Alkoholistin selittelyt
Onko kenenkään tuntema alkoholisti havahtunut omaan itsepetokseensa ennen sitä kuuluisaa pohjalla käyntiä? Tämä kyseinen juo päivittäin, yrittää samalla löytää tyttöystävää joka olisi riittävä motivaatio lopettaa. Kun sitten on tyttöystävä, se ei olekaan riittävän suuri syy, vaan haluaisi saada vauvan, joka sit motivoisi kuiville. Parin kanssa on yrittänytkin, mutta suhteet on kuitenkin kariutuneet tuohon juomiseen. Tää on ns. toimintakykyinen alkoholisti ja hoitaa asiansa ja työnsä. Jollakin tasolla tajuaa että hänellä on ongelma, mutta ei koe että voisi luopua alkoholista, koska täytyy kavereiden kanssa käydä oluella, joulupöydässä on pakko maistella itseviemäänsä tuliaisviiniä, jne kaikenlaisia jokapäiväisiä "pakko-juoda" syitä. Aloittaa tipattoman ja "lopettaa juomisen" mutta repsahtaa parin päivän kuluttua ja vetää lopettaessaan raittiidenkin päivien edestä. Ja tipatontakin suunnitellessaan on aikatauluttanut sinne lomaan kyllä "pakko-juoda" päiviä jollon on milloin mitäkin polttaria ja lautapeli-iltaa. Kaveriporukassa kuitenkin on myös holittomia, joten kaikki ei näissä tilaisuuksissa dokaa.
Onko mitään toivoa että hän heräisi tähän selittelyynsä itse? Tuo tilanne on nyt sellainen että on ihan sama mitä joku ulkopuolinen tekee tai sanoo kun hänellä on niin tärkeää se juominen.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin käydä niin että havahtuu tilanteeseensa sitten kun on juonut työpaikkansa ja lääkäri viimein sanoo että jos vielä jatkat juomista niin vuoden päästä on kuutio multaa päällä.
Tiedän. Kaipaisin vaan niitä positiivisia tarinoita.
Samuli Edelman??
Onko sinulla tietoa siitä, millä tavalla hän raitistui? Ei kysytty niitä, jotka ylipäätään ovat päässeet kuiville.
Hän on kertonut itse raitistumisestaan:
https://www.is.fi/viihde/art-2000008221769.htmlhttps://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/a04e93c4-7209-43fc-bf94-4d867d…
Silloin aikoinaan kirjoitettiin, että hyppäsi mereen.
Onko hienompaa sanoa: putosin humalassa mereen.
....,..
Kuitenkin kertoo juoneensa jo 6v vanhana ensimmäisen kerran huvilalla.
Mitä tarkoittaa uskoon tuleminen?
Mitä konkreettista se tuo tullessaan päivien kulkuun?
Ihmisellä on samat arkiaskareet päivästä toiseen. Uskominen ei niitä poista eikä vähennä.
Suuri kupla. Ihmisen täytyy tietysti aina uskoa itseensä, muuten ei mistään tule mitään. Se on varmaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin käydä niin että havahtuu tilanteeseensa sitten kun on juonut työpaikkansa ja lääkäri viimein sanoo että jos vielä jatkat juomista niin vuoden päästä on kuutio multaa päällä.
Tiedän. Kaipaisin vaan niitä positiivisia tarinoita.
Ei niitä ole. Tuo tulee pohjan kautta, taustalla on päälle jäänyt narsismi.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä jotka pystyvät lopettamaan tai huomattavasti vähentämään alkoholinkulutustaan ovat suurkuluttajia eivät alkoholisteja sanan riippuvaisuus merkityksessä.
Näillä kahdella on iso, valtava ero. Suurkuluttaja haluaa juoda. Alkoholistin on pakko juoda, vaikka ei halua. Alkoholisti voi myös juoda paljon, mutta usein se on jokapäiväistä tissuttelua.
Aioinkin kirjoittaa kaveristani, joka lopetti juomisen alle 30- vuotiaana, mutta hän oli varmaankin tällainen, ettei vielä ollut vahva fyysinen riippuvuus.
Hän joi raskaasti ja muutenkin eli levotonta elämää.
Ympärillä kaverit luisuivat spurguasteelle, joutuivat vankilaan, kuolivat, sekosivat...
Kaverilla oli mielekäs työ ja tyttöystävä raskaana. Lopetti juomisen kertaheitolla lopullisesti.
On kyllä muutenkin aika ehdoton on/off-tyyppi.
Yksikään tuntemani alkoholisti ei ole pystynyt lopettamaan. Tai hetkeksi ennen uutta retkahdusta. Lopulta ovat juoneet itsensä hengiltä. Ei siinä pysty ulkopuolinen auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa uskoon tuleminen?
Mitä konkreettista se tuo tullessaan päivien kulkuun?Ihmisellä on samat arkiaskareet päivästä toiseen. Uskominen ei niitä poista eikä vähennä.
Suuri kupla. Ihmisen täytyy tietysti aina uskoa itseensä, muuten ei mistään tule mitään. Se on varmaa!
Usko tuo Jeesuksen, joka on tie, totuus ja elämä.
Usko tuo elämään uutta tarkoitusta ja sisältöä. Myös niihin arkiaskareihin. Se tuo pimeään armon ja rakkauden ja auttaa jaksamaan vaikeina aikoina.
Lopulta oman vierailunsa syvyyksissä voi valjastaa hyvään esimerkiksi auttamalla muita samassa tilanteessa olevia.
Usko tuo paljon muutakin, jota on mahdotonta selittää.
-ex päihderiippuvainen
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa uskoon tuleminen?
Mitä konkreettista se tuo tullessaan päivien kulkuun?Ihmisellä on samat arkiaskareet päivästä toiseen. Uskominen ei niitä poista eikä vähennä.
Suuri kupla. Ihmisen täytyy tietysti aina uskoa itseensä, muuten ei mistään tule mitään. Se on varmaa!
Toimii herätyskristillisissä piireissä.
Vaihtuu kertaheitolla elämänpiiri ja kaverit.
Ja tarve "koviksen" rooliin.
Häpeän tunne, joka ajaa takaisin juomaan, saa käsittelykanavan.
Tuo on minun kyökkipsykologinen selitykseni, en usko yliluonnolliseen.
Noh... oma isä raitistui 56 vuotiaana. Ei tosin omasta tahdostaan vaan tapaturman kautta, polihalvaantunut ja muistinsa menettäneenä rullaa hoitokodissa päivästä toiseen etsien kaljaa ja tupakkaa. Ollut selvä nyt 5 vuotta mutta järki meni, ei muista ettei ole juonut/polttanut 5 vuoteen.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä jotka pystyvät lopettamaan tai huomattavasti vähentämään alkoholinkulutustaan ovat suurkuluttajia eivät alkoholisteja sanan riippuvaisuus merkityksessä.
Näillä kahdella on iso, valtava ero. Suurkuluttaja haluaa juoda. Alkoholistin on pakko juoda, vaikka ei halua. Alkoholisti voi myös juoda paljon, mutta usein se on jokapäiväistä tissuttelua.
Aioinkin kirjoittaa kaveristani, joka lopetti juomisen alle 30- vuotiaana, mutta hän oli varmaankin tällainen, ettei vielä ollut vahva fyysinen riippuvuus.
Hän joi raskaasti ja muutenkin eli levotonta elämää.
Ympärillä kaverit luisuivat spurguasteelle, joutuivat vankilaan, kuolivat, sekosivat...Kaverilla oli mielekäs työ ja tyttöystävä raskaana. Lopetti juomisen kertaheitolla lopullisesti.
On kyllä muutenkin aika ehdoton on/off-tyyppi.
Sillä oli siis tyttöystävä raskaana jo siinä vaiheessa kun päätti raitistua? Oliks tyttöystävä tietoinen tosta ongemallisesta alkoholinkäytöstä vai piilotteliko se sitä siltä?
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nämä jotka pystyvät lopettamaan tai huomattavasti vähentämään alkoholinkulutustaan ovat suurkuluttajia eivät alkoholisteja sanan riippuvaisuus merkityksessä.
Näillä kahdella on iso, valtava ero. Suurkuluttaja haluaa juoda. Alkoholistin on pakko juoda, vaikka ei halua. Alkoholisti voi myös juoda paljon, mutta usein se on jokapäiväistä tissuttelua.
Aioinkin kirjoittaa kaveristani, joka lopetti juomisen alle 30- vuotiaana, mutta hän oli varmaankin tällainen, ettei vielä ollut vahva fyysinen riippuvuus.
Hän joi raskaasti ja muutenkin eli levotonta elämää.
Ympärillä kaverit luisuivat spurguasteelle, joutuivat vankilaan, kuolivat, sekosivat...Kaverilla oli mielekäs työ ja tyttöystävä raskaana. Lopetti juomisen kertaheitolla lopullisesti.
On kyllä muutenkin aika ehdoton on/off-tyyppi.
Sillä oli siis tyttöystävä raskaana jo siinä vaiheessa kun päätti raitistua? Oliks tyttöystävä tietoinen tosta ongemallisesta alkoholinkäytöstä vai piilotteliko se sitä siltä?
Tyttöystävä eli samaa levotonta elämää.
Ei ollut piiloteltua juomista, vaan rehvakasta renttuilua. Tyttöystävä lopetti juomisen tultuaan raskaaksi, kaveri jonkin ajan päästä, kun huomasi, ettei entinen elämäntyyli sovi yhteen perheen kanssa.
Sairaitahan alkkikset on. Hölmöä haukkua niitä.
Vierailija kirjoitti:
Sairaitahan alkkikset on. Hölmöä haukkua niitä.
Onko joku haukkunut? Oliko sulla joku näkemys aloitukseen?
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa uskoon tuleminen?
Mitä konkreettista se tuo tullessaan päivien kulkuun?Ihmisellä on samat arkiaskareet päivästä toiseen. Uskominen ei niitä poista eikä vähennä.
Suuri kupla. Ihmisen täytyy tietysti aina uskoa itseensä, muuten ei mistään tule mitään. Se on varmaa!
Toimii herätyskristillisissä piireissä.
Vaihtuu kertaheitolla elämänpiiri ja kaverit.
Ja tarve "koviksen" rooliin.
Häpeän tunne, joka ajaa takaisin juomaan, saa käsittelykanavan.Tuo on minun kyökkipsykologinen selitykseni, en usko yliluonnolliseen.
Tämä on varmasti yksi syy, miksi uskoon tuleminen auttaa. Varsinkin jos löytää seurakunnan, jossa ei olla liian nk fanaattisia.
Psykologiset vaikutukset eivät tietenkään sulje yliluonnollista pois. Uskon, että Jumala vaikuttaa meihin myös inhimillisten tarpeidemme ja ominaisuuksiemme kautta.
Olisi ihanaa, että jokaisella olisi lähipiiri, jossa ei tarvitsisi esittää, pelätä tai hävetä itseään. Uskosta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvinkin käydä niin että havahtuu tilanteeseensa sitten kun on juonut työpaikkansa ja lääkäri viimein sanoo että jos vielä jatkat juomista niin vuoden päästä on kuutio multaa päällä.
Tiedän. Kaipaisin vaan niitä positiivisia tarinoita.
Samuli Edelman??
Onko sinulla tietoa siitä, millä tavalla hän raitistui? Ei kysytty niitä, jotka ylipäätään ovat päässeet kuiville.
Onhan sekin selitellyt raitistumistaan vaikka kuinka monta kertaa. Haluttiin kuulla positiivista tarinaa ja etenkin sitä onko mahdollista raitistua. On mahdollista joillain, toisilla mahdotonta. Yksilöllistä.
Kokemusta on, exä kuoli, olin jo kuitenkin jättänyt aiemmin.
Voiko tällaselle ihmiselle ulkopuolinen yhtään mitään? Se tuntuu odottavan jotain interventiota, taivaallista tyttöystävää tai vauvaa tai jotain joka vetäis hänet pois alkoholista ja ois hänelle Syy Lopettaa, mutta tuskin sellaista on luvassa? Ja vaikka oiskin niin tuskin se auttaisi, kun sillon olisi taas joku seuraava ulkopuolinen asia jota odottaa? Sitten kun xxx niin lopettaisin juomisen.
Alkoholisti juo vtutukseen ja aina on myös syy juhlia. Kyllähän mulla on oikeus nyt hieman ottaa, kun olen jo viikon ollut selvänä. Ja mitä tässä enää on millään väliä, kun on kymmenen vuotta jo läträtty päätoimisesti, meni perhe ja meni työt ja talot ja mökit, kippistä vaan!!! Aina löytyy syy.
Nyt tipaton päälle ja vaikka repsahtaisin ennen perjantaita niin ongelmaa ei ole, millon tahansa voin lopettaa (jos haluan)
Jos olet tällaisen ihmisen läheinen, kerro ettet voi etkä halua katsoa yhtään enempää sekoilua ja itsensä tuhoamista. Kirjoita vaikka kirje. Kerro kuitenkin että välität ja rakastat ja jos joskus tulee hetki kun läheisesi haluaa hakea apua ongelmaansa, olet käytettävissä ja 100-prosenttisesti tukena. Muuta ei ole tehtävissä.
T. 5v raittiina
Kaikki mahollisuudet parantua vaatii omaa halua parantua. Jos sitä ei ole niin ei voi parantua. En tiedä sitten kun hankkii tyttöystäviä ja juo ne samat tyttöystävät et missä vaiheessa sitä itelle kirkastuu ettei se tyttöystävä ratkaise sitä ongelmaa. Tietysti jos ei halua edes ratkaista ongelmaa vaan tavallaan tietää että pitäisi haluta.