Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka olet kaunis. Missä iässä ja miten tulit itse tietoiseksi kauneudestasi?
02.01.2022 |
Allekirjoitatko myöskin väitteen, että elämä on kauniille ihmiselle helpompaa ja ovet kaikkialle avautuvat eri tavoin kuin taviksille?
Kommentit (68)
Joskus lapsena joku vieras kommenoi isälleni että onpa nätti tyttö! Ja myöskin joskus lapsena kesäleirillä joku poika vaan jankutti miten nätti olen. Kaverin äitikin kehui silmiäni lapsena.
Ei oikeastaan vaikuttanut myöhemmin työnsaantiin tai mihinkään "vakavaan" vaikka vapaa-ajalla ja poikaystäviltä kehuja satelikin.
Nykyään olen lähes täysin erakoitunut erinäisten elämänvaiheiden jälkeen ja elämä on ihan hyvää näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorena huomasin oman kauneuden, muiden kehujen kautta. Minusta ulkonäöstäni oli myös harmia. Mun oli vaikea saada kontaktia muihin ja ystäviä. Kaverisuhteet olivat tosi pinnallisia ja useimmat tarvis naiset ilkeitä, vaikka itse olin muille mukava. Oli siitä se hyöty, että sain minulle täydellisen miehen 16 vuotiaana. Olemme edelleen yhdessä ja meillä on kolme lasta. Nyt olen "rupsahtanut" mutta myös onnellisempi kun koskaan ennen, minua lähestytään nykyään paljon helpommin. Ihmiset saattavat ihan kaupassa tai ohimennen jutella niitä näitä, tätä ei tapahtunut koskaan ennen. On ihanaa olla ihan vaan tarvis.
No ei taviksille todellakaan missään kaupassa jutella niitä näitä. Et ole tavis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorena huomasin oman kauneuden, muiden kehujen kautta. Minusta ulkonäöstäni oli myös harmia. Mun oli vaikea saada kontaktia muihin ja ystäviä. Kaverisuhteet olivat tosi pinnallisia ja useimmat tarvis naiset ilkeitä, vaikka itse olin muille mukava. Oli siitä se hyöty, että sain minulle täydellisen miehen 16 vuotiaana. Olemme edelleen yhdessä ja meillä on kolme lasta. Nyt olen "rupsahtanut" mutta myös onnellisempi kun koskaan ennen, minua lähestytään nykyään paljon helpommin. Ihmiset saattavat ihan kaupassa tai ohimennen jutella niitä näitä, tätä ei tapahtunut koskaan ennen. On ihanaa olla ihan vaan tarvis.
No ei taviksille todellakaan missään kaupassa jutella niitä näitä. Et ole tavis.
Yllättävä kommentti. Kai Suomessakin nyt jotkut juttelevat toisilleen.
Lapsena juu. Olin nuori ja todella kaunis, nyt olen enää vaan todella kaunis. Vaatimattomana ihmisenä kaikki ovet ovat olleet avoinna ja kaikki olen saanut mitä halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorena huomasin oman kauneuden, muiden kehujen kautta. Minusta ulkonäöstäni oli myös harmia. Mun oli vaikea saada kontaktia muihin ja ystäviä. Kaverisuhteet olivat tosi pinnallisia ja useimmat tarvis naiset ilkeitä, vaikka itse olin muille mukava. Oli siitä se hyöty, että sain minulle täydellisen miehen 16 vuotiaana. Olemme edelleen yhdessä ja meillä on kolme lasta. Nyt olen "rupsahtanut" mutta myös onnellisempi kun koskaan ennen, minua lähestytään nykyään paljon helpommin. Ihmiset saattavat ihan kaupassa tai ohimennen jutella niitä näitä, tätä ei tapahtunut koskaan ennen. On ihanaa olla ihan vaan tarvis.
No ei taviksille todellakaan missään kaupassa jutella niitä näitä. Et ole tavis.
Yllättävä kommentti. Kai Suomessakin nyt jotkut juttelevat toisilleen.
Suomessa juu. Mutta ei Stadissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin todella arka ja huonoitsetuntoinen joten mulla kesti tajuta kauneuteni. Tajusin ihan kunnolla sen oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun se oli jo mennyttä. Varmasti se olisi kolissut tajuntaani jo aiemmin, jos olisin ollut enemmän ihmisten kanssa tekemisissä.
Mutta minulla oli kyllä nuoruudessa yksi lyhyt vaihe, jolloin jopa kävin vähän ulkonakin, baareissa ja laivoilla ja kyllä sen huomasi, että aina joku mies huomasi heti minut ja aina joku tuli myös juttelemaan. Kaikki oli jotenkin hirveän kivoja ja kohteliaita mulle ja vieläkään en tajunnut mistä se johtui. Sitten vasta paljon myöhemmin kun tajusin ettei kukaan mies enää edes huomaa minua, kukaan ei halua jutella enää ja tyyliin tönitään pois tieltä ja kävellään päin koska olet niin huomaamaton, että taisin minä sittenkin olla silloin joskus ihan nätti tyttö 😄. Ja tajuaa sen siitäkin kun katson vanhoja kuvia. Olen vaan niissäkin niin aran näköinen, enkä tuonut kauneuttani esille. Telttamaiset vaatteet peittämässä muotoja ja olin tietenkin omasta mielestäni hirveän läski, vaikka olin ihannepainossani.
Mun kohdalla meni kyllä kauneus haaskuun. En osannut siitä nauttia, enkä tajunnut siitä myöskään hyötyä.
En oikein vieläkään allekirjoita väitettä kauneudestani, sillä peilissä näen yleensä kaikkea muuta kuin kauniin naisen. Kuitenkin tähänastisen elämäni aikana kommentteja on tullut niin paljon, että ilmeisesti aika monikin pitää minua kauniina. Olin lapsena/teininä pyöreähkö enkä saanut kehuja ulkonäöstäni kuin yhden kaverini äidiltä, joka aina minut nähdessään sanoi minun näyttävän missiltä. Siihen oli vaikea suhtautua. Vähän ennen täysikäistymistä innostuin liikunnasta ja hoikistuin merkittävästi, ja silloin missi- ja muita kehuja alkoi tulla ihan eri tavalla kuin aiemmin, samoin kuin huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Tultiin tasaiseen tahtiin pysäyttämään esim. kadulla ja kysymään treffeille, ja baarissa aina oli joku kimpussa.
Miten on vaikuttanut elämääni? Ei oikein mitenkään. Minulla on melko huono itsetunto ja jollain tapaa edelleen se sama ruman, pyöreän tytön identiteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä noin lukioikäisenä. Peruskoulussa pojat kiusasivat minua niin paljon, että se vaikutti itsetuntooni ja minäkuvaani haitallisesti. Ihan kuin he olisivat tahtoneet painaa minut ihmisenä täysin maahan. Uskoin olevani vaatimattoman ja ruman näköinen ja muutenkin nolo tyyppi. Myöhemmin äitini kertoi isäni sanoneen, ettei hän halunnut sanoa minua kauniiksi, jotta en ylpistyisi. Hän korkeintaan joskus vitsaili joistakin ulkonäössäni olevista "virheistä".
Peruskoulun jälkeen elämänpiirini muuttui ja aloin saada pojilta ja miehiltä huomiota. Olin täysin tottumaton sellaiseen ja pääni meni tästä joksikin ajaksi pyörälle. Olin kuitenkin todella ujo ja tottunut olemaan näkymätön. Ahdistuin aivan valtavasti kun koulussa yksi mukava poika halusi tutustua minuun. Koin etten pysty siihen, halusin vain olla näkymätön ja rauhassa.
Nyt olen viisikymppinen ja rupsahtaneempi ja lihavampi kuin nuorena. Nyt ei miehet katso enää perään ja tule juttusille, ei ole mitään katsottavaa. Oikeastaan ihan hyvä näin kun ei ole sellaista ylimääräistä tunneaallokkoa. Tutustumaan tulleet miehet ovat kyllä voittopuolisesti olleet aina mukavia ja fiksuja ihmisiä, mikä on ollut jollakin tavalla parantava kokemus peruskoulun aikaisten kiusaamiskokemusten jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin silloin, kun pojat rupesi vonkaamaan ja viimeistään silloin, kun sain Vuokra-asunnon ilman panttia.
Mä en edelleenkään tiedä olenko kaunis, mutta tiedän että olen kauniimpi nyt kolmekymppisenä kuin teininä.
Olen saanut esim. tällaisia kommentteja aikuisilta ystäviltäni töissä ja harrastuksissa:
- Sä oot ihan törkeän hyvännäköinen (mieheltä)
- Siis missä kasvaa tommosia naisia, jotka on kauniita ja fiksuja (mieheltä)
- Sä oot kyllä niin hyvännäköinen nainen (naiselta)
- Vitsi mikä kaunotar (naiselta)
- Tässä näkee millaisia missejä meillä on töissä (naiselta, katsoi kun työkuvaa)
Ennen kuin menee liian leuhkaksi, kerron että mua ei ikinä kehuttu kotona. Ei koskaan. Ja ilmeisesti oltiin huolissaan, olenko riittävän hyvä kenellekään koskaan. Olen punakka finninaama, on ohut tukka, iso paksu nenä, leveä perse ja paljon muuta.
Mutta mä luulen, että mun "viehätysvoima" on syntynyt juuri sen mukana että mä edelleen tästä viestistä huolimatta koen, että jos ihmiset katsoo tarkemmin niin huomaavat että en ole mitenkään kaunis vaan se sama ruma niinku aina ennenkin.
Oma mies kehuu aina, mutta edelleen haen hyväksytää ja huomiota muilta.
Luulen myös, että mua pidetään hiukan tyhmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tiedä olenko kaunis vai mikä vetovoima mulla on, mutta siis päivittäin kuulen ihan tuntemattomilta ihmisiltä outoja kehuja. Tyyliin kaupan kassa kehuu hiusten väriä tai ihan vaan joku tyyppi huomauttaa, että toi muuten sopii sulle tosi hyvin, kun mallaan jotain vaatetta. Puhumattakaan tutuista, jotka melkein hävettävän paljon kertoo mulle kuinka näytän jotenkin erityisen hyvältä ja raikkaalta.
Tämä alkoi joskus parikymppisenä.
Uskoisin, että rehellisesti sanottuna tästä on ollut esim työelämässä hyötyä, mutta jos olisin ilkeä luonne, sillä ei silti alallani pitkälle pötkittäisi. Ja yliopiston pääsykokeissa siitä ei ollut mitään hyötyä.
Olin lapsena ruma ankanpoikanen kauniiksi ihasteltujen siskojeni seurassa. Jälkeenpäin oli outoa, että aikuiset tekivät niin selväksi, että olin ruma lapsi. Teininä ainut keinoni oli urheilla kuin hullu, että edes kroppa olisi kunnossa, ja näyttää mahdollisimman rajulta, Kun opiskelut oli ohi, iski vielä aikuisiän akne. Siinä kohtaa otin täydellisen siilitukkaisen palkkamurhaajatyylin, ettei kukaan katsoisi minua vahingossakaan naisena.
Sitten täytin 35 ja mieheni kysyiyhtenä iltana: miksi inhoat olla naisellinen, kun sinulla on kuitenkin hyvin persoonalliset ja kauniit kasvonpiirteet? Ensimmäistä kertaa joku sanoi minua kauniiksi. Tajusin, että olen lapsesta saakka alkanut stailaamaan itseäni epäviehättäväksi, ettei kukaan luulisi että kuvittelen olevani kaunis. Annoin tukan kasvaa ja aloin käydä hyvällä kampaajalla. Akne hoidettiin lääkkeillä. Opettelin meikkaamaan järkevästi. Laitoin vaatekaapin uusiksi. Tajusin että olen oikeasti todella hyvännäköinen nainen. Valitettavasti muutos oli miehelleni liikaa, ja hänestä tuli hyvin mustasukkainen. Erosimme. Oli aika kiva kun pystyin valitsemaan oikeastaan kenet vain laastaroimaan sydäntäni. Miehet suorastaan pörräsi ymärillä. Myös naiset kommentoivat että voi wau millaiseksi olet muuttunut.
Mutta eipä siitä muuta iloa ollut kun tuo ihailu ja oman minäkuvan muuttuminen. Näin 50+ vuotiaana näytän kommenttien perusteella ikäisekseni hyvältä, mutta tietenkään en enää ole mikään honeytrap. Töissä sun muissa jutuissa ei ulkonäöstä ole ollut mitään apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon kauniita naisia täällä ;DDD
Naiset saa muuten aika paljon, vaikka olisi ihan tavallinenkin. :D Ei pahalla, mutta en usko että täällä on näin paljon kaunottaria. Myös nätti ja kaunis on eri asiat, tosi moni on nätti mutta kaunottaria on tosi vähän, jotenki huvittavaa että täällä niitä onkin ihan kauheasti.
Varsinkin taviksia kehutaan eniten, koska ei koeta uhkaa tms. :D Sen sijaan jos on oikeasti kaunis, joudut kokee vähättelyä koko elämäsi. :D sen takia monet kauniit on epävarmempia kun esim rumemmat, rumemmat saa kannustusta koko elämän ajan koska ajatellaan et se tarvii sitä, mut sit kun se oikeasti kaunis luulee olevansa rumempi kuin on, koska muut on niin kateellisia, niin se on aika ikävää jos joutuu käyttää energiaa lannistajiin.
Vasta murrosiän jälkeen, kun aloin saada positiivista palautetta ulkonäöstäni. Hyötyä on ollut työnhaussa, koska olen aina saanut hakemani työpaikat (siis jos päässyt haastatteluun asti). Samoin joitain asioita on varmasti annettu anteeksi ulkonäön takia, ja ihmiset yleisesti suhtautuvat positiivisesti kauniisiin ihmisiin. Tärkeintä on kuitenkin yrittää olla myös sisäisesti kaunis ja ystävällinen.
Tajusin sen vasta 30 vuotiaana. Silloin, kun tapasin mieheni. Hän kehuu minua joka päivä, ihan sama olenko edes harjannut hiuksiani.
Itsetunto nousi nollasta terveisiin lukemiin.
Olen kaunis ja aina ollutkin. Harvemmin kukaan kuitenkaan sanoo ulkonäöstäni mitään (paitsi jotkut miehet kännissä). Jos esimerkiksi vaihdan uuden profiilikuvan, saan siihen tykkäyksiä mutta en yhtäkään kommenttia. Vähemmän kauniit ystäväni savat aina ihastelevia kommentteja ulkonäöstään. Miehiin todella helppo tutustua, naisiin myös mutta ehkä ei samalla tavalla. Aina kaikki mennyt helposti elämässä, valitettavasti uskon että ulkonäöllä merkitystä.
Minä olen (todistetustikin) kaunis ja en kyllä allekirjoita tuota miesten lähestymistä, yleensä tavallisen näköiset ystäväni saavat enemmän huomiota.
Kyllä muhun vaikutti nätti ulkonäkö myös siihen että ylpistyin. Kärsin siis tietyn tyyppisestä narsismista. Ulkonäkö oli siis seuraus eikä suoranaisesti syy. Siinä olet oikeassa.