Lue keskustelun säännöt.
Pettynyt kosintaan
21.04.2015 |
Niin pinnalliselta ja tyhmältä kuin tämä varmasti joidenkin mielestä kuulostaa, niin olen kamalan pettynyt tapaan, jolla mieheni minua kosi. Oltiin ihan umpi rakastuneita ja oltu yhdessä vasta puoli vuotta. Oltiin puhuttu jonkin verran kihloista, koska mieheni halusi kuulla mitä olen mieltä asiasta eikä hän halunnut sitten kosinnan aikana kuulla kenties kieltävää vastausta vaan halusi kosia sitten vasta, kun tiesi jo varman vastaukseni. Noh, ehkä muutama viikko sitten meni ja mies hänen kotonaan töksäytti sohvalla, että mentäisiinkö kihloihin. Vastasin tietysti myöntävästi, mutta olin niin pettynyt, että kotiin päästyäni purskahdin itkuun. Ei ollut sormusta valmiina, ei minkäänlaista romantiikkaa, ei polvistumista. Vain epäsiisti koti ja töksäytetty tylsä kysymys.
Minulla oli pitkään ollut haave siitä, kuinka mies vie minut vaikka ensin syömään ja sen jälkeen yllätyksenä, jossain kivassa paikassa polvistuu ja kosii itse valitsemallaan sormuksella. Olemme olleet yhdessä kuukauden päästä 5 vuotta. Mieheni ei ole ikinä tuonut minulle kukkia omatoimisesti (olen joskus valittanut, että miksi mies ei ikinä tuo kukkia yms. ja sitten mies on tuonut parin päivän sisään) eikä yllättänyt ikinä milläänlailla. Kaikki "yllätykset" on pohjustettu viimeistään päivää ennen, jolloin mitään hohtoa "yllätyksen" h-hetkenä ei ole ollut. Esim. syntymäpäivääni edeltävänä päivänä mies on sanonut menevänsä käymään kukkakaupassa niin saisin kukan heti aamulla. Mies toi sitten marketista hankitun halpisruusupurkin multineen, vaikka olen kertonut vihaavani ruusuja ja jos kukkia tuodaan niin ne on sitten leikkokukkia, ei multapurkkeja.
Emme ole sen ihmeemmin naimisiinmenosta puhuneet ja vuodet vain vierii. Kihlauksesta on kulunut aikaa tovin ja olen haaveillut taas uusinta kihlauksesta, jossa sitten sovittaisiin hääpäivä yms. Että jos mies nyt tajuaisi viedä minut ulos syömään ja sen jälkeen jossain kysyisi minulta, että haluaisinko vielä mennä hänen kanssaan naimisiin ja että sovittaisiin hääpäivä.
Olen joskus suutuspäissäni räjähtänyt ja avautunut tästä kaikesta miehelleni, kuinka olin pettynyt kosintaan ja odotin yllätystä ja haluaisin yllätyksenä kaiken enkä pohjustettuna mitään etukäteen. Ja että olisi kiva olla sen takia itse mies, että voisi suunnitella omalle naiselleen yllätyksiä ja jonkun todella ihanan kosinnan. Mutta ei niin ei. Joskus myös mietin, että jos itse suunnittelen kihlauksen ja teen sen sitten miehelleni, mutta olen sen verran konservatiivinen, että kosinta pitää tulla mieheltä.
Onko mitään tehtävissä? Pitääkö tyytyä koko loppuelämä siihen , että yllätyksiä ei tule? Mies on kaikin puolin muuten täysin luotu minulle, mutta yllätyksellisyys puuttuu mieheltäni kokonaan.
Kommentit (95)
Mun mies ei ikinä edes kosinut minua. Minä kosin. Silti ollaan oltu onnellisesti naimisissa 10 vuotta. Älä ole liian romanttinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaat romantiikkaa. Mies taas ei taida olla romantikko tai edes esteetikko. Ei sun auta kuin opettaa. Miehet ei yleensä ymmärrä vihjeitä. Anna selkeät ohjeet. "Varaa meille pöytä ravintolasta X. Pukeudu juhlavammin. Kosi vielä kertaalleen aterian aikana ja puhutaan sitten häistä." Tai "osta minulle tulppaaneja, ei ruukussa. "
Ehkä oppii ehkä ei. Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Mutta hyvähän sitä on yrittää. Minäkin pidän romantiikasta. Ei siinä ole mitään vikaa, että haluaa vähän juhlavamman kosinnan.
Hyvä kuvaus tilanteesta, ap. Se, miten isoina asioina pidät ns. romanttisia yllätyksiä ja "kosinnan kaavaa", on ulkopuolisille vaikeaa ymmärtää. Isoista asioista kun ei ole kysymys - eräiden mielestä. Olen mies, ja sinä vaikutat sellaiselta naiselta, että emme tulisi toimeen keskenämme. Mutta silti jollain tavalla ymmärrän sinua. Meillä tilanne on niin päin, että minä en saa mitään yllätyksiä tai huomionosoituksia. Olen ostanut vaimolle lahjaksi koruja, korviksia, kellon. Joskus tuon kukkia. Itse saan lahjaksi joskus sukkia, kiristävän pipon, ei-kiinnostavia kirjoja. Tulee vaikutelma, ettei puoliso halua nähdä vaivaa. Viimeksi unohti täysin syntymäpäiväni. Ei lahjaa, kakkua tai mitään muutakaan. Välillä harmittaa vähän, mutta se menee ohi, kun arki toimii hyvin. Mun mielestä naisella on yhtä suuri velvollisuus huomioida miestään, mut meillä se ei toteudu.
Ei miehesi tule muuttumaan. Ei hän yhtäkkiä romantikoksi muutu. Joten odotuksesi ovat siinä mielessä lapsellisia. Jos haaveilet romantiikasta, vaihda miestä. Jos haluat pitää tuon miehen, unohda romantiikka.
Olen nuori mies ja kysyisin sitä että pitääkö se sormus olla valmiina kun kosii? Mitä jos tulee vääränlainen? Eikö se olisi järkevämpää käydä sitten yhdessä ostamassa jälkeenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankipa, ap, jostain Gary Chapmanin kirja: "Rakkauden kieli". Lukekaa se vaikka puolison kanssa yhdessä.
"Gary Chapman kirjoittaa kirjassaan viidestä erilaisesta rakkauden kielestä, joiden avulla ymmärrämme ja koemme, että olemme puolisollemme edelleen rakkaita.
Vain harvoin puhumme puolisomme kanssa samaa rakkauden kieltä, mistä syystä on tärkeää, että olemme tietoisia siitä kielestä, jota puolisomme ymmärtää."
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:25"]Haluat siis muuttaa miehesi niin, että hän käyttäytyisi sinun toiveidesi mikaan. Miksi ihmeessä olet miehesi kanssa, jos hän ei sinulle kelpaa? Kamalia tuollaiset naiset, jotka haaveilevat romanttisista yllätyksistä ja sitten nillittävät, kun mies ei pidä niitä tärkeinä. Voithan sinä toivoa ja odottaa yllätyksiä, mutta jos tiedät, että ne eivät miehesi luonteseen kuulu, niin turhaan odotat. Jos olisin miehesi, niin kokisin painostava, kun VAADIT yllätyksiä.
[/quote] Asiaa. Miksi olet miehen kanssa kun ei näköjään kelpaa? Jätä se reppana. säälin miestäsi kun hän on sun kaltaisen muijan kans :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On taas luettu Harlekiinikirjat ja katsottu Sinkkuelämää-sarjaa. Keskenkasvuinen aikuispissis tämä ap.
Miestä säälin.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:26"]Miksi naiset aina haluavat muuttaa miestä? Jos ap tietää, että hänen miehensä rakastaa häntä ja ap on onnellinen hänen kanssaan. Miestä ei pitäisi yrittää muuttaa joksikin rakkausromaanien lässyksi ritariksi, jos hän ei sitä luonnostaan ole.
[/quote] älä yleistä. Jos yksi nainen on kusipää se ei tarkoita että kaikki ovat. Toisin kuin miehet siis....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan samaa mieltä siitä että suoraan pitää sanoa monesti miehille. Minulla on ebayssä toivelista josta mies saa ostaa minulle lahjoja jos on lahjamielellä tai syntymäpäiväksi. Sitten kuukausi ennen syntymäpäivää muistutan että tilaa lahja tai muuten hän unohtaa. Avioliitto on paljon onnellisempi kun lakkaa yrittämästä muuttaa toista. Hyväksy hänet sellaisena kuin on, ja kun haluat romantiikkaa ja yllätyksiä, järjestä ne itse. Minä järjestän esimerkiksi treffejä sanomalla miehelleni että hommasin lauantaina lastenvahdin, mennään joko leffaan, syömään piknikille tai sitten syödään kotiruokaa. Ja hän saa järjestää, eli jos hän haluaa kotiruokaa hän pyytää minua menemään kauppaan ja tekemään sen itse. Minusta se on hurjan romanttista, viiden vuoden pettymysten jälkeen kun odotin että hän järjestäisi jotain.
Täydellinen mies aloittajalle, mutta kuitenkin täysi paska? =D Pieni reality check voisi olla paikallaan.
Miehenä juoksisin, ja lujaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi ja kaikki on hankittu, ja sä nillität vääränlaisesta kosinnasta?! Ei tuosta romanttista saa enää millään... mitä merkitystä jollain kosinnalla on tuossa vaiheessa?
Nämä "miehenmuuttajat" ovat naisista kaikkein surkuhupaisimpia. Muutaman vuoden jälkeen itketään paskaa eksää, kun ei saanut siitä muokattua mieleistään unelmien prinssiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on näitä naisia jonka mies pitää olla ajatustenlukija ja tehdä asiat juuri kuten hän haluaa vaikka ei miehelleen ole ikinä puhunut asiasta...
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:42"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:26"]Miksi naiset aina haluavat muuttaa miestä? Jos ap tietää, että hänen miehensä rakastaa häntä ja ap on onnellinen hänen kanssaan. Miestä ei pitäisi yrittää muuttaa joksikin rakkausromaanien lässyksi ritariksi, jos hän ei sitä luonnostaan ole. [/quote] älä yleistä. Jos yksi nainen on kusipää se ei tarkoita että kaikki ovat. Toisin kuin miehet siis....
[/quote]
Miksi miesvihaaja on kiinnostunut normaalista heteroparisuhteesta ja siihen liittyvästä keskustelusta?
Kuulostaa suloiselta mieheltä! :D
Ihme kommentteja. Syystäkin olet pettynyt, olisin minäkin. Itse olen tässä vuosien saatossa oppinut sen että parisuhteeseen pitää panostaa MOLEMMIN PUOLISESTI. Mikä oikeus miehellä on vain saada huomiota ja yllätyksiä? Se että mies näkee edes välillä vaivaa, kertoo mulle sen että välittää minusta.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:33"]
Hyvä kuvaus tilanteesta, ap. Se, miten isoina asioina pidät ns. romanttisia yllätyksiä ja "kosinnan kaavaa", on ulkopuolisille vaikeaa ymmärtää. Isoista asioista kun ei ole kysymys - eräiden mielestä. Olen mies, ja sinä vaikutat sellaiselta naiselta, että emme tulisi toimeen keskenämme. Mutta silti jollain tavalla ymmärrän sinua. Meillä tilanne on niin päin, että minä en saa mitään yllätyksiä tai huomionosoituksia. Olen ostanut vaimolle lahjaksi koruja, korviksia, kellon. Joskus tuon kukkia. Itse saan lahjaksi joskus sukkia, kiristävän pipon, ei-kiinnostavia kirjoja. Tulee vaikutelma, ettei puoliso halua nähdä vaivaa. Viimeksi unohti täysin syntymäpäiväni. Ei lahjaa, kakkua tai mitään muutakaan. Välillä harmittaa vähän, mutta se menee ohi, kun arki toimii hyvin. Mun mielestä naisella on yhtä suuri velvollisuus huomioida miestään, mut meillä se ei toteudu.
[/quote]
Kuulostat minun mieheltä. Hän valittaa etten yllätä häntä lahjoilla. Se on tosi vaikeaa kun hänellä on niin tarkka maku. Yritän aina urkkia mikä levy häntä miellyttäisi, ja monta kertaa hän on juuri ehtinyt jo ostaa sen. Vaatteita en voi ostaa hän on tosi tarkka. Ei pidä kelloja tai koruja, antaisin niitä mielellään. Olen sitten koittanut ostaa konserttilippuja, mutta meillä on niin erilainen musiikkimaku että en tunne niitä bändejä joita hän haluaisi käydä kuuntelemassa.
Hän on antanut minulle koruja. Ei ne kyllä ole ihan minun näköisiä olleet mutta olen ollut niin ilahtunut siitä yrityksestä, että pidän niitä ja ne ovat rakkaita.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:36"]Olen nuori mies ja kysyisin sitä että pitääkö se sormus olla valmiina kun kosii? Mitä jos tulee vääränlainen? Eikö se olisi järkevämpää käydä sitten yhdessä ostamassa jälkeenpäin?
[/quote]
Sitä voi ennen sormuksen hankintaa kierrättää tulevaa morsioo ikkunaostoksilla, eli kun kävelette kultasepänliikkeen ohi niin pysähdytte siihen katseleen helyjä. Näin saat ainakin vähän vinkkiä siitä minkä tyylinen rinkula olis mieluinen ;)
Kaikki haukkuvat Ap:tä, mutta mua ainakin harmittaisi ihan yhtä paljon..... En voisi olla täysin onnellinen tuollaisen miehen kanssa.