Voiko olla suhde missä ei riitoja tai riidellä

Ei ihmiset muutu.

t. Tohtori House

Mikään muu maailmassa ei ole varmaa kuin se että eksä on syystäkin eksä.

Kukaanhan ei riitele yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Mikään muu maailmassa ei ole varmaa kuin se että eksä on syystäkin eksä.

Näinhän se on. Seuraavaksi uudet ongelmat uuden tyypin kanssa. Miksi toistaa samat vanhat virheet, kun voi tehdä uusiakin?

Up

Miten määritellään riitely? - Joidenkin mielestä riita on vasta kun molemmat huutaa kurkksuorana tistensa ohi. Toisille se ei ole vielä riita, vaan sitä että huudetaan.

Jotkut eivät huuda lainkaan vaan viettävät mykkäkoulua, eivät sano sanaakaan tosielle.

Yhtä kaikki minusta riidat voivat olla ja kuulua osaksi hyvää ja monin tavoin hyvää suhdetta. Mutta kyse on enempi siitä, mitä riidoista seuraa.

Huutaminen ja tai mykkäkoulu ei yksistään johda mihinkään. Kyse on enempi esimerkiksi siitä, osaako kumpikin vuorollaan tulla toista vastaan? Osataanko yhdessä  sopia ja pitää sopimuksista kumpainenkin kiinni? - Osaako myöntää, että oli väärässä, jos oikeasti oli? Osaako oikeasti pyytää anteeksi ja olla pahoillaan? - Vain muutaman esimern antaakseni

Luulen, että pidemmässä parisuhteessa olsi luonnotonta, että aina toisen käytös miellyttäsi ja tuntuisi mukavalta. Mutta ongelmat eivät poisti, jos ne haudataan maton alle. - Eräs ystäväni lohkaisi joskus, että ihmiset jotka eivät koskaan riitele ja ole mistään eri mieltä, niin onko heillä mitään muutakaan yhteistä?

Uskovainen mies

Kysyt kahta eri asiaa. Otsikkoon vastaus on kyllä. Aloituksen kysymykseen ei. 

Kotikurisuhde on sellainen, koska siinä määräysvalta ja rankaisuoikeus on vain toisella.

Kyllä. Mutta ehkä osa haluaa puhdistaa ilmaa joskus, pienellä sanailulla, ei myrkyllisesti. Ei huonolla hetkellä tosin.

Vierailija kirjoitti:

Kukaanhan ei riitele yksin. 

Oletko varma? - Kyllä minä ainakin koen tai olen kokenut tunteita joita voisin pitää yksin kokemasta sisäisestä riidasta, tai olisiko luontevampaa sanoa sisäisestä konfliktista, joka on saanut aikaan mm. sen, että olen saattanut joskus ääneen parahtaa, että voi xxxxx miten tyhmä ja idiootti minä olin kun tein näin tai noin, mitä ihmettä oikein kuvittelin ja uskoin tai luulin tietäväni. että voin tehdä ja sitten menin ja tein (tai onneksi en ennättänyt tekemään).  Olkoonkin, että monesti joudun vain päättelemään eri kokoisista todennäköisyyksistä ja etenämmnb niiden kautta. Mutta valehtelsin, jos väittäsin että aina olisin osannut huomioida kaikki vaikuttavat asiat asinamukaisella tarkkuudella mutta parhaani olen yrittänyt tehdä.

Uskovainen mies

Olen asunut miehen kanssa 9 vuotta. Meillä ei ole ollut riitoja. Tykkään siitä ettei ole riitoja ja mies joskus sanoi ettei seurustele jos riitaa tulee joka asiasta. Tulemme hyvin toimeen ja mies kuuntelee minua. Mieheni sanoi että jos tulee riitaa niin pitää heti alkaa harrastaa seksiä niin riita unohtuu. Olen samaa mieltä että pitää puhua já vaikka olisi eri mieltä jostain asiasta niin kumppanin mielipidettä pitää kunnioittaa.

Naimisissa 43 vuotta ja puhtaalla omalla tunnolla voin sanoa, että emme ole koskaan riidelleet ja olemme onnellisia.

Voi olla. Kaveripariskunta on tällainen. Kiistelyä on muttei varsinaista riitaa. Tasaisia luonteita molemmat. Ikää n40v

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa 43 vuotta ja puhtaalla omalla tunnolla voin sanoa, että emme ole koskaan riidelleet ja olemme onnellisia.

Valehtelet. Joko toinen joustaa aina ja kaikessa, eli ei saa sanaansa kuuluviin, eikä taatusti ole onnellinen, tai sitten käsityksesi riidasta tarkoittaa jotain huutokilpailua.

Ei ainakaan terveessä suhteessa. Meidän suhteessa riidellään harvoin, mutta jos ei ikinä riideltäisi niin olisin hyvin huolissani. Siinä olis teeskentelyn ja etääntymisen makua. 

Meillä ei riidellä, mutta suhde on muuten huono.

Olen sanaton. Täällä yksi jolla olisi hirveästi sanotavaa mutta en voi sanoa sanaakaan. En vain pysty. En muista koskaan riidelleeni kenenkään miehen kanssa paitsi veljieni ja yhden miehen kanssa ja se oli niin kamala juttu että siitä tuli heti loppu. Enkä vieläkään ymmärrä miksi mies sitten vielä tuli kosimaan noin 5 kk kuluttua, mutta sen ehkä ymmärrän että siinä tilanteessa annoin pikaiset rukkaset, mikä taisi olla väärin. Jos on joku riita mikälie niin kyllä siitä pitää voida sopia, pitää pystyä pyytämään anteeksi puolin ja toisin ja palauttaa homma sille tasolle missä kaikki asiat olivat hyvin ja jatkaa siitä sitten. Jos se on mahdotonta niin ei kait sellainen suhde sitten voi kauaa enää jatkua - siinä toinen ei koskaan enää voi puhua mitään, vaikka mykkäkoulu on ehkä vähän eri juttu. Sitä en tiedä miten paluu onnistuu jos edes onnistuu jos on fyysistä väkivaltaa tai henkistä väkivaltaa jota mykkäkoulu voi olla. Mutta ehkä mykkäkoulu voi olla sitäkin että on niin ahdistunut tilanteesta että ei kerta kaikkiaan pysty puhumaan ja sanomaan yhtään mitään. Silloin on hirveää jos kaikki loppuu vain toisen jonkun hirvittävän ahdistuksen vuoksi jota ei toiselle edes pysty purkamaan sanallisesti.