Sinä, joka olet kaunis. Missä iässä ja miten tulit itse tietoiseksi kauneudestasi?

Joskus n. 11 vuotiaan, kun erittäin kauniina pitämäni nuorempi tyttö sanoi äkisti, että olen niin kaunis. Hämmennyin todella, ja varmaan pidin tyttöä outona, mutta kyllä tuo jäi mieleeni. Harmittaa tosin, etten tajunnut tuota silloin, vaan uskoin vanhempiani, jotka etsivät minusta vain virheitä......

Onko ihmiset niin tyhmiä, että luulevat olevansa kauniita jos heitä sanotaan tai kehutaan kauniiksi. Suurin osa on ihan tavallisen näköisiä. Vai onko täällä paljonkin Grace Kellyn, Ava Gardnerin, Katherine Deneuven näköisiä. Tavalliset luulee olevansa kauniita.

Aina kun joku sanoo jotain kauniiksi niin sitten kun sen näkee niin se onkin ihan tavallisen näköinen. Facebookissa ei muuta tehdäkkään kun kehutaan muita kauniiksi vaikka ne on ihan tavallisia.

Muutama vuosi sitten. M27

13-v. kun pojat alkoivat kiinnostua, hyvännäköiset ja suositut myös.

Tiedostan edut joita ulkonäöllä saa, mutta asiasa on myös haittapuolia. En myöskään ole ollut tasaisen kaunis, vaan minulla on ollut rumempia jaksoja välissä (nyt jo yli 30). Ulkonäkö ei ole mikään pelkkä lahja, vaan kyllä se yleensä vaatii myös tekemistä ja kunnon panostusta geenien lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko ihmiset niin tyhmiä, että luulevat olevansa kauniita jos heitä sanotaan tai kehutaan kauniiksi. Suurin osa on ihan tavallisen näköisiä. Vai onko täällä paljonkin Grace Kellyn, Ava Gardnerin, Katherine Deneuven näköisiä. Tavalliset luulee olevansa kauniita.

Muista että kauneus on katsojan silmissä. Sinä itse määrität kauneuden.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun joku sanoo jotain kauniiksi niin sitten kun sen näkee niin se onkin ihan tavallisen näköinen. Facebookissa ei muuta tehdäkkään kun kehutaan muita kauniiksi vaikka ne on ihan tavallisia.

Niitä oikeasti kauniita ei kehuta, kummallisen hiljaista on heidän profiilikuvissa. Ei kommentin kommenttia.

Vierailija kirjoitti:

Mä en edelleenkään tiedä olenko kaunis, mutta tiedän että olen kauniimpi nyt kolmekymppisenä kuin teininä.

Olen saanut esim. tällaisia kommentteja aikuisilta ystäviltäni töissä ja harrastuksissa:

- Sä oot ihan törkeän hyvännäköinen (mieheltä)

- Siis missä kasvaa tommosia naisia, jotka on kauniita ja fiksuja (mieheltä)

- Sä oot kyllä niin hyvännäköinen nainen (naiselta)

- Vitsi mikä kaunotar (naiselta)

- Tässä näkee millaisia missejä meillä on töissä (naiselta, katsoi kun työkuvaa)

Ennen kuin menee liian leuhkaksi, kerron että mua ei ikinä kehuttu kotona. Ei koskaan. Ja ilmeisesti oltiin huolissaan, olenko riittävän hyvä kenellekään koskaan. Olen punakka finninaama, on ohut tukka, iso paksu nenä, leveä perse ja paljon muuta.

Mutta mä luulen, että mun "viehätysvoima" on syntynyt juuri sen mukana että mä edelleen tästä viestistä huolimatta koen, että jos ihmiset katsoo tarkemmin niin huomaavat että en ole mitenkään kaunis vaan se sama ruma niinku aina ennenkin.

Oma mies kehuu aina, mutta edelleen haen hyväksytää ja huomiota muilta.

Luulen myös, että mua pidetään hiukan tyhmänä.

Miten joku voi muistaa muiden sanomiset noin tarkkaan?

Vierailija kirjoitti:

Huomasin töitä hakiessani, että kun mies haastatteli pääsin aina suoraan töihin, oli hakijoita kuinka paljon vaan. Siinä on kauneuteni auttanut.

Sama kokemus. Naishaastattelijoiden kanssa on ollut aina huomattavasti hankalampaa.

Aina näitä kateellisia, jotka eivät voi uskoa, että jotkut ovat kauniita.

Luulin olevani maailman rumin ihminen 10-18-vuotiaana. Sen jälkeen yhtäkkiä minulle kasvoi rinnat ja finnit katosivat naamastani, jonka jälkeen alkoikin satamaan huomiota miehiltä. En osaa verrata millaista tämä aikuiselämä olisi rumempana. Muutamia huomioita minulla on. Osa naisista on kateellisia ja sulkevat ulos piireistään. Osa naisista, jotka ovat olevinaan heteroita alkavat lähennellä, erityisesti kännissä. Miehet pitävät minua tyhmempänä kuin olen oikeasti. Mieslääkärit ja -opettajat ovat lähennelleet (yök). Tuntemattomat miehet avaavat minulle usein oven. Vastaantulevat vauvat aina hymyilevät minulle <3

Ehkä joskus 16v huomasin sen, mua iski oman ikäiset ja vanhemmat. Sain tahtomattani paljon miesten huomiota melkein missä vain. Pukeuduin paljon löysin vaatteisiin yms ajoittain koska se huomio välillä ahdisti paljon.

Eduista en osaa sanoa; Ehkä olen saanut ystävällistä palvelua paremmin kuin jos olisin ruma?

Haittoina on ulkonäköpaineet sitten. Identiteetti vahvasti kauniin identiteetti. Tyhmän kuuloista ja turhamaista: Tarkoittaa että pelkään tosi paljon lihomista ja rupsahtamista. On vaikeaa sopeutua että ulkonäkö muuttuu vääjäämättä iän myötä. On myös ollut syömishäiriötä aiemmin.

Aivan pikkutytöstä asti. Vanhempani eivät asiasta maininneet koskaan, sukulaiset ja naapurit kiusaantumiseen asti.

Piti olla tarkkana ilmeittensä kanssa, ettei saanut leuhkan leimaa.

Itseäni ulkoinen habitus ei kauheasti kiinnostanut, mutta kun kasvojeni ohella kroppaani alettiin ihailla, tunsin tarvetta pukeutua hyvinkin peittävästi. En ole koskaan viihtynyt huomion keskipisteenä.

Olen neuroottinen introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani maailman rumin ihminen 10-18-vuotiaana. Sen jälkeen yhtäkkiä minulle kasvoi rinnat ja finnit katosivat naamastani, jonka jälkeen alkoikin satamaan huomiota miehiltä. En osaa verrata millaista tämä aikuiselämä olisi rumempana. Muutamia huomioita minulla on. Osa naisista on kateellisia ja sulkevat ulos piireistään. Osa naisista, jotka ovat olevinaan heteroita alkavat lähennellä, erityisesti kännissä. Miehet pitävät minua tyhmempänä kuin olen oikeasti. Mieslääkärit ja -opettajat ovat lähennelleet (yök). Tuntemattomat miehet avaavat minulle usein oven. Vastaantulevat vauvat aina hymyilevät minulle <3

Miksi sinua kohtaan ollaan oltu tuollaisia? Aivan outoa. Miten pukeudut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani maailman rumin ihminen 10-18-vuotiaana. Sen jälkeen yhtäkkiä minulle kasvoi rinnat ja finnit katosivat naamastani, jonka jälkeen alkoikin satamaan huomiota miehiltä. En osaa verrata millaista tämä aikuiselämä olisi rumempana. Muutamia huomioita minulla on. Osa naisista on kateellisia ja sulkevat ulos piireistään. Osa naisista, jotka ovat olevinaan heteroita alkavat lähennellä, erityisesti kännissä. Miehet pitävät minua tyhmempänä kuin olen oikeasti. Mieslääkärit ja -opettajat ovat lähennelleet (yök). Tuntemattomat miehet avaavat minulle usein oven. Vastaantulevat vauvat aina hymyilevät minulle <3

Miksi sinua kohtaan ollaan oltu tuollaisia? Aivan outoa. Miten pukeudut?

Normielämässä tylsän tavallisesti. Esim. farkut ja neule. Isohkoja rintoja on vaan vaikea piilottaa, ellei vedä päälleen juuttisäkkiä. Luulen sen olevan yksi suurimpia ongelmia.

Harakka on kaunis lintu ja saa myös tasoisensa.

Vierailija kirjoitti:

Harakka on kaunis lintu ja saa myös tasoisensa.

Mitä tuo tarkoittaa? Malleissa on tohtoreita.

En ole kaunis tai komea, mutta muistan että olin hassun näköinen pieni pyöreänaamainen poika aika pitkään, ja murrosikäkään ei tullut kovin aikaisin, niin että olin se luokan pienin ja hassuimman näköinen. Olin aika kiusattu. Jälkeenpäin näen että yritin aika paljon tehostaa itseäni, leuhkia ja soittaa suutani joka vain lisäsi kiusaamisen määrää. Vasta joskus 15-vuotiaana kasvoin, miehistyin, ja kun vaihdoin koulua muuton vuoksi olin sangen ok näköinen mennessäni uuteen kouluun 16-vuotiaana. Ilahduin mutta samalla hämmennyin kun luokan tytöt hakkailivat. Osa tyttöjen innostuksesta varmasti johtui siitä että puhuin heille kohteliaasti ja asiallisesti eikä juttuni yleensä menneet navan alle. Hämmennyksissäni en kuitenkaan vastaillut hakkailuun, enintään kääntelehdin illalla sängyssäni ja ajattelin että "wow, se luokan kaunein tyttö tosiaan puhui ja hymyili minulle" ja tumputin nenäliinaan.

Vasta joskus parikymppinsenä uskaltauduin seurustelemaan. Nuoruuden koulukiusaus ei ole jättänyt minua, vaikka olen saanut naisilta vain hyvää kohtelua (naisystäväni ovat usein olleet hyviä ihmisiä). Menestymisen ja ulkoisen koreuden motiivina on usein ollut myös ne lapsuuden kokemukset, halu näyttää varhaisille koulutovereille että minulla menee hyvin, olen pärjännyt.

Aika nuorena jo. Minulla on kauniit kasvot ja sopusuhtainen vartalo. Lapsena ja nuorena olin hyvin hoikka. Pojat olivat ihastuneita jo ala-asteella. Yläasteella aloin tiedostaa ulkonäköni vielä enemmän, kun naisellisia muotoja alkoi tulla ja ahdistuin saamastani huomiosta. Parikymppisenä tuntemattomat kehui paljon kauniiksi. En oikein osannut suhtautua siihen mitenkään. En sano, että olisin mikään kaunotar, mutta olen kasvoiltani melko kaunis ja olemukseltani sensuelli. Olen kuitenkin aika ujo, enkä hae itselleni tarkoituksella huomiota.

Taisin olla 18. Olen tosin myös lihava joten on tultu nähtyä kolikon molemmat puolet. Kun olin hoikka, sain huomiota ja ystäviä kaikkialta minne menin. lihavana olen taas pitkälti näkymätön (heh heh)