Te jotka suunnittelette pienipalkkaiseen "paskaduuniin" menoa, miettikää vielä uudemman kerran. Tulevaisuutenne voi olla todella karu
Voin kertoa ettei paljoa naurata, kun joutuu 51veenä jäämään sairaseläkkeelle täysin työn loppuunkuluttaman kropan takia, ja saa suunnilleen saman rahan kuin ikänsä työttömänä ollut.
Pienipalkkaisena ei ole edes voinut saada asuntolainaa, tai kartuttaa varallisuutta millään tavalla.
Mitään ei voi tehdä kun ei ole rahaa, eikä mistään nauttia kun kipu on läsnä koko ajan jos jotain yrittää.
Kyllä tässä tilanteessa toivoo että olisi ollut se elämäntapatyötön
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienipalkkaiset työt ovat ok nuorena ja kaikkivoivana. Silloin ei kannata jämähtää vaan miettiä tulevaisuutta ja opiskella työn ohessa. Tulevaisuudessa koulutuksen merkitys tulee entisestään kasvamaan. Ilman koulutusta tarjolla olevat työt ovat raskaita ja yksitoikkoisia.
Tuossakin on muutama ongelma.
Ennen oli niin että "nuorena" tehtiin raskaampia duunia, vanhempana esimieshommia, mestarin hommia, tms. Nuori tarkoitti n. 20-35v.
Nyt se nuoruus = 1-2 kesää opiskeluaikoina. Sen jälkeen viimeistään tehdään jako kuka etenee uralla ja kuka tekee niitä paskahommia lopun ikäänsä. Ylenemismahdollisuuksia ei ole, palkka ei nouse, korkeintaan työehtoja heikennetään koska automaatio vie työpaikkoja.
Kaikille ei riitä kognitiivinen suorituskyky asiantuntijahommiin. Jopa lakimiesten työpaikat ovat pian uhan alla kun tietokantoihin perustuvat lakipalvelut yleistyvät.
Jos hyvin käy, minä selviän asinantuntijahommissa (toivottavasti varhaiseen) eläköitymiseen asti. En haluaisi olla nyt parikymppinen.
Hyvin sanottu.
Jordan Peterson on puhunut aiheesta hyvin (linkki viestissä). Useimmille ihmisille sopii työ jossa he ovat älykkäämpiä kuin 80% työkavereista, mutta eivät sitä älykkäämpiä. Hyvin ahkeralle ja kunnianhimoiselle voi sopia tähtääminen ylemmäs, ja tämä ei ikävä kyllä ole vain ahkeruutta vs laiskuutta, vaan sitä kuinka ihmisen aivot on genetiikan pohjalta rakennettu.
Yhä useamman äly ei riitä, ja kun joutuu haastavampiin tehtäviin, stressi lisääntyy. Leppoisat ja siksi matalapalkkaiset työt ovat historiaa, esimerkiksi kaupan kassalla tai siivoojana on hektistä ja pitää oppia uusia asioita jatkuvasti. Julkisella sektorillakin alkaa olemaan turvasatamat vähissä, ainakin uusille jotka eivät osaa pelata itseään leppoisampaan hommaan "kehittäjänä".
Älykilpailu on armotonta, ja myös pariutumisessa yhä selkeämmin katsotaan partneri samasta ns. luokasta - naiset toki ylemmästä luokasta, jos mahdollista.
Haluatko työtä joka on fyysisesti raskasta, äärimmäisen tiukasti aikataulutettua, hektistä multitaskaamista jossa pitää jatkuvasti opetella käyttämään uusia appeja ym työkaluja...pienellä palkalla, ja todennäköisesti huonoilla työehdoilla muutenkin? Käteen jää töissäkäymisestä syntyvien kulujen jälkeen sama kuin työttömänä, jos sitäkään.
Jos minulla ei olisi tätä asiantuntijatyötä, vaihtoehtoni olisivat seuraavat:
A) yllä kuvattu v.ttumainen ja terveydelle huono työ, kokopäiväinen
B) työttömyys, lisätuloja ja pienemmät kulut (ei autoa, enemmän aikaa tehdä ruokaa ja vertailla tarjouksia). Työtä ja muuta vastavaa kenties yksi päivä viikossa. Loppuaika vapaasti käytettävissä oman terveyden ylläpitoon ja vaikka vapaaehtoistoimintaan jos huvittaa. Nettona rahatilanne sama, tai jopa parempiKertokaa minulle ratinaalinen peruste miksi tekisin ns. paskahommaa? Minua ei kiinnosta mitä muut ihmiset pl. parhaat ystäväni minusta ajattelevat, ja parhaat ystäväni eivät arvosta minua töissäkäymisen perusteella.
Ihminen on sellainen eläin, että me tykätään virikkeistä ja haasteista. Ollaan myös suurimmilta osin sosiaalisia olentoja, tykätään olla muiden ihmisten kanssa. Moni saattaa luulla olevansa epäsosiaalinen tai erakko, mutta nämäkin ihmiset luultavasti vain masentuisivat jos joutuisivat oikeasti olemaan yksin.
Evoluution myötä meihin on myös tullut sisäänrakennettu tunne olla tarpeellinen, tärkeä osa heimoa tai yhteiskuntaa.
Harva oikeasti tykkäisi olla työssä mikä on ihan aivoton eikä tarjoa mitään haastetta tai virikettä.
Huomaan, että katsot maailmaa aika mustavalkoisten lasien läpi. Sun mielestä on vain kaksi vaihtoehtoa, olla ylikuormittavassa ja terveydelle haitallisessa työssä tai olla onnellinen vapaaherra.
Tässä maailmassa on kuitenkin miljoonia erilaisia töitä ja tapoja tienata elanto.
Harva työelämässä on mikään Einsteinin tasoinen älykkö, suurin osa ihan tavallisia peruspulliaisia jotka ovat käyneet kouluja ja/tai työssä oppineet taidot ja saaneet kokemusta. Ja kyllä, ahkeruudella pääsee yllättävän pitkälle.
Tuo sun päätelmä, että jos nettona rahatilanne on sama, niin miksi tehdä töitä, on todella lyhytkatseinen.
Ensinnäkin, jos kaikki ajattelisivat noin, ei tämä yhteiskunta pyörisi, eikä kukaan maksaisi veroja mistä ne sunkin tuet maksetaan.
Toiseksi, vaikka nyt huonopalkkaisesta duunista sulle jäis saman verran käteen kuin tuista, niin se voi hyvin poikia parempipalkkaista duunia. Saat työkokemusta ja voit edetä uralla, kouluttautua, kaikki mahdollisuudet on käytettävissä. Kun taas mitä pidempään makaat siellä sohvan pohjalla katsoen Jordan Petersonin videoita ja kuuntelemalla Joe Rogania, sitä vaikeampi sieltä on enää nousta yhtään mihinkään.
Myös yksi asia, mitä ei kaikki ajattele, on terveydenhuolto. Mä oon todella kiitollinen meiän hyvästä työterveyshuollosta. Pääsen lääkäriin saman päivän aikana, lähetteet saan vaikka mihin tutkimuksiin, lääkkeet uusitaan yhdellä viestillä.
Julkisella puolella lääkäriin pitäis jonottaa varmaan viikko- ellei kuukausitolkulla.
Jos käyt töissä ja oot rahojes kanssa fiksu, eli sijoitat ne oikein, voit hyvässä lykyssä jäädä aiemmin eläkkeelle ja nauttia vapaaherran elämästä taloudellisesti turvallisessa tilanteessa.
Luulen, että tolla sun valitsemallas tiellä ei tuu olemaan järin ruusuiset vuodet vanhempana.
Aina sama virsi: kyllä paskaduuni poikii paremman paikan (hyvin todennäköisesti ei), saat työkokemusta (sitä voi olla jo riittämiin, oletko tullut ajatelleeksi?) enkä todellakaan tajua miten p-duuni edesauttaa kouluttautumista? Kaikki eivät myöskään taannu sohvalla. Eläkettä ei paskapätkistä kerry juurikaan.
Väsynyttä.
Työterveyshuolto on ainut pointti tuossa.
No kokemuksesta tässä puhun. Työelämään lähdin suoraan peruskoulusta kun ei koulut enää napannut. Aivottomia liukuhihnaduuneja tein minimipalkalla. Pitkiä pätkiä työttömänä. Mutta aina joku tehty duuni tavallaan vei mua eteenpäin, sain vähän enemmän työkokemusta asiasta x niin pystyin hakemaan paikkaan y joka liippasi tarpeeksi läheltä, sen avulla taas pääsin paikkaan z. Ja yhtäkkiä olenkin peruskoulun papereilla samoissa duuneissa AMKin ja yliopiston käyneiden kanssa.
Duunit auttaa kouluttautumista siinä mielessä, että voi tehdä kuten minä, olin määräaikaisessa hommassa joka loppui, jäin työttömäksi ansiosidonnaiselle, päätin hakea kouluun ja sain luvan opiskella työttömänä työnhakijana, joten opiskelin uuden ammatin ja elelin ihan mukavasti ansiosidonnaisella, eikä tarvinut hakea opintolainaa.
Jos olisin ollut työtön tuota ennen, niin huomattavasti pienemmällä rahalla olisi pitänyt tulla opiskellessa toimeen.
Ei noista duuneista eläkettä tosiaan paljon kerry, mutta mikä estää sua sijoittamasta tienattuja rahoja vaikka asuntoon, rahastoon tai osakkeisiin? Näillä saat kerrytettyä itsellesi mukavan pesämunan, eikä tarvitse pelkällä työeläkkeellä elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin juuri eläkkeelle pienipalkkaisesta pskaduunista. Myyjän työssä 44vuotta. Minulla on velaton talo, mökki, 2v. vanha japsi-auto. Säästöjäkin ihan mukavasti.
Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot....Kyllä tää kaikki riippuu niin monesta, kellä mitäkin ja missä. Varmaan sulla joku puoliso tai perintö, ei tarvii kun vähän vaan onani potkaista että pääsee kuiville.
Tuttavani tienaa nykyään 4000/kk on lähes 60, asunto kaupungin vuokra. MITÄÄN ei jää säästöön niin eläke pelottaa. Hän ollu monta vuotta juurikin pienipallkainen ja opiskeli vasta 40 +. Kuulemma kaikki rahat menee ihme harrastuksiin ja aikuisten lasten tukemiseen. Ei om edes autoa, viljelypalsta on, en ymmärrä vaikka meneekin 30 % veroihin ja maksuihin.
Vallinat kyllä, voisi säästää eikä antaa lapsilleen. Uskon että monen valinnat aika tiedostamattomia.Tuossahan sä viimeisessä virkkeessä kirjoititkin mistä on kyse.
Huomaa, että tässä ketjussa jos joku perustuloinen duunari kertoo ostaneensa asunnon ja mökit ja on laittanut rahaa sijoituksiinkin, niin heti joku tulee huutelemaan että paskapuhetta ihan varmaan saatu perintöä tai puoliso on hyvätuloinen tai lotossa voitettu yms.
Ei ne tulot vaan ne menot. Tää maa on täynnä keski- ja pienipalkkaisia, mutta niin vaan kummasti löytyy omistusasuntoja ja kesämökkejä maa täynnä. Kyllä niihin pääsee perusduunarikin käsiksi jos on fiksu rahojen kanssa.
Tuo henkilö kenen viestiin vastasi sanoi olleensa myyjän työssä 44 vuotta, jos sinä aikanahan on ehtinyt maksaa ties kuinka monta vuotta asuntolainaa, asunto on kasvanut arvoa, sijoitukset kasvaneet korkoa korolle. Kyllä siinä ehtii varallisuutta kertymään.
Se on helpompi huudella ja olettaa että toinen on ollut vaan onnekas tai saanut paremmat lähtökohdat, kuin itsetutkiskella ja todeta, että ehkä tässä elämässä en tehnyt kaikista fiksuimpia valintoja.
Mutta kun perustuloinen duunari palkkoineen on jotain ihan muuta kuin pätkätöissä oleva joka saa käteen 1600 kuussa.
No niistä pätkätöistä voi yrittää päästä vakituisiin töihin. Huomattavasti paremmassa tilanteessa olet pätkätöissä 1600 käteen kuin työttömänä maatessa.
Jos asut yksin eikä ole lapsia, niin 1600 eurosta jää asumiskulujen ja pakollisten muiden kulujen jälkeen ihan kivasti rahaa mitä voi sijoittaa.
Että yksin asuva, joka maksaa tuplavuokran pariskuntiin verrattuna, esim. 800 euroa pk-seudulla, on jotenkin hyvässä asemassa 1600 eurolla? Mitä jos on saanut ansiosidonnaista joka on 1300 tai saa työmarkkinatukea ja asumislisää? En edelleenkään ymmärrä miten olisin paremmassa asemassa. Varmaan työnantajan mielestä ym ym mutta, on kuultu.
En halua vakitöihin joissa jää 40 tunnin raskaasta työstä käteen parisataa enemmän kuin muuten. En halua elää siten, että jonkun kämäisen viiskymppisen sijoittaminen on ainoa tavoite elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienipalkkaiset työt ovat ok nuorena ja kaikkivoivana. Silloin ei kannata jämähtää vaan miettiä tulevaisuutta ja opiskella työn ohessa. Tulevaisuudessa koulutuksen merkitys tulee entisestään kasvamaan. Ilman koulutusta tarjolla olevat työt ovat raskaita ja yksitoikkoisia.
Tuossakin on muutama ongelma.
Ennen oli niin että "nuorena" tehtiin raskaampia duunia, vanhempana esimieshommia, mestarin hommia, tms. Nuori tarkoitti n. 20-35v.
Nyt se nuoruus = 1-2 kesää opiskeluaikoina. Sen jälkeen viimeistään tehdään jako kuka etenee uralla ja kuka tekee niitä paskahommia lopun ikäänsä. Ylenemismahdollisuuksia ei ole, palkka ei nouse, korkeintaan työehtoja heikennetään koska automaatio vie työpaikkoja.
Kaikille ei riitä kognitiivinen suorituskyky asiantuntijahommiin. Jopa lakimiesten työpaikat ovat pian uhan alla kun tietokantoihin perustuvat lakipalvelut yleistyvät.
Jos hyvin käy, minä selviän asinantuntijahommissa (toivottavasti varhaiseen) eläköitymiseen asti. En haluaisi olla nyt parikymppinen.
Hyvin sanottu.
Jordan Peterson on puhunut aiheesta hyvin (linkki viestissä). Useimmille ihmisille sopii työ jossa he ovat älykkäämpiä kuin 80% työkavereista, mutta eivät sitä älykkäämpiä. Hyvin ahkeralle ja kunnianhimoiselle voi sopia tähtääminen ylemmäs, ja tämä ei ikävä kyllä ole vain ahkeruutta vs laiskuutta, vaan sitä kuinka ihmisen aivot on genetiikan pohjalta rakennettu.
Yhä useamman äly ei riitä, ja kun joutuu haastavampiin tehtäviin, stressi lisääntyy. Leppoisat ja siksi matalapalkkaiset työt ovat historiaa, esimerkiksi kaupan kassalla tai siivoojana on hektistä ja pitää oppia uusia asioita jatkuvasti. Julkisella sektorillakin alkaa olemaan turvasatamat vähissä, ainakin uusille jotka eivät osaa pelata itseään leppoisampaan hommaan "kehittäjänä".
Älykilpailu on armotonta, ja myös pariutumisessa yhä selkeämmin katsotaan partneri samasta ns. luokasta - naiset toki ylemmästä luokasta, jos mahdollista.
Haluatko työtä joka on fyysisesti raskasta, äärimmäisen tiukasti aikataulutettua, hektistä multitaskaamista jossa pitää jatkuvasti opetella käyttämään uusia appeja ym työkaluja...pienellä palkalla, ja todennäköisesti huonoilla työehdoilla muutenkin? Käteen jää töissäkäymisestä syntyvien kulujen jälkeen sama kuin työttömänä, jos sitäkään.
Jos minulla ei olisi tätä asiantuntijatyötä, vaihtoehtoni olisivat seuraavat:
A) yllä kuvattu v.ttumainen ja terveydelle huono työ, kokopäiväinen
B) työttömyys, lisätuloja ja pienemmät kulut (ei autoa, enemmän aikaa tehdä ruokaa ja vertailla tarjouksia). Työtä ja muuta vastavaa kenties yksi päivä viikossa. Loppuaika vapaasti käytettävissä oman terveyden ylläpitoon ja vaikka vapaaehtoistoimintaan jos huvittaa. Nettona rahatilanne sama, tai jopa parempiKertokaa minulle ratinaalinen peruste miksi tekisin ns. paskahommaa? Minua ei kiinnosta mitä muut ihmiset pl. parhaat ystäväni minusta ajattelevat, ja parhaat ystäväni eivät arvosta minua töissäkäymisen perusteella.
Ihminen on sellainen eläin, että me tykätään virikkeistä ja haasteista. Ollaan myös suurimmilta osin sosiaalisia olentoja, tykätään olla muiden ihmisten kanssa. Moni saattaa luulla olevansa epäsosiaalinen tai erakko, mutta nämäkin ihmiset luultavasti vain masentuisivat jos joutuisivat oikeasti olemaan yksin.
Evoluution myötä meihin on myös tullut sisäänrakennettu tunne olla tarpeellinen, tärkeä osa heimoa tai yhteiskuntaa.
Harva oikeasti tykkäisi olla työssä mikä on ihan aivoton eikä tarjoa mitään haastetta tai virikettä.
Huomaan, että katsot maailmaa aika mustavalkoisten lasien läpi. Sun mielestä on vain kaksi vaihtoehtoa, olla ylikuormittavassa ja terveydelle haitallisessa työssä tai olla onnellinen vapaaherra.
Tässä maailmassa on kuitenkin miljoonia erilaisia töitä ja tapoja tienata elanto.
Harva työelämässä on mikään Einsteinin tasoinen älykkö, suurin osa ihan tavallisia peruspulliaisia jotka ovat käyneet kouluja ja/tai työssä oppineet taidot ja saaneet kokemusta. Ja kyllä, ahkeruudella pääsee yllättävän pitkälle.
Tuo sun päätelmä, että jos nettona rahatilanne on sama, niin miksi tehdä töitä, on todella lyhytkatseinen.
Ensinnäkin, jos kaikki ajattelisivat noin, ei tämä yhteiskunta pyörisi, eikä kukaan maksaisi veroja mistä ne sunkin tuet maksetaan.
Toiseksi, vaikka nyt huonopalkkaisesta duunista sulle jäis saman verran käteen kuin tuista, niin se voi hyvin poikia parempipalkkaista duunia. Saat työkokemusta ja voit edetä uralla, kouluttautua, kaikki mahdollisuudet on käytettävissä. Kun taas mitä pidempään makaat siellä sohvan pohjalla katsoen Jordan Petersonin videoita ja kuuntelemalla Joe Rogania, sitä vaikeampi sieltä on enää nousta yhtään mihinkään.
Myös yksi asia, mitä ei kaikki ajattele, on terveydenhuolto. Mä oon todella kiitollinen meiän hyvästä työterveyshuollosta. Pääsen lääkäriin saman päivän aikana, lähetteet saan vaikka mihin tutkimuksiin, lääkkeet uusitaan yhdellä viestillä.
Julkisella puolella lääkäriin pitäis jonottaa varmaan viikko- ellei kuukausitolkulla.
Jos käyt töissä ja oot rahojes kanssa fiksu, eli sijoitat ne oikein, voit hyvässä lykyssä jäädä aiemmin eläkkeelle ja nauttia vapaaherran elämästä taloudellisesti turvallisessa tilanteessa.
Luulen, että tolla sun valitsemallas tiellä ei tuu olemaan järin ruusuiset vuodet vanhempana.
Aina sama virsi: kyllä paskaduuni poikii paremman paikan (hyvin todennäköisesti ei), saat työkokemusta (sitä voi olla jo riittämiin, oletko tullut ajatelleeksi?) enkä todellakaan tajua miten p-duuni edesauttaa kouluttautumista? Kaikki eivät myöskään taannu sohvalla. Eläkettä ei paskapätkistä kerry juurikaan.
Väsynyttä.
Työterveyshuolto on ainut pointti tuossa.
No kokemuksesta tässä puhun. Työelämään lähdin suoraan peruskoulusta kun ei koulut enää napannut. Aivottomia liukuhihnaduuneja tein minimipalkalla. Pitkiä pätkiä työttömänä. Mutta aina joku tehty duuni tavallaan vei mua eteenpäin, sain vähän enemmän työkokemusta asiasta x niin pystyin hakemaan paikkaan y joka liippasi tarpeeksi läheltä, sen avulla taas pääsin paikkaan z. Ja yhtäkkiä olenkin peruskoulun papereilla samoissa duuneissa AMKin ja yliopiston käyneiden kanssa.
Duunit auttaa kouluttautumista siinä mielessä, että voi tehdä kuten minä, olin määräaikaisessa hommassa joka loppui, jäin työttömäksi ansiosidonnaiselle, päätin hakea kouluun ja sain luvan opiskella työttömänä työnhakijana, joten opiskelin uuden ammatin ja elelin ihan mukavasti ansiosidonnaisella, eikä tarvinut hakea opintolainaa.
Jos olisin ollut työtön tuota ennen, niin huomattavasti pienemmällä rahalla olisi pitänyt tulla opiskellessa toimeen.
Ei noista duuneista eläkettä tosiaan paljon kerry, mutta mikä estää sua sijoittamasta tienattuja rahoja vaikka asuntoon, rahastoon tai osakkeisiin? Näillä saat kerrytettyä itsellesi mukavan pesämunan, eikä tarvitse pelkällä työeläkkeellä elää.
Minulla on jo omaisuutta, työkokemusta enkä ole mikään todellakaan mikään peruskoulupohjainen joten en tarvitse noita tarjoamiasi täkyjä. Kouluttautua voi opintorahalla ja osa-aikatyöllä. Osaan myös nousta sängystä ja keksiä tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin juuri eläkkeelle pienipalkkaisesta pskaduunista. Myyjän työssä 44vuotta. Minulla on velaton talo, mökki, 2v. vanha japsi-auto. Säästöjäkin ihan mukavasti.
Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot....Kyllä tää kaikki riippuu niin monesta, kellä mitäkin ja missä. Varmaan sulla joku puoliso tai perintö, ei tarvii kun vähän vaan onani potkaista että pääsee kuiville.
Tuttavani tienaa nykyään 4000/kk on lähes 60, asunto kaupungin vuokra. MITÄÄN ei jää säästöön niin eläke pelottaa. Hän ollu monta vuotta juurikin pienipallkainen ja opiskeli vasta 40 +. Kuulemma kaikki rahat menee ihme harrastuksiin ja aikuisten lasten tukemiseen. Ei om edes autoa, viljelypalsta on, en ymmärrä vaikka meneekin 30 % veroihin ja maksuihin.
Vallinat kyllä, voisi säästää eikä antaa lapsilleen. Uskon että monen valinnat aika tiedostamattomia.Tuossahan sä viimeisessä virkkeessä kirjoititkin mistä on kyse.
Huomaa, että tässä ketjussa jos joku perustuloinen duunari kertoo ostaneensa asunnon ja mökit ja on laittanut rahaa sijoituksiinkin, niin heti joku tulee huutelemaan että paskapuhetta ihan varmaan saatu perintöä tai puoliso on hyvätuloinen tai lotossa voitettu yms.
Ei ne tulot vaan ne menot. Tää maa on täynnä keski- ja pienipalkkaisia, mutta niin vaan kummasti löytyy omistusasuntoja ja kesämökkejä maa täynnä. Kyllä niihin pääsee perusduunarikin käsiksi jos on fiksu rahojen kanssa.
Tuo henkilö kenen viestiin vastasi sanoi olleensa myyjän työssä 44 vuotta, jos sinä aikanahan on ehtinyt maksaa ties kuinka monta vuotta asuntolainaa, asunto on kasvanut arvoa, sijoitukset kasvaneet korkoa korolle. Kyllä siinä ehtii varallisuutta kertymään.
Se on helpompi huudella ja olettaa että toinen on ollut vaan onnekas tai saanut paremmat lähtökohdat, kuin itsetutkiskella ja todeta, että ehkä tässä elämässä en tehnyt kaikista fiksuimpia valintoja.
Mutta kun perustuloinen duunari palkkoineen on jotain ihan muuta kuin pätkätöissä oleva joka saa käteen 1600 kuussa.
No niistä pätkätöistä voi yrittää päästä vakituisiin töihin. Huomattavasti paremmassa tilanteessa olet pätkätöissä 1600 käteen kuin työttömänä maatessa.
Jos asut yksin eikä ole lapsia, niin 1600 eurosta jää asumiskulujen ja pakollisten muiden kulujen jälkeen ihan kivasti rahaa mitä voi sijoittaa.
Että yksin asuva, joka maksaa tuplavuokran pariskuntiin verrattuna, esim. 800 euroa pk-seudulla, on jotenkin hyvässä asemassa 1600 eurolla? Mitä jos on saanut ansiosidonnaista joka on 1300 tai saa työmarkkinatukea ja asumislisää? En edelleenkään ymmärrä miten olisin paremmassa asemassa. Varmaan työnantajan mielestä ym ym mutta, on kuultu.
En halua vakitöihin joissa jää 40 tunnin raskaasta työstä käteen parisataa enemmän kuin muuten. En halua elää siten, että jonkun kämäisen viiskymppisen sijoittaminen on ainoa tavoite elämässä.
Miten sä sitä ansiosidonnaista saat jos et oo käyny töissä? Mielummin sitä pätkätöiden jälkeen on työttömänä ansiosidonnaisella kuin työmarkkinatuella.
Saat sä asumistukea myös palkansaajana Helsingissä ainakin jos sulle jää käteen 1600.
Ja kyllä, sillä on merkitystä töiden saamisessa. Jos työnantajalla on kaksi muuten identtistä hakijaa, mutta toinen ollut vastaavissa töissä määräaikaisena vaikka muutaman kuukauden pätkän lähiaikoina ja toinen ollut 5 vuotta työttömänä, niin kummankohan se valitsee?
Jokainen toki tekee omat valintansa elämässä, ja ei oo olemassa yhtä ja ainoota tapaa elää.
Itse kestin ne paskaduunit, että pääsisin nykyisiin hommiin mistä maksetaan ihan hyvin, nautin tehdä, eikä ole hirveän kuormittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienipalkkaiset työt ovat ok nuorena ja kaikkivoivana. Silloin ei kannata jämähtää vaan miettiä tulevaisuutta ja opiskella työn ohessa. Tulevaisuudessa koulutuksen merkitys tulee entisestään kasvamaan. Ilman koulutusta tarjolla olevat työt ovat raskaita ja yksitoikkoisia.
Tuossakin on muutama ongelma.
Ennen oli niin että "nuorena" tehtiin raskaampia duunia, vanhempana esimieshommia, mestarin hommia, tms. Nuori tarkoitti n. 20-35v.
Nyt se nuoruus = 1-2 kesää opiskeluaikoina. Sen jälkeen viimeistään tehdään jako kuka etenee uralla ja kuka tekee niitä paskahommia lopun ikäänsä. Ylenemismahdollisuuksia ei ole, palkka ei nouse, korkeintaan työehtoja heikennetään koska automaatio vie työpaikkoja.
Kaikille ei riitä kognitiivinen suorituskyky asiantuntijahommiin. Jopa lakimiesten työpaikat ovat pian uhan alla kun tietokantoihin perustuvat lakipalvelut yleistyvät.
Jos hyvin käy, minä selviän asinantuntijahommissa (toivottavasti varhaiseen) eläköitymiseen asti. En haluaisi olla nyt parikymppinen.
Hyvin sanottu.
Jordan Peterson on puhunut aiheesta hyvin (linkki viestissä). Useimmille ihmisille sopii työ jossa he ovat älykkäämpiä kuin 80% työkavereista, mutta eivät sitä älykkäämpiä. Hyvin ahkeralle ja kunnianhimoiselle voi sopia tähtääminen ylemmäs, ja tämä ei ikävä kyllä ole vain ahkeruutta vs laiskuutta, vaan sitä kuinka ihmisen aivot on genetiikan pohjalta rakennettu.
Yhä useamman äly ei riitä, ja kun joutuu haastavampiin tehtäviin, stressi lisääntyy. Leppoisat ja siksi matalapalkkaiset työt ovat historiaa, esimerkiksi kaupan kassalla tai siivoojana on hektistä ja pitää oppia uusia asioita jatkuvasti. Julkisella sektorillakin alkaa olemaan turvasatamat vähissä, ainakin uusille jotka eivät osaa pelata itseään leppoisampaan hommaan "kehittäjänä".
Älykilpailu on armotonta, ja myös pariutumisessa yhä selkeämmin katsotaan partneri samasta ns. luokasta - naiset toki ylemmästä luokasta, jos mahdollista.
Haluatko työtä joka on fyysisesti raskasta, äärimmäisen tiukasti aikataulutettua, hektistä multitaskaamista jossa pitää jatkuvasti opetella käyttämään uusia appeja ym työkaluja...pienellä palkalla, ja todennäköisesti huonoilla työehdoilla muutenkin? Käteen jää töissäkäymisestä syntyvien kulujen jälkeen sama kuin työttömänä, jos sitäkään.
Jos minulla ei olisi tätä asiantuntijatyötä, vaihtoehtoni olisivat seuraavat:
A) yllä kuvattu v.ttumainen ja terveydelle huono työ, kokopäiväinen
B) työttömyys, lisätuloja ja pienemmät kulut (ei autoa, enemmän aikaa tehdä ruokaa ja vertailla tarjouksia). Työtä ja muuta vastavaa kenties yksi päivä viikossa. Loppuaika vapaasti käytettävissä oman terveyden ylläpitoon ja vaikka vapaaehtoistoimintaan jos huvittaa. Nettona rahatilanne sama, tai jopa parempiKertokaa minulle ratinaalinen peruste miksi tekisin ns. paskahommaa? Minua ei kiinnosta mitä muut ihmiset pl. parhaat ystäväni minusta ajattelevat, ja parhaat ystäväni eivät arvosta minua töissäkäymisen perusteella.
Ihminen on sellainen eläin, että me tykätään virikkeistä ja haasteista. Ollaan myös suurimmilta osin sosiaalisia olentoja, tykätään olla muiden ihmisten kanssa. Moni saattaa luulla olevansa epäsosiaalinen tai erakko, mutta nämäkin ihmiset luultavasti vain masentuisivat jos joutuisivat oikeasti olemaan yksin.
Evoluution myötä meihin on myös tullut sisäänrakennettu tunne olla tarpeellinen, tärkeä osa heimoa tai yhteiskuntaa.
Harva oikeasti tykkäisi olla työssä mikä on ihan aivoton eikä tarjoa mitään haastetta tai virikettä.
Huomaan, että katsot maailmaa aika mustavalkoisten lasien läpi. Sun mielestä on vain kaksi vaihtoehtoa, olla ylikuormittavassa ja terveydelle haitallisessa työssä tai olla onnellinen vapaaherra.
Tässä maailmassa on kuitenkin miljoonia erilaisia töitä ja tapoja tienata elanto.
Harva työelämässä on mikään Einsteinin tasoinen älykkö, suurin osa ihan tavallisia peruspulliaisia jotka ovat käyneet kouluja ja/tai työssä oppineet taidot ja saaneet kokemusta. Ja kyllä, ahkeruudella pääsee yllättävän pitkälle.
Tuo sun päätelmä, että jos nettona rahatilanne on sama, niin miksi tehdä töitä, on todella lyhytkatseinen.
Ensinnäkin, jos kaikki ajattelisivat noin, ei tämä yhteiskunta pyörisi, eikä kukaan maksaisi veroja mistä ne sunkin tuet maksetaan.
Toiseksi, vaikka nyt huonopalkkaisesta duunista sulle jäis saman verran käteen kuin tuista, niin se voi hyvin poikia parempipalkkaista duunia. Saat työkokemusta ja voit edetä uralla, kouluttautua, kaikki mahdollisuudet on käytettävissä. Kun taas mitä pidempään makaat siellä sohvan pohjalla katsoen Jordan Petersonin videoita ja kuuntelemalla Joe Rogania, sitä vaikeampi sieltä on enää nousta yhtään mihinkään.
Myös yksi asia, mitä ei kaikki ajattele, on terveydenhuolto. Mä oon todella kiitollinen meiän hyvästä työterveyshuollosta. Pääsen lääkäriin saman päivän aikana, lähetteet saan vaikka mihin tutkimuksiin, lääkkeet uusitaan yhdellä viestillä.
Julkisella puolella lääkäriin pitäis jonottaa varmaan viikko- ellei kuukausitolkulla.
Jos käyt töissä ja oot rahojes kanssa fiksu, eli sijoitat ne oikein, voit hyvässä lykyssä jäädä aiemmin eläkkeelle ja nauttia vapaaherran elämästä taloudellisesti turvallisessa tilanteessa.
Luulen, että tolla sun valitsemallas tiellä ei tuu olemaan järin ruusuiset vuodet vanhempana.
Aina sama virsi: kyllä paskaduuni poikii paremman paikan (hyvin todennäköisesti ei), saat työkokemusta (sitä voi olla jo riittämiin, oletko tullut ajatelleeksi?) enkä todellakaan tajua miten p-duuni edesauttaa kouluttautumista? Kaikki eivät myöskään taannu sohvalla. Eläkettä ei paskapätkistä kerry juurikaan.
Väsynyttä.
Työterveyshuolto on ainut pointti tuossa.
No kokemuksesta tässä puhun. Työelämään lähdin suoraan peruskoulusta kun ei koulut enää napannut. Aivottomia liukuhihnaduuneja tein minimipalkalla. Pitkiä pätkiä työttömänä. Mutta aina joku tehty duuni tavallaan vei mua eteenpäin, sain vähän enemmän työkokemusta asiasta x niin pystyin hakemaan paikkaan y joka liippasi tarpeeksi läheltä, sen avulla taas pääsin paikkaan z. Ja yhtäkkiä olenkin peruskoulun papereilla samoissa duuneissa AMKin ja yliopiston käyneiden kanssa.
Duunit auttaa kouluttautumista siinä mielessä, että voi tehdä kuten minä, olin määräaikaisessa hommassa joka loppui, jäin työttömäksi ansiosidonnaiselle, päätin hakea kouluun ja sain luvan opiskella työttömänä työnhakijana, joten opiskelin uuden ammatin ja elelin ihan mukavasti ansiosidonnaisella, eikä tarvinut hakea opintolainaa.
Jos olisin ollut työtön tuota ennen, niin huomattavasti pienemmällä rahalla olisi pitänyt tulla opiskellessa toimeen.
Ei noista duuneista eläkettä tosiaan paljon kerry, mutta mikä estää sua sijoittamasta tienattuja rahoja vaikka asuntoon, rahastoon tai osakkeisiin? Näillä saat kerrytettyä itsellesi mukavan pesämunan, eikä tarvitse pelkällä työeläkkeellä elää.
Minulla on jo omaisuutta, työkokemusta enkä ole mikään todellakaan mikään peruskoulupohjainen joten en tarvitse noita tarjoamiasi täkyjä. Kouluttautua voi opintorahalla ja osa-aikatyöllä. Osaan myös nousta sängystä ja keksiä tekemistä.
Mahtava juttu siinä tapauksessa. Tuo kirjoitus ei sitten koskea sua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin juuri eläkkeelle pienipalkkaisesta pskaduunista. Myyjän työssä 44vuotta. Minulla on velaton talo, mökki, 2v. vanha japsi-auto. Säästöjäkin ihan mukavasti.
Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot....Kyllä tää kaikki riippuu niin monesta, kellä mitäkin ja missä. Varmaan sulla joku puoliso tai perintö, ei tarvii kun vähän vaan onani potkaista että pääsee kuiville.
Tuttavani tienaa nykyään 4000/kk on lähes 60, asunto kaupungin vuokra. MITÄÄN ei jää säästöön niin eläke pelottaa. Hän ollu monta vuotta juurikin pienipallkainen ja opiskeli vasta 40 +. Kuulemma kaikki rahat menee ihme harrastuksiin ja aikuisten lasten tukemiseen. Ei om edes autoa, viljelypalsta on, en ymmärrä vaikka meneekin 30 % veroihin ja maksuihin.
Vallinat kyllä, voisi säästää eikä antaa lapsilleen. Uskon että monen valinnat aika tiedostamattomia.Tuossahan sä viimeisessä virkkeessä kirjoititkin mistä on kyse.
Huomaa, että tässä ketjussa jos joku perustuloinen duunari kertoo ostaneensa asunnon ja mökit ja on laittanut rahaa sijoituksiinkin, niin heti joku tulee huutelemaan että paskapuhetta ihan varmaan saatu perintöä tai puoliso on hyvätuloinen tai lotossa voitettu yms.
Ei ne tulot vaan ne menot. Tää maa on täynnä keski- ja pienipalkkaisia, mutta niin vaan kummasti löytyy omistusasuntoja ja kesämökkejä maa täynnä. Kyllä niihin pääsee perusduunarikin käsiksi jos on fiksu rahojen kanssa.
Tuo henkilö kenen viestiin vastasi sanoi olleensa myyjän työssä 44 vuotta, jos sinä aikanahan on ehtinyt maksaa ties kuinka monta vuotta asuntolainaa, asunto on kasvanut arvoa, sijoitukset kasvaneet korkoa korolle. Kyllä siinä ehtii varallisuutta kertymään.
Se on helpompi huudella ja olettaa että toinen on ollut vaan onnekas tai saanut paremmat lähtökohdat, kuin itsetutkiskella ja todeta, että ehkä tässä elämässä en tehnyt kaikista fiksuimpia valintoja.
Mutta kun perustuloinen duunari palkkoineen on jotain ihan muuta kuin pätkätöissä oleva joka saa käteen 1600 kuussa.
No niistä pätkätöistä voi yrittää päästä vakituisiin töihin. Huomattavasti paremmassa tilanteessa olet pätkätöissä 1600 käteen kuin työttömänä maatessa.
Jos asut yksin eikä ole lapsia, niin 1600 eurosta jää asumiskulujen ja pakollisten muiden kulujen jälkeen ihan kivasti rahaa mitä voi sijoittaa.
Että yksin asuva, joka maksaa tuplavuokran pariskuntiin verrattuna, esim. 800 euroa pk-seudulla, on jotenkin hyvässä asemassa 1600 eurolla? Mitä jos on saanut ansiosidonnaista joka on 1300 tai saa työmarkkinatukea ja asumislisää? En edelleenkään ymmärrä miten olisin paremmassa asemassa. Varmaan työnantajan mielestä ym ym mutta, on kuultu.
En halua vakitöihin joissa jää 40 tunnin raskaasta työstä käteen parisataa enemmän kuin muuten. En halua elää siten, että jonkun kämäisen viiskymppisen sijoittaminen on ainoa tavoite elämässä.
Miten sä sitä ansiosidonnaista saat jos et oo käyny töissä? Mielummin sitä pätkätöiden jälkeen on työttömänä ansiosidonnaisella kuin työmarkkinatuella.
Saat sä asumistukea myös palkansaajana Helsingissä ainakin jos sulle jää käteen 1600.
Ja kyllä, sillä on merkitystä töiden saamisessa. Jos työnantajalla on kaksi muuten identtistä hakijaa, mutta toinen ollut vastaavissa töissä määräaikaisena vaikka muutaman kuukauden pätkän lähiaikoina ja toinen ollut 5 vuotta työttömänä, niin kummankohan se valitsee?
Jokainen toki tekee omat valintansa elämässä, ja ei oo olemassa yhtä ja ainoota tapaa elää.
Itse kestin ne paskaduunit, että pääsisin nykyisiin hommiin mistä maksetaan ihan hyvin, nautin tehdä, eikä ole hirveän kuormittavaa.
Missä helkutissa on väitetty että en ole ikinä käynyt töissä? Lukeeko jossain, että saan juuri nyt anssia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jäin juuri eläkkeelle pienipalkkaisesta pskaduunista. Myyjän työssä 44vuotta. Minulla on velaton talo, mökki, 2v. vanha japsi-auto. Säästöjäkin ihan mukavasti.
Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot....Kyllä tää kaikki riippuu niin monesta, kellä mitäkin ja missä. Varmaan sulla joku puoliso tai perintö, ei tarvii kun vähän vaan onani potkaista että pääsee kuiville.
Tuttavani tienaa nykyään 4000/kk on lähes 60, asunto kaupungin vuokra. MITÄÄN ei jää säästöön niin eläke pelottaa. Hän ollu monta vuotta juurikin pienipallkainen ja opiskeli vasta 40 +. Kuulemma kaikki rahat menee ihme harrastuksiin ja aikuisten lasten tukemiseen. Ei om edes autoa, viljelypalsta on, en ymmärrä vaikka meneekin 30 % veroihin ja maksuihin.
Vallinat kyllä, voisi säästää eikä antaa lapsilleen. Uskon että monen valinnat aika tiedostamattomia.Tuossahan sä viimeisessä virkkeessä kirjoititkin mistä on kyse.
Huomaa, että tässä ketjussa jos joku perustuloinen duunari kertoo ostaneensa asunnon ja mökit ja on laittanut rahaa sijoituksiinkin, niin heti joku tulee huutelemaan että paskapuhetta ihan varmaan saatu perintöä tai puoliso on hyvätuloinen tai lotossa voitettu yms.
Ei ne tulot vaan ne menot. Tää maa on täynnä keski- ja pienipalkkaisia, mutta niin vaan kummasti löytyy omistusasuntoja ja kesämökkejä maa täynnä. Kyllä niihin pääsee perusduunarikin käsiksi jos on fiksu rahojen kanssa.
Tuo henkilö kenen viestiin vastasi sanoi olleensa myyjän työssä 44 vuotta, jos sinä aikanahan on ehtinyt maksaa ties kuinka monta vuotta asuntolainaa, asunto on kasvanut arvoa, sijoitukset kasvaneet korkoa korolle. Kyllä siinä ehtii varallisuutta kertymään.
Se on helpompi huudella ja olettaa että toinen on ollut vaan onnekas tai saanut paremmat lähtökohdat, kuin itsetutkiskella ja todeta, että ehkä tässä elämässä en tehnyt kaikista fiksuimpia valintoja.
Mutta kun perustuloinen duunari palkkoineen on jotain ihan muuta kuin pätkätöissä oleva joka saa käteen 1600 kuussa.
No niistä pätkätöistä voi yrittää päästä vakituisiin töihin. Huomattavasti paremmassa tilanteessa olet pätkätöissä 1600 käteen kuin työttömänä maatessa.
Jos asut yksin eikä ole lapsia, niin 1600 eurosta jää asumiskulujen ja pakollisten muiden kulujen jälkeen ihan kivasti rahaa mitä voi sijoittaa.
Että yksin asuva, joka maksaa tuplavuokran pariskuntiin verrattuna, esim. 800 euroa pk-seudulla, on jotenkin hyvässä asemassa 1600 eurolla? Mitä jos on saanut ansiosidonnaista joka on 1300 tai saa työmarkkinatukea ja asumislisää? En edelleenkään ymmärrä miten olisin paremmassa asemassa. Varmaan työnantajan mielestä ym ym mutta, on kuultu.
En halua vakitöihin joissa jää 40 tunnin raskaasta työstä käteen parisataa enemmän kuin muuten. En halua elää siten, että jonkun kämäisen viiskymppisen sijoittaminen on ainoa tavoite elämässä.
Miten sä sitä ansiosidonnaista saat jos et oo käyny töissä? Mielummin sitä pätkätöiden jälkeen on työttömänä ansiosidonnaisella kuin työmarkkinatuella.
Saat sä asumistukea myös palkansaajana Helsingissä ainakin jos sulle jää käteen 1600.
Ja kyllä, sillä on merkitystä töiden saamisessa. Jos työnantajalla on kaksi muuten identtistä hakijaa, mutta toinen ollut vastaavissa töissä määräaikaisena vaikka muutaman kuukauden pätkän lähiaikoina ja toinen ollut 5 vuotta työttömänä, niin kummankohan se valitsee?
Jokainen toki tekee omat valintansa elämässä, ja ei oo olemassa yhtä ja ainoota tapaa elää.
Itse kestin ne paskaduunit, että pääsisin nykyisiin hommiin mistä maksetaan ihan hyvin, nautin tehdä, eikä ole hirveän kuormittavaa.
Missä helkutissa on väitetty että en ole ikinä käynyt töissä? Lukeeko jossain, että saan juuri nyt anssia?
En mä juuri "sinusta" puhunut vaan tuossa esimerkissäsi kysyit että miten työssä käyvä jolla jää 1600 käteen on paremmassa jamassa kuin joku kuka saa 1300 ansiosidonnaista.
Pointtini oli, että eihän sitä ansiosidonnaista saa ellei ole lähiaikoina ollut töissä.
Kun tuossa aiemmassa viestissä annettiin karkeasti kaksi vaihtoehtoa, A. olla kuormittavassa työssä tai B. olla vapaaherrana.
Yritin sanoa, että ei kaikki ole niin mustavalkoista.
Ei se ikänsä tukiaisillakaan eläneidenkään kohtalo ole kummoinen.
Kelan takuueläke maksetaan. On ihan sama, onko tehnyt matalapalkkatyötä yhden vuoden tai 45 vuotta.
Takuueläke turvaa Suomessa asuvalle henkilölle vähimmäiseläkkeen (837,59 e/kk), jos kaikki hänen eläkkeensä ennen verotusta ovat yhteensä enintään 830,82 e/kk. Tuloraja ja vähimmäiseläke jäävät kuitenkin tätä pienemmäksi, jos henkilö on varhennetulla vanhuuseläkkeellä. Täyden takuueläkkeen saat, jos sinulla ei ole mitään muita eläkkeitä. https://www.kela.fi/takuuelake
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti nuorena opiskelun ja sitä kautta paremman työn saannin?
Etkö ymmärrä että jonkun on pakko ne pienipalkkaisetkin työt tehdä?
Jos ap olisi kouluttautunut ja saanut paremman työn, joku muu olisi hänen paikallaan nyt.
Mä lisään tähän, että kaikilla ei ole lukupäätä. Itse en esim. ymmärrä matematiikkaa vaikka miten päin sitä mulle yritettäis opettaa. Ehtoja olen suorittanut kesäisin ja on useita opettajia ollut.
Huippua on kun isäni on alan dosentti ja tekee mm. oppikirjoja aiheesta.
Piti sitten lähteä uravalinnoissa kiertelemään tuota, ja yrittää sinne missä ei matikkaa vaadita, mutta joka paikassahan sitä pitää opiskella. Onneksi kielet uppoo hyvin. Luova tyyppi olen kuitenkin kaikin puolin, mutta taidehan ei tunnetusti elätä kuin parhaimmiston. Vaikeaa on ollut. /sivusta
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti nuorena opiskelun ja sitä kautta paremman työn saannin?
Mulla on 3 koulutusta aloilta missä on paljon työtä.
Mutta mitä mä näillä koulutuksilla teen kun meni terveys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti nuorena opiskelun ja sitä kautta paremman työn saannin?
Mulla on 3 koulutusta aloilta missä on paljon työtä.
Mutta mitä mä näillä koulutuksilla teen kun meni terveys?
Mitä sä ajat takaa näillä "keskusteluilla" ?
Tiedätkös... ketään ei kiinnosta vaikka sä reppana jäisit huomenna ratikan alle.
Ns keskustelupalsta on tarkoitettu kaikille, myöskin ko ”reppanalle” niinkuin sinä erästä kommentoijaa nimittelet. Ettet vain olisi jonkinsortin reppana itse!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti nuorena opiskelun ja sitä kautta paremman työn saannin?
Mulla on 3 koulutusta aloilta missä on paljon työtä.
Mutta mitä mä näillä koulutuksilla teen kun meni terveys?Mitä sä ajat takaa näillä "keskusteluilla" ?
Tiedätkös... ketään ei kiinnosta vaikka sä reppana jäisit huomenna ratikan alle.
Onneksi maalla ei ole ratikoita niin lasten ei tarvitse jäädä ilman äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti nuorena opiskelun ja sitä kautta paremman työn saannin?
Mulla on 3 koulutusta aloilta missä on paljon työtä.
Mutta mitä mä näillä koulutuksilla teen kun meni terveys?Mitä sä ajat takaa näillä "keskusteluilla" ?
Tiedätkös... ketään ei kiinnosta vaikka sä reppana jäisit huomenna ratikan alle.
Sinun pyllyreikään voisi työntää kourallisen papatteja. Hihhih.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti nuorena opiskelun ja sitä kautta paremman työn saannin?
Etkö ymmärrä että jonkun on pakko ne pienipalkkaisetkin työt tehdä?
Jos ap olisi kouluttautunut ja saanut paremman työn, joku muu olisi hänen paikallaan nyt.Mä lisään tähän, että kaikilla ei ole lukupäätä. Itse en esim. ymmärrä matematiikkaa vaikka miten päin sitä mulle yritettäis opettaa. Ehtoja olen suorittanut kesäisin ja on useita opettajia ollut.
Huippua on kun isäni on alan dosentti ja tekee mm. oppikirjoja aiheesta.
Piti sitten lähteä uravalinnoissa kiertelemään tuota, ja yrittää sinne missä ei matikkaa vaadita, mutta joka paikassahan sitä pitää opiskella. Onneksi kielet uppoo hyvin. Luova tyyppi olen kuitenkin kaikin puolin, mutta taidehan ei tunnetusti elätä kuin parhaimmiston. Vaikeaa on ollut. /sivusta
Vähän menee sivuun keskustelu ketjun pää aiheesta, mutta minun mielestä koulutusjärjestelmä suosii liikaa matemaattista älykkyyttä. Lukiosta jää sivuun muuten erittäin älykkäitä ihmisiä, koska matematiikka/fysiikka ei taivu. Kuitenkin yliopistossa ja varsinkin AMK:ssa on monia aloja joilla ei tarvita matemaattista älykkyyttä hirveästi.
Lisäksi matemaattinen älykkyys vaikuttaa liikaa moniin muihin numeroihinkin jo peruskoulussa.
On erittäin paljon töitä joissa matematiikka ei näyttele suurta osaa. Ja lisäksi on ihmisiä jotka voivat olla hyviä tietyllä matematiikan alueella, vaikka eivät menesty koulu matematiikassa. Ja luovaa näkökulmaa tarvittaisiin erittäin paljon myös niillä aloilla/yrityksissä, joissa perinteinen insinööri tyyppi menestyy.
Tämän kaiken meidän koulutusjärjestelmä ottaa vähän huonosti huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Menin siivoojaksi lukion jälkeen kun en mitenkään kensinyt mitä haluaisin "isona" tehdä työkseni. Tein omia ohjelmointiprojekteja vapaa-ajalla kun jaksoin ja hain amkiin alaa opiskelemaan. Sain alan työpaikan, mutta ne amk paperit oli toissijaisia. Sain työn niiden vapaa-ajan projentieni perusteella. Kaverini Kanadassa ei ole sikäläisen peruskoulun jälkeen käynyt mitään tutkintoa, mutta oli töissä kaupan kassalla Costcossa ja koodaili kans vapaa-ajallaan. Kertoi mulle, kuinka kassatyö oli tylsää eikä antanut haastetta ja palkkakin oli surkea. Se paskaduunin paskuus ajoi tekemään jotain, millä päästä palkkakuopasta. Minulla oli vähän samat fiilikset siivouksessa.
Onneksi me molemmat päästiin näihin koodihommiin. Nyt saa aivot haastetta eikä tarvitse mennä töissä autopilotilla!
Hemmetin hieno juttu!
Toihan onkin ihan paras tilanne, tehdä jotain mistä nauttii, ja siitä vielä maksetaankin.
Tuosta voisi monet ottaa mallia.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ikänsä tukiaisillakaan eläneidenkään kohtalo ole kummoinen.
No ei, mutta monia kertoja parempi kuin ap:n
Pienipalkkaisessa raskaassa työssä ei terveenä kauan pysy . Iänikuiset vaivat jää ja eläkkeellepääsykin on epävarmaa , kun nekin eläkelääkärit näkemättä panevat paperilla terveen kirjoihin . Harva pääsee eläkeikään , vaikka " herrat" elää 30 vuotta vanhemmiksi ,kun helpolla pääsevät . - Tällä järjellä jäisin suosiolla ikuiseksi työttömäksi . Känsät jäi , eläke 500 alle köyhyysrajan .
No niistä pätkätöistä voi yrittää päästä vakituisiin töihin. Huomattavasti paremmassa tilanteessa olet pätkätöissä 1600 käteen kuin työttömänä maatessa.
Jos asut yksin eikä ole lapsia, niin 1600 eurosta jää asumiskulujen ja pakollisten muiden kulujen jälkeen ihan kivasti rahaa mitä voi sijoittaa.