Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut saikuttavat lähes viikoittain kun taas toiset tekevät koko työuransa käytännössä ilman sairauslomia?
01.01.2022 |
Onko kyse ihmisten eroista, vastuuntuntojen eroista vai jotain muusta?
Kommentit (130)
Meillä vanhuspuolella on virikeohjaajana mies, joka on laiska, kapeakatseinen ja kova saikuttamaan… säännöllisesti muutaman viikon töissä, sit saman verran saikulla… Tällöin ei ole vanhuksille edes niitä vähäisiä viriketoimintoja. Perheetön mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse myös saikutan satunnaisesti, vaikka olen täysin terve, koska pari päivää voi olla ilmoituksella. Minusta se on oikeudenmukaista. Tasapainon takia toinen voi saikuttaa enemmän vain jos toinen saikuttaa vähemmän. Korjaan tätä epätasapainoa.
Olin nuorena aina terve ja futisjoukkueessa kestävin pelaaja, juoksin kenttää ympäri kierrosta muita ennen. Flunssassa kerran viidessä vuodessa. Joskus 20 ikävuoden jälkeen immuniteetti alkoi laskea, no elin nuoruutta jolloin kävin baareissa viikonloppuina ja selvinä päivinä arkena kävin juoksulenkeillä ja fyysisessä työssä.
Noin 30 ikäisenä olin jo jatkuvasti kipeä vaikka söin terveellisesti ja joinkin harvemmin. Vähän tuon jälkeen sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan tai ainakin se diagnosoitiin. Sain lääkkeen ja muutaman viikon jälkeen loppui väsymys, palelu, infektioherkkyys yms. mutta päänsärkyä on ollut kuitenkin.
Töissä ex-paikassa jaksoin kuitenkin. Siellä ihan koko ajan oli porukkaa pois jonka takia joustin itse. Joulukuun lopulla en enää kestänyt vaan vaihdoin työtä. Uudessa paikassa meni pari päivää ok, fyysistä työtä kuten edellisessä paikassa ja fyysinen työ on mielekästäkin, mutta työpaikka on järkyttävän pölyinen ja sain hegenahdistusta ja sydämentykytyksiä siitä.
Olen myös ollut ~ 20 vuotta masentunut ja ahdistunut enemmän ja vähemmän kuin se joku toinen kirjoittaja ketjussa. Minullakin on tuota etten tunnista kehollisia tuntemuksia aina. Kuitenkin keho tuntuu aina vain herkistyvän kaikelle enemmän, joudun kotonakin siivoamaan joka päivä ettei nenä tukkiudu pölystä tai tule päänsärkyä.
En pystynyt tekemään työtä nyt yhtä tehokkaasti uudessa paikassa ja jäin sairaslomallekin jo muutamaksi päiväksi. Siihen esimiehen reaktio oli "ai noin monta päivää!" Muuten ei edes tervehdi ja saattaa vain huomauttaa jostain asiasta, ei muuta.
Minä en ainakaan voi olla jokaikinen päivä yhtä hyvässä kunnossa. Esim. verenpaine voi laskea joskus niin alas etten vain jaksa. En kuitenkaan halua olla koko ajan poiskaan. Sellainen puolikuntoisena olo on todellakin nähty. Otan joskus palkattomiakin lepäilyyn.
Mitä myös tarvitsen on ymmärrys. Voin hyvällä kilpparin hoitovasteella olla pari kuukauttakin erittäin hyvässä kunnossa ja välillä olen taas flunssainen, verenpaine laskee tai tarvitsen masennukseen ja ahdistukseen saikun. Menen ikään kuin välillä 1-10. Tällainen on todella raskasta!
Jotkut ovat mielestään niin korvaamattomia, että tulevat töihin vaikka pää kainalossa ja tartuttavat muita. Toiset jää saikulle kun pikkurilliä vähän koskee
Suurin osa on siltä ja väliltä. Eivät laiskottele eivätkä pidä itseään korvaamattomina.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat mielestään niin korvaamattomia, että tulevat töihin vaikka pää kainalossa ja tartuttavat muita. Toiset jää saikulle kun pikkurilliä vähän koskee
Suurin osa on siltä ja väliltä. Eivät laiskottele eivätkä pidä itseään korvaamattomina.
Erittäin hyvin kiteytetty, just näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena aina terve ja futisjoukkueessa kestävin pelaaja, juoksin kenttää ympäri kierrosta muita ennen. Flunssassa kerran viidessä vuodessa. Joskus 20 ikävuoden jälkeen immuniteetti alkoi laskea, no elin nuoruutta jolloin kävin baareissa viikonloppuina ja selvinä päivinä arkena kävin juoksulenkeillä ja fyysisessä työssä.
Noin 30 ikäisenä olin jo jatkuvasti kipeä vaikka söin terveellisesti ja joinkin harvemmin. Vähän tuon jälkeen sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan tai ainakin se diagnosoitiin. Sain lääkkeen ja muutaman viikon jälkeen loppui väsymys, palelu, infektioherkkyys yms. mutta päänsärkyä on ollut kuitenkin.
Töissä ex-paikassa jaksoin kuitenkin. Siellä ihan koko ajan oli porukkaa pois jonka takia joustin itse. Joulukuun lopulla en enää kestänyt vaan vaihdoin työtä. Uudessa paikassa meni pari päivää ok, fyysistä työtä kuten edellisessä paikassa ja fyysinen työ on mielekästäkin, mutta työpaikka on järkyttävän pölyinen ja sain hegenahdistusta ja sydämentykytyksiä siitä.
Olen myös ollut ~ 20 vuotta masentunut ja ahdistunut enemmän ja vähemmän kuin se joku toinen kirjoittaja ketjussa. Minullakin on tuota etten tunnista kehollisia tuntemuksia aina. Kuitenkin keho tuntuu aina vain herkistyvän kaikelle enemmän, joudun kotonakin siivoamaan joka päivä ettei nenä tukkiudu pölystä tai tule päänsärkyä.
En pystynyt tekemään työtä nyt yhtä tehokkaasti uudessa paikassa ja jäin sairaslomallekin jo muutamaksi päiväksi. Siihen esimiehen reaktio oli "ai noin monta päivää!" Muuten ei edes tervehdi ja saattaa vain huomauttaa jostain asiasta, ei muuta.
Minä en ainakaan voi olla jokaikinen päivä yhtä hyvässä kunnossa. Esim. verenpaine voi laskea joskus niin alas etten vain jaksa. En kuitenkaan halua olla koko ajan poiskaan. Sellainen puolikuntoisena olo on todellakin nähty. Otan joskus palkattomiakin lepäilyyn.
Mitä myös tarvitsen on ymmärrys. Voin hyvällä kilpparin hoitovasteella olla pari kuukauttakin erittäin hyvässä kunnossa ja välillä olen taas flunssainen, verenpaine laskee tai tarvitsen masennukseen ja ahdistukseen saikun. Menen ikään kuin välillä 1-10. Tällainen on todella raskasta!
Joo voin kuvitella ettei ole helppoa. Olen itse samanlainen omista sairauksistani johtuen. Toivon sulle parempaa jatkoa ja ymmärtäväisiä läheisiä!
Vierailija kirjoitti:
Itse myös saikutan satunnaisesti, vaikka olen täysin terve, koska pari päivää voi olla ilmoituksella. Minusta se on oikeudenmukaista. Tasapainon takia toinen voi saikuttaa enemmän vain jos toinen saikuttaa vähemmän. Korjaan tätä epätasapainoa.
Toivottavasti sairastut niin, että olet yli vuoden sairauslomalla ja työnantaja irtisanoo sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ihmiset ovat vaan niin helvetin laiskoja että siksi saikuttavat.
Jostain syystä kaikki Anne-nimiset on kovia saikuttamaan.
Onhan niitä tapasaikuttajia lähes joka työpaikassa. Jos 3kymppisellä työntekijällä ei ole ehjää kuukautta ja viikotkin harvassa niin onhan siinä jotain mätää. Paljon myös vempuloita, jotka kesälomaa jatkaa sairauslomalla joka vuosi!