Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä muualla yöpymisessä on kamalaa?
01.01.2022 |
Selittäkää tyhmälle. Sekä lapset ja aikuiset tuntuvat panikoivan siitä, että pitää päästä kotiin yöksi. Tartuttavatko aikuiset asenteen lapsiin? Esimerkiksi päiväkodin yöhoidosta keskusteltaessa tekisi mieli sanoa, että olisi hyvä totutella nukkumaan eri paikoissa. Tätä en kuitenkaan viitsi lausua, koska tulee huutoa.
Henkilö voi vaikkapa joutua sairaalaan, ja siellä on yöpyminen edessä. Tällöin muualla nukkumiseen ei yleensä ole valmistautunut ja muutenkin ehkä on epämiellyttävä poikkeustilanne, niin olisi hyvä ettei tämä nukkuminen ainakaan pahentaisi kokonaisuutta.
Ajattelisin, että lapselle pitää opettaa suhteellisen säännöllinen unirytmi ja se, että nukkumapaikka voi olla turvallinen, vaikkei se olekaan koti. Perheenjäseniäkään siinä ei aina tarvita, koska heidän kanssaan ollaan päivällä.
Kai olen huono sanomaan, koska pystyn nukkumaan missä vain. Tästä on ollut hyötyä esimerkiksi hätätapauksissa sekä partioleireillä, yöjunalla matkustaessani, tai opiskelujen alussa kimppamajoitukseen joutuessani. Työkomennuksella toisella paikkakunnalla jotkut välttämättä haluavat ajaa vaikkapa sata kilometriä kotiin työpäivän jälkeen, ja sitten aamulla takaisin (vaikka olisi mahdollisuus ilmaisena olla yötä). Ajan ja luonnonvarojen kulutusta. Toki ymmärrän, jos kotona on akuutteja hommia, kuten lapsiin liittyviä.
En tiedä, mikä on syytä ja mikä seurausta. Vanhemmat ovat aina vieneet minua eri paikkoihin eivätkä ole tehneet yöpymisestä numeroa. Olenko sen vuoksi oppinut olemaan muualla yötä, vai onko minua juuri siksi viety, koska se on minun kohdallani onnistunut (ja myös sisarusteni)?
Asiallista keskustelua, näin vuoden alkuun.
Kommentit (108)
Sairaalassa (Nova Keski-Suomi) ahdistaa myös se, että nukut huoneessa, jossa vierustoveri on vieras mies. Tunnustan, että pelkään vieraita miehiä, enkä ainakaan haavoittuvaisimmillani halua nukkua samassa huoneessa heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusallista ja hankalaa kun haluan aina vetäytyä omiin oloihin viimeistään klo 20-21 illalla ja eipä tuo ole yökylässä yleensä mahdollista. Eri asia lähteä kavereiden kanssa illanviettoon jos on ensin päivän saanut olla kotona omissa oloissa.
Pääosin en tykkää yöpyä kenenkään nurkissa tai yhteismajoituksessa ,sairaalat ihan kammottavia. Hotelli tai nukkupaikka perheen kesken käy ja on pari poikkeuspaikkaa tähän toisten nurkissa yöpymiseen, ovat tarpeeksi tuttuja ja meille oma huone sänkyineen. Ja kaikki voivat elää aikatauluissaan. Pakkotilanteessa voin jäädä yöksi johonkin, mutten nuku hyvin enkä tykkää. Mutta että kyllä ihmisellä on hyvä olla jokin taito toimia vaikkei tykkäisikään yöpyä poissa kotoa. Omakin lapsi on ollut yökylässä ja leireillä, ei välitä mutta onnistuu jos on tarvis. Ripari on päivämuotoinen kun ei ymmärrettävästi halua viikoksi yöleirille. Omassa leirikoulussa kutosella oli yksi joka ei ollut ikinä ollut missään yötä ja ilman vanhempia,se viikko oli hänelle vaikea suht kaukana kotoa.
En kerrytä tarpeetonta univelkaa, mutta toki matkustelu vaatii nukkumista muualla. Silloinkin mieluummin kuitenkin hotellissa tai huoneistohotellissa kuin toisten nurkissa joillakin jämäpatjoilla.
Se on kamalaa, että en pysty nukkumaan kunnolla. Joko valvon puoli yötä nukahtaen aamuyöstä pariksi tunniksi, tai vaihtoehtoisesti nukun todella pieniä pätkiä jatkuvasti heräten. Todella rasittavaa. Lisäksi IBS-vatsani lyö totaaliummetuksen ja hirveän turvotuksen päälle, aina jos yövyn jossain muualla kuin kotona. Ihan sama olenko samassa kaupungissa kaverin kämpillä yksin kissanhoitajana, sukulaisten nurkissa toisella paikkakunnalla vai yksin ulkomailla, nuo vatsavaivat iskee ihan aina. Siinä kohtaa kun ummetus on kestänyt 5-6 päivää lääkkeistä ja luumuista huolimatta, ja vatsa on kuin viimeisillään raskaana viitosista, ei paljoa naurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa (Nova Keski-Suomi) ahdistaa myös se, että nukut huoneessa, jossa vierustoveri on vieras mies. Tunnustan, että pelkään vieraita miehiä, enkä ainakaan haavoittuvaisimmillani halua nukkua samassa huoneessa heidän kanssaan.
En haluaisi minäkään, sairaana tai edes terveenä. Pitäisi kyllä olla eri huoneet naisille ja miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä nnroe vierastyynyt eivät ole sieltä mukavimmasta päästä ja seurauksena niskasärky seuraavana aamuna. Vain omassa kodissaan voi tehdä mitä haluaa, miksi siis nukkuisi muualla kuin pakottavista syistä.
Sairaalasta kokemusta sen verran, että viereisellä pedillä nukkuva kuorsasi äänekkäästi koko yön.
Omassa teltassa tai matkailuautossa nukkuminen on ok, siellä on oma tila ja rauha.
Sama mulla. Yhden yön olen eläissäni viettänyt sairaalassa, ja huonekaveri kuorsasi niin etten nukkunut hetkeäkään. Muuten ei olisi ollut hätää. Yksityishuoneita kaivataan suomalaisiin sairaaloihin.
Ei sairaalat mitään hotelleja ole.
Ei niiden myöskään mitään kuritushuoneita tarvitsisi olla. Hyvää uutta vuotta muuten myös Tehtaankadulle ja Pietariin, toivottavasti saatte pyhälisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa (Nova Keski-Suomi) ahdistaa myös se, että nukut huoneessa, jossa vierustoveri on vieras mies. Tunnustan, että pelkään vieraita miehiä, enkä ainakaan haavoittuvaisimmillani halua nukkua samassa huoneessa heidän kanssaan.
Anteeksi mitä, onko näin oikeasti jossakin päin Suomea? Itseäni ahdisti sairaalassa jo naishuoneessakin se, kun wc:n ovi oli kiellettyä laittaa lukkoon, "jos vaikka pyörryt eikä kukaan pääse auttamaan".
Minulle ainakin on vaikeaa ne muut "rutiinit" kyläpaikoissa, ei niinkään se muualla nukkuminen. Siis esim. lapsena oli hankala mennä kylässä ilta/aamupalalle, olin melko nirso enkä uskaltanut pyytää mitään. Yritän edelleen kyläillessä olla mahdollisimman vähän vaivaksi ja silloin luonnollisesti joutuu niistä omista rutiineista luopumaan mitä normaalisti iltaisin ja aamuisin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa (Nova Keski-Suomi) ahdistaa myös se, että nukut huoneessa, jossa vierustoveri on vieras mies. Tunnustan, että pelkään vieraita miehiä, enkä ainakaan haavoittuvaisimmillani halua nukkua samassa huoneessa heidän kanssaan.
Anteeksi mitä, onko näin oikeasti jossakin päin Suomea? Itseäni ahdisti sairaalassa jo naishuoneessakin se, kun wc:n ovi oli kiellettyä laittaa lukkoon, "jos vaikka pyörryt eikä kukaan pääse auttamaan".
On ollut jo pitkään. Olin joulukuussa 2012 Meilahden sairaalan verisuonikirurgisella osastolla ja kun mut yöllä siirrettiin ko osastolle, huoneen muut 3 potilasta olivat kaikki miehiä. Kun pääsin 3 viikkoa myöhemmin kotiin, huoneen 4:stä potilaasta 3 oli naisia ja 1 mies. Välillä oli muutamia päiviä, kun huoneessa kaikki olivat naisia.
Yöpyisittekö meillä: oma väki oleilee yleensä alakerrassa, ainoa poikkeus on yläkerran olohuone, mutta jos joku on kylässä niin ei siellä enää olla kun mennään nukkumaan. Yläkerrassa on vierashuone (ja samalla mun ompeluhuone) ja koko yläkerta on vieraiden käytössä. Vessa löytyy kanssa tietenkin. Omalla väellä on tosiaan alhaalla. Vierashuoneessa on 180cm parisänky ja tarvittaessa levitettävä vuodesohva.
Yöpyisittekö meillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
120 neliötä landella kirjoitti:
Yöpyisittekö meillä: oma väki oleilee yleensä alakerrassa, ainoa poikkeus on yläkerran olohuone, mutta jos joku on kylässä niin ei siellä enää olla kun mennään nukkumaan. Yläkerrassa on vierashuone (ja samalla mun ompeluhuone) ja koko yläkerta on vieraiden käytössä. Vessa löytyy kanssa tietenkin. Omalla väellä on tosiaan alhaalla. Vierashuoneessa on 180cm parisänky ja tarvittaessa levitettävä vuodesohva.
Yöpyisittekö meillä?
Mitkä olisivat muut yöpymisvaihtoehdot? Oma kotini? Hotelli? Teltta? Ulkona taivasalla?
Lapsena perheessäni ei tehty kylässä yöpymisestä minkäänlaista numeroa. Se oli itsestään selvää aina, kun olimme kylässä kauempana asuvilla sukulaisilla.
Nyt aikuisena kyllä mieluummin menen kotiin yöksi, ellei se ole vaikeaa toteuttaa. Pystyn kyllä nukkumaan kylässä, kunhan makuusija on kunnollinen, mutta kotona on mukavampi herätä aamulla.
Tarkemmin ajatellen inhoan kylässä yöpymisessä eniten sitä, että heti herättyä pitää ruveta miettimään kotiin matkustamista. Matkustan mieluummin jo illalla.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yökyläile ystävien tai sukulaisten luona, enkä tosiaankaan ota ketään yökylään luokseni. Muistan kun asuin vielä ex-kumppanin kanssa yhteisessä kodissa ja mies ehti kutsua kauemmas muuttaneen tuttavapariskunnan yöpymään meillä, kun olivat taas kaupungissa käymässä.
Koetin käydä nukkumaan, kun minulla oli töihin meno aamulla. Vetäydyttyäni makuuhuoneeseen ja ollessani jo yöpaidassa peiton alla, tuli vieraspariskunnan nainen juttelemaan eikä meinannut millään tajuta, että minä ihan oikeasti yritän nukkua. Mies oli vain sanonut, että Annu on tuolla makuuhuoneessa.
Lopulta sanoin suoraan, että minulla on aikainen herätys. Jätti kuitenkin oven makuuhuoneeseen apposen ammolleen, eikä edes mieheni ymmärtänyt käydä sitä sulkemassa...
Uni on minulle niin pyhä asia, että muut ihmiset saavat luvan olla muualla, kun minun pitää saada nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa (Nova Keski-Suomi) ahdistaa myös se, että nukut huoneessa, jossa vierustoveri on vieras mies. Tunnustan, että pelkään vieraita miehiä, enkä ainakaan haavoittuvaisimmillani halua nukkua samassa huoneessa heidän kanssaan.
Tutustu sitten siihen vierustoveriin. Ihan mukavia ja turvallisia lähes kaikki ovat.
Hotellit ok, nautin hotellilakanoista. Muualla kyläily-yöpyminen ehdoton ei, ei pysty olemaan oma itsensä, aamukakalla käyminen on ikävää, kaikki tehdään muiden rytmiin. Sairaalassa olis varmaan muuta mietittävää, niin ei ahdistais...
Pienenä yökyläilin ja leireilin paljon, että ihan vanhemmiten on tämä iskenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tullut ajatelleeksi tuota ilmiötä josta ap kirjoitti. Sairaala ei mielestäni kuulu tähän keskusteluun koska kukaan ei kai mielellään joudu sairaalaan muutenkaan, paitsi synnyttämään.
Mulla on varmaan poikkeuksellisen rennot ystävät ja sukulaiset koska en ole ikinä kokenut kenenkään panikoivan muualla yöpymisestä. Puolin ja toisin voidaan jäädä yöksi, riippuen tilanteesta. Silloin pyritään yöksi kotiin kun on vaikkapa menoa seuraavana päivänä, tai on useampi henkilö kylässä niin että kaikille ei löydy mukavaa makuupaikkaa.
Olen sitten varmaan harvinaisen sosiaalinen koska jopa pidän yökyläilyistä. Minusta on mukava rupatella yömyöhään kun ei ole kiire lähteä, ja syödä rauhassa aamiainen vieraan tai isäntäväen kanssa. Arkena oman perheen kesken ei tule harrastettua kiireettömiä aamiaisia.
No tuossapa yksi syy, miksi kaikkien mielestä yökyläilyt eivät ole kovin kivoja. Kaikki kun eivät ole iltavirkkuja. Mulle kyllä sopisi sellaiset yövieraat, jotka lähtevät mun kanssani aamulla klo 5 koiraa ulkoiluttamaan.
Tähän vielä se, että kun on sosiaalisia taitoja, voi sanoa että nyt väsyttää, taidan mennä nukkumaan, ja vastaavasti ymmärtää jos toiset ovat väsyneitä. Ketään ei pakoteta valvomaan.
Kun olin viimeksi ystävän luona yötä ja heräsin ennen häntä, lähdin kävelylenkille että toinen sai nukkua rauhassa.
Tottahan tuo, mutta eikö silloin ole aika sama, jos menee kotiin nukkumaan?
No mä nyt ymmärsin ettei yleensäkään yövytä naapurissa, vaan kyläpaikka on sen verran kaukana että yöpyminen on järkevämpää kuin lähteä yötä myöten väsyneenä ajamaan kotiin.
Plus että meillä oli suunniteltua ohjelmaa tuolle päivälle. Minkä takia mä ylipäätään menisin ystävän luo kylään jos olisi sama jäädä kotiin?
120 neliötä landella kirjoitti:
Yöpyisittekö meillä: oma väki oleilee yleensä alakerrassa, ainoa poikkeus on yläkerran olohuone, mutta jos joku on kylässä niin ei siellä enää olla kun mennään nukkumaan. Yläkerrassa on vierashuone (ja samalla mun ompeluhuone) ja koko yläkerta on vieraiden käytössä. Vessa löytyy kanssa tietenkin. Omalla väellä on tosiaan alhaalla. Vierashuoneessa on 180cm parisänky ja tarvittaessa levitettävä vuodesohva.
Yöpyisittekö meillä?
Ihan samalla tavalla yöpyisin teillä, kuinka missä tahansa muuallakin. Eli kun tilanne on sellainen, ettei kotiin lähteminen yöksi ole mahdollista jostain syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa (Nova Keski-Suomi) ahdistaa myös se, että nukut huoneessa, jossa vierustoveri on vieras mies. Tunnustan, että pelkään vieraita miehiä, enkä ainakaan haavoittuvaisimmillani halua nukkua samassa huoneessa heidän kanssaan.
Anteeksi mitä, onko näin oikeasti jossakin päin Suomea? Itseäni ahdisti sairaalassa jo naishuoneessakin se, kun wc:n ovi oli kiellettyä laittaa lukkoon, "jos vaikka pyörryt eikä kukaan pääse auttamaan".
On ollut jo pitkään. Olin joulukuussa 2012 Meilahden sairaalan verisuonikirurgisella osastolla ja kun mut yöllä siirrettiin ko osastolle, huoneen muut 3 potilasta olivat kaikki miehiä. Kun pääsin 3 viikkoa myöhemmin kotiin, huoneen 4:stä potilaasta 3 oli naisia ja 1 mies. Välillä oli muutamia päiviä, kun huoneessa kaikki olivat naisia.
Kamalaa. Itse olin Oulun yliopistollisessa sairaalassa sydänosastolla viitisen vuotta sitten, hoitaja oikein erikseen pyysi lupaa vetää huoneeni ovi-ikkunan eteen verhon, etteivät osaston muut asiakkaat huomaa että osastolla on nuori nainen. Taisin todella olla osaston ainoa naispotilas ja ruokailutilanteessakin yhteisessä salissa tultiin kyselemään, onko minulla "vakituista mieskaveria".
En ole ollenkaan huomannut, että muualla nukkuminen olisi jotenkin yleinen ongelma. Ei minulle ainakaan ole, mutta tottahan kai minäkin menen mieluummin kotiin jos se on mahdollista, siellä on kaikki minun tavarani ja voin hoitaa ilta- sekä aamurutiinini kuten haluan. Tietysti kotona on mukavampaa kuin jossain vieraassa paikassa, mutta kyllä sielläkin pärjää, jos pakko on. En kuitenkaan ymmärrä, minkä takia sitä pitäisi väkisin jäädä vieraaksi nukkumaan, jos kotiinkin voi mennä?
Lapsethan yökyläilevät jatkuvasti kavereiden luona, kyllähän ne nyt siinä oppii nukkumaan muuallakin, vaikka vanhemmat pysyttelisivätkin kotosalla.