Lue keskustelun säännöt.
Homojen avioliittoa vastustaville kysymys (ei ole ilkeilyä!)
23.04.2015 |
Eli olen pähkäillyt, miksi homojen avio-oikeus on joillekin niin suuri ongelma. Eihän se vaikuta heidän elämäänsä mitenkään... Joten miksi vastustus?
Sinä joka vastustat homojen avioliittoa: Miksi toisten elämään puuttuminen on sinulle niin tärkeää? Eikö riitä, ettet itse solmi "homo-avioliittoa", mutta antaisit niin haluavien avioitua?
Dieetti-vertaus on sopiva tähän: Vaikka itse laihdutat, et voi vaatia toisia olemaan syömättä herkkuja, vaikka se kuinka sinua harmittaisi. Vai voitko?
Kommentit (298)
TÄMÄ ON PROVOKATIIVINEN VIESTI; VASTAA TÄHÄN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:37"]Naikoon mihin koloon haluavat mutta anteeksi mielipiteeni mutta lapsella on oikeus isään ja äitiin.
[/quote]
Mites yh t? Pitääkö heiltä riistää adoptio oikeus, tai viedä lapset? Mites jos toinen vanhempi kuolee onnettomuudessa?
Oma isäni kuoli onnettomuudessa ollessani pieni, mutta elämäni on ollut sitä surua lukuunottamatta oikein hyvää.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 15:33"]
[quote author="K" time="23.04.2015 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:28"]
No mua ei avioliitto hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta adoptio-oikeus MIETITYTTÄÄ. Että onko se lasta kohtaan oikein jne.. En siis ole vielä päättänyt mielipidettäni tuon lapsijutun kanssa, mutta avioliitto on fine :)
[/quote]
Miksei se olisi oikein lasta kohtaan?
[/quote]
Onko asiaa ylipäätään tutkittu edes kunnolla, mikä on lapselle parasta? Minulle itse avioliitto on yhdentekevää, mutta se lapsen etu pitäisi asiassa tutkia perusteellisesti. Eräs psykiatri minulle siitä kerran puhui, ja väitti, että lapsen etu ohitettiin törkeästi, että ne tv-keskustelutkin olivat täysin yksipuolisia, ja asiantuntijoita oli edustamassa vain toista mielipidettä.
Jos asia tutkittaisiin kunnolla, ja selviäisi, että se on lapselle ihan hyvä asia, kun homopari adoptoi, niin sitten minulle sopii adoptiotkin. Mutta jos tutkimusten jälkeen selviäisi, että ei ole lapselle hyväksi, niin sitten taas vastustaisin lasten adoptiota homopareille.
[/quote]
Taas kerran:
www.apa.org/pi/lgbt/resources/parenting.aspx
Tutkimusten mukaan homoparien lapset voivat kaikilla osa-alueilla aivan yhtä hyvin kuin heteroparien lapset (tosin miesparien lapsista ei ole vielä kovin paljoa tutkimusta).
Hei
tässä kommentissa on hyvää se, että selkeästi sanotaan että "aikuiset täysivaltaiset ja täysijärkiset". Tähän tosiaan sisältyisi veljespari, joita ei ole perustetta rajata "tasa-arvoisen" avioliiton ulkopuolelle. Lisäksi on esitetty yksi perustelu, miksei ikärajaa olisi syytä muuttaa. Perustelematta on kuitenkin se, että miksi "vain aikuisten välinen kiintymyssuhde" tarvitsisi erityisaseman lainsäädännössä ja yhteiskunnassa.
Käsittääkseni alunperin avioliiton erityisasema lainsäädännössä kuitenkin perustuu sen yhteiskunnalliseen merkitykseen: mm. taloudellisesti edullisimpana tapana turvata yhteiskunnan jatkuvuus sekä sitoa edellinen sukupolvi seuraavaan, mikä on moneltakin näkökulmalta edullista ihmisen kehitykselle. YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainitaan että perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Tämä on alakohtana avioitumista koskevassa kohdassa, josta voidaan päätellä avioliiton kiinteästi kuuluvan perhekäsitykseen.
Perhekäsitykset ovat muuttuneet tässä ajan saatossa radikaalistikin (nytkin se on kulttuurisidonnaista, yhden vanhemman perheet ovat ihan peruskauraa, uusperheet ovat peruskauraa, jopa lapsettomat perheet ovat perheitä. Ja ihmisoikeuksien julistus on tehty 40-luvulla, ylipäätänsä käsitykset ovat varsinkin länsimaissa muuttuneet (Suomessa tuohon aikaan homous oli vielä rikos..)
Itse ajattelen, että on huomattava homoavioliiton asema jopa radikaalin laajuisen yhteiskunnallisen muutoksen, sanoisinko, välineenä. Tämä muuttaa tilanteen myös homoavioliiton lisäämisessa lakiin siten, että ollaan jälleen ottamassa yhtä pientä mutta merkittävää askelta isossa muutoksessa, jossa usein seuraavaa askelta perustellaan aina edellisellä. Se, että nyt jo on perheitä joissa on homo/lesbopari vanhempina, ei tarkoita että sitä pitäisi ruveta suosimaan tai kannustamaan. Riittävä hyväksyntä tai tuki heille on esim. nykyinen parisuhdelaki. Samoin, miten vain kymmenessä vuodessa on vaihdettu lupaus "ei tulla avioliittoa vaatimaan, antakaa nyt se parisuhdelaki meille" vaatimukseen avioliitosta tasa-arvon ja ihmisoikeuksien perusteella? Kaltevan tason argumentin oikeellisuus alati kasvavista vaatimuksista on minusta tällä jo hyvin näytetty toteen. Kansanedustaja Anna Kontula vaati jo 2012 sukulaisavioliiton sallimista.
Slippery slope ei ole mitenkään validi tältä kantilta, koska myöskin lapsien asema on kehittynyt vuosikymmenien saatossa (jos yrität viitata pedofiliaan), eläimillä ei ole eikä tule oikeustoimikelpoisuutta, eikä lähisukulaistenkaan väliset avioliitot saa kannatusta. Slippery slope on vain homofoobikoiden epätoivoinen yritys vastustaa sukupuolineutraalia avioliittolakia, koska asia-argumentteja vastaan ei ole.
Ja avioliitto on muuttanut muotoaan radikaalisti, nykyään ei ajatella, että esimerkiksi valtion pitäisi radikaalisti ihmisten yksityiselämään: avioeron saamiseen ei tarvita mitään syitä, vaan se on ihan vaon tahdosta riippumatonta. "Aviovelka" on poistettu käsitteenä (eli siis se, että avioliitossa on _pakko_ harrastaa seksiä, jos toinen niin haluaa, koska se ei kuulu kenellekään). Suomalaiset selkeästi haluavat tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa, jossa avioliittoon voi mennä sukupuolesta riippumatta. Demokratia voittaa. Jos se rassaa, niin sinun pitää lähteä paikkaan, jossa homot eivät pääse naimisiin.
"Tasa-arvoista" avioliittoa koskeva lakialoite koski vain siviilivihkimisiä. Jokin aika sitten lakioppineet kuitenkin jo sanoivat, että saattaa olla syrjintää, jos kirkko ei ala vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Jos lakialoitteen tekijät olisivat todellisesti seuranneet tilannetta vaikka "Mitä homoavioliitot tekivät Massachusettsille" ja muista lähteistä, olisi lakiin tarvittu erillinen maininta ettei uskontokuntia vaadita vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja (tai jotain että saavat muutoin perustelematta valita ketä vihkivät).
Tottakai kirkon oikeus päättä, keitä vihkii on syrjintää :D Kirkolla on nytkin syrjintäoikeus, se saa syrjiä aika vapaasti uskonnon perusteella. Jolloin kirkko itse päättää, vihkiikö se homoja vaiko ei. Turha laittaa tähän mitään jenkkien lainsäädäntöä, koska jenkkien systeemit ovat hyvinkin erilaisia.
Sananvapaus on kaventunut useissa niissä yhteiskunnissa, joissa homoavioliittolaki on mennyt läpi. Sananvapaus on kiistatta ihmisoikeus, mutta samaa ei voida sanoa samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Muistatte varmaan, ettei Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ole määrännyt langettavia tuomioita tätä koskevissa tapauksissa.
Tottakai tästä voi sanoa mielipiteensä. Ja minä voin sanoa, että tällaiset henkilöt ovat homofobisia hihhuleita.
Samoin YK:n lasten oikeuksien sopimus on ihmisoikeussopimus, ja se on ristiriidassa homoparien vierasadoption kanssa.
Ei ole. Hpomofobiset hihhulit yrittävät käyttää lapsia lyömäaseena, vaikka asia on oikeastaan päinvastoin. Kun katsotaan ryhmiä, ketka puolsivat tätä lakialoitetta, niin sieltä löytyy esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Vastustavien puolelta löytyi pelkkiä hihhuleita.
Opiskeluaikanani paras kaverini oli kanssani samaa sukupuolta oleva homoseksuaalisesti suuntautunut henkilö. Minulle ei jäänyt siitä pelkoa aiheuttavia traumoja, päinvastoin. Kohdallani ei ole siis perusteltua väittää, että kritiikkini homoavioliittoa kohtaan johtuisi homofobiasta.
Hihhulismi aiheuttaa homofobiaa.
Viittasin jo yhteiskunnallisiin muutoksiin yhteiskunnissa, joissa homoavioliittolaki on mennyt läpi. Mikä olisi se niin erityisen suuri hyöty, joka "tasa-arvoisen" avioliittolain voimaantulo toisi tullessaan, että se kannattaisi kaikesta huolimatta edelleen runnoa läpi - vaikka taloustilanne saattaisi edellyttää mm. oikeusministeriön voimavarojen käyttöä muuhun kuin lakimuutoksen vielä edellyttämiin muiden lakien korjauksiin?
Se tuo nimenomaan tasa-arvoa, koska syrjinnälle ei ole perusteita. Se on hyvin valitettavaa, että tasa-arvoiseen, ihmisoikeuksia kunnioittavan yhteiskunnan ylläpitoon menee rahaa. Mutta on kuvaavaa, että sinusta huono taloudellinen tilanne on ihan hyvä peruste olla säätämättä lakeja/käyttää rahaa lainsäädännön muokkaamiseen, jotka parantavat tasa-arvoa.
Hei,
voin kertoa vähän omasta elämästäni. Olen 31-vuotias nainen ja olen lapsuuteni kasvanut kahden miehen kanssa. Nimittäin isäni ja veljeni. En saanut naisen roolimallia. Ala-asteella se näkyi niin, että en oikein osannut leikkiä tyttöjen kanssa. Aloin itseasiassa pitämään tyttöjä todella ilkeinä ja petollisina. En osannut heidän "kieltään". Sitä elekieltä ja "hienostelua". Mitä vanhemmaksi kasvoin, aloin pitämään tyttöjä kokoaika "kanamaisempina".
Vaikka rakastankin hyvin paljon isääni, voin kertoa rehellisesti, että isäni ei opettanut (osannut opettaa) minua olemaan TYTTÖ JA NAINEN. Sitä mallia en saanut. Vaikka hän kuinka rakasti minua ja yritti kaikkensa, mutta naisen mallia hän ei voinut antaa. Enkä usko, että kukaan mies voi lapselleen antaa naisen roolimallia. Pidin esikuvina mm. luokan opettajaa ja leikkipuiston tätejä. Ikäväkyllä se ei riittänyt tälle pikkutytölle. Pikkutyttö tarvitsee myös aidosti lähellä olevan naisen, ei etäistä. Minä kaipasin sitä!
Kun rintani alkoi kehittymään, aloin häpeämään muutoksia. Häpesin itseäni, häpesin muutoksia paljon. En halunnut enää mennä isin kanssa saunaan enkä veljen. Jäin yksin pesujeni kanssa. Isäni ei osannut ostaa minulle rintaliivejä. Pidin pitkään uimapukua alusasuna, että vähän tukisi kasvavia rintoja, tai lähinnä painaisi rinnat lyttyyn ja peittäisi ne. Sitten kun kuukautiseni alkoivat, en kehdannut kertoa siitäkään isille, ajattelin, että hän ei ymmärrä kun on mies. Piilottelin salaa niitä aika kauan, ilman oikeita kuukautissuojia (wc-paperia käytin pikkuhousuissa) kunnes eräs nainen oli ilmeisesti sanonut isälleni, että pitäisi ostaa suojia minulle. No isäni toi sitten kaupasta minulle tamppooneita, koska ei ilmeisesti ymmärtänyt eroa suojien päälle. Olin kauhuissani tamppooneista (naiset varmaan ymmärtävät)!
Monet kasvukivut on käyty tämän asian vuoksi, todella monet. Pelkäsin mm. englannin opettajaani niin paljon (oli nainen hameineen kaikkineen naisellisine eleineen ja koruineen), että menin aina jotenkin paniikkiin tunneilla. Pelkäsin englannintunteja etukäteen. En oikein oppinut tunneilla (vaikka olenkin kielellisesti lahjakas). Pelkäsin todella paljon, usein tuli mahakin kipeäksi. Sitäkään en osannut kertoa, että mistä se johtui, koska en ymmärtänyt, että pelkään vanhempia naisia. Mistä olisin voinut tietää, että pelkoni johtui siitä, että hän oli nainen (muut luokan lapset eivät pelänneet käsittääkseni häntä).Nuoria naisia en niin paljoa pelännyt, heistä pidin ja salaa yritin opetella naisten juttuja kun katsoin mallia.
Nykyään pelkään edelleen vanhempia naisia. En todellakaan tiedä kuinka olisi heidän kanssaan. Yritän päästä siitä pelosta eroon. En osaa käyttäytyä oikein, niinkuin yhteiskunta odottaa naisten käyttäytyvän. En vain oikeasti osaa! Mietin kyllä paljon ja yritän kovasti. Minun on helpompi olla miesten kanssa ystävä kuin naisten. Ymmärrän heitä paremmin. Tämä on ikäväkyllä aiheuttanut monia väärinkäsityksiä kun joku minun mielestäni ystävä mies, onkin ollut minuun salaa rakastunut jne. Tai jonkun vaimo kuvittelee, että yritän iskeä hänen miestään kun vain olen kaveria jne.
Olen yrittänyt viime vuodet olla vähemmän kaveria miesten kanssa, ettei tule väärinkäsityksiä. Minulla on jo tullut oma perhe, mies ja lapsia, olen naimisissa, mutta huomaan, että miesten kanssa on vain aidosti helpompi jutella ja olla kaveri kuin naisten.
On vaikeaa kasvattaa lapsia kun ei ole nähnyt kuvaa oikeasta avioliitosta, tämä vaatii hyvin paljon minulta ja mieheltäni. Olen lukenut paljon ja yrittänyt itse luoda minulle naiseutta. Vaan ihan aidosti myönnän, minä olen kasvanut lapsuudessa jotenkin sivu naiseuden joka minä kuintekin nyt tänäpäivänä olen ja jota yhteiskunta minun olettaa olevan muotoineni kaikkineni. Vaan uskokaa pois, on tämä haastavaa!
Kuka on vastuussa homoavioliittolasten aikuisuudesta, heidän omista sukupuoli-identiteeteistään, siitä oppivatko he naisiksi tai mihiksi, jos eivät saa sitä roolimallia? Järkikäteen ihmiset, ette te voi tehdä niin lapsille tahallisesti kuin mulle itselle kävi kun jouduin kasvamaan ilman naisen roolimallia (joksi minä itse kasvoin)!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 23:58"]Hei,
voin kertoa vähän omasta elämästäni. Olen 31-vuotias nainen ja olen lapsuuteni kasvanut kahden miehen kanssa. Nimittäin isäni ja veljeni. En saanut naisen roolimallia. Ala-asteella se näkyi niin, että en oikein osannut leikkiä tyttöjen kanssa. Aloin itseasiassa pitämään tyttöjä todella ilkeinä ja petollisina. En osannut heidän "kieltään". Sitä elekieltä ja "hienostelua". Mitä vanhemmaksi kasvoin, aloin pitämään tyttöjä kokoaika "kanamaisempina".
Vaikka rakastankin hyvin paljon isääni, voin kertoa rehellisesti, että isäni ei opettanut (osannut opettaa) minua olemaan TYTTÖ JA NAINEN. Sitä mallia en saanut. Vaikka hän kuinka rakasti minua ja yritti kaikkensa, mutta naisen mallia hän ei voinut antaa. Enkä usko, että kukaan mies voi lapselleen antaa naisen roolimallia. Pidin esikuvina mm. luokan opettajaa ja leikkipuiston tätejä. Ikäväkyllä se ei riittänyt tälle pikkutytölle. Pikkutyttö tarvitsee myös aidosti lähellä olevan naisen, ei etäistä. Minä kaipasin sitä!
Kun rintani alkoi kehittymään, aloin häpeämään muutoksia. Häpesin itseäni, häpesin muutoksia paljon. En halunnut enää mennä isin kanssa saunaan enkä veljen. Jäin yksin pesujeni kanssa. Isäni ei osannut ostaa minulle rintaliivejä. Pidin pitkään uimapukua alusasuna, että vähän tukisi kasvavia rintoja, tai lähinnä painaisi rinnat lyttyyn ja peittäisi ne. Sitten kun kuukautiseni alkoivat, en kehdannut kertoa siitäkään isille, ajattelin, että hän ei ymmärrä kun on mies. Piilottelin salaa niitä aika kauan, ilman oikeita kuukautissuojia (wc-paperia käytin pikkuhousuissa) kunnes eräs nainen oli ilmeisesti sanonut isälleni, että pitäisi ostaa suojia minulle. No isäni toi sitten kaupasta minulle tamppooneita, koska ei ilmeisesti ymmärtänyt eroa suojien päälle. Olin kauhuissani tamppooneista (naiset varmaan ymmärtävät)!
Monet kasvukivut on käyty tämän asian vuoksi, todella monet. Pelkäsin mm. englannin opettajaani niin paljon (oli nainen hameineen kaikkineen naisellisine eleineen ja koruineen), että menin aina jotenkin paniikkiin tunneilla. Pelkäsin englannintunteja etukäteen. En oikein oppinut tunneilla (vaikka olenkin kielellisesti lahjakas). Pelkäsin todella paljon, usein tuli mahakin kipeäksi. Sitäkään en osannut kertoa, että mistä se johtui, koska en ymmärtänyt, että pelkään vanhempia naisia. Mistä olisin voinut tietää, että pelkoni johtui siitä, että hän oli nainen (muut luokan lapset eivät pelänneet käsittääkseni häntä).Nuoria naisia en niin paljoa pelännyt, heistä pidin ja salaa yritin opetella naisten juttuja kun katsoin mallia.
Nykyään pelkään edelleen vanhempia naisia. En todellakaan tiedä kuinka olisi heidän kanssaan. Yritän päästä siitä pelosta eroon. En osaa käyttäytyä oikein, niinkuin yhteiskunta odottaa naisten käyttäytyvän. En vain oikeasti osaa! Mietin kyllä paljon ja yritän kovasti. Minun on helpompi olla miesten kanssa ystävä kuin naisten. Ymmärrän heitä paremmin. Tämä on ikäväkyllä aiheuttanut monia väärinkäsityksiä kun joku minun mielestäni ystävä mies, onkin ollut minuun salaa rakastunut jne. Tai jonkun vaimo kuvittelee, että yritän iskeä hänen miestään kun vain olen kaveria jne.
Olen yrittänyt viime vuodet olla vähemmän kaveria miesten kanssa, ettei tule väärinkäsityksiä. Minulla on jo tullut oma perhe, mies ja lapsia, olen naimisissa, mutta huomaan, että miesten kanssa on vain aidosti helpompi jutella ja olla kaveri kuin naisten.
On vaikeaa kasvattaa lapsia kun ei ole nähnyt kuvaa oikeasta avioliitosta, tämä vaatii hyvin paljon minulta ja mieheltäni. Olen lukenut paljon ja yrittänyt itse luoda minulle naiseutta. Vaan ihan aidosti myönnän, minä olen kasvanut lapsuudessa jotenkin sivu naiseuden joka minä kuintekin nyt tänäpäivänä olen ja jota yhteiskunta minun olettaa olevan muotoineni kaikkineni. Vaan uskokaa pois, on tämä haastavaa!
Kuka on vastuussa homoavioliittolasten aikuisuudesta, heidän omista sukupuoli-identiteeteistään, siitä oppivatko he naisiksi tai mihiksi, jos eivät saa sitä roolimallia? Järkikäteen ihmiset, ette te voi tehdä niin lapsille tahallisesti kuin mulle itselle kävi kun jouduin kasvamaan ilman naisen roolimallia (joksi minä itse kasvoin)!
[/quote]
Minä olen fyysiikan ja matematiikan opiskelija ja aina ollut "poikatyttö". Olen harrastanut pienestä saakka tietokoneita, pelaamista (myös lautapelit) ja tietokirjallisuuden lukemista. Minä myös häpeilin ja peittelin kuukautisiani sekä lopetin kaikkien sukulaisten kanssa saunomisen häpeän vuoksi murrosiän muutosten aikaan. Olen ollut aika antisosiaalinen aina, viihdyn paremmin mies- kuin naisseurassa.
Olen syntynyt miehen ja naisen tapaluterilaiseen ydinperheeseen, minulla on kaksi sisarta. Äitini oli kotona siihen saakka kun nuorin pikkusiskoni meni esikouluun. Perheeni sukupuoliroolit ovat aina olleet selkeät, myös isovanhempani ja vanhempieni sisarukset ovat ydinperheitä, joissa vanhemmat työskentelevätkin stereptyyppisillä aloilla sukupuollilleen.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 23:58"]
Hei,
voin kertoa vähän omasta elämästäni. Olen 31-vuotias nainen ja olen lapsuuteni kasvanut kahden miehen kanssa. Nimittäin isäni ja veljeni. En saanut naisen roolimallia. Ala-asteella se näkyi niin, että en oikein osannut leikkiä tyttöjen kanssa. Aloin itseasiassa pitämään tyttöjä todella ilkeinä ja petollisina. En osannut heidän "kieltään". Sitä elekieltä ja "hienostelua". Mitä vanhemmaksi kasvoin, aloin pitämään tyttöjä kokoaika "kanamaisempina".
Vaikka rakastankin hyvin paljon isääni, voin kertoa rehellisesti, että isäni ei opettanut (osannut opettaa) minua olemaan TYTTÖ JA NAINEN. Sitä mallia en saanut. Vaikka hän kuinka rakasti minua ja yritti kaikkensa, mutta naisen mallia hän ei voinut antaa. Enkä usko, että kukaan mies voi lapselleen antaa naisen roolimallia. Pidin esikuvina mm. luokan opettajaa ja leikkipuiston tätejä. Ikäväkyllä se ei riittänyt tälle pikkutytölle. Pikkutyttö tarvitsee myös aidosti lähellä olevan naisen, ei etäistä. Minä kaipasin sitä!
Kun rintani alkoi kehittymään, aloin häpeämään muutoksia. Häpesin itseäni, häpesin muutoksia paljon. En halunnut enää mennä isin kanssa saunaan enkä veljen. Jäin yksin pesujeni kanssa. Isäni ei osannut ostaa minulle rintaliivejä. Pidin pitkään uimapukua alusasuna, että vähän tukisi kasvavia rintoja, tai lähinnä painaisi rinnat lyttyyn ja peittäisi ne. Sitten kun kuukautiseni alkoivat, en kehdannut kertoa siitäkään isille, ajattelin, että hän ei ymmärrä kun on mies. Piilottelin salaa niitä aika kauan, ilman oikeita kuukautissuojia (wc-paperia käytin pikkuhousuissa) kunnes eräs nainen oli ilmeisesti sanonut isälleni, että pitäisi ostaa suojia minulle. No isäni toi sitten kaupasta minulle tamppooneita, koska ei ilmeisesti ymmärtänyt eroa suojien päälle. Olin kauhuissani tamppooneista (naiset varmaan ymmärtävät)!
Monet kasvukivut on käyty tämän asian vuoksi, todella monet. Pelkäsin mm. englannin opettajaani niin paljon (oli nainen hameineen kaikkineen naisellisine eleineen ja koruineen), että menin aina jotenkin paniikkiin tunneilla. Pelkäsin englannintunteja etukäteen. En oikein oppinut tunneilla (vaikka olenkin kielellisesti lahjakas). Pelkäsin todella paljon, usein tuli mahakin kipeäksi. Sitäkään en osannut kertoa, että mistä se johtui, koska en ymmärtänyt, että pelkään vanhempia naisia. Mistä olisin voinut tietää, että pelkoni johtui siitä, että hän oli nainen (muut luokan lapset eivät pelänneet käsittääkseni häntä).Nuoria naisia en niin paljoa pelännyt, heistä pidin ja salaa yritin opetella naisten juttuja kun katsoin mallia.
Nykyään pelkään edelleen vanhempia naisia. En todellakaan tiedä kuinka olisi heidän kanssaan. Yritän päästä siitä pelosta eroon. En osaa käyttäytyä oikein, niinkuin yhteiskunta odottaa naisten käyttäytyvän. En vain oikeasti osaa! Mietin kyllä paljon ja yritän kovasti. Minun on helpompi olla miesten kanssa ystävä kuin naisten. Ymmärrän heitä paremmin. Tämä on ikäväkyllä aiheuttanut monia väärinkäsityksiä kun joku minun mielestäni ystävä mies, onkin ollut minuun salaa rakastunut jne. Tai jonkun vaimo kuvittelee, että yritän iskeä hänen miestään kun vain olen kaveria jne.
Olen yrittänyt viime vuodet olla vähemmän kaveria miesten kanssa, ettei tule väärinkäsityksiä. Minulla on jo tullut oma perhe, mies ja lapsia, olen naimisissa, mutta huomaan, että miesten kanssa on vain aidosti helpompi jutella ja olla kaveri kuin naisten.
On vaikeaa kasvattaa lapsia kun ei ole nähnyt kuvaa oikeasta avioliitosta, tämä vaatii hyvin paljon minulta ja mieheltäni. Olen lukenut paljon ja yrittänyt itse luoda minulle naiseutta. Vaan ihan aidosti myönnän, minä olen kasvanut lapsuudessa jotenkin sivu naiseuden joka minä kuintekin nyt tänäpäivänä olen ja jota yhteiskunta minun olettaa olevan muotoineni kaikkineni. Vaan uskokaa pois, on tämä haastavaa!
Kuka on vastuussa homoavioliittolasten aikuisuudesta, heidän omista sukupuoli-identiteeteistään, siitä oppivatko he naisiksi tai mihiksi, jos eivät saa sitä roolimallia? Järkikäteen ihmiset, ette te voi tehdä niin lapsille tahallisesti kuin mulle itselle kävi kun jouduin kasvamaan ilman naisen roolimallia (joksi minä itse kasvoin)!
[/quote]
Minä taas kasvoin viiden siskoni ja äitini kanssa, ja silti ajattelin asioista ja yritin salailla täsmälleen samanlailla kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin haluaisin kuulla selityksen. Tähän asti kaikki on ollut kuin uhmaikäisten kitinää, "mutku emmää haluuuuuuuuu". Olisiko oikeita, aikuismaisia selityksiä jotka ei jotenkin liity siihen että itsen mielestä on ällöttävää ajatella homoja panemassa (protip, älä ajattele, ja tekee ne sitä ilman avioliittoakin).
Juuri näin, vaikka sinä et halua anaalia, niin miksi kieltäisit anaalin avioliitossa muilta. Haluan myös vastaksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:24"]
Juuri näin, vaikka sinä et halua anaalia, niin miksi kieltäisit anaalin avioliitossa muilta. Haluan myös vastaksia.
[/quote]
Jos en haluaisi anaalia ja mies haluaisi, hän saisi olla ilman tai hankkia anaalinsa (ja avioliittonsa) muualta. En voisi täysin kieltää sitä häneltä.
No mua ei avioliitto hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta adoptio-oikeus MIETITYTTÄÄ. Että onko se lasta kohtaan oikein jne..
En siis ole vielä päättänyt mielipidettäni tuon lapsijutun kanssa, mutta avioliitto on fine :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:28"]
No mua ei avioliitto hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta adoptio-oikeus MIETITYTTÄÄ. Että onko se lasta kohtaan oikein jne.. En siis ole vielä päättänyt mielipidettäni tuon lapsijutun kanssa, mutta avioliitto on fine :)
[/quote]
Miksei se olisi oikein lasta kohtaan?
[quote author="K" time="23.04.2015 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:28"]
No mua ei avioliitto hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta adoptio-oikeus MIETITYTTÄÄ. Että onko se lasta kohtaan oikein jne.. En siis ole vielä päättänyt mielipidettäni tuon lapsijutun kanssa, mutta avioliitto on fine :)
[/quote]
Miksei se olisi oikein lasta kohtaan?
[/quote]
No lähinnä mietin että leimaantuuko lapsi siitä jotenki. Onko se pojalle kauheaa jos on kaksi isää, kiusattaisiinko häntä siitä.. Mutta vanhempina he eivät siis mietitytä, yritän ajatella mitä yhteiskunta asiasta tulevaisuudessa olisi mieltä.
Kuitenkin Suomessa on tietääkseni tiukat kriteerit adoptiolle, joten vanhempina he olisivat varmasti keskivertoa paremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naikoon mihin koloon haluavat mutta anteeksi mielipiteeni mutta lapsella on oikeus isään ja äitiin.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:36"]
[quote author="K" time="23.04.2015 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:28"] No mua ei avioliitto hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta adoptio-oikeus MIETITYTTÄÄ. Että onko se lasta kohtaan oikein jne.. En siis ole vielä päättänyt mielipidettäni tuon lapsijutun kanssa, mutta avioliitto on fine :) [/quote] Miksei se olisi oikein lasta kohtaan? [/quote] No lähinnä mietin että leimaantuuko lapsi siitä jotenki. Onko se pojalle kauheaa jos on kaksi isää, kiusattaisiinko häntä siitä.. Mutta vanhempina he eivät siis mietitytä, yritän ajatella mitä yhteiskunta asiasta tulevaisuudessa olisi mieltä. Kuitenkin Suomessa on tietääkseni tiukat kriteerit adoptiolle, joten vanhempina he olisivat varmasti keskivertoa paremmat.
[/quote]
Jaa jaa. Lapsilla tuskin on asenneongelmia sen suhteen, montako isää tai äitiä kenelläkin on. Ne ikävät asenteet ja kiusaamiset ovat lähtöisin vanhemmilta.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:36"]
[quote author="K" time="23.04.2015 klo 11:32"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:28"] No mua ei avioliitto hetkauta suuntaan eikä toiseen, mutta adoptio-oikeus MIETITYTTÄÄ. Että onko se lasta kohtaan oikein jne.. En siis ole vielä päättänyt mielipidettäni tuon lapsijutun kanssa, mutta avioliitto on fine :) [/quote] Miksei se olisi oikein lasta kohtaan? [/quote] No lähinnä mietin että leimaantuuko lapsi siitä jotenki. Onko se pojalle kauheaa jos on kaksi isää, kiusattaisiinko häntä siitä.. Mutta vanhempina he eivät siis mietitytä, yritän ajatella mitä yhteiskunta asiasta tulevaisuudessa olisi mieltä. Kuitenkin Suomessa on tietääkseni tiukat kriteerit adoptiolle, joten vanhempina he olisivat varmasti keskivertoa paremmat.
[/quote]
No se leimaantuu jos ahdasmieliset vanhemmat opettavat lapsiaan haukkua höhöttämään jokaisesta keskiverrosta hiemankin poikkeavasta asiasta. Monissa yhteyksissä on todettu, että lapset itse eivät tätä asiaa pidä epänormaalina ennen kuin joku "avulias aikuinen" heille pääsee tuputtamaan oman ahtaan maailmankatsomuksensa värittämiä mielipiteitään.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:37"]
Naikoon mihin koloon haluavat mutta anteeksi mielipiteeni mutta lapsella on oikeus isään ja äitiin.
[/quote]
Sano se yksinhuoltajalle.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 11:37"]
Naikoon mihin koloon haluavat mutta anteeksi mielipiteeni mutta lapsella on oikeus isään ja äitiin.
[/quote]
No, mites yksinhuoltajat. Yksinmäärin rakkautta on parempi kuin kaksinmäärin rakkautta, jos toinen on mielestäsi väärää sukupuolta?
Ongelma on siinä että sotkette uskonnon ja kirkon siihen avioonne. Niin kauan kuin ette käyttäisi uskonnollisella pohjalla olevaa siunausta pariutumiseenne/termistöä, niin minun puolesta voitte pariutua ihan miten lystää.
Avioliiton sijaan voitaisi vaikka kutsua homoliitoksi ja papin sijaan teidät siunaisi joku muu siviilihenkilö tms.
[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 13:46"]
[quote author="shattermind" time="24.04.2015 klo 11:30"]
Sitä paitsi pedofilia on seksuaalinen kohdehäiriö, homoseksuaalisuus on suuntautuminen. Ensimmäinen on luokiteltu sairaudeksi, jälkimmäinen on vain ominaisuus.
[/quote]
Otappa muutaman vuosikymmenen ikäinen lääkärikirja ja sairaus se on. Muutama vuosikymmen eteenpäin niin se on pedofiliakin vaan suuntautuminen.
[/quote]
Vaikka pedofiliasta jollakin ilveellä tulisikin "ominaisuus", ei lapsen ja aikuisen välisestä romanttisesta/seksuaalisesta suhteesta tule koskaan mitään, avioliitosta puhumattakaan. Lapsi ei ole fyysisesti eikä henkisesti valmis aikuismaiseen suhteeseen ja moni pedofiilikin tietää sen. Ne, jotka lapsiavioliittoja puoltavat, ovat niin sairaita ja sekaisin päästään, etteivät ymmärrä asiaa kunnolla. Keskivertopedofiili vastustaa lapsen ja aikuisen välisiä suhteita.
Joten nyt unohdetaan pedarit ja keskitytään olennaiseen.