman tilansa mukaisesti?
Miksi yhteiskunta pitää sulkea myös perusterveeltä väeltä, joka sairastaa omikronin kuin minkä tahansa räkätaudin, tai jopa oireettomana? Terveydenhuoltoa kuormittaa nyt tuo mieletön testaustahti, kun kaikki laitetaan oireiden vuoksi ramppaamaan kokeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on takana 2 rokotetta. Melko askeettisesti elin syyskuuhun saakka, jonka jälkeen käytiin miehen kanssa syömässä ulkona, kerran leffassa, firman yksityisissä pikkujouluissa jne, kun pään kannalta oli pakko saada vaihtelua ja päästä ulos.
Joulukuussa taas etänä koko ajan, missään ei olla juuri käyty kuin kaupassa ja sielläkin aina FFP2-maski. Tuossa ennen joulua alkoi olla jänniä tuntemuksia; kuuma ja hiki iltaisin, sitten se meni ohi. Joulupäivänä makasin ihan poikki, olin tosin jouluaaton jälkeen muutenkin uupunut. Sitten taas pari pv ihan ok, välillä lämpöä 35.1 ja kuumeinen olo sen takia. Ei flunssaa, ei kurkkukipua, ei yskää. Kunnes poskiontelot menivät kipeiksi ja lihakset jumiin.
Tässä sitä on siitä saakka hikoiltu, paleltu ja maattu väsyneenä. Etänä teen töitä. Olo paranee aina hetkeksi jolloin kuvittelee parantuneensa, mutta muuttuu sitten taas. En voi mennä minnekään, enkä jaksa liikkua. Eläköön vapaus ja onnellisuus. En ole altistunut joten ei kannata testata, joten pari vkoa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Asun pääkaupunkiseudulla ja minulla on parhaillaan lomaa. Juuri mietin, että olisipa kiva mennä jonnekin, kun tämäkin loma on pelkästään siivoamista, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Jos menisi ystävien kanssa kahvilaan, tai lounaalle jonnekin, tai vaikka johonkin naapurikaupunkiin, kuten Porvooseen. Mutta ei taida uskaltaa ravintoloihin tai busseihin koronatilanteen takia. Tuntuu, että jää elämä elämättä, kun ei mitään uskalla.
No tähänhän on yksinkertainen ratkaisu, uskallat vaan ja menet sinne kahvilaan ja lounaalle. Eikö tässä vaiheessa olisi jo parempi sairastaa lievä omikron pois alta? Tautia ei voi vältellä loputtomiin niin pääsisit sinäkin elämää kun lakkaisit pelkäämästä
Olet täysi tollo. Se omikronkaan ei ole kaikille lievä. Siihenkin voi kuolla. Ei siis välttämättä pääse "elämään" vaan kuolemaan. Jos haluaa elää, on parempi nyt vaan jaksaa olla varovainen.
Influenssaankin voi kuolla, flunssaankin voi kuolla, mihin on kadonnut ihmisten vastuu itsestään. Riskiryhmäläiset voivat rokottautua ja eristää itsensä mutta miksi koko kansa pitää lukita 4 seinän sisälle ja ajaa yrityksen konkurssiin kun 99% sairastaa sen lievänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on aika alkaa elää! Muuten huomaat kohta että on mennyt 5 vuotta elämästä hukkaan
Minä olen ainakin elänyt ihan normaalisti, ihan oma valinta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Asun pääkaupunkiseudulla ja minulla on parhaillaan lomaa. Juuri mietin, että olisipa kiva mennä jonnekin, kun tämäkin loma on pelkästään siivoamista, pyykinpesua ja ruoanlaittoa. Jos menisi ystävien kanssa kahvilaan, tai lounaalle jonnekin, tai vaikka johonkin naapurikaupunkiin, kuten Porvooseen. Mutta ei taida uskaltaa ravintoloihin tai busseihin koronatilanteen takia. Tuntuu, että jää elämä elämättä, kun ei mitään uskalla.
No tähänhän on yksinkertainen ratkaisu, uskallat vaan ja menet sinne kahvilaan ja lounaalle. Eikö tässä vaiheessa olisi jo parempi sairastaa lievä omikron pois alta? Tautia ei voi vältellä loputtomiin niin pääsisit sinäkin elämää kun lakkaisit pelkäämästä
Olet täysi tollo. Se omikronkaan ei ole kaikille lievä. Siihenkin voi kuolla. Ei siis välttämättä pääse "elämään" vaan kuolemaan. Jos haluaa elää, on parempi nyt vaan jaksaa olla varovainen.
Influenssaankin voi kuolla, flunssaankin voi kuolla, mihin on kadonnut ihmisten vastuu itsestään. Riskiryhmäläiset voivat rokottautua ja eristää itsensä mutta miksi koko kansa pitää lukita 4 seinän sisälle ja ajaa yrityksen konkurssiin kun 99% sairastaa sen lievänä
Koska jos tartuntoja on samaan aikaan paljon, se 1%:kin sairaalahoitoa tarvitsevista on liikaa. Sairaaloissa oli henkilökuntapula jo ennen pandemiaakin eikä henkilökunnan määrä lisäänny vaan pikemminkin vähenee, koska myös henkilökuntaa sairastuu (vaikkakin lievästi) ja he ovat sairastaessaan kotona eivätkä töissä. Suomessa terveydenhuolto ei ollut varautunut tällaiseen tilanteeseen.
Voihan senkin valinnan tehdä että ulisee kotona. Minä en tee.
Olen koko ajan tehnyt töitä (en kotona onneksi), käyny kaikissa tapahtumissa sen ollessa sallittua, ulkona syömässä ym. Toinen ulkomaanmatka on kohta (en laske kahta Viron reissua näihin).
Olen koko ajan toiminut kaikkien virallisten ohjeiden mukaan ja silti ehtinyt kokea ja tehdä vaikka mitä.
Ensin pelkäsit koronaan sairastumista ja sitten menet testiin joka herkästi määrittää minkä tahansa nuhan jonkinmerkkiseksi koronanaksi. Mitä hauskaa tuossa on.....
Vierailija kirjoitti:
Nyt tekisi mieli vähitellen mennä jonnekin, mutta ei voi, koska omikron.
Tällaisia väitteitähän jsokus näkee. Olisi mukava tietää että mitä se sellainen "jonnekin meneminen" oikeastaan on, jonka korona estää?
Ylipäätään "meneminen" -termiä saisi joku vähän selventää, jos osaa. Mikä tarve joillakin on koko ajan "mennä" jonnekin?
Ihan normaalisti olen elänyt ja käynyt paikoissa, kuin ennenkin. Ehkä entistäkin tarkempi käsihygienian suhteen, mutta muuten mikään ei kyllä estä menemästä ulos ja missä nyt tykkäämään käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt tekisi mieli vähitellen mennä jonnekin, mutta ei voi, koska omikron.
Tällaisia väitteitähän jsokus näkee. Olisi mukava tietää että mitä se sellainen "jonnekin meneminen" oikeastaan on, jonka korona estää?
Ylipäätään "meneminen" -termiä saisi joku vähän selventää, jos osaa. Mikä tarve joillakin on koko ajan "mennä" jonnekin?
Mielestäni tämä nyt on aika yksinkertaista. "Meneminen" on vaikka sitä, että voi spontaanisti mennä lounaalle haluamaansa paikkaan, ilman että täytyy miettiä tartuntariskejä, koronapasseja tai muita. Tai että voi jäädä töiden jälkeen kuppilaan juomaan yhden oluen. Tai että voi mennä kavereiden illanistujaisiin tai ylipäänsä tavata ketään ilman huolta tartunnasta.
Sosiaalinen kanssakäyminen nyt on useimmille ihmisille jossain määrin sisäsyntyinen tarve, ei tässä sen kummemmasta ole kysymys. Samoin uudet virikkeet ja spontaani tekeminen ja meneminen on monille tärkeää. Itse olen hyvin introvertti ja vuoteen-puoleentoista pandemia-aika ei oikeastaan vaivannut. Nyt on kuitenkin tullut raja vastaan, lukeminen ja urheilu on alkanut kyllästyttää, ystävyyssuhteet kuivuneet kasaan ja yksinäisyys painaa.
Jos korona ei ole vaikuttanut mitenkään "menemiseesi" tai elämääsi, onneksi olkoon. Tämä keskusteluketju ei siinä tapauksessa taida koskea sinua.
Ei sua ole kertaakaan huolettanut matkoillasi se, että jos saat siellä koronan ja joudut jäämään sinne kyseiseen maahan, etkä pääsekään paluumatkalle. Että mitä käy työpaikan, jos sairastat tai joudut karanteeniin viikkokausiksi, ja joudut olemaan pois töistä. Tai millaista sairaalahoitoa maassa saa, joissakin maissahan se perustuu pitkälti sukulaisapuun.