Lue keskustelun säännöt.
Miten voisi oppia naisten välisiä "kirjoittamattomia sääntöjä"?
02.01.2022 |
En oikein tajua naisia, vaikka olen itsekin nainen. Naisilla on joitain keskinäisiä ihmeellisiä kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei voi siis lukea tai oppia mistään. Mistä voisi oppia kommunikoimaan mielekkäällä tavalla naisten kanssa? Varmaan monille miehillekin olisi apua vastaavasta.
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista pelailua ja paskaa se on miestenkin kanssa, ei ne ole naisia kummoisempia.
Etkö siis ole hankkinut yhtään ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt voisiko sinulla olla asperger?
En. Oletko sinä?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
En tietenkään tarkoita kuulumisten vaihtoa minään ihmissudedraamana. Vaan sitä, että heti kun selkäsi käännät toiset alkavat juoruilla joka teostasi tai sanastasi.
Itse tykkään jutella ajankohtaisista aiheista, pitää hauskaa ja vaihtaa kuulumisia. Pahansuopaista juoruilua selän takana en siedä.
Tämä on kyllä jotenkin merkillistä, että ihan kaikesta koko ajan juorutaan selän takana ja haukutaan minkä ehditään. Itse olen elänyt 40 vuotta naisena ja tuollaista on tapahtunut viimeksi jossain yläasteaikana. Parin kaverin kanssa on sen verran eri kuviot, että emme edes tunne samoja ihmisiä, joten miksi ihmeessä käyttäisimme yhteisen aikamme haukkumalla jotain henkilöä, jota toinen ei edes tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko antaa jotain esimerkkejä niistä? Olen nainen eikä yhtään tule mieleen.
”En sano tätä millään pahalla, mutta…” tarkoittaa että kuitenkin sanoo tämän pahalla eikä ole hiljaa.
Kiitos, tällaisia just meinaan. Mua itseäni ei haittaa, jos joku sanoo noin ja mieluusti kuuntelen, jos jollain on asiaa. En hermostu tai vedä herneitä nenään kovin helposti mistään.
Kyllä ne säännöt kaikki kirjoitettu on, mutta juuri kuvaamasi ”asiakeskeinen” henkilö, joka itse ”ei hermostu eikä vedä herneitä nenään kovin helposti” ei yleensä osaa soveltaa niitä käytäntöön. Ne on kirjoitettu paitsi kaikissa käytösoppaissa ja etikettikirjoissa, myös takavuosien romaaneissa. Idea on siinä, että YRITÄ OLLA LOUKKAAMATTA IHMISIÄ TARPEETTOMASTI ja että voidaksesi tehdä tämän, sinun on lakattava olettamasta, että muut automaattisesti ajattelevat ja kokevat kaikesta samoin kuin sinä. Sinua ei ehkä satuta mikään, mutta keskivertoihmistä kuitenkin satuttaa kaikki sellainen, mikä halventaa hänen tärkeiksi kokemiaan asioita. Nyt sun on käytettävä vähän mielikuvitusta ja ymmärrettävä, että vaikka sulle mikään ei ole kovin tärkeää, muille ihmisille on. Ja että ne tärkeät asiat ovat erilaisia eri ihmisille. Oikeasti jää siiskovin vähän sellaisia asioita, joista olisi turvallista puhua halventavasti. Koita siis välttää halventamasta ylipäänsä yhtään mitään.
En halua yleistää ja oon ite vähän autistinen niin ehkä se tuo lisähankaluuden. Mutta mulla on ainakin välillä todella hankala ymmärtää miten jotkut ihmiset kokee halventavana asioita.
Monesti jos sanon jonkun asian jonka koen positiivisena haaveiluna, esim vaikka että "ois kyllä kiva asua lähempänä keskustaa". Niin sitten se koetaan halventavana että eikö mulle kelpaa lähiö tai aattelenko että keskustan ulkopuolella asuvat on jotenkin huonompia tms. Enkä yhtään ymmärrä miksi, ei se mun mielessä liity mitenkään siihen missä muut tykkää asua kun että mikä mun elämäntilanteelle sopii.
Musta tuntuu että välillä joidenkin ihmisten kanssa ei ole mitään asioita mistä vois sanoa yhtään mitään kun ne aina käsittää ne jotenkin halvennukseksi. Ei voi sanoa mitään positiivista mistään mikä ei ole sitä mitä niillä ihmisillä on, ei voi sanoa mitään negatiivista mistään mitä niillä ihmisillä on. Ja sit jos itsellä on erilainen elämäntilanne niin se johtaa aika äkkiä siihen että ei voi sanoa omista asioistaan oikeastaan mitään tai toinen kokee ne halventavaksi. Lähinnä voi haukkua itseään tai valehdella pitävänsä niistä asioista mistä ei pidä että saa toisen pidettyä rauhallisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä urkkia salaisuuksia sellaisesta josta et pidä, ja sitten levitä niitä muille naisille. Jos et löydä mitään, keksi omasta päästäsi.
Siten teet selväksi sen, että olet pelottava vastustaja, ja sinut on turvallisinta pitää ystävänä. Ennen kuin huomaatkaan, olet parven johtaja.
Näin olen itsekin havainnut. Naisten kesken sosiaalinen asema ansaitaan valitsemalla joku joka soveltuu erilaisuutensa vuoksi silmätikuksi, hänestä juoruillaan, annetaan kuva huonompana yksilönä ja suljetaan yhteisöstä ulos. Tämä saa ryhmän jäsenille hyvän olon ja kuvitelman siitä että on parempi yksilö. Ryhmän jäsenten välillä oleva yhteenkuuluvuus vahvistuu ja koetaan me-henkeä.
Olen niin ylpeä ihmisyydestäni.
Tuo mekanismi liittyy melkeinpä mihin tahansa kiusaamiseen, ei pelkästään naisten väliseen. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi se Koskelan murha, jossa kaveripiirissä yhdestä pojasta tuli muiden silmätikku. Itse tunnistan tuollaisen käyttäytymisen nuoruudesta, aikuisiällä en ole onneksi tuohon törmännyt. Johtuu ehkä siitäkin, että aikuisena ei ole samanlaista "pakkoa" kuulua johonkin kaveripiiriin. Jos ei seura miellytä on paljon helpompaa todeta, että pitäkää tunkkinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko toksinen nainen?
Yksi lause voi erottaa: ”En ole kuin muut tytöt”
Oletko jo kuullut pick me girlistä?
Hän lyttää muita naisia hyväksyntää hakiessaan.https://www.iltalehti.fi/mieli/a/dbfa4e72-0743-40c5-89bb-da5f9ee95004
Ok, olen aina ollut vähän poikamainen, enkä hae sillä hyväksyntää, vaan lähinnä kipuilen sen kanssa, kun naiset eivät tykkää musta ja suorastaan vähän kaihtavat. Miesten kanssa tulen toimeen olemalla itseni, ilman mitään itsekorostusta. Voi olla, että jollekin tuo on jotain peliä ja teeskentelyä, mutta mun kohdallani ei ole niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko antaa jotain esimerkkejä niistä? Olen nainen eikä yhtään tule mieleen.
”En sano tätä millään pahalla, mutta…” tarkoittaa että kuitenkin sanoo tämän pahalla eikä ole hiljaa.
Kiitos, tällaisia just meinaan. Mua itseäni ei haittaa, jos joku sanoo noin ja mieluusti kuuntelen, jos jollain on asiaa. En hermostu tai vedä herneitä nenään kovin helposti mistään.
Kyllä ne säännöt kaikki kirjoitettu on, mutta juuri kuvaamasi ”asiakeskeinen” henkilö, joka itse ”ei hermostu eikä vedä herneitä nenään kovin helposti” ei yleensä osaa soveltaa niitä käytäntöön. Ne on kirjoitettu paitsi kaikissa käytösoppaissa ja etikettikirjoissa, myös takavuosien romaaneissa. Idea on siinä, että YRITÄ OLLA LOUKKAAMATTA IHMISIÄ TARPEETTOMASTI ja että voidaksesi tehdä tämän, sinun on lakattava olettamasta, että muut automaattisesti ajattelevat ja kokevat kaikesta samoin kuin sinä. Sinua ei ehkä satuta mikään, mutta keskivertoihmistä kuitenkin satuttaa kaikki sellainen, mikä halventaa hänen tärkeiksi kokemiaan asioita. Nyt sun on käytettävä vähän mielikuvitusta ja ymmärrettävä, että vaikka sulle mikään ei ole kovin tärkeää, muille ihmisille on. Ja että ne tärkeät asiat ovat erilaisia eri ihmisille. Oikeasti jää siiskovin vähän sellaisia asioita, joista olisi turvallista puhua halventavasti. Koita siis välttää halventamasta ylipäänsä yhtään mitään.
En halua yleistää ja oon ite vähän autistinen niin ehkä se tuo lisähankaluuden. Mutta mulla on ainakin välillä todella hankala ymmärtää miten jotkut ihmiset kokee halventavana asioita.
Monesti jos sanon jonkun asian jonka koen positiivisena haaveiluna, esim vaikka että "ois kyllä kiva asua lähempänä keskustaa". Niin sitten se koetaan halventavana että eikö mulle kelpaa lähiö tai aattelenko että keskustan ulkopuolella asuvat on jotenkin huonompia tms. Enkä yhtään ymmärrä miksi, ei se mun mielessä liity mitenkään siihen missä muut tykkää asua kun että mikä mun elämäntilanteelle sopii.
Musta tuntuu että välillä joidenkin ihmisten kanssa ei ole mitään asioita mistä vois sanoa yhtään mitään kun ne aina käsittää ne jotenkin halvennukseksi. Ei voi sanoa mitään positiivista mistään mikä ei ole sitä mitä niillä ihmisillä on, ei voi sanoa mitään negatiivista mistään mitä niillä ihmisillä on. Ja sit jos itsellä on erilainen elämäntilanne niin se johtaa aika äkkiä siihen että ei voi sanoa omista asioistaan oikeastaan mitään tai toinen kokee ne halventavaksi. Lähinnä voi haukkua itseään tai valehdella pitävänsä niistä asioista mistä ei pidä että saa toisen pidettyä rauhallisena.
Tuosta oon samaa mieltä. En aina tiedä, mistä ihmiset loukkaantuvat. Periaatteessa aivan kaikestahan voi ääritilanteissa loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko naisilla sen kummoisempia kirjoittamattomia sääntöjä kuin miehilläkään? En ole huomannut, vaikka pääosin naisten kanssa olen tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt voisiko sinulla olla asperger?
Olen miettinyt, mutta ei sellaista ole tutkittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt voisiko sinulla olla asperger?
En. Oletko sinä?
eri
?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Nojoo, mä en paljasta yksityiselämästäni yleensä juurikaan mitään. Ehkä siitä voi tulla feikki vaikutelma.
Sitten en yhtään ihmettele, että on vaikeaa viihtyä naisten kanssa. Itselleni ei tulisi mieleenikään kahvitellessa alkaa puhumaan politiikkaa ennen kuin ollaan vaihdettu viimeisimmät kuulumiset.
Toimitko samalla tavalla esimerkiksi perheenjäseniesi ja sukulaistesikin kanssa? Paasaat isoäidillesi mieluummin koronarajoituksista kuin kysyt hänen lonkkaleikkauksestaan tai uudesta puutarhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko naisilla sen kummoisempia kirjoittamattomia sääntöjä kuin miehilläkään? En ole huomannut, vaikka pääosin naisten kanssa olen tekemisissä.
Mun mielestäni on, sillä miehet sanovat mielipiteensä suorempaan. Tosin osa miehistä on sosiaalisesti taitavia ja osaavat tulla naisten kanssa hyvin toimeen (muidenkin kuin oman tyttöystävänsä/vaimonsa kanssa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt voisiko sinulla olla asperger?
Olen miettinyt, mutta ei sellaista ole tutkittu.
Siitä nimittäin saattaisi johtua nuo ongelmat. Tiedän omasta kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista tyypillisin naisen piirre on pitää itseään erilaisena kuin "kaikki muut naiset".
Tämä vinkiksi miehille, kun olette iskemässä.
Muistan naisia murhaavan sarjamurhaajan haastattelun, jossa häneltä kysyttiin että miten hän sai niin monta naista tulemaan asuntoonsa. Hän vastasi, että jokainen nainen uskoo, kun hänelle sanoo että hän on erilainen kuin ne "kaikki muut naiset".
No siis, aloittajalla on aika selkeästi autismin piirteitä. Siinä ihan keskeinen seikka on juurikin vaikeus toimia sosiaalisissa tilanteissa, vaikeus asettua toisen asemaan ja vaikeus tunnistaa toisten tunteita. Mun tutun teini-ikäisellä tytöllä on asperger ja hän on aina vaikuttanut tosi tylyltä. Tiedän, että tyttö on herkkä ja arka ja ahdistuneisuus vaikuttaa aika suurelta osin hänen käytökseensä. Jos en tietäisi näitä asioita, ajattelisin että onpa siinä tyly ja ilkeä tyttö. Hän tiuskii paljon, puhuu nopeasti jos häneltä kysytään jotain, ei ota katsekontaktia, pyörittelee silmiään. Hän ei ole yhtään vastavuoroinen ja hänen kanssaan on ihan mahdotonta käydä keskustelua. Tyttö ei itse varmaankaan ymmärrä yhtään omaa käytöstään. Hänellä ei ole kavereita ollenkaan. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt voisiko sinulla olla asperger?
En. Oletko sinä?
eri
?
On vaikeaa itse huomata olevansa asperger. Saatat itse olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko toksinen nainen?
Yksi lause voi erottaa: ”En ole kuin muut tytöt”
Oletko jo kuullut pick me girlistä?
Hän lyttää muita naisia hyväksyntää hakiessaan.https://www.iltalehti.fi/mieli/a/dbfa4e72-0743-40c5-89bb-da5f9ee95004
Ok, olen aina ollut vähän poikamainen, enkä hae sillä hyväksyntää, vaan lähinnä kipuilen sen kanssa, kun naiset eivät tykkää musta ja suorastaan vähän kaihtavat. Miesten kanssa tulen toimeen olemalla itseni, ilman mitään itsekorostusta. Voi olla, että jollekin tuo on jotain peliä ja teeskentelyä, mutta mun kohdallani ei ole niin.
Voisitko kertoa näistä tilanteista niin ehkä auttaisi ymmärtämään mikä sinun omgelmasi on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on vähän sama tilanne. Olen huomannut, että jotkut naispuoliset "ystävät" oikein tarkoituksella haluavat draamaa ja juoruilevat selän takana muista. Itse en ymmärrä tuollaista juoruilua ja ihmissuhdedraamaa.
Minkäslaisia asioita sinä sitten haluaisit keskustella? Minä ainakin puhun kavereideni kanssa ihan vain kuulumisia ja omaan elämään liittyviä asioita ja koska omaan elämään sattuu liittymään myös muita ihmisiä, kyllä siinä väistämättä tulee "juoruiltua" myös muista ihmisistä. Kai se on sitten joidenkin mielestä sellaista sietämätöntä ihmissuhdedraamaa, mutta minulle se sattuu olemaan normaalia elämää.
No ehkä politiikasta, luonnontieteistä, taiteista ja jostain remontoinnista ois kiva jutella. Ja ajankohtaisista ilmiöistä. En oikein osaa sanoa edes. Jotkut julkkikset on ainakin ihan evvk.
Ehkä sinun kohdallasi ongelmaksi siis muodostuu se, että et tee keskusteluista henkilökohtaisia eikä sinua kiinnosta ihmisten normaali elämä, tunteineen ja kokemuksineen. Minun on todella vaikeaa tutustua ihmiseen, joka ei osaa puhua kuin jostain yleisistä aiheista kertomatta itsestään yhtään mitään.
Nojoo, mä en paljasta yksityiselämästäni yleensä juurikaan mitään. Ehkä siitä voi tulla feikki vaikutelma.
Sitten en yhtään ihmettele, että on vaikeaa viihtyä naisten kanssa. Itselleni ei tulisi mieleenikään kahvitellessa alkaa puhumaan politiikkaa ennen kuin ollaan vaihdettu viimeisimmät kuulumiset.
Toimitko samalla tavalla esimerkiksi perheenjäseniesi ja sukulaistesikin kanssa? Paasaat isoäidillesi mieluummin koronarajoituksista kuin kysyt hänen lonkkaleikkauksestaan tai uudesta puutarhasta.
Sukulaisten kanssa on eri juttu, sillä tunnen heidät pidemmältä ajalta. Mutten avaudu kovin helposti omasta elämästäni vieraille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
No siis, aloittajalla on aika selkeästi autismin piirteitä. Siinä ihan keskeinen seikka on juurikin vaikeus toimia sosiaalisissa tilanteissa, vaikeus asettua toisen asemaan ja vaikeus tunnistaa toisten tunteita. Mun tutun teini-ikäisellä tytöllä on asperger ja hän on aina vaikuttanut tosi tylyltä. Tiedän, että tyttö on herkkä ja arka ja ahdistuneisuus vaikuttaa aika suurelta osin hänen käytökseensä. Jos en tietäisi näitä asioita, ajattelisin että onpa siinä tyly ja ilkeä tyttö. Hän tiuskii paljon, puhuu nopeasti jos häneltä kysytään jotain, ei ota katsekontaktia, pyörittelee silmiään. Hän ei ole yhtään vastavuoroinen ja hänen kanssaan on ihan mahdotonta käydä keskustelua. Tyttö ei itse varmaankaan ymmärrä yhtään omaa käytöstään. Hänellä ei ole kavereita ollenkaan. :(
Kuuluuko autismiin taipumus ottaa jokin tietty ihmisryhmä syntipukiksi omille vaikeuksille, tässä tapauksessa naiset?
Pahoitteluni etten maininnut tarkoittavani heteronaisia miehineen. Se vaan on niin hetsku-naisilla, että jokin kirjoittamaton sääntö on todella tärkeää, kunnes omalle kohdalle iskee muka tarve erityisemmässä asemassa, rikkoa sääntöä.