Lue keskustelun säännöt.
Intohimona säästäminen. Onko muita?
01.01.2022 |
Nautin siitä, että saan hankittua saman asian, palvelun tai tuotteen halvemmalla kuin joku muu käyttämällä nokkeluutta, ideointikykyä ja sopivasti vaivaa.
On kiva tunne, kun saa syötyä itse tehtyä ja terveellistä ruokaa esim. Itse keräämistä marjoista ja kotimaisista juureksista. Paikkaan ja parsin tarvittaessa vaatteitani yms. Värjään itse hiukseni ja kulmani yms.
Ilmastonmuutoskin suosii säästämistä monessa asioissa.
Yhden sijoitusasunnon olen jo saanut hankittua. Vuokrasin sen läheiselleni. Nyt tavoitteena on pitempi junamatka etelään, kunhan korona helpottaa.
Onko muita, jotka nauttivat tästä säästämisen palapelistä?
Kommentit (71)
Tykkään säästää mutta en noin kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse säästän siinä, että mm. leivon leivät ja pullat itse. Joulutortut maksoivat kaupassa jopa euron kappale. Kun teki itse valmistaikinasta ja omasta hillosta, kappalehinta oli noin kymmenesosa.
Joo, itse katson kaupassa esim. aina kilo- ja litrahinnan. Kyllä ihmisiä jymäytetään näissä rasia- ja pakettihinnoissa.
En ole viitseliään säästäväinen vaan laiskan säästäväinen. Lykkään ostoksia, en käytä aikaa tutkiakseni tuotteita ennen kuin on ihan pakko ostaa jotain. Toimiva strategia on tämäkin. Ruokaostokset tulee kotiin ja muuten en selaa mitään kauppoja ja etsi ostettavaa.
Lasken rahallisen arvon omalle ajalleni. Ansaitsen keskimääräistä paremmin. Jos vain rahansäästö on mielessä, kannattaisi tehdä enemmän töitä. Niitä minun alallani olisi helppo tehdä keikkana oman työn ohessa ja se olisi tuottoisampaa kuin sukan parsiminen.
Kyllä. Nautin keksiä viikon ruokalastaa ja miettiä miten saan kaikki ruuat ja jämät käytettyä niin ettei tule hävikkiä.
En ikinä heitä käyttökelpoista tavaraa roskiin.
Toisaalta minussa on myös se esteetikon puoli. En minä esimerkiksi käytä rumia vaatteita sen takia että ne ovat käyttökelpoisia. Keksin niille vain uuden käyttötarkoituksen. Rakastan selkeää sisustusta ja vähää tavaramäärää. Olenkin jo jonkin vuoden ajan ollut matkalla suhteellisen minimalistista kotia. Tämä aiheuttaa sen että nautin myös siitä että saan kulutettua vanhat rumat lakanat puhki ja siirtämään ne siivous- ja autonpesuräteiksi.
Ostan erittäin harvoin mitään uutta mutta kun ostan niin hinnalla ei väliä. Kunhan on laadukasta, kestävää ja kaunista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahaa kyllä säästyy, mutta ei se mikään nautinto minulle ole, kun sitä nyt vaan säästyy. En jaksaisi alkaa säästämällä säästää. Ostan mitä tarvitsen, mutta en kuitenkaan ole mikään tuhlaaja.
Joo mulla tulee myös sellainen ähäkutti, voitinpas järjestelmän -fiilis kun löydän tarvitsemastani tuotteesta jonkun hyvän tarjouksen, pystyn käyttämään kuponkiedun tai vastaavaa.
Yleensä kilpailutan kaikki ostokseni, ihan vaikkapa terveyssiteistä lähtien (joissa kyllä suosin tiettyä kotimaista merkkiä sen sijaan että valitsisin aina halvimman vaihtoehdon).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin aikoinaan säästämisestä. Nyt nautin säästöjen käyttämisestä.
Käytän mielelläni varsinkin pienyrittäjien palveluja ja minua ilahduttaa niin saatu palvelu kuin yrittäjän ilo asiakkaastakin.
Sama juttu paitsi lopetin värjäämiseen jo 10 vuotta sitten.
Kiva huomata että on rahaa ettei tarvitse velaksi ostaa mitään.
Lapsille annoin rahana joululahjat, ei tarvitse väkisin shoppailla kaupoissa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ihmiset osaa enää säästää. Talousasioita pitäisi opettaa ihan ala-asteelta. Moni tuntee ihan fyysistä kipua, jos pitää pidättäytyä ostamasta jotain ns. kivaa.
Suomessa jaetaan tukea ihan liikaa, eikä opeteta ihmisiä itse selviytymään arjesta. Toki on niitä velkaantuneita joita pitäisi auttaa. Esim. lapsiperheitä osin.
Mutta on viisaampaa "opettaa kalastamaan kuin antaa kalaa".
Me työssäkäyvät maksamme näiden ylivelkaantuneidenkin elämän.
Täällä. Ihan noin intohimoinen en ole. Mutta saan suurta tyydytystä kun pankkitilin saldo kasvaa ja kasvaa.
Harmittaa ettei enää ole käteistä, koska ei voi pitää rahaa purkissa. Lapsena oli kivaa katsella kun purkki täyttyi rahasta. Ja halusin nimenomaan lasipurkin enkä säästöpossua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo mulla tulee myös sellainen ähäkutti, voitinpas järjestelmän -fiilis kun löydän tarvitsemastani tuotteesta jonkun hyvän tarjouksen, pystyn käyttämään kuponkiedun tai vastaavaa.
Yleensä kilpailutan kaikki ostokseni, ihan vaikkapa terveyssiteistä lähtien (joissa kyllä suosin tiettyä kotimaista merkkiä sen sijaan että valitsisin aina halvimman vaihtoehdon).
Ihan samoja ajatuksia itselläkin. Laadusta ei useinkaan tarvitse tinkiä, vaikka saa halvemmalla, jopa päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Joo mulla tulee myös sellainen ähäkutti, voitinpas järjestelmän -fiilis kun löydän tarvitsemastani tuotteesta jonkun hyvän tarjouksen, pystyn käyttämään kuponkiedun tai vastaavaa.
Yleensä kilpailutan kaikki ostokseni, ihan vaikkapa terveyssiteistä lähtien (joissa kyllä suosin tiettyä kotimaista merkkiä sen sijaan että valitsisin aina halvimman vaihtoehdon).
Miten tämä käytännössä tapahtuu? Terveyssiteiden kilpailutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse säästän siinä, että mm. leivon leivät ja pullat itse. Joulutortut maksoivat kaupassa jopa euron kappale. Kun teki itse valmistaikinasta ja omasta hillosta, kappalehinta oli noin kymmenesosa.
Vielä enemmän säästää kun jättää moiset moskat syömättä kokonaan.
Ylivelkaantuneita on nyt noin 500 000. Joukossa on niitä, jotka ovat ilman omaa syytään velkaantuneet. Mutta suurin osa on sellaisia, jotka eivät osaa tai viitsi elää tulojen mukaan.
Käytän rahaa harkiten mutta en saa säästämisestä orkkuja kuten ap.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ihmiset osaa enää säästää. Talousasioita pitäisi opettaa ihan ala-asteelta. Moni tuntee ihan fyysistä kipua, jos pitää pidättäytyä ostamasta jotain ns. kivaa.
Suomessa jaetaan tukea ihan liikaa, eikä opeteta ihmisiä itse selviytymään arjesta. Toki on niitä velkaantuneita joita pitäisi auttaa. Esim. lapsiperheitä osin.
Mutta on viisaampaa "opettaa kalastamaan kuin antaa kalaa".
Me työssäkäyvät maksamme näiden ylivelkaantuneidenkin elämän.
Oletko ajatellut, etteivät kaikki edes halua säästää? Elämä on lyhyt ja sitä on turha kituuttaa jossain kylmässä torpassa vanhentunutta leipää järsien. Tuskinpa se tilillä makaava miljoona euroa haudassa paljon ilahduttaa.
En tietenkään tarkoita, että pitäisi ylivelkaantua ja törsätä, mutta kyllä minä ainakin haluan elää hyvää elämää enkä pihistellä joka asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ihmiset osaa enää säästää. Talousasioita pitäisi opettaa ihan ala-asteelta. Moni tuntee ihan fyysistä kipua, jos pitää pidättäytyä ostamasta jotain ns. kivaa.
Suomessa jaetaan tukea ihan liikaa, eikä opeteta ihmisiä itse selviytymään arjesta. Toki on niitä velkaantuneita joita pitäisi auttaa. Esim. lapsiperheitä osin.
Mutta on viisaampaa "opettaa kalastamaan kuin antaa kalaa".
Me työssäkäyvät maksamme näiden ylivelkaantuneidenkin elämän.Oletko ajatellut, etteivät kaikki edes halua säästää? Elämä on lyhyt ja sitä on turha kituuttaa jossain kylmässä torpassa vanhentunutta leipää järsien. Tuskinpa se tilillä makaava miljoona euroa haudassa paljon ilahduttaa.
En tietenkään tarkoita, että pitäisi ylivelkaantua ja törsätä, mutta kyllä minä ainakin haluan elää hyvää elämää enkä pihistellä joka asiasta.
Kunhan ei sitten ole katkera sille säästäjälle niin ihan ok.
Ärsyttävää jos hajoaa vaikka pesukone hetkessä eläjän kanssa samaan aikaan. Kauhea naljailu kun itse ostaa pesukoneen säästöistä ja se toinen joutuu ottamaan osarilla. Syytön säästeliäs siihen hetkessä elämiseen on.
Kiinnostava ketju. Elän itse säästeliäästi mutta myös kärsin siitä ajoittain. Pitäisi löytää balanssi tähän asiaan. Toki on tyydyttävää kun löytää jonkin tuotteen huomattavasti halvemmalla, sen säästyneen rahan voi sitten käyttää johonkin muuhun itselle ja perheelle tärkeään.
Ei.