Lue keskustelun säännöt.
Pettynyt kosintaan
21.04.2015 |
Niin pinnalliselta ja tyhmältä kuin tämä varmasti joidenkin mielestä kuulostaa, niin olen kamalan pettynyt tapaan, jolla mieheni minua kosi. Oltiin ihan umpi rakastuneita ja oltu yhdessä vasta puoli vuotta. Oltiin puhuttu jonkin verran kihloista, koska mieheni halusi kuulla mitä olen mieltä asiasta eikä hän halunnut sitten kosinnan aikana kuulla kenties kieltävää vastausta vaan halusi kosia sitten vasta, kun tiesi jo varman vastaukseni. Noh, ehkä muutama viikko sitten meni ja mies hänen kotonaan töksäytti sohvalla, että mentäisiinkö kihloihin. Vastasin tietysti myöntävästi, mutta olin niin pettynyt, että kotiin päästyäni purskahdin itkuun. Ei ollut sormusta valmiina, ei minkäänlaista romantiikkaa, ei polvistumista. Vain epäsiisti koti ja töksäytetty tylsä kysymys.
Minulla oli pitkään ollut haave siitä, kuinka mies vie minut vaikka ensin syömään ja sen jälkeen yllätyksenä, jossain kivassa paikassa polvistuu ja kosii itse valitsemallaan sormuksella. Olemme olleet yhdessä kuukauden päästä 5 vuotta. Mieheni ei ole ikinä tuonut minulle kukkia omatoimisesti (olen joskus valittanut, että miksi mies ei ikinä tuo kukkia yms. ja sitten mies on tuonut parin päivän sisään) eikä yllättänyt ikinä milläänlailla. Kaikki "yllätykset" on pohjustettu viimeistään päivää ennen, jolloin mitään hohtoa "yllätyksen" h-hetkenä ei ole ollut. Esim. syntymäpäivääni edeltävänä päivänä mies on sanonut menevänsä käymään kukkakaupassa niin saisin kukan heti aamulla. Mies toi sitten marketista hankitun halpisruusupurkin multineen, vaikka olen kertonut vihaavani ruusuja ja jos kukkia tuodaan niin ne on sitten leikkokukkia, ei multapurkkeja.
Emme ole sen ihmeemmin naimisiinmenosta puhuneet ja vuodet vain vierii. Kihlauksesta on kulunut aikaa tovin ja olen haaveillut taas uusinta kihlauksesta, jossa sitten sovittaisiin hääpäivä yms. Että jos mies nyt tajuaisi viedä minut ulos syömään ja sen jälkeen jossain kysyisi minulta, että haluaisinko vielä mennä hänen kanssaan naimisiin ja että sovittaisiin hääpäivä.
Olen joskus suutuspäissäni räjähtänyt ja avautunut tästä kaikesta miehelleni, kuinka olin pettynyt kosintaan ja odotin yllätystä ja haluaisin yllätyksenä kaiken enkä pohjustettuna mitään etukäteen. Ja että olisi kiva olla sen takia itse mies, että voisi suunnitella omalle naiselleen yllätyksiä ja jonkun todella ihanan kosinnan. Mutta ei niin ei. Joskus myös mietin, että jos itse suunnittelen kihlauksen ja teen sen sitten miehelleni, mutta olen sen verran konservatiivinen, että kosinta pitää tulla mieheltä.
Onko mitään tehtävissä? Pitääkö tyytyä koko loppuelämä siihen , että yllätyksiä ei tule? Mies on kaikin puolin muuten täysin luotu minulle, mutta yllätyksellisyys puuttuu mieheltäni kokonaan.
Kommentit (95)
Mites ap, kun teillä jo se lapsikin on. Ette ole kovin perinteikkäitä siinäkään olleet joten eiköhän se yli-ihana kosinta tuntuisi aika feikiltä. Kyllä sitä romantiikkaa muutenki voi kehittää ihan arjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ihmettele erotilastoja kun tuollaiset menee naimisiin
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:27"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:19"]
Puhut itsesi kanssa ristiin. Ensin sanot että sinä teet kaiken ja mies ei huomioi mitenkään, sitten perään kerrot millä tavalla hän sinua huomioi. Kuulostat edelleen siis itsekeskeiseltä. Et arvosta miehesi huomionosoituksia, koska ne eivät ole juuri sellaisia, millaisia sinä olet omassa pikku päässäsi kuvitellut romanttisen prinssin sinulle suovan.
[/quote]
Niin, mieheni jutut on puheen tasolla ja minun taas tekojen tasolla. Mies kehuu, että oot kaunis, mutta that's it. Itsekin kehun miestäni, mutta teen myös asioita.
t. ap
[/quote]
Joku vinkkasi siitä rakkauden kieli -kirjasta. Suosittelen sitä minäkin, sopii niin hyvin tohon tilanteeseenne. Miehesi rakkauden kieli näyttää olevan enemmän sanat, sulla taas yllätykset. Pikasesti googlaamalla löytyi tämmöinen testi, joka ehkä selventää asiaa hieman. Pistä myös miehesi tekemään tuo. Mutta se kirja kuitenkin avaa jutun ydintä vielä paremmin. http://ellit.fi/suhteet/parisuhteessa/rakkauden-kieli-testaa-miten-rakastat-ja-haluat-tulla-rakastetuksi
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 19:27"]
Kylläpäs täällä ollaan käpy perseessä :D ymmärrän ap:n petymyksen kosintaan. Olisin varmaan vastannut ei. Jos miehelle annetaan ohjeeksi leikkokukkia, silloin EI tuoda mitään multaisia kasveja. Sama jos tarvitsee kaupasta maitoa niin tuleekin jogurttia. Mutta joo. Naiset tekee erilailla huomioita asioista. Minä tiedän puolisoni dödömerkistä syömistapoihin. Mieheni ei esim voisi laittaa minulle lautaselle ruokaa lisukkeineen, kun ei neljän vuoden jälkeen muka tiedä miten millä lisukeilla perusruokaani syön. Olen asian hyväksynyt. Pointti oli se että miehet ja naiset ajattelevat eri tavalla, vaikka kuinka sopisivat toisilleen :)
[/quote]
On sulla rankka elämä, kun mies ei sulle annostele ruokaa valmiiksi. Pyyhkiikö kuitenkin pyllyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 15:22"]
. Mies voi ajatella, että haluat itse valita sormuksen tai että jos hän ostaa se etukäteen, koko on väärä jne.
[/quote]
Eikö täällä juuri muutama viikko sitten ollut joku, joka purki pahaa mieltään siitä, että häntä oli kosittu vääränlaisella sormuksella?
Minä ja mieheni olemme sen verran vanhoja, että kävimme aikoinaan perinteiseen suomalaiseen tapaan ostamassa yhdessä kihlasormukset, ja perinteisesti mies osti minun sormukseni ja minä miehen. Kun tuli aika vihkisormukselle, minä kiertelin kultasepänliikkeitä ja valitsin mieleiseni, ja yhdessä menimme sen sitten ostamaan ja mies maksoi, totta kai.
Tämä yllätyskihlasormus on Suomeen tullut amerikkalaisten sarjojen ja elokuvien mukana. Yhdysvalloissahan mies ei kanna kihlasormusta, vaan vasta avioliiton solmiessaan mies saa vaimoltaan sormuksen sormeen. Meillä on perinteisesti jo kihlasormuksella osoitettu, että tämä mies on varattu. Mites, ap, olit ajatellut sen miehen sormuksen asian tässä yllätyskihlasormusasiassa? Ajattelitko, että mies olisi samalla ostanut sormuksen itselleen? Aika ison summan olisi mies saanut kaivaa lompakostaan, koska sinä olisit tietysti vaatinut parin karaatin timantin eikä se kultasormuskaan (miehelle) nyt niin halpa ole...
89 tottakai!!! Mulla on oikee linnakin, loisin täällä miehen lompakolla! Se oli esimerkki, miten minä naisena tiedän kaikki miehen tavat a-ö, mutta mies ei. Kiinnitämme eriasioihin huomiota. -84
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletko että meidän muiden miehet ovat yllätyksiä täynnä? :) Olet ehkä seurannut amerikkalaisia tv sarjoja liikaa.. ei tule mitään muutakaan mieleen,mihin odotuksesi voisivat perustua.
Ymmärrän kyllä että harmittaa. Ymmärtääkö miehesi sitä kuinka tärkeitä nuo romanttiset teot ovat sinulle? Ihmettelen myös saamaasi palautetta täällä. Toisille nuo romanttiset teot kertovat selkeämmin rakkaudesta, kuin sanotut sanat. Rakkauden kielet ovat erilaiset kuten sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:23"]
Kannattaa myös lukea kommentteja minulta tuolta väleistä. Minä se tässä nimenomaan olen se joka miestäni huomioi ja tekee yllätyksiä, mutta mies ei minulle. Sitä tässä valitan.
Mutta kiitos kaikille kommentoijille. Ainakin tuli selväksi se, että romantiikkaa ei saa pyytää, ei odottaa eikä toivoa. Ja jos näin tekee niin on sitten täysi kusipää, joka ei sovi parisuhteeseen, ja mies on se, jota pitää sääliä ja jonka pitää juosta pois parempaa etsimään. Selvä.
t. ap
[/quote]
Olipas keskenkasvuisen kirjoittama loppu tuossa. Jos haluat romanttisen miehen, hanki sellainen. Et voi muuttaa ihmistä, miehesi on mikä on. Kerrot, että miehesi tekee perheellenne ruokaa. Se, jos jokin on huolehtimista ja rakastamista. Se vaatii jonkin verran mielikuvitusta, panostusta ja aikaa.
Hän kehuu sua naisena ja äitinä? Ymmärrätkö, kuinka moni vaihtaisi sun kanssas paikkaa ihan saman tien? Ja sä kiukuttelet, kun et saa kiukutella vääränlaisesta sormuksesta (koska vääränlainen se joka tapauksessa olisi)?
Miehesi tuo perheeseenne turvallisuutta ja jatkuvuutta, sinä yllätyksiä ja omat vahvuutesi, mitkä varmaan sisältää muutakin kuin kiukuttelua romantiikan puutteesta. Jos haluat pysyä epäromanttisen, epäyllätyksellisen, huolehtivan, turvallisen, rakastavan miehen kanssa, pysy. Tai etsi toinen. Kiukuttelemalla ja miehesi perinpohjaista muuttumista odottamalla pilaat molempien elämän.
Vähän offtopicia. En ymmärrä tuommoista kysymystä : Mennäänks kihloihin? Ei kihloihin meno ole mitään. Olisin varmaan suuttunut jos joku olisi aikoinaan sillä tavoin yrittänyt kosia.
Kosinta on : Mennäänks naimisiin? jos vastaus on myöntävä, sitten ollaan kihloissa. Jos ei halua/uskalla naimisiin, niin ei sitten kihloihinkaan.
Ja kyllä sitä vähän juhlia voisi, vaikkei nyt mitään polvistumisia tarvitsisi. Kunnon pullakahvit tai kihlajaiskaljat lähipubissa vaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KYllä, osoitetaan myös teoilla. Sillä että katsellaan yhdessä telkkaria, jutellaan. Toinen on lapsen kanssa kun itse on väsynyt. Tehdään ruoka valmiiksi jos toinen tulee pitkän päivän jälkeen töistä. Nämä on oikeita tekoja, ruustu ja romanttiset kosinnat on elokuvamatskua. Älä haaveile sellaisesta mitä et saa vaan ole tyytyväinen mitä sulla on. Mä koen sen romanttisena että mies sanoo olohuo eessa lapsille että olkaa hiljempaa, äiti nukkuu vielä. Hän ajattelee minua ja parastani
Ja mä järkkään miehelleni yllätyksiä vaikka hän ei sitä tee. Mä olen onnellinen, mies on onnelinen. Miksi jäisin odottamaan sellaista mikä ei tule tapahtumaan ja tekisin ongelmaa jostain mikä ei ole ongelma
Joillakin ne lapsuusiän prinsessaleikit tuntuu seuraavan läpi koko elämän ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuipa provolle selkeä moka, ensin sanot että olette olleet yhdessä puoli vuotta, ja yhtäkkiä se onkin viisi vuotta.
Joka tapauksessa, reagoisin itse samoin. Jos kosijalla on mitään käsitystä siitä, mitä toinen kosinnalta odottaa, pitäisi panostaa sen minkä pystyy. Itse olisin saattanut vastata kieltävästi, kihloihin meno on kuitenkin yksi minun ja varmasti monen muunkin naisen elämän ihanimpia hetkiä, jotka haluaa muistaa.
Onhan se hankalaa silloin, jos toinen ei ole ollenkaan romanttinen ja toinen tekoja kaipaa. Tietysti voi ajatella, että tekisi niitä tekoja, koska tietää sen olevan toiselle tärkeää. Mutta itse en ainakaan osaa vaatia miestä tekemään sellaista, mikä ei tule häneltä luonnostaan. Jos mies toisi kukkia, ajattelisin vain, että toi, koska olen pyytänyt. Paljon enemmän merkitsee esim. sellainen, että mies ehdottaa lomailua paikkaan, josta tietää minun tykkäävän.
Ei tuo ole mikään kosinta. Itse vetäisin pultit jos mies kosisi noin tylsästi. Ei sitä joka päivä mennä kihloihin, joten pitäisi edes nähdä vähän vaivaa. Juntti mies.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 17:02"]
Ei tuo ole mikään kosinta. Itse vetäisin pultit jos mies kosisi noin tylsästi. Ei sitä joka päivä mennä kihloihin, joten pitäisi edes nähdä vähän vaivaa. Juntti mies.
[/quote]
Tekstisi perusteella saat odotellakin sitä kosintaa, oi miesvihaaja.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 16:54"]
Sattuipa provolle selkeä moka, ensin sanot että olette olleet yhdessä puoli vuotta, ja yhtäkkiä se onkin viisi vuotta.
[/quote]
Ei se ollut moka vaan puute sun lukemisen ymmärtämisen taidossasi. Kosinta tapahtui kun oltiin kuolettavan rakastuneita ja oltu puoli vuotta kimpassa. Nyt siitä on kulunut aikaa (4,5 vuotta), tähän mennessä ollaan oltu yhdessä 5 vuotta.
Kylläpäs täällä ollaan käpy perseessä :D ymmärrän ap:n petymyksen kosintaan. Olisin varmaan vastannut ei. Jos miehelle annetaan ohjeeksi leikkokukkia, silloin EI tuoda mitään multaisia kasveja. Sama jos tarvitsee kaupasta maitoa niin tuleekin jogurttia. Mutta joo. Naiset tekee erilailla huomioita asioista. Minä tiedän puolisoni dödömerkistä syömistapoihin. Mieheni ei esim voisi laittaa minulle lautaselle ruokaa lisukkeineen, kun ei neljän vuoden jälkeen muka tiedä miten millä lisukeilla perusruokaani syön. Olen asian hyväksynyt. Pointti oli se että miehet ja naiset ajattelevat eri tavalla, vaikka kuinka sopisivat toisilleen :)