Lue keskustelun säännöt.
Pettynyt kosintaan
21.04.2015 |
Niin pinnalliselta ja tyhmältä kuin tämä varmasti joidenkin mielestä kuulostaa, niin olen kamalan pettynyt tapaan, jolla mieheni minua kosi. Oltiin ihan umpi rakastuneita ja oltu yhdessä vasta puoli vuotta. Oltiin puhuttu jonkin verran kihloista, koska mieheni halusi kuulla mitä olen mieltä asiasta eikä hän halunnut sitten kosinnan aikana kuulla kenties kieltävää vastausta vaan halusi kosia sitten vasta, kun tiesi jo varman vastaukseni. Noh, ehkä muutama viikko sitten meni ja mies hänen kotonaan töksäytti sohvalla, että mentäisiinkö kihloihin. Vastasin tietysti myöntävästi, mutta olin niin pettynyt, että kotiin päästyäni purskahdin itkuun. Ei ollut sormusta valmiina, ei minkäänlaista romantiikkaa, ei polvistumista. Vain epäsiisti koti ja töksäytetty tylsä kysymys.
Minulla oli pitkään ollut haave siitä, kuinka mies vie minut vaikka ensin syömään ja sen jälkeen yllätyksenä, jossain kivassa paikassa polvistuu ja kosii itse valitsemallaan sormuksella. Olemme olleet yhdessä kuukauden päästä 5 vuotta. Mieheni ei ole ikinä tuonut minulle kukkia omatoimisesti (olen joskus valittanut, että miksi mies ei ikinä tuo kukkia yms. ja sitten mies on tuonut parin päivän sisään) eikä yllättänyt ikinä milläänlailla. Kaikki "yllätykset" on pohjustettu viimeistään päivää ennen, jolloin mitään hohtoa "yllätyksen" h-hetkenä ei ole ollut. Esim. syntymäpäivääni edeltävänä päivänä mies on sanonut menevänsä käymään kukkakaupassa niin saisin kukan heti aamulla. Mies toi sitten marketista hankitun halpisruusupurkin multineen, vaikka olen kertonut vihaavani ruusuja ja jos kukkia tuodaan niin ne on sitten leikkokukkia, ei multapurkkeja.
Emme ole sen ihmeemmin naimisiinmenosta puhuneet ja vuodet vain vierii. Kihlauksesta on kulunut aikaa tovin ja olen haaveillut taas uusinta kihlauksesta, jossa sitten sovittaisiin hääpäivä yms. Että jos mies nyt tajuaisi viedä minut ulos syömään ja sen jälkeen jossain kysyisi minulta, että haluaisinko vielä mennä hänen kanssaan naimisiin ja että sovittaisiin hääpäivä.
Olen joskus suutuspäissäni räjähtänyt ja avautunut tästä kaikesta miehelleni, kuinka olin pettynyt kosintaan ja odotin yllätystä ja haluaisin yllätyksenä kaiken enkä pohjustettuna mitään etukäteen. Ja että olisi kiva olla sen takia itse mies, että voisi suunnitella omalle naiselleen yllätyksiä ja jonkun todella ihanan kosinnan. Mutta ei niin ei. Joskus myös mietin, että jos itse suunnittelen kihlauksen ja teen sen sitten miehelleni, mutta olen sen verran konservatiivinen, että kosinta pitää tulla mieheltä.
Onko mitään tehtävissä? Pitääkö tyytyä koko loppuelämä siihen , että yllätyksiä ei tule? Mies on kaikin puolin muuten täysin luotu minulle, mutta yllätyksellisyys puuttuu mieheltäni kokonaan.
Kommentit (95)
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 18:43"]
Kyllä mä ymmärrän myös ap:ta. Ei ole liikaa vaadittu, että joskus kaipaa romantiikkaa parisuhteelta ja juuri ne hetket, kuten kosinta, muistetaan koko loppu elämä. Vastavuoroisesti ap:n tulisi toki järkjestää ylättyksiä välillä myös miehelleen. Järkkäätkö ap koskaan miehellesi mitään hänen mielestään kivaa yllätystä? Jos järkkäät, niin minun mielestäni sinulla on täysi oikeus vaatia parempaa. Minun mieheni kosi kukkien, lahjojen ja itse valitun sormuksen kanssa, kun vei minut syömään. Oli laatinut oikein puheenkin. Muistan tuon hetken ikuisesti ja itkin silloin onnesta ja ilosta.
[/quote]
Pitäisiköhän kuitenkin etsiä mies, joka ihan itse haluaa ja on innistunut romanttisesta touhusta. Ei toiselta ihmiseltä ole oikeus vaatia yhtään mitään. Jos sinä haluat säätää, ei se oikeuta sua edes pettymään siihen, että toinen ei halua. Saati että sulla olisi oikeus vaatia toista elämään kuten sinä. Ap;n parisuhteen ennuste on surkea. Jos mies on kiltti, raukka yrittää sopeutua ja tottua ap;n kotileikkiin. Ennen pitkää kuitenkin tulee tilanne, jossa mies saa oman tahtonsa takaisin ja se on aika nopsasti sitten heippa. Ei kukaan halua viettää koko elämäänsä täyttämällä toisen kuvitelmiä. Miehellä on ihan yhtä suuri oikeus olla sellainen kuin oikeasti on kuin ap:lla. Todennäköisesti tuokin, että ap muina marttyyreina järjestää miehelle sitä ja tätä, hän järjestää jotain mitä hän itse haluaa. Ehkä mies haluaisi elää niin, ettei mitään järjestetä. Mutta joo, kyllä se ero sieltä tulee, 100% todennäköisyydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa... Kyllä on asioiden tärkeys taas hukassa... Eiköhän se yhdessäolo pitäisi olla se tärkein eikä mikään prinsessakosinta.
Sun on vaan hyväksyttävä, että miehesi on sellainen kuin on. Ei se tossa asiassa muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se tuo sulle joku päivä yllätyksenä tippurin. Sit voit ilahtua. Ainakin yllätyit.
Eli pitää kasvaa ja tajuta, että ei saa toivoa romantiikkaa ja yllätyksiä?
Teen itse miehelleni yllätyksiä, mutta mies ei tee minulle. Missä vika?
Yksi minun tekemä yllätys meni näin: Miehelläni oli syntymäpäivänään vapaata töistä ja hän tykkää nukkua pitkään. Olin anopin kanssa sopinut lapsen hoidon ja vein aamulla mieheltäni salaa lapsen anopille. Kotiin päästyäni tein miehelleni aamupalan ja vein sen vuoteeseen. Mies sitten ihmetteli, että missä lapsi on, kun kotona on niin hiljaista, johon sanoin, että lapsi on hoidossa ja tänään vietetään kahdestaan päivä. Ja syntymäpäivälahjaksi olin hankkinut kellon, jota mieheni oli ajatellut ostavansa pitkään, mutta ei odottanut, että minä sen hankkisin.
Tälläistä simppeliä yllätystä odottaisin myös mieheltäni.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oot kerran räjähtänyt jo aiheesta, miehesi ei uskalla tehdä enää minkäänlaista liikettä. Kiukuttelet myös siitä, ettei mies tuo kukkia, ja kun se tuo, kiukuttelet sittenkin? Lyttäät kaikki hänen tekemät muuvit suhteessanne ja sitten vielä odotat että homma eteneisi?
Teidän suhteessa sä oot suhteessa sun mielikuvitusmieheen, purat sitä erotusta todelliseen ja mies on sun kanssa nyt tasan niin kauan kunnes löytää paremman. Voihan sitä elämänsä tuhlata noinkin.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:20"]
Eli pitää kasvaa ja tajuta, että ei saa toivoa romantiikkaa ja yllätyksiä?
Teen itse miehelleni yllätyksiä, mutta mies ei tee minulle. Missä vika?
Yksi minun tekemä yllätys meni näin: Miehelläni oli syntymäpäivänään vapaata töistä ja hän tykkää nukkua pitkään. Olin anopin kanssa sopinut lapsen hoidon ja vein aamulla mieheltäni salaa lapsen anopille. Kotiin päästyäni tein miehelleni aamupalan ja vein sen vuoteeseen. Mies sitten ihmetteli, että missä lapsi on, kun kotona on niin hiljaista, johon sanoin, että lapsi on hoidossa ja tänään vietetään kahdestaan päivä. Ja syntymäpäivälahjaksi olin hankkinut kellon, jota mieheni oli ajatellut ostavansa pitkään, mutta ei odottanut, että minä sen hankkisin.
Tälläistä simppeliä yllätystä odottaisin myös mieheltäni.
t. ap
[/quote]
Ihan mukava yllätys. Taidankin käydä huvikseni ostaa kukkia naiselle tänään.
t.Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat aika tarkalta siinä mikä sulle kelpaa, esim. Tuo ruusujuttu, en mä ainakaan miehenä ehkä uskaltaisi mitään järkätä kun kuitenkin menee pieleen...
Sano miehelle suoraan, ystävällisesti, että sinusta olisi ihanaa, jos hän toisi aina silloin tällöin kukkia pyytämättä. Sano, että se saa sinut tuntemaan itsesi erityiseksi ja rakastetuksi. Sano, että sinusta olisi ihanaa, jos mies kosisi niin, että olisi valinnut sinulle sormuksen valmiiksi.
Miehesi selvästi haluaa miellyttää sinua, tuo kukkia kun olet asiasta huomauttanut jne. Kaikki eivät vaan osaa olla sillä tavalla romanttisia kuin mitä naiset odottaa. Mies voi ajatella, että haluat itse valita sormuksen tai että jos hän ostaa se etukäteen, koko on väärä jne.
Toinen ei voi olla ajatusten lukija ja tietää, mitä sinä haluat, jos et sitä suoraan sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä lue enää rakkausromaaneja. Niissä uljas prinssi tulee valkealla ratsulla ja ratsastaa kanssasi auringonlaskuun. Herää todellisuuteen!
Tee sinä romanttisia juttuja miehellesi ja kosi ja puhukaa naimisiin menosta. Näin tasa-arvon aikana nainenkin voi tehdä aloitteen.
Haluat siis muuttaa miehesi niin, että hän käyttäytyisi sinun toiveidesi mikaan. Miksi ihmeessä olet miehesi kanssa, jos hän ei sinulle kelpaa? Kamalia tuollaiset naiset, jotka haaveilevat romanttisista yllätyksistä ja sitten nillittävät, kun mies ei pidä niitä tärkeinä. Voithan sinä toivoa ja odottaa yllätyksiä, mutta jos tiedät, että ne eivät miehesi luonteseen kuulu, niin turhaan odotat. Jos olisin miehesi, niin kokisin painostava, kun VAADIT yllätyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulle koskaan mitään merkitystä muulla kuin itselläsi? Ajatteletko koskaan muita asioita? Miten menee yhteiskunnassa?
Luetko muuta kuin romanttista kioskikirjallisuutta? Oletko huomannnut, että maailma ei ole kiva paikka kaikille? Oletko ajatellut, että miehesikin saattaa toivoa sinulta jotakin sellaista, mitä et huomaa antaa?
Miksi naiset aina haluavat muuttaa miestä? Jos ap tietää, että hänen miehensä rakastaa häntä ja ap on onnellinen hänen kanssaan. Miestä ei pitäisi yrittää muuttaa joksikin rakkausromaanien lässyksi ritariksi, jos hän ei sitä luonnostaan ole.
Miettikääs miten ap kilahtelee häistä jos jo pelkästään kosinta yms. saa hänet tuollaiseksi. Ei ihme, ettei mies halua puhua avioliitosta.
Viime synttäreilläni mieheni osti minulle lahjan ja ojensi sen minulle muovipussissa. Olin niin otettu että pillahdin onnelliseen itkuun. Reppana luuli niitä surun/vihan/pettymyksen kyyneliksi ja pyyteli anteeksi.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:22"]
Sano miehelle suoraan, ystävällisesti, että sinusta olisi ihanaa, jos hän toisi aina silloin tällöin kukkia pyytämättä. Sano, että se saa sinut tuntemaan itsesi erityiseksi ja rakastetuksi. Sano, että sinusta olisi ihanaa, jos mies kosisi niin, että olisi valinnut sinulle sormuksen valmiiksi.
Miehesi selvästi haluaa miellyttää sinua, tuo kukkia kun olet asiasta huomauttanut jne. Kaikki eivät vaan osaa olla sillä tavalla romanttisia kuin mitä naiset odottaa. Mies voi ajatella, että haluat itse valita sormuksen tai että jos hän ostaa se etukäteen, koko on väärä jne.
Toinen ei voi olla ajatusten lukija ja tietää, mitä sinä haluat, jos et sitä suoraan sano.
[/quote] ihan oikeestiko luulet, että ap:lle kelpaisi miehen valitsema sormus? Kun mies toi syntymäpäiväkukkia, nekin oli ap:n mielestä vääriä, tuskin uskaltaa ottaa riskiä sormuksen suhteen.
Onnea vaan.
Ymmärrän kyllä että harmittaa, kun ei se oma kulta olekaan kotoisin prinsessaelokuvista. Mutta elämäsi tulee olemaan pelkkiä pettymyksiä jos sinulla on asioista valmiiksi suunnitellut ja käsikirjoitetut visiot. Kun kukaan toinen ihminen ei ole olemassa esittääkseen sinu suunnittelemaasi roolia, sinun näytelmässäsi. Jos haluat miehen, joka elää sellaista elämää kuin sun mielestä hänen pitäisi, niin sun pitää varmaan kertoa hänelle, että voisiko hän ensisijaisesti leikkiä sun kotileikkiäsi ja unohtaa itsensä ja oman minuutensa. Suurin osa parisuhteista menee pieleen juuri siksi, että toisella- tai molemmilla osapuolilla on päässään joku satuelokuva, ja sitten ajatellaan ettyä tietysti sen kumppanin täytyy olla sellainen kuin siinä fantasiassa kumppani on. Ja sillä, millainen se toinen oikeasti on, ei ole mitään merkitystä. Eikä siihen haluta edes tutustua kun elämän täyttää infernaalinen pettymys, kun se toinen ei ole, suostu olemaan eikä pystykään olemaan se etukäteen kuviteltu elokuvahahmo.