Mikä siinä muualla yöpymisessä on kamalaa?
Selittäkää tyhmälle. Sekä lapset ja aikuiset tuntuvat panikoivan siitä, että pitää päästä kotiin yöksi. Tartuttavatko aikuiset asenteen lapsiin? Esimerkiksi päiväkodin yöhoidosta keskusteltaessa tekisi mieli sanoa, että olisi hyvä totutella nukkumaan eri paikoissa. Tätä en kuitenkaan viitsi lausua, koska tulee huutoa.
Henkilö voi vaikkapa joutua sairaalaan, ja siellä on yöpyminen edessä. Tällöin muualla nukkumiseen ei yleensä ole valmistautunut ja muutenkin ehkä on epämiellyttävä poikkeustilanne, niin olisi hyvä ettei tämä nukkuminen ainakaan pahentaisi kokonaisuutta.
Ajattelisin, että lapselle pitää opettaa suhteellisen säännöllinen unirytmi ja se, että nukkumapaikka voi olla turvallinen, vaikkei se olekaan koti. Perheenjäseniäkään siinä ei aina tarvita, koska heidän kanssaan ollaan päivällä.
Kai olen huono sanomaan, koska pystyn nukkumaan missä vain. Tästä on ollut hyötyä esimerkiksi hätätapauksissa sekä partioleireillä, yöjunalla matkustaessani, tai opiskelujen alussa kimppamajoitukseen joutuessani. Työkomennuksella toisella paikkakunnalla jotkut välttämättä haluavat ajaa vaikkapa sata kilometriä kotiin työpäivän jälkeen, ja sitten aamulla takaisin (vaikka olisi mahdollisuus ilmaisena olla yötä). Ajan ja luonnonvarojen kulutusta. Toki ymmärrän, jos kotona on akuutteja hommia, kuten lapsiin liittyviä.
En tiedä, mikä on syytä ja mikä seurausta. Vanhemmat ovat aina vieneet minua eri paikkoihin eivätkä ole tehneet yöpymisestä numeroa. Olenko sen vuoksi oppinut olemaan muualla yötä, vai onko minua juuri siksi viety, koska se on minun kohdallani onnistunut (ja myös sisarusteni)?
Asiallista keskustelua, näin vuoden alkuun.
Kommentit (108)
Pienten lasten kanssa yökyläily on hiton raskasta, jos ollaan jonkun toisen kotona. Lapsia pitää vahtia ihan koko ajan että eivät hajota mitään tai satuta itseään. Itse ei saa yleensä syötyä kunnolla, kun ruokailujen aikana pitää huolehtia etteivät lapset sotke pöytäliinaa ja kaada lasejaan tai karkaa. Tavaraa yöpymiseen tarvitaan tolkuttomasti eikä niille ole toisten kotona hyvää paikkaa, aina ollaan tiellä.
Nukkuvia lapsiakaan ei voi jättää vahtimatta, kun voisivat herätessä lähteä vaeltamaan. Heräilevät ääniin ja valoihin ja isäntäväen vessakäynteihin. Oma uni jää katkonaiseksi, vaikka olisi miten hyvä sänky.
Kun ollaan toisten isännöinnin varassa, ruokien aikataulu poikkeaa totutusta, ja lapset eivät joko ole ruoka-aikaan syöntituulella tai pääsevät ylinälkäisiksi. Tämä kaikki lisää yleistä sekoilua ja stressiä.
Yökyläillessä lasten kanssa ei ole pahimmillaan pientäkään lepohetkeä päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa (Nova Keski-Suomi) ahdistaa myös se, että nukut huoneessa, jossa vierustoveri on vieras mies. Tunnustan, että pelkään vieraita miehiä, enkä ainakaan haavoittuvaisimmillani halua nukkua samassa huoneessa heidän kanssaan.
Anteeksi mitä, onko näin oikeasti jossakin päin Suomea? Itseäni ahdisti sairaalassa jo naishuoneessakin se, kun wc:n ovi oli kiellettyä laittaa lukkoon, "jos vaikka pyörryt eikä kukaan pääse auttamaan".
On ollut jo pitkään. Olin joulukuussa 2012 Meilahden sairaalan verisuonikirurgisella osastolla ja kun mut yöllä siirrettiin ko osastolle, huoneen muut 3 potilasta olivat kaikki miehiä. Kun pääsin 3 viikkoa myöhemmin kotiin, huoneen 4:stä potilaasta 3 oli naisia ja 1 mies. Välillä oli muutamia päiviä, kun huoneessa kaikki olivat naisia.
Kamalaa. Itse olin Oulun yliopistollisessa sairaalassa sydänosastolla viitisen vuotta sitten, hoitaja oikein erikseen pyysi lupaa vetää huoneeni ovi-ikkunan eteen verhon, etteivät osaston muut asiakkaat huomaa että osastolla on nuori nainen. Taisin todella olla osaston ainoa naispotilas ja ruokailutilanteessakin yhteisessä salissa tultiin kyselemään, onko minulla "vakituista mieskaveria".
Ei tuotu ruokaa huoneeseen? Onneksi Suomen paras sydänsairaala on tuossa kuuden minuutin ajomatkan päässä kotoani. Yksityishuoneessakin sain olla kun sinne jouduin.
Miehet on muuten paljon mukavampia huonekavereita kuin naiset. Kerran olin viikon verran erään suomalaisen miespuolisen näyttelijän kanssa samassa huoneessa. Kiva kaveri oli..
Kuurot mummot huudattaa telkkaria yötäpäivää, vaikka itse haluaisi olla rauhassa tai peräti nukkua. Menkööt katselen töllöö seurusteluhuoneeseen.
Kyläily on minullekin nono. Enkä halua meille yövieraita. Käyn öisin jääkaapilla, useita kertoja vessassa ja kun kylässä on joku niin tuntuu kuin olisin omassa kodissani vieraana. Joo. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Mä en esim voi mennä kenenkään miehen luo yöksi koska suoleni toimii HETI herättyäni. Jokaikinen aamu. Siksi en anna myöskään miesten jäädä luokseni yöksi.
Hulluja on näköjään monenlaisia
Vierailija kirjoitti:
Pienten lasten kanssa yökyläily on hiton raskasta, jos ollaan jonkun toisen kotona. Lapsia pitää vahtia ihan koko ajan että eivät hajota mitään tai satuta itseään. Itse ei saa yleensä syötyä kunnolla, kun ruokailujen aikana pitää huolehtia etteivät lapset sotke pöytäliinaa ja kaada lasejaan tai karkaa. Tavaraa yöpymiseen tarvitaan tolkuttomasti eikä niille ole toisten kotona hyvää paikkaa, aina ollaan tiellä.
Nukkuvia lapsiakaan ei voi jättää vahtimatta, kun voisivat herätessä lähteä vaeltamaan. Heräilevät ääniin ja valoihin ja isäntäväen vessakäynteihin. Oma uni jää katkonaiseksi, vaikka olisi miten hyvä sänky.
Kun ollaan toisten isännöinnin varassa, ruokien aikataulu poikkeaa totutusta, ja lapset eivät joko ole ruoka-aikaan syöntituulella tai pääsevät ylinälkäisiksi. Tämä kaikki lisää yleistä sekoilua ja stressiä.
Yökyläillessä lasten kanssa ei ole pahimmillaan pientäkään lepohetkeä päivässä.
Enpä juuri huomannut tuollaisia ongelmia, 2 lapsista oli pieniä saman aikaan. Kyllä sukuloitiin heidän kanssaan
Olen samoilla linjoilla monen muun kanssa, mieluummin kotiin tai hotelliin yöksi.
Lisään vielä yhden seikan: pakkaaminen. Varsinkin lasten kanssa yhden-kahden yön reissua varten pakkaaminen on ihan suhteetonta. Petivaatteet, pyyhkeet, hygieniatarvikkeet, vaihtovaatteet, jne. Ja sitten taas kotona näiden purkaminen.
Miksi pienten lasten pitäisi yökyläillä ilman vanhempiaan? Moni lapsi ei edes halua yökylään, vaan ikävoi vanhempiaan. Kaikki aikuiset eivät ole luotettavia ihmisiä. Esimerkiksi on paljon isovanhempia, jotka eivät halua tai kykene huolehtimaan lasten turvallisuudesta. Mummola voi olla lapselle vaarallinen paikka. Lääkkeitä ei säilytetä lukitussa lääkekaapissa, vaan isovanhempien lääkkeet lojuvat pöydillä. Mummolassa säilytetään keittiön alakaapissa konetiskiainetta ja viemärinavausainetta. Isovanhemmalla voi olla muistisairaus, sähköhella jää päälle ja syttyy tulipalo.
Miksi lapsen pitäisi olla päiväkodissa yöhoidossa? Vuorohoito on pienelle lapselle todella raskasta.
Harrastuksissa voi olla epäluotettavia aikuisia ohjaajina.
Kahta partiojohtajaa epäillään seksuaalirikoksista pääkaupunkiseudulla – uhreja poliisin tiedossa viisi, osa alaikäisiä https://yle.fi/uutiset/3-11766425
Soluasunnossa voit joutua asumaan samaan soluun varkaan tai huumeidenkäyttäjän kanssa.
Sairaalassa suositaan yhden henkilön potilashuoneita. Monen sairaalan lähellä on potilashotelli, jossa myös läheiset voivat majoittua. Minä en ainakaan halua yöpyä sairaalassa jonkun sekopään, juopon, narkkarin tai se##uaalirikollisen kanssa samassa potilashuoneessa.
Ei se nukkuminen, mutta illat ja aamut. Haluan hoitaa iltatoimet omassa tahdissa ja rauhassa, omien rutiinien mukaan. Samoin aamulla en tosiaankaan halua ja jaksa ensimmäiseen tuntiin-puoleentoista olla tekemisissä ihmisten kanssa. Lisäksi viihdyn kotona paremmin kuin missään muualla.
Lapsena olin usein yökylässä mummon luona, kavereilla ja kummin luona, lisäksi kävin leireillä ja retkillä. Olen siis kyllä harjoitusta saanut ja lapsena varmaan ihan tykkäsinkin, mutta en enää aikuisena.
Lasten kanssa ei olla perheenä yökyläilty ikinä. Hotellissa, teltassa, mökillä tai retkeilymajassa on oltu yötä. Meillä ne sukulaiset joiden luona yleensä edes käydään asuvat kaikki onneksi 100 kilometrin säteellä, joten ei ikinä tartte jäädä yöksi.
Lasten