Onko kukaan mies koskaan "vienyt" sua toiselta mieheltä?

No itseasiassa kyllä =) Tai mies ja mies, poikahan tuo oli. Seurustelin 17-vuotiaana yhden pojan kanssa ja erittäin hyvä miespuolinen ystäväni päätti sitten kertoa ihastuneensa minuun. Pienen harkinnan jälkeen poikkis vaihtui toiseen..Itseasiassa tämäkään suhde ei sitten kestänyt muutamaa kuukautta pidempään, mutta nyt olen naimisissa tuon kakkospojan veljen kanssa..ollut jo pitkään.

Tuo ensimmäinen poika ei ole ollut kuvioissa sen koommin, mutta mieheni veljen kanssa olemme hyviä ystäviä edelleen. Ja mieheni kanssa siis onnellisesti naimisissa jo pitkään.

Anopilleni kyllä nostan hattua, että kavutessani ensimmäistä kertaa toisen veljeksen makuuhuoneesta, ei ilmekään hänellä värähtänyt. Nyt myöhemmin on kyllä maininnut, että hurjaa tuntui olevan, mutta niinhän nuorilla aina..=)

Voi niitä aikoja. Ja tuo nyt kirjoitettuna näyttää paljon pahemmalta kuin todellisuudessa olikaan..Älkää ruoskiko! =)

On. En selitellyt kenellekään mitään, koska eron syy on mun mielestä yksityisasia.

Nykyinen aviomieheni. :) Ei siitä mitään morkkista tullut, minkä takia tulisi? Ei sydäntään voi hiljentää...

Tavallaan on. Deittailin erästä kotiseutuni poikaa, joka oli oikea vanhempieni unelmavävy. Mutta sitten kesken deittailuvaiheen (joka ei ehtinyt edetä varsinaiseksi seurusteluksi, koska en ollut varma haluanko seurustella sen tyypin kanssa) tapasin nykyisen mieheni, josta tiesin aivan välittömästi, että hänen kanssaan haluan viettää loppuelämäni. Lemppasin sitten sen edellisen miehen pidettyäni häntä ensin muutaman viikon ikään kuin varalla, että ehdin huomata, että uusi mies on varmasti minusta kiinnostunut. Tästä viimeisestä osiosta en ole erityisen ylpeä vaikka en siinä vaiheessa varsinaisesti seurustellut kummankaan kanssa vaan tapailin heitä molempia.

Kyllä, nykyinen avomies.
Tuli kuvioihin työkaverina kun olin seurustellut 6v exän kanssa ja flirttailu työpaikalla johti rakkauteen.

On. Mieheni nappasi minut lennosta ja olen siitä ikuisesti kiitollinen (vaikka silloin tunsinkin morkkista...)

Ei. Mä oon uskollista sorttia.

On mutta ei tullut morkkista, sillä mies jonka kanssa olin tiesi, etten ollut kovin ihastunut tai suunnitellut yhteistä tulevaisuutta. Sitten mies, jota olin kauemman aikaa kaipaillut otti yhteyttä ja nyt meillä on perhe hänen kanssaan. Ensin siis ajattelin olla ystävä vain tämän nyksäni kanssa, mutta oikeastaan kävi niin, että eksä hermostui ja pelasi itsensä ulos tilanteesta. Ei uskonut, että olimme vain ystäviä, vaikka alkuun tosiaan olimme (siihen aikaan inhosin seksiä, joten sänkyyn en mennyt tosiaankaan). 

Kerran tuli vastaan kaikin puolin täydellinen mies, mutta annoin pakit, koska olin jo suhteessa toisen kanssa.

Lennosta vaihtajat: miltä teistä tuntuisi, jos miehenne heittäisi teidät yhtäkkiä pihalle ja ilmoittaisi löytäneensä paremman? Ja miten paljon parempi sen toisen pitää olla, että haluatte vaihtaa?

On, entisessä poikaystävässäni ei ollut mitään vikaa ja meillä meni ihan hyvin. Rakastuin kuitenkin opiskelijakaveriini, jonka kanssa kemiat ja arvomaailmat kohtasivat paremmin. Tuntui todella pahalta tuon exäni puolesta ja kamppailinkin kauan tunteitani vastaan, mutta lopulta oli myönnettävä itselle totuus. Nykyään tuo opiskelijakaverini on avomieheni ja edelleen tuntuu, että hän on "se oikea". Vaikeita tilanteita, niistä on mahdoton päästä ulos ilman että jotakin sattuu. Ei ollut järkeä huijata itseään ja olla onneton.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 19:55"]Kerran tuli vastaan kaikin puolin täydellinen mies, mutta annoin pakit, koska olin jo suhteessa toisen kanssa.

Lennosta vaihtajat: miltä teistä tuntuisi, jos miehenne heittäisi teidät yhtäkkiä pihalle ja ilmoittaisi löytäneensä paremman? Ja miten paljon parempi sen toisen pitää olla, että haluatte vaihtaa?
[/quote]

Edellinen mies jätti minut toisen naisen takia. Meillä meni itellä vähän huonommin. Aluksi olin katkera, mutta ei toisen tunteita taikka sydäntö voi omistaa. Ex on nyt onnellisesti naimisissa ja tuleva isä. Hyvältähän se hänen puolestaan tuntuu. Rakastin häntä tarpeeksi, että pystyin olemaan onnellinen hänen puolestaan

Kerran pari miestä vei minut pois miehen luota akuuttipsykiatrian osastolle lepäämään.

Bipolaarinen häiriöni sai käymään hieman ylikierroksilla.

Olen vaihtanut, enkä katunut päivääkään. Ex tiesi etten yhteistä tulevaisuutta halua, oli enemmänkin sellaista hauskan pitoa. Nykyiseen kun törmäsin, se oli menoa. Jätin exän maanantaina ja seuraavan viikon sunnuntaina muutin nykyisen luo. Siitä on nyt 8 vuotta ja edelleen sama osoite :)

Miksi ihmeessä näitä lennosta-vaihtoja alapeukutetaan? Jos mieheni ei olisi tullut ja napannut minua niin määrätietoisesti, niin olisin varmaan mennyt naimisiin aivan väärän miehen kanssa, enkä varmasti olisi näin onnellinen. Exänikin on nykyisin tahollaan naimisissa itselleen paljon "sopivamman" naisen kanssa. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 20:07"]

Edellinen mies jätti minut toisen naisen takia. Meillä meni itellä vähän huonommin. Aluksi olin katkera, mutta ei toisen tunteita taikka sydäntö voi omistaa. Ex on nyt onnellisesti naimisissa ja tuleva isä. Hyvältähän se hänen puolestaan tuntuu. Rakastin häntä tarpeeksi, että pystyin olemaan onnellinen hänen puolestaan

[/quote]

Jos teillä meni "vähän" huonosti, suhteenne olisi ollut korjattavissa. Jos suhde taas oli täysin rikkinäinen, teidän olisi pitänyt erota. Minusta exäsi teki törkeästi. Onko mielestäsi hyväksyttävää roikkua "ihan ok" suhteissa ja metsästää Sitä Oikeaa tai ainakin Sitä Vähän Parempaa, vaikka kotona odottaa puoliso, jolla on yhteinen tulevaisuus mielessä?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 20:15"]

Miksi ihmeessä näitä lennosta-vaihtoja alapeukutetaan? Jos mieheni ei olisi tullut ja napannut minua niin määrätietoisesti, niin olisin varmaan mennyt naimisiin aivan väärän miehen kanssa, enkä varmasti olisi näin onnellinen. Exänikin on nykyisin tahollaan naimisissa itselleen paljon "sopivamman" naisen kanssa. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

[/quote]

Jos miehesi ei olisi sattunut tulemaan vastaan olisit siis vieläkin yhdessä väärän exäsi kanssa? Ja vielä naimisissa hänen kanssaan? Et vissiin osaa elää yksin?

Voi luoja mitä p*skaa. Ei sua kyllä aikuiseksi voi kutsua. Henkinen kehitys on jäänyt sinne about ala-asteen tasolle?

18v sitten, tuo nykyinen aviomieheni. Silloin sain kuulla sukulaisiltaan, että "ei tule kestämään", "sano mun sanoneen, että palaat takaisin X:n kanssa" ja muuta paskaa.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 20:43"]

Miten lennosta vaihtaminen on huonompi kuin se, että ensin jätän ja jään yksin?

[/quote]

Et kai sinä tosissasi tätä kysy? Siksi tietysti koska lennosta jätetylle on todella nöyryyttävää saada tietää että jätettiin koska "parempi" löytyi. Se on todella loukkaavaa. Hellempää on kertoa ettei rakasta enää ja haluaa erota.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2015 klo 09:10"]

18v sitten, tuo nykyinen aviomieheni. Silloin sain kuulla sukulaisilta,  että "ei tule kestämään", "sano mun sanoneen, että palaat takaisin X:n kanssa" ja muuta paskaa.

[/quote] Jatkan, että X:n kanssa olin 12v ja 1 lapsi.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 21:10"]

Minä varmaankin vaihdoin lennosta. Kerroin seurustelukumppanille (emme asuneet yhdessä) että olen ihastunut toiseen, ja lopetan siksi suhteen. Pian sen jälkeen tunnustin ihastukselleni tunteeni.

Haluaisin kuulla tämän ketjun paheksujilta, mikä olisi ollut moraalisesti oikea tapa toimia. Kertoa kumppanille, että olen muuten ihastunut toiseen, ja odotella, että hän jättää minut? Heittäytyä muuten vaan niin mahdottomaksi, ettei hän olisi voinut olla kanssani? Vai pitää loppuikä pystyssä kulissia, kun kerran olin seukkailemaan kerran ryhtynyt?

[/quote]

Anyone?

[/quote]

No kuule, ihan kertomalla kumppanille ennen kuin alkaa katselemaan ympärilleen että tämä juttu ei nyt ota tuulta alleen, erotaan. Sitten voisi sinkkuilla rauhassa ja etsiä sitä oikeaa tai parempaa tai what ever sitten etsitkään.

Kannattaa myös pohtia sitä että se parempi mies ei välttämättä alakaan kanssasi millekään jos saa tietää että sulla on jo huono varalla katsottuna.