Äänekkäästi syöminen, niin raivostuttavaa!
Mun mies syö niin että siitä kun saa ruoan haarukkaan, siigen kun se on nielaistu, kuuluu hirveä ääni koko ajan.
Puhallus, haaauhhh, rousk, mäisk, rousk, glumps. Ja juominen, hyyyyst, ryyysk, glumps.
En meinaa kestää enää. Ja hän syö kuitenkin ihan suu kiinni.
Kommentit (22)
Ensimerkki suhteen päättymisestä on kun toisen täysin normaali oleminen alkaa ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on misofonia. Mullakin on. Pahenee vain ajan myötä.
Taitaa olla ja on kyllä varmaan pahentunut.
En voi sietää esim. niitä videoita joissa ihmiset syö, aivan kauheaa kun lapsi joskus niitä näyttänyt.
Mulla ei oo noin paha misofonia, mutta purukumin syöminen suu auki, ristus sentään! Ja kun pyydän et laittais suun kiinni, ni väittää et syö suu kiinni o_O En pysty tajuamaan, eikä onneks usein tarvii sitä kuunnella.
Onko sulla ap muita Asperger-piirteitä? Tai diagnoosia? Ite oon menossa tutkimuksiin, ku niin monelta oon kuullu. Ja Asperger-juttuja tutkiessani törmäsin tähän misofoniaankin. Jollain on sitä ääniherkkyyttä ihan riesaksi asti, yksikin kertoi netissä et ihmetteli pitkään mikä vinkuu ja se oli joku televisiossa oleva kondensaattori! Ja eiku monen tonnin telkkaria ostamaan, ettei kuulu vinkunaa o_O
Esim monien lapset syövät kuin pienet siat. Ja vanhemmat eivät ole huomaavinaan. Milläs ne oppisi, jollei vanhemmat ystävällisesti opettaisi, jätetään sitten mieluimmin tulevan puolison hommaksi opettaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta.
Voi ollakin asperger-piirteitä. Mutta ei mua muiden perheenjäsenten syöminen häiritse.
Tuo mies syö oikeasti kovaäänisesti. Usein vetää henkeenkin kun pitää jotenkin vetää ilman kanssa suuhun se ruoka.
Samoin kun normaalisti juoma kaadetaan suuhun, hänen pitää se jotenkin imaista.
Mun vaimo alkoi avioliiton loppuvaiheessa ärsyyntyä siitä, kun töiden jälkeen söin nälkääni banaanin. Tokaisi 'älä mussuta sitä banaania niin äänekkäästi* Tajusin siitä että liitto veteli viimeisiään kun sjömisenikin veetutti jo toista.
Mun on välillä paettava ruokapyödän luota muualle, kun jotkut lapsen kaverit pitävät ihan kammottavia ääniä syödessään. Ja töissä lounaat on kidutusta yhden työkaverin kanssa, joka on aivan ihana ihminen muutoin, mutta nassuttaa ruokaansa todella vastenmielisesti.
Oikeasti 99 % noista kammoäänistä olisi vältettävissä, jos vain ihmiset osaisivat syödä suu kiinni!
Mä vihaan kun mies runkkaa sohvalla. Kuuluu kauheita litsutusääniä. Litsun lätsyn lötsis...
Vierailija kirjoitti:
Voi ollakin asperger-piirteitä. Mutta ei mua muiden perheenjäsenten syöminen häiritse.
Tuo mies syö oikeasti kovaäänisesti. Usein vetää henkeenkin kun pitää jotenkin vetää ilman kanssa suuhun se ruoka.
Onkohan meillä yhteinen mies? :)
Muakin raivostuttaa mässyttäminen. Kerran eräällä huoltoasemalla tuli ihan tappelu kun joku nuori ääliö mässytti aivan älyttömän kovaa. Aluksi menin ihan suoraan v*ttuilemaan sille ja se alkoi aukomaan päätään takaisin. Sitten jo kirjaimellisesti kuristin sitä kurkusta ja jostain tuli pari vartijaa mun kimppuun ja heitti mut ulos. Mulla oli jo muutenkin silloin todella huono päivä ja sen paviaanin takia sitten räjähdin. Enpä ole siinä huoltamolla enää sen jälkeen käynyt enkä onneksi edes asunut sillä paikkakunnalla.
Tämä keksitty misofonia alkaa olla aika yleistä. Se joka häiriintyy toisten syömisestä, hengittämisestä tai silmien räpsyttelystä on opetellut itselleen "sairauden", itse kutsun sitä vajaaälyisyydeksi.
Vierailija kirjoitti:
Muakin raivostuttaa mässyttäminen. Kerran eräällä huoltoasemalla tuli ihan tappelu kun joku nuori ääliö mässytti aivan älyttömän kovaa. Aluksi menin ihan suoraan v*ttuilemaan sille ja se alkoi aukomaan päätään takaisin. Sitten jo kirjaimellisesti kuristin sitä kurkusta ja jostain tuli pari vartijaa mun kimppuun ja heitti mut ulos. Mulla oli jo muutenkin silloin todella huono päivä ja sen paviaanin takia sitten räjähdin. Enpä ole siinä huoltamolla enää sen jälkeen käynyt enkä onneksi edes asunut sillä paikkakunnalla.
Hei, olet imbesilli ja hoidon tarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keksitty misofonia alkaa olla aika yleistä. Se joka häiriintyy toisten syömisestä, hengittämisestä tai silmien räpsyttelystä on opetellut itselleen "sairauden", itse kutsun sitä vajaaälyisyydeksi.
Joo toki, kaikki mitä sä et ole kokenut, on keksittyä. Mee vaan takaisin pumpuliin nukkumaan, täällä ei ole mitään nähtävää. ❤
Vierailija kirjoitti:
Samoin kun normaalisti juoma kaadetaan suuhun, hänen pitää se jotenkin imaista.
Haluatko niellä vatkaamani munatotin?
Isoveljenä minulla oli todella hauskaa aina kiusata siskoja syömällä äänekkäästi ja kommentoida tietämättömänä että: "mitä".
Kehräsin mömmömgrrrr mmmrrrrmmmrrr kun pidin suupalaa suussani. Mässäilin äänekkäästi lits läts lärpyti lärps ja hotkaisin päälle kolajuomaa klupsahdellen. Sitten pyysin anteeksi röyhyjä.
Usein herkullisimmat eväshetket tapahtuivat auton takapenkillä matkalla mökille tai mummolaan.
Söin aina siten että annoin rääppeiden jäädä suunpielille tai leukaan näyttävästi.
Joten näytin taatusti inhoittavalle sialle. Joskus saatoin muka nukahtaa ja kellahtaa mähmäinen naama siskojeni päälle.
Vanhemmilleni esitin aina tietämätöntä ja viatonta. Kehuin eväitä herkullisiksi ja siksi ehkä saatoin maiskutella liian äänekkäästi. Tietenkään äänet eivät kuuluneet etupenkeille niin hyvin.
Toisinaan teen vieläkin näitä äänitestejä perheeni jäsenille.
Vaimoni ärsyyntyy melkoisesti aika pienestä ja sekös minua huvittaa.
Pääni sisällä myöhähtelen myös julkisilla paikoilla syödessäni.
Ärsytän ihan tahallani viereisessä pöydässä syöviä.
Puolustaudun aina ja provosoin puolustautumisen toivossa.
Minusta on hyvä että kiusaaminen loppuu välittömästi ja jokaisella on oikeus syödä äänekkäästi.
Sellaisesta ei pitäisi syrjiä ketään tai käydä kiinni.
Ääniyliherkän kanssa asuminen on raivstuttavaa. Käytännössä lähes makdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Muakin raivostuttaa mässyttäminen. Kerran eräällä huoltoasemalla tuli ihan tappelu kun joku nuori ääliö mässytti aivan älyttömän kovaa. Aluksi menin ihan suoraan v*ttuilemaan sille ja se alkoi aukomaan päätään takaisin. Sitten jo kirjaimellisesti kuristin sitä kurkusta ja jostain tuli pari vartijaa mun kimppuun ja heitti mut ulos. Mulla oli jo muutenkin silloin todella huono päivä ja sen paviaanin takia sitten räjähdin. Enpä ole siinä huoltamolla enää sen jälkeen käynyt enkä onneksi edes asunut sillä paikkakunnalla.
Voi apua! Itse en kehtaa sanoa syömisäänistä muille kuin ihan läheisimmille ihmisille. Ajattelen niin, että tämä on minun ongelmani ja jos joku haluaa ravintolassa tai huoltoasemalla syödä kovaäänisesti niin syökööt, poistun mieluummin itse paikalta.
Lähteekö täältä ihan satunnaisesti viestejä pois?
Vastasin tuohon suhteen loppumis-juttuun että osuit valitettavasti oikeaan, ja nyt sitä ei enää ole. Vaikea kuvitella että siinä olisi ollut jotain väärää.
-ap
Järkyttävää!