Kotihoidettu 2-vuotias vierastaa vieläkin

Kokemuksia? Mielipiteitä?

Miten vierastaa? Mulla on hyvin arka,ujo 4v joka ei uskalla vieraita tervehtiä ja piiloutuu selkäni taakse. Tarhassa on. Jotkut on arempia.

No hätääntyy ja huutaa aikansa. Kotona ei ole ongelma, koska rauhoittuu nopeasti, mutta esim. tuolla neuvolassa huusi yhtä soittoa sen puoli tuntia joka yritettiin neitiä mittailla jne.

Minusta tuntuu pahalta kun heti ollaan keksimässä jotain ongelmaa siihen taustalle, tyttö on täyttänyt 2 alle viikko sitten!

Meillä sama juttu juuri 2vn kanssa. Hitaasti länpenevää sorttia

Kannataisikohan sitä mukulaa välillä käyttää ihmisten ilmoilla eikä pitää koko aikaa neljän seinän sisällä

Mitä diagnooseja neuvolassa ehdotettiin?

Poikani 1v9kk vierastaa myös vieläkin, kylläkin paljon vähemmän kuin aiemmin. Tutussa porukassa tosi seurallinen. Olen ajatellut, että on vain luonteeltaan ujo. On kotihoidossa sosiaalisen ja rohkean isoveljen kanssa. Ulkoilemme paljon kavereiden kanssa, liikumme erilaisissa paikoissa ja meillä on 3 harrastusta viikossa.

Meillä esikoinen ujosteli tuohon aikaan vielä ihan älyttömästi, mutta ei häntä mihinkään ole lähetetty. Nykyään on 4-vuotias, eikä uskalla moikata vieraita ihmisiä, mutta jonkin ajan päästä rohkaisee mielensä.

Oma 4v oli samanlainen ja vieläkin menee pakoon vieraita lapsia puistossa. Nyky-yhteiskunta ei tunnu hyväksyvän arkoja lapsia. Oma lapsi on alkanut rohkaistumaan pikkuhiljaa koko ajan lisää. Yritän olla tukena ja kannustaa fiksusti. En pakota.

Kyllä tyttöä on viety päivittäin ulos ja säännöllisesti puistoon, samoin meillä käy joskus vieraita ja ollaan käyty ravintolassa ja kahvilassakin hänen kanssaan ongelmitta.

Neuvolassa arpoivat jotain sosiaaliseen ahdistukseen liittyvää, en muista tarkkaa nimitystä.

No onpa erikoista toimintaa neuvolassa. Moni lapsi vierastaa neuvolan tutkimustilanteita. Esim. rokotteiden annosta voi jäädä ikävä tunnemuisto, joka seuraavilla käynneillä sitten tuottaa arkailua tutkimustilanteisiin. Meillä kävi näin, kun lapsi tuntui muistavan ikäisekseen hyvin pitkään ikävät pistämiset. Vastarintaa ja huutoa tuli etenkin tutkimustilanteissa sen jälkeen, vaikka muutoin on avoin ja iloinen. Kokenut hoitaja ehdotti, että tulemme pari kertaa lyhyesti muuten vaan käymään, jolloin lasta ei tutkita, vaan saa leikkiä kun vanhemmat keskustelevat niin lapsen tunne neuvolakäynneistä paranee. Joko tämä auttoi tai sitten kasvoi vaan ulos neuvola-ahdistuksesta. Nykyään menee aivan ok.

Lapset ovat luontaisesti sosiaalisia, uteliaita ja nauravaisia. Jotain on mennyt pieleen kasvatuksessa jos lapsi murenee henkisesti ja on ujo ja hiljainen. Hyvä että saatte apua ajoissa, toivon että kaikkk käöntyy lopulta parhaiten päin.

12, mistä päättelit lapsen olevan ujo ja hiljainen? Kun ei hän sellainen ole, sattuu vaan vierastamaan. Ja kun pääsee yli tilanteesta, puhua pälpättää kuten tekee muutenkin jatkuvasti.

Voin kertoa olleeni itse Ap:n lapsen kaltainen pienenä. Olin vielä 6-vuotiaana niin ujo, etten esikoulussa puhunut mitään aikuisille. Lapsille kyllä leikkitilanteissa. Olin niin ujo, että etenkin aikuisten kohtaaminen oli aivan tuskallista. Olin aika arka vielä koulussa ekoilla luokilla, mutta pikkuhiljaa minusta tuli rohkeampi. Nyt aikuisena olen hyvinkin avoin, sosiaalinen ja puhelias ja pärjännyt erittäin hyvin työyhteisöissäkin. Eikä ole mitään sosiaalisia pelkotiloja.

Myöskin sanoisin, että 2-vuotias on vielä niin pieni, että on täyttä hulluutta ruveta hakemaan jotain diagnooseja. Esim. puheenkehityksen ongelmissa tai autismin kirjon häiriöitä ym. epäiltäessä ei niissäkään haeta diagnooseja vielä noin pienelle, vaan seurataan ensin rauhassa lapsen kehitystä.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 20:06"]

Lapset ovat luontaisesti sosiaalisia, uteliaita ja nauravaisia. Jotain on mennyt pieleen kasvatuksessa jos lapsi murenee henkisesti ja on ujo ja hiljainen. Hyvä että saatte apua ajoissa, toivon että kaikkk käöntyy lopulta parhaiten päin.

[/quote]

Kaikki lapset eivät ole luontaisesti sosiaalisia. On ihan perusasia, että temperamentteja on erilaisia. Toiset ovat varautuneempia ja toiset ulospäinsuuntautuneempia.

Kuulostaa siltä että neuvolassa hakemalla haetaan nyt ongelmaa.
Meillä esikoinen oli hyvin arka vielä kouluun mennessä. Pari vuotta ehti käydä pk:saa ja normaalisti osallistui eskariin. Harrastuksissa käytiin ja kyläiltiin aktiivisesti, mutta lapsi vaan oli arka ja pelokas. Ja sai sitä ollakin. Hyvin herkällä korvalla seurasin lapsen kehitystä ja tarpeita mutta en yrittänyt karaista millään tavalla. Olin vain tukenaan pelottavissa tilanteissa.
5. luokalla tämä arka lapsi perusti bändin muutaman luokkakaverin kanssa ja esiintyy tyytyväisenä mm. koulun juhlissa bändinsä kanssa. Hänestä kehittyi hyvin sosiaalinen ja iloinen lapsi vaikka 1. luokalla ei uskaltanut edes moikata luokkakavereita.

7 jatkaa. Miten niin vieraissa tilanteissa tai neuvolassa, josta tosiaan voi olla ikävät muistot, arka lapsi "murenee henkisesti"? Tai hiljainen (eli ei kovin puhelias) lapsi? Tai aikuinen? Olen nähnyt henkistä murenemistakin, myös lapsella, eikä pojallani ainakaan ole mitään sen suuntaista. Lapsia on monenlaisia. Vieraiden tai ikävien asioiden jännittäminen lienee aika luonnollista.

Neuvolan täti päätteli lapsellani olevan asperger,kun 4v kokee rutiinit turvalliseksi ja on ujo. No,ei ole ja lääkärisetä laittoi palautetta hysteerisyydestä neuvolatädille.

Nykyään ei saa olla ujo, arka ja varautunut. Kaikkien niin lasten kuin aikuisten tulee olla supersosiaalisia megasuorittajia pepsodent-hymy päällä aamusta iltaan.

Meillä on kaksi samalla lailla ja samoissa olosuhteissa kasvatettua lasta. Toinen on sosiaalinen ja ei ikinä vierastanut ketään tai mitään ja toinen taas on erittäin hitaasti lämpenevä, varautuva ja ujo. 

Ap:lla on muitakin lapsia ja yksi näistä ei ole koskaan vierastanut mitään tai ketään. Siksi tuntuu erityisen pahalta, kun hyväksytään vaan ulospäinsuuntautuneisuus mutta ei sitten ujomman lapsen ominaisuuksia.