Lue keskustelun säännöt.
Pettynyt kosintaan
21.04.2015 |
Niin pinnalliselta ja tyhmältä kuin tämä varmasti joidenkin mielestä kuulostaa, niin olen kamalan pettynyt tapaan, jolla mieheni minua kosi. Oltiin ihan umpi rakastuneita ja oltu yhdessä vasta puoli vuotta. Oltiin puhuttu jonkin verran kihloista, koska mieheni halusi kuulla mitä olen mieltä asiasta eikä hän halunnut sitten kosinnan aikana kuulla kenties kieltävää vastausta vaan halusi kosia sitten vasta, kun tiesi jo varman vastaukseni. Noh, ehkä muutama viikko sitten meni ja mies hänen kotonaan töksäytti sohvalla, että mentäisiinkö kihloihin. Vastasin tietysti myöntävästi, mutta olin niin pettynyt, että kotiin päästyäni purskahdin itkuun. Ei ollut sormusta valmiina, ei minkäänlaista romantiikkaa, ei polvistumista. Vain epäsiisti koti ja töksäytetty tylsä kysymys.
Minulla oli pitkään ollut haave siitä, kuinka mies vie minut vaikka ensin syömään ja sen jälkeen yllätyksenä, jossain kivassa paikassa polvistuu ja kosii itse valitsemallaan sormuksella. Olemme olleet yhdessä kuukauden päästä 5 vuotta. Mieheni ei ole ikinä tuonut minulle kukkia omatoimisesti (olen joskus valittanut, että miksi mies ei ikinä tuo kukkia yms. ja sitten mies on tuonut parin päivän sisään) eikä yllättänyt ikinä milläänlailla. Kaikki "yllätykset" on pohjustettu viimeistään päivää ennen, jolloin mitään hohtoa "yllätyksen" h-hetkenä ei ole ollut. Esim. syntymäpäivääni edeltävänä päivänä mies on sanonut menevänsä käymään kukkakaupassa niin saisin kukan heti aamulla. Mies toi sitten marketista hankitun halpisruusupurkin multineen, vaikka olen kertonut vihaavani ruusuja ja jos kukkia tuodaan niin ne on sitten leikkokukkia, ei multapurkkeja.
Emme ole sen ihmeemmin naimisiinmenosta puhuneet ja vuodet vain vierii. Kihlauksesta on kulunut aikaa tovin ja olen haaveillut taas uusinta kihlauksesta, jossa sitten sovittaisiin hääpäivä yms. Että jos mies nyt tajuaisi viedä minut ulos syömään ja sen jälkeen jossain kysyisi minulta, että haluaisinko vielä mennä hänen kanssaan naimisiin ja että sovittaisiin hääpäivä.
Olen joskus suutuspäissäni räjähtänyt ja avautunut tästä kaikesta miehelleni, kuinka olin pettynyt kosintaan ja odotin yllätystä ja haluaisin yllätyksenä kaiken enkä pohjustettuna mitään etukäteen. Ja että olisi kiva olla sen takia itse mies, että voisi suunnitella omalle naiselleen yllätyksiä ja jonkun todella ihanan kosinnan. Mutta ei niin ei. Joskus myös mietin, että jos itse suunnittelen kihlauksen ja teen sen sitten miehelleni, mutta olen sen verran konservatiivinen, että kosinta pitää tulla mieheltä.
Onko mitään tehtävissä? Pitääkö tyytyä koko loppuelämä siihen , että yllätyksiä ei tule? Mies on kaikin puolin muuten täysin luotu minulle, mutta yllätyksellisyys puuttuu mieheltäni kokonaan.
Kommentit (95)
Mua mies kosi kännissä kun istuin pöntöllä :D Ja ei jäänyt ainutlaatuiseksi, yhden kerran polvistui parkkipaikalla kun käveltiin baarista kotiin ja vaikka mitä. Yhteiseloa kuitenkin monta vuotta takana, onnellisia ollaan avioliitossamme ja lapsiakin on siunaantunut. Ei se kosinta ole se juttu. Ja minusta on kaunis muisto kun käytiin valitsemassa juuri oikeanlaiset sormukset yhdessä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta se natina. Tiedät, että mies rakastaa sua, huomioikin, laittaa ruokaa jne. Se hyvä arkielämä on sitä rakkautta, ei se vaadi mitään höpö-löpökosintaa. Sitäpaitsi, eikös se nyt pikkaisen tee siitä epäromanttista, että teillä on jo lapsikin avoliitossa? Miksi ihmeessä haluat kunnon kosinnan, jos ette edes tuossa ole perinteitä noudattaneet?
Oot kattonut liikaa kaunareita sanon ma.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 17:14"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:54"]
Sattuipa provolle selkeä moka, ensin sanot että olette olleet yhdessä puoli vuotta, ja yhtäkkiä se onkin viisi vuotta.
[/quote]
Ei se ollut moka vaan puute sun lukemisen ymmärtämisen taidossasi. Kosinta tapahtui kun oltiin kuolettavan rakastuneita ja oltu puoli vuotta kimpassa. Nyt siitä on kulunut aikaa (4,5 vuotta), tähän mennessä ollaan oltu yhdessä 5 vuotta.
[/quote]
Siis sä olet pysynyt suhteessa neljä ja puoli vuotta ja jaksanut koko tän ajan pitää saamaasi kosintaa vääränlaisena?
Minä olen nainen, mutta ymmärrän miestäsi. Yksi juttu mm. iski silmään ja se oli se että järjestät "yllätyksiä" miehellesi ja vuorostasi myös odotat niitä häneltä. Jos miehesi on niin kuin minä, niin hän ei tarvitse tai halua niitä yllätyksiä. Eli sinulla tarpeita, jota et voi toteuttaa nykyisessä parisuhteessasi (jotka kuuluvat toki parisuhteeseen), koska toisella ei tarvetta niille. Jos hän vastavuoroisesti nauttisi yllätyksistä niin hän ymmärtäisi miksi haluat niitä. Teet hänelle asioita, joita hän ei tarvitse ja vaadit asioita, jota hänellä ei ole antaa. Teillä on lievä epäsuhdanne tarpeittenne välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä mistä löydätte tuollaisia miehiä.
Mun mies vie mut syömään ulos, tosin ei mihinkään hienoihin paikkoihin vaan semmosiin peruskivoihin missä voi ottaa rennosti eikä pelätä että on alipukeutunut tms. Käydään edelleen silloin tällöin leffassa ja järjestetään yhdessä toisillemme kotiin leffailtoja kynttilöiden kanssa. Saan vieläkin kukkia tärkeinä päivinä ja lahjoja kun on syntymäpäivä/joulu tai joku muu merkkipäivä :)
Ja tietysti juhlitaan vuosipäivää. Kyllä mä haluan elämään romantiikkaa, mies myös. Tottakai järjestän kaikkea kivaa myös miehelle.
Unohtu mainita että mies on saksalainen, kai suomalaisistakin löytyy romantikkoja?
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:20"]
Eli pitää kasvaa ja tajuta, että ei saa toivoa romantiikkaa ja yllätyksiä?
Teen itse miehelleni yllätyksiä, mutta mies ei tee minulle. Missä vika?
Yksi minun tekemä yllätys meni näin: Miehelläni oli syntymäpäivänään vapaata töistä ja hän tykkää nukkua pitkään. Olin anopin kanssa sopinut lapsen hoidon ja vein aamulla mieheltäni salaa lapsen anopille. Kotiin päästyäni tein miehelleni aamupalan ja vein sen vuoteeseen. Mies sitten ihmetteli, että missä lapsi on, kun kotona on niin hiljaista, johon sanoin, että lapsi on hoidossa ja tänään vietetään kahdestaan päivä. Ja syntymäpäivälahjaksi olin hankkinut kellon, jota mieheni oli ajatellut ostavansa pitkään, mutta ei odottanut, että minä sen hankkisin.
Tälläistä simppeliä yllätystä odottaisin myös mieheltäni.
t. ap
[/quote]
Entä jos mies oli suunnitellut vapaapäivänään käyvänsä kavereitten luona ja rakentavansa yhdessä lapsen kanssa leikkimökkiä? Sitten siihen tuletkin sinä vonkaamaan päivää omaan käyttöösi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:08"]
Niin pinnalliselta ja tyhmältä kuin tämä varmasti joidenkin mielestä kuulostaa, niin olen kamalan pettynyt tapaan, jolla mieheni minua kosi. Oltiin ihan umpi rakastuneita ja oltu yhdessä vasta puoli vuotta. Oltiin puhuttu jonkin verran kihloista, koska mieheni halusi kuulla mitä olen mieltä asiasta eikä hän halunnut sitten kosinnan aikana kuulla kenties kieltävää vastausta vaan halusi kosia sitten vasta, kun tiesi jo varman vastaukseni. Noh, ehkä muutama viikko sitten meni ja mies hänen kotonaan töksäytti sohvalla, että mentäisiinkö kihloihin. Vastasin tietysti myöntävästi, mutta olin niin pettynyt, että kotiin päästyäni purskahdin itkuun. Ei ollut sormusta valmiina, ei minkäänlaista romantiikkaa, ei polvistumista. Vain epäsiisti koti ja töksäytetty tylsä kysymys.
Minulla oli pitkään ollut haave siitä, kuinka mies vie minut vaikka ensin syömään ja sen jälkeen yllätyksenä, jossain kivassa paikassa polvistuu ja kosii itse valitsemallaan sormuksella. Olemme olleet yhdessä kuukauden päästä 5 vuotta. Mieheni ei ole ikinä tuonut minulle kukkia omatoimisesti (olen joskus valittanut, että miksi mies ei ikinä tuo kukkia yms. ja sitten mies on tuonut parin päivän sisään) eikä yllättänyt ikinä milläänlailla. Kaikki "yllätykset" on pohjustettu viimeistään päivää ennen, jolloin mitään hohtoa "yllätyksen" h-hetkenä ei ole ollut. Esim. syntymäpäivääni edeltävänä päivänä mies on sanonut menevänsä käymään kukkakaupassa niin saisin kukan heti aamulla. Mies toi sitten marketista hankitun halpisruusupurkin multineen, vaikka olen kertonut vihaavani ruusuja ja jos kukkia tuodaan niin ne on sitten leikkokukkia, ei multapurkkeja.
Emme ole sen ihmeemmin naimisiinmenosta puhuneet ja vuodet vain vierii. Kihlauksesta on kulunut aikaa tovin ja olen haaveillut taas uusinta kihlauksesta, jossa sitten sovittaisiin hääpäivä yms. Että jos mies nyt tajuaisi viedä minut ulos syömään ja sen jälkeen jossain kysyisi minulta, että haluaisinko vielä mennä hänen kanssaan naimisiin ja että sovittaisiin hääpäivä.
Olen joskus suutuspäissäni räjähtänyt ja avautunut tästä kaikesta miehelleni, kuinka olin pettynyt kosintaan ja odotin yllätystä ja haluaisin yllätyksenä kaiken enkä pohjustettuna mitään etukäteen. Ja että olisi kiva olla sen takia itse mies, että voisi suunnitella omalle naiselleen yllätyksiä ja jonkun todella ihanan kosinnan. Mutta ei niin ei. Joskus myös mietin, että jos itse suunnittelen kihlauksen ja teen sen sitten miehelleni, mutta olen sen verran konservatiivinen, että kosinta pitää tulla mieheltä.
Onko mitään tehtävissä? Pitääkö tyytyä koko loppuelämä siihen , että yllätyksiä ei tule? Mies on kaikin puolin muuten täysin luotu minulle, mutta yllätyksellisyys puuttuu mieheltäni kokonaan.
[/quote]
No jos se mies ei ole viimeisen viiden vuoden aikana oppinut olemaan niin yllätyksellinen kun haluat,tuskin se tuosta tulee muuttumaan.Jos hän on muuten kuin luotu sinulle,jousta tuosta yhdestä kriteeristä ja opi nauttimaan "pohjustetuista yllätyksistä."
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:23"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:05"]
Hohhoijaa. Suunnittelet itse päässäsi, millaisia yllätyksiä sinut tulisi saada. Jos miehesi toimii toisin, petyt. Jos miehesi yrittää udella sinulta miten nyt pitäisi "yllättää", petyt siltikin. Kertaakaan et mainitse aloituksessasi, huomioitko miestäsi joskus iloisilla asioilla tai yllätyksillä. Kuulostat erittäin itsekkäältä ja keskenkasvuiselta. Sinun tulisi joko opetella antamaan tarkkoja neuvoja miehellesi, jos et kykene sietämään sitä, että hän toimii omalla tavallaan tai tuo oman makunsa mukaisia asioita. Jos taas yllätysmomentti on tärkeä, sitten sinun olisi opeteltava hyväksymään, että yllätys voi olla toisen maun mukainen. Ei ihme ettei miehesi halua keksiä ylläreitä, jos vastauksena on tähän saakka itkupotkuraivarit vääränlaisesta toiminnasta. Voisit myös opetella itse huomioimaan miestäsi jollain lailla, ei se pelkästään hänen velvollisuutensa ole.
[/quote]
Kannattaa myös lukea kommentteja minulta tuolta väleistä. Minä se tässä nimenomaan olen se joka miestäni huomioi ja tekee yllätyksiä, mutta mies ei minulle. Sitä tässä valitan.
Mutta kiitos kaikille kommentoijille. Ainakin tuli selväksi se, että romantiikkaa ei saa pyytää, ei odottaa eikä toivoa. Ja jos näin tekee niin on sitten täysi kusipää, joka ei sovi parisuhteeseen, ja mies on se, jota pitää sääliä ja jonka pitää juosta pois parempaa etsimään. Selvä.
t. ap
[/quote]
Kirjoita romanttisen illan käsikirjoitus ja sano miehelle, että vain tämän kirjoituksen mukaan tehtynä kosinta on minun mielestäni kosinta ja tämän minä tahdon. Ja sitten kirjoitat siihen ihan kaiken alkaen siitä, onko miehen parta vasta-ajeltu vai seksikäs sänki, mitä sukat ja kengät miehellä on, miten sinä olet pukeutunut, missä olette, miten pilvet taivaalla liikkuvat, paistaako aurinko vai ei, tuleeko hovimestari takavasemmalta vai oikealta, miten mies katsoo sinua salaperäisesti ja piilottaa sormuksen pannacottaan jne. Kun se mies ei osaa lukea ajatuksiasi.
Ja hyväksy se, että mies ei rakasta sinua pätkääkään enemmän, vaikka joutuu olemaan sätkynukkesi. Alttarilla hän tulee miettimään todella pitkään, kannattaako sanoa tahdon naiselle, joka elää mielikuvitusmaailmassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on ONCE in a lifetime (viitaten aikaisempiin kommenteihin).
Kyllä mä ymmärrän myös ap:ta. Ei ole liikaa vaadittu, että joskus kaipaa romantiikkaa parisuhteelta ja juuri ne hetket, kuten kosinta, muistetaan koko loppu elämä. Vastavuoroisesti ap:n tulisi toki järkjestää ylättyksiä välillä myös miehelleen. Järkkäätkö ap koskaan miehellesi mitään hänen mielestään kivaa yllätystä? Jos järkkäät, niin minun mielestäni sinulla on täysi oikeus vaatia parempaa. Minun mieheni kosi kukkien, lahjojen ja itse valitun sormuksen kanssa, kun vei minut syömään. Oli laatinut oikein puheenkin. Muistan tuon hetken ikuisesti ja itkin silloin onnesta ja ilosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:08"]Oltiin ihan umpi rakastuneita ja oltu yhdessä vasta puoli vuotta.
---
Olemme olleet yhdessä kuukauden päästä 5 vuotta.
[/quote]
Kivaa.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:22"]Jos oot kerran räjähtänyt jo aiheesta, miehesi ei uskalla tehdä enää minkäänlaista liikettä. Kiukuttelet myös siitä, ettei mies tuo kukkia, ja kun se tuo, kiukuttelet sittenkin? Lyttäät kaikki hänen tekemät muuvit suhteessanne ja sitten vielä odotat että homma eteneisi?
Teidän suhteessa sä oot suhteessa sun mielikuvitusmieheen, purat sitä erotusta todelliseen ja mies on sun kanssa nyt tasan niin kauan kunnes löytää paremman. Voihan sitä elämänsä tuhlata noinkin.
[/quote]
Aamen. Hitsi kun hyvin sanottu. Ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:05"][quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:49"]
Ihme kommentteja. Syystäkin olet pettynyt, olisin minäkin. Itse olen tässä vuosien saatossa oppinut sen että parisuhteeseen pitää panostaa MOLEMMIN PUOLISESTI. Mikä oikeus miehellä on vain saada huomiota ja yllätyksiä? Se että mies näkee edes välillä vaivaa, kertoo mulle sen että välittää minusta.
[/quote]
Nimenomaan. Parisuhteessa molempien pitää panostaa ja meidän suhteessa se olen ollut lähinnä minä.
Kummallisia kommentteja tosiaan. Olen kuulemma kusipää, aikuispissis, liian vaativa, kauhea muija jne... Ja että minun kanssa ei kuulemma voi tulla toimeen ja että mieheni pitäisi juosta ja kovaa. Vau. En ota tätä itseeni, koska osasin varautua kaikenkirjavaan kommentointiin. Mutta kyllä nyt ainakin yllätyin. Nimittäin siitä, kuinka paljon vihaisia ja syyttäviä kommentteja tuli, joissa haukuttiin minut täysin naisena ja avovaimona ja minun ja mieheni suhde. Mutta vaikka muille kosinta ei olisi tärkeä niin minulle se on. Koska se on one in a lifetime juttu, joka mielestäni pitäisi tehdä niin hyvin kuin mahdollista. Tällä en tarkoita miljoonaa euroa maksavaa juttua vaan halvallakin saa yllätystä kehitettyä.
Kyllä olen yrittänyt opettaa miehelleni näitä juttuja ja olen puhunut. Kyllä mieheni tietää, mitä ajattelen hänen yllätyksettömyydestään. Ja kyllä minulla on täysi oikeus odottaa saavani puolisoltani yllätyksiä ja vaivannäköä, joista kävisi selväksi, että olen hänelle tärkeä edelleen. Me molemmat rakastamme toisiamme hyvin paljon ja mieheni koko ajan kertoo rakastavani minua. Mutta silti se ei tunnu menevän monille jakeluun, että parisuhteeseen pitää molempien panostaa. Ja se osoitetaan sanoilla, mutta myös teoilla.
t. ap
[/quote]
Kyllä tämä ja seuraavatkin viestisi on hyvin agrrssiivisia. Oletko sellainen tavallisesti n?
Meillä ei tainnut kukaan kosia. Naimisiin silti mentiin 27 vuotta sitten. Mies ei järjestä yllätyksiä eikä tuo kukkia, ei kokkaa eikä sano mitään romanttista ikinä. Olen pyytänyt ja saanut koruja jne kun olen halunnut. Jos tarvitsen jotain, pyydän. En odota taikatemppuja ja hyvin menee.