Lue keskustelun säännöt.
Pettynyt kosintaan
21.04.2015 |
Niin pinnalliselta ja tyhmältä kuin tämä varmasti joidenkin mielestä kuulostaa, niin olen kamalan pettynyt tapaan, jolla mieheni minua kosi. Oltiin ihan umpi rakastuneita ja oltu yhdessä vasta puoli vuotta. Oltiin puhuttu jonkin verran kihloista, koska mieheni halusi kuulla mitä olen mieltä asiasta eikä hän halunnut sitten kosinnan aikana kuulla kenties kieltävää vastausta vaan halusi kosia sitten vasta, kun tiesi jo varman vastaukseni. Noh, ehkä muutama viikko sitten meni ja mies hänen kotonaan töksäytti sohvalla, että mentäisiinkö kihloihin. Vastasin tietysti myöntävästi, mutta olin niin pettynyt, että kotiin päästyäni purskahdin itkuun. Ei ollut sormusta valmiina, ei minkäänlaista romantiikkaa, ei polvistumista. Vain epäsiisti koti ja töksäytetty tylsä kysymys.
Minulla oli pitkään ollut haave siitä, kuinka mies vie minut vaikka ensin syömään ja sen jälkeen yllätyksenä, jossain kivassa paikassa polvistuu ja kosii itse valitsemallaan sormuksella. Olemme olleet yhdessä kuukauden päästä 5 vuotta. Mieheni ei ole ikinä tuonut minulle kukkia omatoimisesti (olen joskus valittanut, että miksi mies ei ikinä tuo kukkia yms. ja sitten mies on tuonut parin päivän sisään) eikä yllättänyt ikinä milläänlailla. Kaikki "yllätykset" on pohjustettu viimeistään päivää ennen, jolloin mitään hohtoa "yllätyksen" h-hetkenä ei ole ollut. Esim. syntymäpäivääni edeltävänä päivänä mies on sanonut menevänsä käymään kukkakaupassa niin saisin kukan heti aamulla. Mies toi sitten marketista hankitun halpisruusupurkin multineen, vaikka olen kertonut vihaavani ruusuja ja jos kukkia tuodaan niin ne on sitten leikkokukkia, ei multapurkkeja.
Emme ole sen ihmeemmin naimisiinmenosta puhuneet ja vuodet vain vierii. Kihlauksesta on kulunut aikaa tovin ja olen haaveillut taas uusinta kihlauksesta, jossa sitten sovittaisiin hääpäivä yms. Että jos mies nyt tajuaisi viedä minut ulos syömään ja sen jälkeen jossain kysyisi minulta, että haluaisinko vielä mennä hänen kanssaan naimisiin ja että sovittaisiin hääpäivä.
Olen joskus suutuspäissäni räjähtänyt ja avautunut tästä kaikesta miehelleni, kuinka olin pettynyt kosintaan ja odotin yllätystä ja haluaisin yllätyksenä kaiken enkä pohjustettuna mitään etukäteen. Ja että olisi kiva olla sen takia itse mies, että voisi suunnitella omalle naiselleen yllätyksiä ja jonkun todella ihanan kosinnan. Mutta ei niin ei. Joskus myös mietin, että jos itse suunnittelen kihlauksen ja teen sen sitten miehelleni, mutta olen sen verran konservatiivinen, että kosinta pitää tulla mieheltä.
Onko mitään tehtävissä? Pitääkö tyytyä koko loppuelämä siihen , että yllätyksiä ei tule? Mies on kaikin puolin muuten täysin luotu minulle, mutta yllätyksellisyys puuttuu mieheltäni kokonaan.
Kommentit (95)
Jos koko on vaikea niin lainaa salaa jotain hänen sormustaan malliksi. Jos ei ole mallia niin liikkeessä voit sopia että saat jonkun kokoisen rasiaasi ja sitten tulette yhdessä vaihtamaan sopivaan kokoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:49"]
Ihme kommentteja. Syystäkin olet pettynyt, olisin minäkin. Itse olen tässä vuosien saatossa oppinut sen että parisuhteeseen pitää panostaa MOLEMMIN PUOLISESTI. Mikä oikeus miehellä on vain saada huomiota ja yllätyksiä? Se että mies näkee edes välillä vaivaa, kertoo mulle sen että välittää minusta.
[/quote]
Nimenomaan. Parisuhteessa molempien pitää panostaa ja meidän suhteessa se olen ollut lähinnä minä.
Kummallisia kommentteja tosiaan. Olen kuulemma kusipää, aikuispissis, liian vaativa, kauhea muija jne... Ja että minun kanssa ei kuulemma voi tulla toimeen ja että mieheni pitäisi juosta ja kovaa. Vau. En ota tätä itseeni, koska osasin varautua kaikenkirjavaan kommentointiin. Mutta kyllä nyt ainakin yllätyin. Nimittäin siitä, kuinka paljon vihaisia ja syyttäviä kommentteja tuli, joissa haukuttiin minut täysin naisena ja avovaimona ja minun ja mieheni suhde. Mutta vaikka muille kosinta ei olisi tärkeä niin minulle se on. Koska se on one in a lifetime juttu, joka mielestäni pitäisi tehdä niin hyvin kuin mahdollista. Tällä en tarkoita miljoonaa euroa maksavaa juttua vaan halvallakin saa yllätystä kehitettyä.
Kyllä olen yrittänyt opettaa miehelleni näitä juttuja ja olen puhunut. Kyllä mieheni tietää, mitä ajattelen hänen yllätyksettömyydestään. Ja kyllä minulla on täysi oikeus odottaa saavani puolisoltani yllätyksiä ja vaivannäköä, joista kävisi selväksi, että olen hänelle tärkeä edelleen. Me molemmat rakastamme toisiamme hyvin paljon ja mieheni koko ajan kertoo rakastavani minua. Mutta silti se ei tunnu menevän monille jakeluun, että parisuhteeseen pitää molempien panostaa. Ja se osoitetaan sanoilla, mutta myös teoilla.
t. ap
Hohhoijaa. Suunnittelet itse päässäsi, millaisia yllätyksiä sinut tulisi saada. Jos miehesi toimii toisin, petyt. Jos miehesi yrittää udella sinulta miten nyt pitäisi "yllättää", petyt siltikin. Kertaakaan et mainitse aloituksessasi, huomioitko miestäsi joskus iloisilla asioilla tai yllätyksillä. Kuulostat erittäin itsekkäältä ja keskenkasvuiselta. Sinun tulisi joko opetella antamaan tarkkoja neuvoja miehellesi, jos et kykene sietämään sitä, että hän toimii omalla tavallaan tai tuo oman makunsa mukaisia asioita. Jos taas yllätysmomentti on tärkeä, sitten sinun olisi opeteltava hyväksymään, että yllätys voi olla toisen maun mukainen. Ei ihme ettei miehesi halua keksiä ylläreitä, jos vastauksena on tähän saakka itkupotkuraivarit vääränlaisesta toiminnasta. Voisit myös opetella itse huomioimaan miestäsi jollain lailla, ei se pelkästään hänen velvollisuutensa ole.
Kysymys aloittajalle, onko miehesi läpeensä tyytyväinen? Vain naisen tunteilla, haluilla, onnella ja mielipiteillä on väliä?
Ensinnäkin, "one in a lifetime" juttu ja uusintaa odottelet.
Toisekseen, onko vain se mielestäsi suhteeseen ja sinuun panostamista, että järjestää yllätyksiä?
Saattaa hyvinkin jonakin päivänä miehesi järjestää sinulle yllätyksen - lähtee lätkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:58"]
Tekeekö mies kenties juttuja joita ap ei huomioi, koska ne ei ole ap:n mielestä tarpeeks ronanttisia? Mieheni tuo minulle välillä kaupasta suklaapatukan, hieroo iltaisin että saisin unta, silittää ja kehuu. Ilmoittaa myös välillä että hän huolehtii lapsista ja passittaa mut viettämään aikaa itsekseni/ystävien kanssa. Ravintolaillalliset ovat sit mun vastuulla. Kosintammekin meni niin että yleisesti puhuttiin että olisi kivaa järjestää jotkut isommat juhlat, tyyliin itsenäisyyspäiväjuhlia ja totesin että voimmehan sit samalla naimisiin mennä. Mies oli vähän hölmistynyt, seuraavana päivänä kävimme ostamassa kihlasormukset. Viime vuonna tuli 5v täyteen. Sori pötkö ja typot, kännykkä.
[/quote]
Ei tee. Mies ei hiero, ei tuo kaupasta tullessaan mitään, ei sovi itse lapsenhoito apua yms. Minä halailen miestäni usein ensin ja paijailen, tuon kaupasta aina myös vain miehelleni juttuja, sovin kaikki lapsenhoito avut yms. Näitä asioita on vaikea selittää kunnolla, kun koko suhdetta ja meidän välistä kemiaa ei voi selittää kirjoittamalla. Nytkin se kuulostaa, että mies vain on eikä huomioi minua ja minä teen kaiken. Mutta ei se ihan niinkään ole. Mies on meillä ykköskokki ja kokkaa myös minulle, kehuu paljon naisena ja äitinä.
t. ap
Puhut itsesi kanssa ristiin. Ensin sanot että sinä teet kaiken ja mies ei huomioi mitenkään, sitten perään kerrot millä tavalla hän sinua huomioi. Kuulostat edelleen siis itsekeskeiseltä. Et arvosta miehesi huomionosoituksia, koska ne eivät ole juuri sellaisia, millaisia sinä olet omassa pikku päässäsi kuvitellut romanttisen prinssin sinulle suovan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme kommentteja, ihan kuin romantiikka ei olisi minkään arvoista. Vaihda miestä AP, tuo on jo omituista että haluat kukkia ja mies tuo jonkun hiton multapurkin. Ei niin mitään romantiikantajua. Kyllä niitä romanttisiakin miehiä löytyy.
Ja nämä "miehet ei tajua vihjeitä"-kommentit. Kyllä fiksu ja huomioonottavainen mies tajuaa, ihan kuin mieheltä ei saisi odottaa mitään.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:05"]
Hohhoijaa. Suunnittelet itse päässäsi, millaisia yllätyksiä sinut tulisi saada. Jos miehesi toimii toisin, petyt. Jos miehesi yrittää udella sinulta miten nyt pitäisi "yllättää", petyt siltikin. Kertaakaan et mainitse aloituksessasi, huomioitko miestäsi joskus iloisilla asioilla tai yllätyksillä. Kuulostat erittäin itsekkäältä ja keskenkasvuiselta. Sinun tulisi joko opetella antamaan tarkkoja neuvoja miehellesi, jos et kykene sietämään sitä, että hän toimii omalla tavallaan tai tuo oman makunsa mukaisia asioita. Jos taas yllätysmomentti on tärkeä, sitten sinun olisi opeteltava hyväksymään, että yllätys voi olla toisen maun mukainen. Ei ihme ettei miehesi halua keksiä ylläreitä, jos vastauksena on tähän saakka itkupotkuraivarit vääränlaisesta toiminnasta. Voisit myös opetella itse huomioimaan miestäsi jollain lailla, ei se pelkästään hänen velvollisuutensa ole.
[/quote]
Kannattaa myös lukea kommentteja minulta tuolta väleistä. Minä se tässä nimenomaan olen se joka miestäni huomioi ja tekee yllätyksiä, mutta mies ei minulle. Sitä tässä valitan.
Mutta kiitos kaikille kommentoijille. Ainakin tuli selväksi se, että romantiikkaa ei saa pyytää, ei odottaa eikä toivoa. Ja jos näin tekee niin on sitten täysi kusipää, joka ei sovi parisuhteeseen, ja mies on se, jota pitää sääliä ja jonka pitää juosta pois parempaa etsimään. Selvä.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:33"]
Hyvä kuvaus tilanteesta, ap. Se, miten isoina asioina pidät ns. romanttisia yllätyksiä ja "kosinnan kaavaa", on ulkopuolisille vaikeaa ymmärtää. Isoista asioista kun ei ole kysymys - eräiden mielestä. Olen mies, ja sinä vaikutat sellaiselta naiselta, että emme tulisi toimeen keskenämme. Mutta silti jollain tavalla ymmärrän sinua. Meillä tilanne on niin päin, että minä en saa mitään yllätyksiä tai huomionosoituksia. Olen ostanut vaimolle lahjaksi koruja, korviksia, kellon. Joskus tuon kukkia. Itse saan lahjaksi joskus sukkia, kiristävän pipon, ei-kiinnostavia kirjoja. Tulee vaikutelma, ettei puoliso halua nähdä vaivaa. Viimeksi unohti täysin syntymäpäiväni. Ei lahjaa, kakkua tai mitään muutakaan. Välillä harmittaa vähän, mutta se menee ohi, kun arki toimii hyvin. Mun mielestä naisella on yhtä suuri velvollisuus huomioida miestään, mut meillä se ei toteudu.
[/quote]Mun mielestä vaimosi nimenomaan halusi muistaa, mutta ei osannut sen paremmin.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:19"]
Puhut itsesi kanssa ristiin. Ensin sanot että sinä teet kaiken ja mies ei huomioi mitenkään, sitten perään kerrot millä tavalla hän sinua huomioi. Kuulostat edelleen siis itsekeskeiseltä. Et arvosta miehesi huomionosoituksia, koska ne eivät ole juuri sellaisia, millaisia sinä olet omassa pikku päässäsi kuvitellut romanttisen prinssin sinulle suovan.
[/quote]
Niin, mieheni jutut on puheen tasolla ja minun taas tekojen tasolla. Mies kehuu, että oot kaunis, mutta that's it. Itsekin kehun miestäni, mutta teen myös asioita.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:49"]
Ihme kommentteja. Syystäkin olet pettynyt, olisin minäkin. Itse olen tässä vuosien saatossa oppinut sen että parisuhteeseen pitää panostaa MOLEMMIN PUOLISESTI. Mikä oikeus miehellä on vain saada huomiota ja yllätyksiä? Se että mies näkee edes välillä vaivaa, kertoo mulle sen että välittää minusta.
[/quote]
Nimenomaan. Parisuhteessa molempien pitää panostaa ja meidän suhteessa se olen ollut lähinnä minä.
Kummallisia kommentteja tosiaan. Olen kuulemma kusipää, aikuispissis, liian vaativa, kauhea muija jne... Ja että minun kanssa ei kuulemma voi tulla toimeen ja että mieheni pitäisi juosta ja kovaa. Vau. En ota tätä itseeni, koska osasin varautua kaikenkirjavaan kommentointiin. Mutta kyllä nyt ainakin yllätyin. Nimittäin siitä, kuinka paljon vihaisia ja syyttäviä kommentteja tuli, joissa haukuttiin minut täysin naisena ja avovaimona ja minun ja mieheni suhde. Mutta vaikka muille kosinta ei olisi tärkeä niin minulle se on. Koska se on one in a lifetime juttu, joka mielestäni pitäisi tehdä niin hyvin kuin mahdollista. Tällä en tarkoita miljoonaa euroa maksavaa juttua vaan halvallakin saa yllätystä kehitettyä.
Kyllä olen yrittänyt opettaa miehelleni näitä juttuja ja olen puhunut. Kyllä mieheni tietää, mitä ajattelen hänen yllätyksettömyydestään. Ja kyllä minulla on täysi oikeus odottaa saavani puolisoltani yllätyksiä ja vaivannäköä, joista kävisi selväksi, että olen hänelle tärkeä edelleen. Me molemmat rakastamme toisiamme hyvin paljon ja mieheni koko ajan kertoo rakastavani minua. Mutta silti se ei tunnu menevän monille jakeluun, että parisuhteeseen pitää molempien panostaa. Ja se osoitetaan sanoilla, mutta myös teoilla.
t. ap
[/quote]
Kerropas, miten ihanan romanttinen ja huomioiva olet ITSE miestäsi kohtaan?
Onko naiset oikeasti noin järkyttävän tyhmiä, kuten tämä aloittaja? Ei käy kateeksi heteromiehiä.
-melkeinheteromies-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:33"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:49"]
Ihme kommentteja. Syystäkin olet pettynyt, olisin minäkin. Itse olen tässä vuosien saatossa oppinut sen että parisuhteeseen pitää panostaa MOLEMMIN PUOLISESTI. Mikä oikeus miehellä on vain saada huomiota ja yllätyksiä? Se että mies näkee edes välillä vaivaa, kertoo mulle sen että välittää minusta.
[/quote]
Nimenomaan. Parisuhteessa molempien pitää panostaa ja meidän suhteessa se olen ollut lähinnä minä.
Kummallisia kommentteja tosiaan. Olen kuulemma kusipää, aikuispissis, liian vaativa, kauhea muija jne... Ja että minun kanssa ei kuulemma voi tulla toimeen ja että mieheni pitäisi juosta ja kovaa. Vau. En ota tätä itseeni, koska osasin varautua kaikenkirjavaan kommentointiin. Mutta kyllä nyt ainakin yllätyin. Nimittäin siitä, kuinka paljon vihaisia ja syyttäviä kommentteja tuli, joissa haukuttiin minut täysin naisena ja avovaimona ja minun ja mieheni suhde. Mutta vaikka muille kosinta ei olisi tärkeä niin minulle se on. Koska se on one in a lifetime juttu, joka mielestäni pitäisi tehdä niin hyvin kuin mahdollista. Tällä en tarkoita miljoonaa euroa maksavaa juttua vaan halvallakin saa yllätystä kehitettyä.
Kyllä olen yrittänyt opettaa miehelleni näitä juttuja ja olen puhunut. Kyllä mieheni tietää, mitä ajattelen hänen yllätyksettömyydestään. Ja kyllä minulla on täysi oikeus odottaa saavani puolisoltani yllätyksiä ja vaivannäköä, joista kävisi selväksi, että olen hänelle tärkeä edelleen. Me molemmat rakastamme toisiamme hyvin paljon ja mieheni koko ajan kertoo rakastavani minua. Mutta silti se ei tunnu menevän monille jakeluun, että parisuhteeseen pitää molempien panostaa. Ja se osoitetaan sanoilla, mutta myös teoilla.
t. ap
[/quote]
Kerropas, miten ihanan romanttinen ja huomioiva olet ITSE miestäsi kohtaan?
[/quote]
Niitä esimerkki pointteja lukee tuolla muiden kommenttien väleissä. Lue koko viestiketju ennenkuin kuin kommentoit.
t. ap
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:33"]Hyvä kuvaus tilanteesta, ap. Se, miten isoina asioina pidät ns. romanttisia yllätyksiä ja "kosinnan kaavaa", on ulkopuolisille vaikeaa ymmärtää. Isoista asioista kun ei ole kysymys - eräiden mielestä. Olen mies, ja sinä vaikutat sellaiselta naiselta, että emme tulisi toimeen keskenämme. Mutta silti jollain tavalla ymmärrän sinua. Meillä tilanne on niin päin, että minä en saa mitään yllätyksiä tai huomionosoituksia. Olen ostanut vaimolle lahjaksi koruja, korviksia, kellon. Joskus tuon kukkia. Itse saan lahjaksi joskus sukkia, kiristävän pipon, ei-kiinnostavia kirjoja. Tulee vaikutelma, ettei puoliso halua nähdä vaivaa. Viimeksi unohti täysin syntymäpäiväni. Ei lahjaa, kakkua tai mitään muutakaan. Välillä harmittaa vähän, mutta se menee ohi, kun arki toimii hyvin. Mun mielestä naisella on yhtä suuri velvollisuus huomioida miestään, mut meillä se ei toteudu.
[/quote]Tässä on hyvä kommentti. Tässä ei tarvitse olla kyse mistään liiallisesta romantiikanksipuusta eikä tämä loppujen lopuksi liity edes sukupuoleenkaan vaan ihan yksinkertaisesti toisen huomioimiseen.
No Jospa SINÄ veisit miehen ulos syömään ja polvistuisit? ;)
Aika moni mies vaatii pomon sanomaan, mitä pitää tehdä. Kai se on jäänne jostain metsästäjä-keräilijäkaudelta.Nykyään se näkyy erityisesti kotipiirin asioissa. Musta se on varmempaakin-moni spontaani mies on jo liian spontaani. Levoton ja arvaamaton.
5 vuotta on perheellisessä parisuhteessa melko lyhyt aika. Toistensa särmien hiominen ja sopiva yhteenhitsautuminen kestää vuosia.
Aloittajan romantiikkakäsitys on omastakin mielestäni hiukan lapsellinen. Onhan nuo kauniita haaveita, mutta jos toinen ei ole sellainen, että toimisi noin- hänet täytyy ottaa omana itsenään, tai jatkaa hienovaraista ohjailua ja koulutusta. Ei kiukuttelemalla saa mitään, toista pitää tulla vastaan. Opetelkaa neuvottelemaan.
Ja jos mies kehuu noinkin kauniisti, se on ehkä hänelle suurin romantiikan osoitus. Hän ei välitä perinaisellisesta romantiikasta.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:45"]ap on näitä naisia jonka mies pitää olla ajatustenlukija ja tehdä asiat juuri kuten hän haluaa vaikka ei miehelleen ole ikinä puhunut asiasta...
[/quote]
Ja sinä olet näitä ihmisiä, jotka vastaavat lukematta. Ap kertoi sanoneensa miehelle ettei tykkää ruusuista ja haluaisi leikkokukkia. Ap:n mies toi silti ruusuja multapurkissa. Ei kai tämä ole niin vaikea miehenkään tajuta? Ainakin oma mieheni tajusi jo kun kerran katselin kaupassa kukkia ja sanoin etten hirveästi pidä ruusuista. Ikinä ei ole ruusuja tuonut. Olen pitänyt tätä normaalina tajuta kerran sanomisesta, mutta ehkä tuo sitten on keskivertoa fiksumpi.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:36"]Olen nuori mies ja kysyisin sitä että pitääkö se sormus olla valmiina kun kosii? Mitä jos tulee vääränlainen? Eikö se olisi järkevämpää käydä sitten yhdessä ostamassa jälkeenpäin? [/quote] Sitä voi ennen sormuksen hankintaa kierrättää tulevaa morsioo ikkunaostoksilla, eli kun kävelette kultasepänliikkeen ohi niin pysähdytte siihen katseleen helyjä. Näin saat ainakin vähän vinkkiä siitä minkä tyylinen rinkula olis mieluinen ;)
[/quote]
Tai tekee jostain halpismateriaalista "sormukset" jolla kosii ja hakee sitten oikeat yhdessä myöhemmin. Vaikka ois lasten lelusormus tai mikä vaan, niin mun mielestä toimis paremmin kuin se, että toinen ois valinnut mun puolesta jotakin.
Tekeekö mies kenties juttuja joita ap ei huomioi, koska ne ei ole ap:n mielestä tarpeeks ronanttisia? Mieheni tuo minulle välillä kaupasta suklaapatukan, hieroo iltaisin että saisin unta, silittää ja kehuu. Ilmoittaa myös välillä että hän huolehtii lapsista ja passittaa mut viettämään aikaa itsekseni/ystävien kanssa. Ravintolaillalliset ovat sit mun vastuulla. Kosintammekin meni niin että yleisesti puhuttiin että olisi kivaa järjestää jotkut isommat juhlat, tyyliin itsenäisyyspäiväjuhlia ja totesin että voimmehan sit samalla naimisiin mennä. Mies oli vähän hölmistynyt, seuraavana päivänä kävimme ostamassa kihlasormukset. Viime vuonna tuli 5v täyteen. Sori pötkö ja typot, kännykkä.