Lue keskustelun säännöt.
Intohimona säästäminen. Onko muita?
01.01.2022 |
Nautin siitä, että saan hankittua saman asian, palvelun tai tuotteen halvemmalla kuin joku muu käyttämällä nokkeluutta, ideointikykyä ja sopivasti vaivaa.
On kiva tunne, kun saa syötyä itse tehtyä ja terveellistä ruokaa esim. Itse keräämistä marjoista ja kotimaisista juureksista. Paikkaan ja parsin tarvittaessa vaatteitani yms. Värjään itse hiukseni ja kulmani yms.
Ilmastonmuutoskin suosii säästämistä monessa asioissa.
Yhden sijoitusasunnon olen jo saanut hankittua. Vuokrasin sen läheiselleni. Nyt tavoitteena on pitempi junamatka etelään, kunhan korona helpottaa.
Onko muita, jotka nauttivat tästä säästämisen palapelistä?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ihmiset osaa enää säästää. Talousasioita pitäisi opettaa ihan ala-asteelta. Moni tuntee ihan fyysistä kipua, jos pitää pidättäytyä ostamasta jotain ns. kivaa.
Suomessa jaetaan tukea ihan liikaa, eikä opeteta ihmisiä itse selviytymään arjesta. Toki on niitä velkaantuneita joita pitäisi auttaa. Esim. lapsiperheitä osin.
Mutta on viisaampaa "opettaa kalastamaan kuin antaa kalaa".
Me työssäkäyvät maksamme näiden ylivelkaantuneidenkin elämän.Oletko ajatellut, etteivät kaikki edes halua säästää? Elämä on lyhyt ja sitä on turha kituuttaa jossain kylmässä torpassa vanhentunutta leipää järsien. Tuskinpa se tilillä makaava miljoona euroa haudassa paljon ilahduttaa.
En tietenkään tarkoita, että pitäisi ylivelkaantua ja törsätä, mutta kyllä minä ainakin haluan elää hyvää elämää enkä pihistellä joka asiasta.
Kunhan ei sitten ole katkera sille säästäjälle niin ihan ok.
Ärsyttävää jos hajoaa vaikka pesukone hetkessä eläjän kanssa samaan aikaan. Kauhea naljailu kun itse ostaa pesukoneen säästöistä ja se toinen joutuu ottamaan osarilla. Syytön säästeliäs siihen hetkessä elämiseen on.Miksi puhut pesukoneen osteluistasi? Sehän on pikkujuttu.
Pesukoneen ostaminen ei todellakaan ole pikkujuttu. Puhun nyt niistä pienituloisista ihmisistä, jotka eivät ovat juuri sillä rajalla, että yhteiskunta ei anna heille mitään tukea. En käytä alkoholia enkä polta ja muutenkin elän säästäväisesti. Ajatus pesukoneen hajoamisesta...apua! Tämä kerrostalo on talvella kylmä ja kylpyhuone on tosi viileä. Jos pitäisi pestä vaatteet käsin ja vääntää niistä vesi, niiden kuivuminen kestäisi varmaan vuorokausia. Jos TV hajoaa, elämä muuttuu ankeammaksi. Uuden hinta, kuljetusmaksu, asennus ja vanhan vieminen pois. Kaikki maksaa.
Köyhät ei säästä säästämisen ilosta vaan pakosta. Keskimääräisesti tienaava voi ostaa pesukoneen ilman säästämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä. Ihan noin intohimoinen en ole. Mutta saan suurta tyydytystä kun pankkitilin saldo kasvaa ja kasvaa.
Harmittaa ettei enää ole käteistä, koska ei voi pitää rahaa purkissa. Lapsena oli kivaa katsella kun purkki täyttyi rahasta. Ja halusin nimenomaan lasipurkin enkä säästöpossua.
Kyllähän käteistä on, suurin osa maapallon väestä käyttää käteistä.
Mitäs säästäjät sanovat inflaatiosta?
Vierailija kirjoitti:
Minä taas harrastan tulojeni kasvattamista. Paljon fiksumpaa kuin rahan tuhlaaminen.
Riippuu tietysti mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. Minä saan nimenomaan säästämisestä hyvän olon ja mielen. Kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ihmiset osaa enää säästää. Talousasioita pitäisi opettaa ihan ala-asteelta. Moni tuntee ihan fyysistä kipua, jos pitää pidättäytyä ostamasta jotain ns. kivaa.
Suomessa jaetaan tukea ihan liikaa, eikä opeteta ihmisiä itse selviytymään arjesta. Toki on niitä velkaantuneita joita pitäisi auttaa. Esim. lapsiperheitä osin.
Mutta on viisaampaa "opettaa kalastamaan kuin antaa kalaa".
Me työssäkäyvät maksamme näiden ylivelkaantuneidenkin elämän.Oletko ajatellut, etteivät kaikki edes halua säästää? Elämä on lyhyt ja sitä on turha kituuttaa jossain kylmässä torpassa vanhentunutta leipää järsien. Tuskinpa se tilillä makaava miljoona euroa haudassa paljon ilahduttaa.
En tietenkään tarkoita, että pitäisi ylivelkaantua ja törsätä, mutta kyllä minä ainakin haluan elää hyvää elämää enkä pihistellä joka asiasta.
Kunhan ei sitten ole katkera sille säästäjälle niin ihan ok.
Ärsyttävää jos hajoaa vaikka pesukone hetkessä eläjän kanssa samaan aikaan. Kauhea naljailu kun itse ostaa pesukoneen säästöistä ja se toinen joutuu ottamaan osarilla. Syytön säästeliäs siihen hetkessä elämiseen on.Miksi puhut pesukoneen osteluistasi? Sehän on pikkujuttu.
Pesukoneen ostaminen ei todellakaan ole pikkujuttu. Puhun nyt niistä pienituloisista ihmisistä, jotka eivät ovat juuri sillä rajalla, että yhteiskunta ei anna heille mitään tukea. En käytä alkoholia enkä polta ja muutenkin elän säästäväisesti. Ajatus pesukoneen hajoamisesta...apua! Tämä kerrostalo on talvella kylmä ja kylpyhuone on tosi viileä. Jos pitäisi pestä vaatteet käsin ja vääntää niistä vesi, niiden kuivuminen kestäisi varmaan vuorokausia. Jos TV hajoaa, elämä muuttuu ankeammaksi. Uuden hinta, kuljetusmaksu, asennus ja vanhan vieminen pois. Kaikki maksaa.
Köyhät ei säästä säästämisen ilosta vaan pakosta. Keskimääräisesti tienaava voi ostaa pesukoneen ilman säästämistä.
Tämä! Itse vähän tienaavana en todellakaan pystyisi tuosta noin vaan palkastani ostamaan pesukonetta ilman, että talouteni menisi sekaisin. Siksi joudun joka kuukausi laittamaan rahaa sivuun pahan päivän varalle.
Myös julkisen liikenteen vuosikorttia varten joudun säästämään. En pystyisi sitäkään maksamaan palkastani tuosta noin vaan.
Nyt jos joku miettii miksi olen "jämähtänyt" huonosti palkattuun työhön, niin kaikilla meillä ei ole päätä opiskeluun. Esimerkiksi matematiikan numeroni on aina ollut 4 tai 5. Osaan matematiikasta vain tyyliin kertotaulun. Ja keskittymisen kanssa on ongelmia.
Mutta tämä on minun osani. Yritän elää järkevästi ja laittaa rahaa sivuun mahdollisuuksien mukaan. Valitettava fakta on se, että vanhuuteni tulee olemaan köyhä. Ja se pelottaa todella paljon.
Älkää arvostelko meitä vähävaraisia. Emme me ole mitään "b-luokkaa" joka vain makaa kotona. Meistä moni käy huonosti palkatussa työssä ja yrittää elää omaa arkeaan ja maksamme veromme. Olemme yhtälailla osa yhteiskuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se että ostat jotain halvemmalla kuin joku toinen ole säästämistä. Se on yhä edelleen kuluttamista, vaikka kulutatkin vähemmän kuin joku toinen.
Mä olen törmännyt ihmisiin jotka harrastavat kirppiksillä kiertelyä ja ostelevat kaikkea mahdollista mitä luulevat tarvitsevansa, koska säästöähän se on, kun halvalla saa.
Niin totaalisen vääristynyttä ajattelua.
Säästöä on se, että jättää ostamatta!!
Itselläni on säästäväinen elämäntapa. En säästä vain itselleni vaan myös köyhille läheisilleni. Muutamia esimerkkejä: hiukseni on leikattu polkkatukaksi ja ne ovat oman väriset. Säästän pesuaineissa. Leivon viikonlopuksi kuivakakkuja. Keräilen pulloja ja kävelen joskus pitkiäkin matkoja. Korjaan vaatteita ja käytän kaikki loppuun. Tunnen tyytyväisyyttä, kun on rahaa äkilliseen yllätysmenoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se että ostat jotain halvemmalla kuin joku toinen ole säästämistä. Se on yhä edelleen kuluttamista, vaikka kulutatkin vähemmän kuin joku toinen.
Mä olen törmännyt ihmisiin jotka harrastavat kirppiksillä kiertelyä ja ostelevat kaikkea mahdollista mitä luulevat tarvitsevansa, koska säästöähän se on, kun halvalla saa.
Niin totaalisen vääristynyttä ajattelua.
Säästöä on se, että jättää ostamatta!!
Minä ajattelin säästää tammikuun palkan. En siis meinaa ostaa mitään koko kuukaudessa.
Kannatti siirtää välttämätöntä hankintaa ale-myyntiin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuntuuhan se kivalta kun löytää jotain halvalla, mutta paljon mieluummin olisin siinä tilanteessa, että voisin ostaa mitä haluan silloin kun haluan eikä aina tarvitsisi miettiä ja vaivata päätään miten säästäisin muutaman euron.
On. Saan tyydytystä, kun tilin saldo kasvaa joka kuukausi. Ostan asioita vain silloin, kun oikeasti tarvitsen, esim. uudet lenkkarit vasta sitten, kun ovat todella kuluneet. Omistan vain tarvittavan määrän vaatteita. Ruokakaupasta ostan viikon ruuat kerralla vertailemalla tietysti kilohintoja, eikä ruokahävikkiäkään tule.
Minulla on kyllä mielessä aina joku kohde, jota varten säästän. Se motivoi lisää. Sen lisäksi, että saan tyytyväisyyden tunnetta säästämisestä, voin käyttää säästämääni rahaa minulle tärkeisiin asioihin.