Miten jotkut saikuttavat lähes viikoittain kun taas toiset tekevät koko työuransa käytännössä ilman sairauslomia?

Osa sairastuu helpommin ja kokee huonon olon eri tavalla. Ja myös elämäntilanne vaikuttanee. Itse en normaalisti ole pois töistä sairauden takia, mutta kun lapsi oli päiväkodissa tilanne oli toisin. Joku oli lähes aina kipeä. Joko itse tai hoitamassa kipeää lasta. Kun ensimmäisen taudin selätti, muutaman viikon päästä kierre alkoi taas alusta. Esikoulun aloituksen jälkeen tilanne normalisoitui.

Voisko johtua ihmisten eroista tai toiset jää helposti saikulle, kun työ on vastemielistä ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ovat naisia.

Naisvaltaiset alat ovat kyllä huippuja tässä. Valituksen kera.

Miesvaltaisilla aloilla on "vähän flunssaa tai vatsatautia" usein maanantaisin. 

Näin. Ja vuorotyössä jos tilipäivä perjantaina niin viikonloppuna on tietyt miehet "flunssassa". En enää edes suunnittele työvuorolistaan tietyille miehille viikonlopputöitä em syystä.

Eli sinä taivuit. Mitäs jos et taipuisi? Hyviä tekijöitä on työttömänä pilvin pimein. Sitten tuollaiset moraalittomat, selkärangattomat lusmut saavat työsuhteita. Jooh...

Suomessa on aina ollut todella myrkyllinen työkulttuuri. Työ menee aina kaiken edelle. Perheen, parisuhteen ja jopa terveyden. Töitä tehdään verenmaku suussa ja jos ei tee niin on lusmu ja luuseri. Minulle työ ei ole se elämän tarkoitus. Se on väline, jolla saan rahaa tehdä asioita joita oikeasti haluan. Jos joku on sairaslomalla niin sitten on. Ei se ole muiden asia arvostella ja valittaa. Ei töihin ole pakko tulla itseään sairaana kiduttamaan. Sairaana pysytään kotona. Ei se työ ole sen arvoista, että riskeeraat pahemmat terveysongelmat, jos tulet sairaana töihin.

Vierailija kirjoitti:

Onko se suurikin sankaruuden merkki, että ei ole sairauslomalla ikinä? Omalla kymmenien vuosien työuralla on tullut vastaan muutamia tapauksia, jossa on pitänyt sanoa työkaverille aika tiukasti, että nyt ala vetää lääkäriin siitä, kun et ole työkunnossa.

Riippuu myös työpaikan ilmapiiristä. Joskus se on sellainen, että ei uskalleta ilmoittaa sairaudesta, vaan tullaan mieluummin särkylääkkeiden avulla flunssaisena ja jopa kuumeisena töihin, koska muuten alkaa syyllistäminen ja kettuilu. Sekin on koettu. Kuitenkin näissä tapauksissa on monta kertaa käynyt niin, että kun on sinnitelty sairaana töissä, se johtaa lopulta pitempään saikkuun, kuin jos oltaisiin ajoissa hoidettu.

Nykyinen työelämä on muuttunut aika raakaan suuntaan. Koko ajan pitäisi olla tehokas ja ripeä, ja venyä joka suuntaan. Henkilökunta ei ole enää pitkään aikaan ollut työnantajan tärkein voimavara, vaan ikävä kuluerä, josta on tarkoitus repiä irti maksimaalinen teho. Siksi kai ihmiset uupuvat.

On myös ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kipeitä. Eivät tule Buranan voimalla kipeinä töihin, vaan eivät oikeasti ole koskaan kipeitä.

Itse kuulun tähän lajiin. Viimeisin ab kuuri kuumeiseen poskiontelontulehdukseen vuonna 2004, jolloin olin viikon saikulla. Sen jälkeen on ollut yksi mahatauti, jolloin olin pari päivää pois töistä.

Eikä meillä lapsetkaan juuri sairastele. Lapsia meillä on ollut 20 vuotta enkä ole koskaan joutunut olemaan poissa töistä lapsen sairauden takia.

Mä oon kouluajoista asti ollut tuollainen suur-saikuttaja. :( Luulen että ainakin merkittävänä syynä on masentuneisuuteni ja ahdistuneisuuteni, jonka on aiheuttanut aika kurja lapsuuteni. Muhun tarttuu herkästi taudit, saan herkästi erilaisia infektioita, olen tapaturma-altis, en ole aina jaksanut elää kovin terveellisesti, jne. Lapsena ollessani vanhempani eivät juurikaan pitäneet huolta siitä että saisin monipuolista terveellistä ravintoa, tai että muutenkaan pidettäisiin terveydestäni huolta. Silläkin on ollut omat kauaskantoiset seurauksensa. Traumataustani takia olen myös usein jotenkin irrallaan kehoni tuntemuksista, eli en huomaa ajoissa varoitusmerkkejä, kun mulle sitten kehittyykin jokin rasitusperäinen tila tai vamma. Keskityn niin kovasti vaan pärjäämään ja tsemppaamaan.

Yritän aina sinnitellä töissä viimeiseen asti, tukeutua oireita helpottaviin lääkkeisiin aina jos se on mahdollista. Onneksi aika moni työkaverini näyttää tajuavan tämän, ainakin suunnilleen. Ja kyllä, olen hakenut ja ottanut vastaan apua masennukseeni ja ahdistuneisuuteeni, ja itse yritän parhaani mukaan myös itse hoitaa itseäni. Se ei vaan ole niin helppoa. Luulen että sairauseläke olisi kohdallani oikea ratkaisu, mutta ei sekään niin vain onnistu. Kyllä koen usein syyllisyyttä tästä saikuttelusta, ei ole reilua kenellekään tämmöinen.

Vähän saikuttavat menevät siinä nuhassaan töihin eivätkä jää mukavasti kotiin makoilemaan, siitä se johtuu.

Riippuu paljon työstäkin. Mulla on krooninen siaraus, jona vuoksi jouduin pahimpina aikoina kulkemaan kyynärsauvojen kanssa. Yhtään ainoaa päivää en kuitenkaan ole ollut tämän sairauden takia sairaslomalla, koska mulla on etätyömahdollisuus. Ei mun tarvitse saada kuin itseni sängystä tietokoneen ääreen (matkaa on noin 2 metriä) ja voin hyvin tehdä töitä, vaikka käveleminen olisikin vaikeaa. 

Niille täydellisille työntekijöille, joilla riittää aikaa ihmetellä toisten "saikuttamista". Varmaan tiedättekin, että työkaverin poissaolojen syyt eivät kuulu teille. Ei edes siinä tapauksessa, että poissaolijan työt jaetaan muiden kesken. Se on työnantajan murhe.

Työnantajan vastuulla on myös selvittää yhteistyössä työterveyden kanssa, miksi joku on paljon pois, ja johtuuko se työstä. Jos joku on jatkuvasti perjantaisin ja/tai maanantaisin pois, niin siihenkin on mahdollisuus puuttua. Miksi niin ei tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vähän saikuttavat menevät siinä nuhassaan töihin eivätkä jää mukavasti kotiin makoilemaan, siitä se johtuu.

Ja tartuttavat muut, hurraa!

Kroppa ja mieli tottuu saikutteluun. Jos vähän kurkku kipeä niin voi olla loppuviikon pois töistä kun ei nappaa. Saa saman rahan kuin olisi töissä 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ovat naisia.

Naisvaltaiset alat ovat kyllä huippuja tässä. Valituksen kera.

Miesvaltaisilla aloilla on "vähän flunssaa tai vatsatautia" usein maanantaisin. 

Näin. Ja vuorotyössä jos tilipäivä perjantaina niin viikonloppuna on tietyt miehet "flunssassa". En enää edes suunnittele työvuorolistaan tietyille miehille viikonlopputöitä em syystä.

Eli sinä taivuit. Mitäs jos et taipuisi? Hyviä tekijöitä on työttömänä pilvin pimein. Sitten tuollaiset moraalittomat, selkärangattomat lusmut saavat työsuhteita. Jooh...

Älä huoli, kyllä ne työvuorot muille kelpaa. Itse jäävät ilman viikonloppulisiä. Helpompaa näin kuin yrittää järjestää jostain sijaisia. Itse asiassa, muut työntekijät tätä minulle ehdottivat. Mulle se on ihan se ja sama miten asiat hoidetaan kunhan ne hoidetaan. Minä en meillä päätä henkilöstöstä, vain työvuorolistojen laatimisesta. Ne on muut pomot kun päättää potkuista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä näkyy tämä jopa korona- ja influenssarokotteiden saannissa. Nämä muutenkin paljon saikuttavat jäävät rokotteiden jälkeen saikkarille "kuumeesta" ja sitten ne jotka eivät muutenkaan saikuta koskaan, eivät sairastu korona- tai inluenssarokotteestakaan.

Merkillinen juttu.

Jotkut menevät töihin vaikka "pää kainalossa", kuten ennen sanottiin.

En tiedä, onko järkevää työskennellä puolikuntoisena. Itsellä ainakin virheiden mahdollisuus moninkertaistuu silloin ja muutenkin se voi kostautua myöhemmin esim. pidempänä sairaslomana.

Itsekin olen ihmetellyt, kuinka jotkut voivat olla pitämättä koskaan sairaslomaa. Tiedän näitä ihmisiä oman työuran ajalta.

Olen ihan mini saikuttaja, mutta se on ainakin vaikuttanut asiaan kuinka fyysisesti vaativassa työssä on. Eli tosi kiireisessä ja fyysisessä työssä oli pakko jäädä saikulle vähänkään vajaakuntoisena kun ei vaan olisi jaksanut eikä pärjännyt, nykyisessä paljon helpommassa ja leppoisamassa työssä en ole saikuttanut koskaan, eli moniin vuosiin, koska tätä pystyy tekemään vähän huonommassakin jamassa. Tällaista työn pitäisikin kaikilla olla, eikä mikään jokapäiväinen cooperin testi!

Jotkut jäävät saikulle kun on "lämpöä", eli jotain 36,5. Kuulemma heillä normaali ruumiinlämpö on 35.

Jos on saikulla lähes viikottain, silloin on jo niin paha sairaus, että on syytä hakea pitkäaikaista sairauslomaa. 

Meitä on joka junaan. Osa ei saikuta tai jää herkästi pois. Osalla huono vastustuskyky tai sairauksia jolloin ei töihin voi tulla ja osa jää ”saikulle” kun tiedossa raskas päivä tai työvuoro ei miellytä tai muuten vaan haluaa pitää kotipäivän. Kaikki nämä tulleet vastaan.

Meillä omailmoitus käytössä ja soittamalla saa 3 päivää saikkua. Moni aloittaa viikonlopun jo keskiviikkona.

Se on totta, että työn luonnekin vaikuttaa. Etätyötä voi tehdä jos on flunssaa. Itsellä jos olisi nilkka murtunut, pääsisin kyllä puolen kilometrin työmatkan työpaikalleni kainalosauvoillakin ja voisin työpaikalla tehdä työtäni, mutta siivoustyötä olisi varmaan hankala tehdä sekä nykyisenkään työhön joskus kuuluvia työmaakäyntejä en voisi tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä näkyy tämä jopa korona- ja influenssarokotteiden saannissa. Nämä muutenkin paljon saikuttavat jäävät rokotteiden jälkeen saikkarille "kuumeesta" ja sitten ne jotka eivät muutenkaan saikuta koskaan, eivät sairastu korona- tai inluenssarokotteestakaan.

Merkillinen juttu.

Oon ollut nykyisessä työpaikassa töissä reilu 2 vuotta, sairaspoissa oloja on yksi päivä. Juurikin koronarokotteen nostaman kuumeen takia.

Merkillinen juttu.