Miten jotkut saikuttavat lähes viikoittain kun taas toiset tekevät koko työuransa käytännössä ilman sairauslomia?

Ekana toimistovuonna uudella paikkakunnalla, niin sairastin varmaan stressin takia jotain 6 flunssaa 3 kuukaudessa. Aivan järjetöntä. Ja nytkin taas huomaa, että kun on stressaavampaa aikaa, niin monesko miniflunssa on taas menossa, en pysy kärryillä. Juu, on etätyö, mutta ei tässä olossa kyllä töitä saa tehtyä. Ja sen sijaan, että tekisin 2h töitä ja loput miinusta, on se kyllä kannattavampi ottaa heti saikkua se max 3pv ja  levätä se pois. Sitkuttelulla on sit olleet flunssatkin jotain 9pv, kun oikeasti 2pv pakkolevolla ne menee ohi. Sorry, ei ole mitään hilpeää bilettämistä tai kodinlaittoa näinä "valesaikuttelijan" töistäpoissaolot.

Vierailija kirjoitti:

Joo nämä jotka kuvittelevat näkevänsä kuka on oikeasti kipeä, tulevat ehkä kokemaan joskus vielä mitä kipu on.

Sinä raukka et voi millään nähdä musta sitä, että olen joka ikinen päivä jostain kohtaa kipeä. Herään lähes joka aamu päänsärkyyn ja menen sen kanssa nukkumaan.

Elän silti melko normaalisti koska kipuun tottuu.

Ehkä joskus kaikista vaikeimpina päivinä voit tarkasti katsoessa nähdä, että toinen olkapääni on matalammalla kuin toinen, koska selkään sattuu niin p.rkeleesti normaali suora asento. Tai saatan pysähtyä sekunniksi jonkun pahan vihlaisun takia.

Ihan vilpittömästi uskon, että suurin osa ihmisistä ei nyt tarkoita sinun tilanteesi kaltaisia tässä keskustelussa. Pitäisi varmaan puhua "saikuttajista" eikä saikuttajista. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo nämä jotka kuvittelevat näkevänsä kuka on oikeasti kipeä, tulevat ehkä kokemaan joskus vielä mitä kipu on.

Sinä raukka et voi millään nähdä musta sitä, että olen joka ikinen päivä jostain kohtaa kipeä. Herään lähes joka aamu päänsärkyyn ja menen sen kanssa nukkumaan.

Elän silti melko normaalisti koska kipuun tottuu.

Ehkä joskus kaikista vaikeimpina päivinä voit tarkasti katsoessa nähdä, että toinen olkapääni on matalammalla kuin toinen, koska selkään sattuu niin p.rkeleesti normaali suora asento. Tai saatan pysähtyä sekunniksi jonkun pahan vihlaisun takia.

Ihan vilpittömästi uskon, että suurin osa ihmisistä ei nyt tarkoita sinun tilanteesi kaltaisia tässä keskustelussa. Pitäisi varmaan puhua "saikuttajista" eikä saikuttajista. :)

Ei toko, siksi puhuinkin noista jotka sanovat näkevänsä kuka on oikeasti kipeä.

Myönnän että tämä osuu mulla v.tutushermoon koska oon niin kyllästynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo nämä jotka kuvittelevat näkevänsä kuka on oikeasti kipeä, tulevat ehkä kokemaan joskus vielä mitä kipu on.

Sinä raukka et voi millään nähdä musta sitä, että olen joka ikinen päivä jostain kohtaa kipeä. Herään lähes joka aamu päänsärkyyn ja menen sen kanssa nukkumaan.

Elän silti melko normaalisti koska kipuun tottuu.

Ehkä joskus kaikista vaikeimpina päivinä voit tarkasti katsoessa nähdä, että toinen olkapääni on matalammalla kuin toinen, koska selkään sattuu niin p.rkeleesti normaali suora asento. Tai saatan pysähtyä sekunniksi jonkun pahan vihlaisun takia.

Ihan vilpittömästi uskon, että suurin osa ihmisistä ei nyt tarkoita sinun tilanteesi kaltaisia tässä keskustelussa. Pitäisi varmaan puhua "saikuttajista" eikä saikuttajista. :)

Ei toko, siksi puhuinkin noista jotka sanovat näkevänsä kuka on oikeasti kipeä.

Myönnän että tämä osuu mulla v.tutushermoon koska oon niin kyllästynyt.

Siis koska mä en kuulemma näytä sairaalta tai kipeältä. Edes perheenjäsenten mielestä. Siksi tää ketju jotenkin kolahti. Aina on olo että joutuu jotenkin selitellä jos on pois töistä.

Meillä tupakoivat sairastavat tai "sairastavat" työntekijöistä eniten. Dataa 11 vuodelta ja siltä ajalta vaihdellen noin 40-50 työntekijää.

Saikuttaminen kuuluu luontaisetuihin.

Syy on varmasti sekä ihmisten terveydentilan eroista että vastuuntunnosta ja jaksamisesta. Itse en ennen oikein uskaltanut saikutella, jos oli vain flunssaa mutta ei kuumetta, pelkäsin kai potkuja. En myöskään ole nyt pariin vuoteen sairastanut ollenkaan mitään, joten syytä saikulle ei ole ollut. Jotkut taas kärsii enemmän terveysongelmista, jotkut jäävät pienemmällä kynnyksellä saikulle, jotkut vaan lintsaa.

Molemmat ihmisryhmät ovat yhtä naurettavia.

Nämä "ikinä sairastamattomat" työnsankarit tulevat rökäposkella/kuumeisena/vatsataudissa toistuvasti tartuttamaan koko työyhteisön, pysysyitte vaan kotona, ei teitä kukaan sairaana kaipaa työpaikalle, vaikka kuvittelisitte olevanne "korvaamattomia" . Yleensä nämä luulevat olevansa niiiin paljon parempia ihmisiä kuin muut, koska eivät (muka) ikinä sairasta/korvaamattomia/niin supernöyriä nössöjä, etteivät yksinkertaisesti uskalla/kehtaa jäädä saikulla, kun pitäisi esimiehelle uskaltaa tästä ilmoittaa.

Sitten on iki saikuttaja lusmut. Näitä tuntuu olevan etenkin julkisella sektorilla paljon.

Käydään 1-3 viikkoa töissä, sitten ollaan taas pari päivää-viikko saikulla.

Töissä ollessa ollaan niin tehokkaita, niin tehokkaita. Ihmekös tuo onkaan, kun ylimääräistä "lomaa" kertyy vuodessa pari kuukautta. Tyhmimmät vielä päivittävät faceen/instaan yms, kuinka ovat aina saikullaan mökillä/risteilyllä/ulkomailla/urheilemassa jne.

Mulla on vaikea migreeni ja en yksinkertaisesti kohtauksen iskiessä ole työkuntoinen. Huono vaihe kun on menossa, niitä sairaslomapäiviä tulee useampia kuukaudessa. Harmittaa ja monesti väännän töissä lääkkeiden voimalla vaikka kohtaus alkaa, josta seurauksena sitten usein sairaalakeikka.

KUn en ole migreenissä, olen tunnollinen jaahkera työntekijä, teen tarvittaessa ylitunteja, etä saadaan projekti valmiiksi jne. Onneksi on työnantaja ja työkaverit, joka tajuaa, etten huvikseni saikuttele. Kärsin tästä migreenistäni itse kaikkein eniten, koska joudun tavallisesta elämästä jättämään todella paljon asioita, jotka voivat kohtauksen laukaista, tämä pysyäkseni työkuntoisena.

Miettikää vähän ennenkuin valitatte saikuttelusta, sillä sairaalla on taatusti kurjinta.

Minä en ole koskaan sairastanut enkä ymmärrä niitä, jotka tällaista jatkuvasti harrastavat. Työpaikka on työpaikka ja minulle on kunnia-asia, että olen sovitusti töissä, enkä millään saikkuvapaalla. Lomat on sitten erikseen ja silloin jokainen voi tehdä mitä tykkää.

Muistan, kun työkaveri kertoi tulleensa töihin, vaikka oli ripulissa. Hän teki silti ihan tavallisen työpäivän.

En oikeasti vatsataudissa pystyisi edes lähtemään työpaikalle, koska vessassa on pakko käydä vähintään vartin välein. Vatsaa vääntää ja se tulee ulos, kun on tullakseen. Tosin ripulilääke auttaa. Jos taas on oksennustauti, niin muovipussiinko pitäisi yrjötä työmatkalla ja toimistossa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun työkaveri kertoi tulleensa töihin, vaikka oli ripulissa. Hän teki silti ihan tavallisen työpäivän.

En oikeasti vatsataudissa pystyisi edes lähtemään työpaikalle, koska vessassa on pakko käydä vähintään vartin välein. Vatsaa vääntää ja se tulee ulos, kun on tullakseen. Tosin ripulilääke auttaa. Jos taas on oksennustauti, niin muovipussiinko pitäisi yrjötä työmatkalla ja toimistossa.

Miten ihmeessä hän pystyi siihen, täytyy aika fakiiri olla? 😂 Mulla on ollut kerran vatsatauti aikuisiällä enkä kyllä olisi pystynyt edes kotoa poistumaan, kun molemmista päistä tuli vuorotellen. Luojan kiitos ei vaadittu lääkärintodistusta siinä työpaikassa.

Työkaverilla on poikalapsi, jolle on aina sattunut ja tapahtunut ja on myös hyvin altis vatsa- ja flunssapöpöille. Äiti vähän väliä kotona hoivaamassa ja paikkaamassa sairasta lastaan. Kohta kutsuntaikäisellä poikalapsella on jo mopokortti ja oma mopoauto, mutta edelleen on poikkeuksellisen sairastumis- ja tapaturmaherkkä: milloin on aivotärähdystä, milloin ranne tai nilkka nyrjähtänyt ja kotona asuvaa sairasta lastahan saa lakisääteisesti jäädä neljäksi päiväksi hoivaamaan aina kerrallaan. Oikein mielenkiinnolla odotamme, että mitä tapahtuu kun työtoverimme poikalapsi astuu armeijan harmaisiin ja miten se tulee näkymään yksikkömme sairaslomatilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo nämä jotka kuvittelevat näkevänsä kuka on oikeasti kipeä, tulevat ehkä kokemaan joskus vielä mitä kipu on.

Sinä raukka et voi millään nähdä musta sitä, että olen joka ikinen päivä jostain kohtaa kipeä. Herään lähes joka aamu päänsärkyyn ja menen sen kanssa nukkumaan.

Elän silti melko normaalisti koska kipuun tottuu.

Ehkä joskus kaikista vaikeimpina päivinä voit tarkasti katsoessa nähdä, että toinen olkapääni on matalammalla kuin toinen, koska selkään sattuu niin p.rkeleesti normaali suora asento. Tai saatan pysähtyä sekunniksi jonkun pahan vihlaisun takia.

Ihan vilpittömästi uskon, että suurin osa ihmisistä ei nyt tarkoita sinun tilanteesi kaltaisia tässä keskustelussa. Pitäisi varmaan puhua "saikuttajista" eikä saikuttajista. :)

Ei toko, siksi puhuinkin noista jotka sanovat näkevänsä kuka on oikeasti kipeä.

Myönnän että tämä osuu mulla v.tutushermoon koska oon niin kyllästynyt.

Siis koska mä en kuulemma näytä sairaalta tai kipeältä. Edes perheenjäsenten mielestä. Siksi tää ketju jotenkin kolahti. Aina on olo että joutuu jotenkin selitellä jos on pois töistä.

Välillä mäkin väsyn yrittämään vakuuttelemaan kipujeni määrää. Välillä oon niin uupunutkin, että vaikutan vissiin vähän lakoniselta ja vaisulta, kun sen sijaan pitäisi karjua ja itkeä kivusta, että otettaisiin todesta. Sitten taas joskus joku lääkäri tokaisee, että sinulla on vain matala kipukynnys. Just. Vaikka on diagnoosi ja sitä tukevat tutkimustulokset puhumassa kivun syistä.

Jotkut vaan ovat yksinkertaisesti ihan v i t u nmoisia lui-ku-rei-ta. Itse olen 40 kg ylipainoinen tupakoiva läs-ki ja olen ollut töistä saikulla viimeisen kahden vuoden aikana pari päivää. Sitten on näitä muka niin terveellisesti eläviä salilla käyviä porkkananjyrsijöitä, niin jo v i t t u saikuttavat kymmenkertaisen määrän. On se hienoa, että pysyvät kunnossa elintavoillaan. Haistakoot k-päät v i t t u sanon minä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaan ovat yksinkertaisesti ihan v i t u nmoisia lui-ku-rei-ta. Itse olen 40 kg ylipainoinen tupakoiva läs-ki ja olen ollut töistä saikulla viimeisen kahden vuoden aikana pari päivää. Sitten on näitä muka niin terveellisesti eläviä salilla käyviä porkkananjyrsijöitä, niin jo v i t t u saikuttavat kymmenkertaisen määrän. On se hienoa, että pysyvät kunnossa elintavoillaan. Haistakoot k-päät v i t t u sanon minä.

Aina sanotaan, että lihavilla on tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Laihoilla liikunnallisilla niitä vasta onkin, ollaan saikulla tenniskyynärpään, akilleksen, plantaarifaskiitin tai milloin minkäkin takia. Urheilija ei tervettä päivää nää.

Vierailija kirjoitti:

Työkaverilla on poikalapsi, jolle on aina sattunut ja tapahtunut ja on myös hyvin altis vatsa- ja flunssapöpöille. Äiti vähän väliä kotona hoivaamassa ja paikkaamassa sairasta lastaan. Kohta kutsuntaikäisellä poikalapsella on jo mopokortti ja oma mopoauto, mutta edelleen on poikkeuksellisen sairastumis- ja tapaturmaherkkä: milloin on aivotärähdystä, milloin ranne tai nilkka nyrjähtänyt ja kotona asuvaa sairasta lastahan saa lakisääteisesti jäädä neljäksi päiväksi hoivaamaan aina kerrallaan. Oikein mielenkiinnolla odotamme, että mitä tapahtuu kun työtoverimme poikalapsi astuu armeijan harmaisiin ja miten se tulee näkymään yksikkömme sairaslomatilastoissa.

Nyt kyllä päästelit puppua. Sairasta ALLE 10 vuotiasta saa jäädä hoivaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaan ovat yksinkertaisesti ihan v i t u nmoisia lui-ku-rei-ta. Itse olen 40 kg ylipainoinen tupakoiva läs-ki ja olen ollut töistä saikulla viimeisen kahden vuoden aikana pari päivää. Sitten on näitä muka niin terveellisesti eläviä salilla käyviä porkkananjyrsijöitä, niin jo v i t t u saikuttavat kymmenkertaisen määrän. On se hienoa, että pysyvät kunnossa elintavoillaan. Haistakoot k-päät v i t t u sanon minä.

Turhaan sinä niille saikuttajille olet vihainen. Olisit vihainen työnantajallesi, jos sinulle kaatuu päälle enemmän hommia sen takia että jotkut on saikulla. Ihan oma on häpeänsä, jos ovatkin olemattomista syistä sairiksella, mitä se sinua sen kummemmin liikuttaa. Älä ainakaan ala rehkimään monen ihmisen edestä, sillä sahaat ainoastaan oma oksaasi.

Todella vahvoilla vitamiineilla moni pitää vastustuskykynsä ylhäällä. 

Ennen en ollut koskaan sairaana. Sitten tuli ärtynyt suoli, jonka takia oli pakko olla poissa kerran pari vuodessa 4-5 päivää kerrallaan. Samoihin aikoihin vaikea migreeni, joka saattoi kestää pari päivää kerrallaan.

Töissä olo oli mahdotonta, jos täytyi käydä jopa kymmeniä kertoja päivässä ripuloimassa. Etätyö helpotti kovasti, pystyi tekemään töitä wc:n viereisessä huoneessa ja käymään asialla aina tarvittaessa. Tuntuu, että ibs:n pahenemisjaksot menivät myös nopeammin ohi, kun ei ollut kauheaa henkistä painetta siitä, että joutuu olemaan töistä poissa.

I