Poikaystävän perheessä vaikenemisen kulttuuri.

Lapsuuden olosuhteet olivat huonot, ja se on vaikuttanut lasten mielenterveyteen. Mutta sitä ei saa mainita vanhemmille. Miksi?

Ap

Ei taida siellä olla asiat vieläkään kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden olosuhteet olivat huonot, ja se on vaikuttanut lasten mielenterveyteen. Mutta sitä ei saa mainita vanhemmille. Miksi?

Ap

Miksi sun pitäisi puuttua tähän asiaan ja ruveta sitä tonkimaan? Keskity tähän päivään.

Kannattaa jättää poikaystävä. Kasvuolojaan ei voi valita, mutta aikuisena voi valita, että opettelee itse toisenlaisen toimintatavan. Se, että poikaystäväsi on kieltänyt suakin puhumasta, kertoo, ettei halua kasvaa pois sukunsa tavoista.

Hankalissa asioista vaikeneminenhan on miltei kansanperinne. Voit valita vaikenemisen tai puhumisen, appivanhempikokelaat kuitenkaan tuskin linjaansa muuttavat. Tärkeämpi kysymys on, toimiiko kommunikaatio poikaystävän kanssa ja osaako/pystyykö/haluaako hän irrottautua perheensä toimintatavoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden olosuhteet olivat huonot, ja se on vaikuttanut lasten mielenterveyteen. Mutta sitä ei saa mainita vanhemmille. Miksi?

Ap

Miksi sun pitäisi puuttua tähän asiaan ja ruveta sitä tonkimaan? Keskity tähän päivään.

Miksi pitäisi tonkia? No siksi tietenkin, kun kaikki tapahtunut vaikuttaa minunkin elämään. Pitäisi tietää mitä on tapahtunut, jotta voisi hoitaa oikeita asioita parempaan päin. Poikaystävä ei muista lapsuuttaan, joten häneltä ei tietoja saa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden olosuhteet olivat huonot, ja se on vaikuttanut lasten mielenterveyteen. Mutta sitä ei saa mainita vanhemmille. Miksi?

Ap

Miksi sun pitäisi puuttua tähän asiaan ja ruveta sitä tonkimaan? Keskity tähän päivään.

Miksi pitäisi tonkia? No siksi tietenkin, kun kaikki tapahtunut vaikuttaa minunkin elämään. Pitäisi tietää mitä on tapahtunut, jotta voisi hoitaa oikeita asioita parempaan päin. Poikaystävä ei muista lapsuuttaan, joten häneltä ei tietoja saa.

Ap

Menkää pariterapiian asiasta. jos haluat paskaa kaivaa ,se todella kasvaa. He ovat varmasti suku joka lakaisee vaikeat asiat matonalle. Mutta ne eivät katoa sieltä mihinkään.

Eihän ne menneet mihinkään muutu vatvomalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden olosuhteet olivat huonot, ja se on vaikuttanut lasten mielenterveyteen. Mutta sitä ei saa mainita vanhemmille. Miksi?

Ap

Miksi sun pitäisi puuttua tähän asiaan ja ruveta sitä tonkimaan? Keskity tähän päivään.

Miksi pitäisi tonkia? No siksi tietenkin, kun kaikki tapahtunut vaikuttaa minunkin elämään. Pitäisi tietää mitä on tapahtunut, jotta voisi hoitaa oikeita asioita parempaan päin. Poikaystävä ei muista lapsuuttaan, joten häneltä ei tietoja saa.

Ap

Sinä pelkkänä tyttöystävänä olet täysin ulkopuolinen näihin asioihin puuttumaan. Etkä varmasti edes alan ammattilainen. Saisit pelkkää vahinkoa ja riitaa aikaiseksi sohimisellasi. Ohjaa se poikaystäväsi ammattiavun pariin.

Voihan se olla, että virheitä on tehty, se on tajuttu ja asia hävettää myöhemmin joten siitä ei haluttaisi puhua. Tarviiko siitä puhua? Vai olisiko mahdollista keksiä aurinkoisempia kahvipöytäkeskusteluja

No onko kyseessä poikaystävä, jonka kanssa aiot olla koko elämän? Vai kyseessä joku jonka kanssa olet hetken. Kannattaa valita puolisoksi sellainen, jonka arvot samat kuin sinulla, muussa tapauksessa tulet kärsimään asiasta hautaan saakka. Kukaan ei muutu toisen pyynnöstä vaan omasta halusta. Pitkä perheen vaikenemisenkulttuuri viittaa siihen, että poikaystävällesi on tärkeämpää vaalia sukunsa salaisuutta. Ja jos hän irtautuisikin perheestään se tarkoittaisi vaikka lastensaannin kohdalla sitä että poikaystäväsi puolen suvusta ei ole välttämättä minkäänlaista apua koskaan, jos salaisuudet ovat kovinkin synkkiä.

Meillä tuollaisesta alettiin kipuilemaan kunnolla anopin kuoltua. 15 vuotta aviossa näennäisesti terveen ihmisen kanssa, nyt kohta 8 vuosi mt-kuntoutujan kanssa jatkuu. Elämä on kyllä muutoin reilassa, mutta aina kun jotain stressaavaa tapahtuu, ukko on kuukausikaupalla väsynyt, sekaisin ja solmussa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Terapia ja lääkkeet jo käyty loppuun. Ainoa mikä oikeasti auttaisi, olisi että sen lapsuuden saisi pyyhittyä pois, koska jäljellä oleva perhe on niin lukossa ja rikki etteivät edes kykene käsittelemään asioita.

Yleensä on auttanut kun ohjaa kumppanin ajatukset pois sieltä mitä se ei halua muistella. Terapiassa käytiin jo itsarin partaalla kun terapeutti puski liian voimallisesti "kohtaamaan ne huonot ajat".

Ensimmäisenä tulee mieleen että lapsella on ollut vanhemmista johtuvia ongelmia, mutta vanhemmat on syyllistäneet lapsen niistä. Kukapa niistä haluaa puhua kun seinä ja syyllistäminen on heti vastassa. Esimerkiksi alkoholisti perheessä on aiheuttanut lapsille psyykkisiä ja fyysisiä ongelmia mutta vanhemmat väittää että lapsen ongelmat on aiheuttaneet alkoholismia. (jotkut ei saisi saada koskaan lapsia).

Vierailija kirjoitti:

No onko kyseessä poikaystävä, jonka kanssa aiot olla koko elämän? Vai kyseessä joku jonka kanssa olet hetken. Kannattaa valita puolisoksi sellainen, jonka arvot samat kuin sinulla, muussa tapauksessa tulet kärsimään asiasta hautaan saakka. Kukaan ei muutu toisen pyynnöstä vaan omasta halusta. Pitkä perheen vaikenemisenkulttuuri viittaa siihen, että poikaystävällesi on tärkeämpää vaalia sukunsa salaisuutta. Ja jos hän irtautuisikin perheestään se tarkoittaisi vaikka lastensaannin kohdalla sitä että poikaystäväsi puolen suvusta ei ole välttämättä minkäänlaista apua koskaan, jos salaisuudet ovat kovinkin synkkiä.

Olen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Ei sellaisen ihmisen kanssa voi suunnitella loppuelämäänsä, joka ei voi eikä halua käsitellä ongelmia vaan ne siirtyvät eteenpäin. Parinmuodostuksessa ei ylipäätään pitäisi tehdä isoja kompromisseja, koska niistä kuitenkin kärsii itse vuosia ja sitten lopulta joka tapauksessa päätyy eroon.

Voittehan treffailla nyt ja pitää hauskaa yhdessä, mutta älä hänen kanssaan tulevaisuutta suunnittele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden olosuhteet olivat huonot, ja se on vaikuttanut lasten mielenterveyteen. Mutta sitä ei saa mainita vanhemmille. Miksi?

Ap

Miksi sun pitäisi puuttua tähän asiaan ja ruveta sitä tonkimaan? Keskity tähän päivään.

Miksi pitäisi tonkia? No siksi tietenkin, kun kaikki tapahtunut vaikuttaa minunkin elämään. Pitäisi tietää mitä on tapahtunut, jotta voisi hoitaa oikeita asioita parempaan päin. Poikaystävä ei muista lapsuuttaan, joten häneltä ei tietoja saa.

Ap

Terapeutti voi hyvin auttaa vaikkei muistoja olisikaan. Olennaisinta ei ole eksaktit tiedot tapahtumasta, eiväthän vanhemmat muutoinkaan voisi kertoa hänen kokemustaan tai tunteita taikka traumoja tuolta ajalta. Terapia on oikea osoite jos menneisyyden solmuja haluaa avata tavoitteena toipuminen.

Vanhemmat voisivat lähinnä pyytää anteeksi, jos ovat toimineet väärin tai olleet kyvyttömiä olemaan lapsen tukena ja turvana. Tähän heitä ei kuitenkaan voi painostaa.

Juokse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden olosuhteet olivat huonot, ja se on vaikuttanut lasten mielenterveyteen. Mutta sitä ei saa mainita vanhemmille. Miksi?

Ap

Miksi sun pitäisi puuttua tähän asiaan ja ruveta sitä tonkimaan? Keskity tähän päivään.

Miksi pitäisi tonkia? No siksi tietenkin, kun kaikki tapahtunut vaikuttaa minunkin elämään. Pitäisi tietää mitä on tapahtunut, jotta voisi hoitaa oikeita asioita parempaan päin. Poikaystävä ei muista lapsuuttaan, joten häneltä ei tietoja saa.

Ap

Veikkaan suuresti lapsiinsekaantumista suvussa ja poikkiksesi on ollut yksi uhreista. Ei tuollaisia haluta ulkopuolisille kertoa ja ne on usein niin traumaattisia kohteelle että unohtavat asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden olosuhteet olivat huonot, ja se on vaikuttanut lasten mielenterveyteen. Mutta sitä ei saa mainita vanhemmille. Miksi?

Ap

Miksi sun pitäisi puuttua tähän asiaan ja ruveta sitä tonkimaan? Keskity tähän päivään.

Miksi pitäisi tonkia? No siksi tietenkin, kun kaikki tapahtunut vaikuttaa minunkin elämään. Pitäisi tietää mitä on tapahtunut, jotta voisi hoitaa oikeita asioita parempaan päin. Poikaystävä ei muista lapsuuttaan, joten häneltä ei tietoja saa.

Ap

Suurin osa ei muista lapsuudesta mitään, kuin yksityisiä mielikuvia ja nekin saattavat olla vääriä, jos samaa asiaa kysyy perheen sisaruksilla, heillä erilainen käsitys. Myös valokuvat voivat vääristää asioita.

Ehkä se keittiöpsykologi kannattaa jättää vähemmälle. Jos poikaystävällä ongelmia, kannattaa ottaa yhteyttä ammattilaiseen.

Eikä välttämättä ole vaikenemisen kulttuuri, vaan kysymys on luottamuksesta, haluaako avautua poikaystäväsi henk.kohtaisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden olosuhteet olivat huonot, ja se on vaikuttanut lasten mielenterveyteen. Mutta sitä ei saa mainita vanhemmille. Miksi?

Ap

Miksi sun pitäisi puuttua tähän asiaan ja ruveta sitä tonkimaan? Keskity tähän päivään.

Miksi pitäisi tonkia? No siksi tietenkin, kun kaikki tapahtunut vaikuttaa minunkin elämään. Pitäisi tietää mitä on tapahtunut, jotta voisi hoitaa oikeita asioita parempaan päin. Poikaystävä ei muista lapsuuttaan, joten häneltä ei tietoja saa.

Ap

Veikkaan suuresti lapsiinsekaantumista suvussa ja poikkiksesi on ollut yksi uhreista. Ei tuollaisia haluta ulkopuolisille kertoa ja ne on usein niin traumaattisia kohteelle että unohtavat asian.

Vaikka ei minulle haluttaisi kertoa, niin eikö poikaystävällä olisi oikeus tietää omasta menneisyydestään? Ei vaikeneminen poista sitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuden olosuhteet olivat huonot, ja se on vaikuttanut lasten mielenterveyteen. Mutta sitä ei saa mainita vanhemmille. Miksi?

Ap

Miksi sun pitäisi puuttua tähän asiaan ja ruveta sitä tonkimaan? Keskity tähän päivään.

Miksi pitäisi tonkia? No siksi tietenkin, kun kaikki tapahtunut vaikuttaa minunkin elämään. Pitäisi tietää mitä on tapahtunut, jotta voisi hoitaa oikeita asioita parempaan päin. Poikaystävä ei muista lapsuuttaan, joten häneltä ei tietoja saa.

Ap

Veikkaan suuresti lapsiinsekaantumista suvussa ja poikkiksesi on ollut yksi uhreista. Ei tuollaisia haluta ulkopuolisille kertoa ja ne on usein niin traumaattisia kohteelle että unohtavat asian.

Vaikka ei minulle haluttaisi kertoa, niin eikö poikaystävällä olisi oikeus tietää omasta menneisyydestään? Ei vaikeneminen poista sitä.

Ap

Se ei ole sinun asiasi. Usko jo.