Mies jättämässä, kun en ole löytänyt töitä
Avomieheni, pian 30 v., jonka kanssa olen asunut yhdessä nyt 1.5 vuotta (seurusteltu 4 vuotta) yhteisessä vuokra-asunnossa (vuokra 1000 euroa kuukaudessa, 500 euroa per naama) on lopettamassa suhteemme sen vuoksi, kun en ole löytänyt työtä. Olen ollut työttömänä 8 kk ja laittanut työhakemuksia ja käynyt firmoissa, mutta ei vain ole onnistanut. Aina vaan saan vastauksen, että "valitettavasti juuri tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun ja hakijoita oli 300". Minulla on kaksi tutkintoa ja työkokemusta eri aloilta (kaikki lyhytaikaisia, määräaikaisia sopimuksia, vakipaikkaa en ole saanut).
Hänen mielestään emme pääse elämässä eteenpäin, elämä polkee paikoillaan eikä tästä suhteesta tule mitään, kun minulla ei ole töitä. Hän haluaisi jossain kohtaa uudehkon 2000-luvun ok-talon ja ottaa siihen lainaa. Hän oli selvittänyt pankista laina-asioita ja pankista oltiin sanottu, että myös toisen osapuolen on oltava työssä (määräaikainen työsuhde riittää, kunhan on työ), jotta lainansaanti 2000-luvun taloon olisi mahdollista. Sillä ei ole kuulemma merkitystä vaikka sitten toinen jäisi työttömäksi, mutta lainanottohetkellä on oltava molempien töissä. Avomiehelläni on vakituinen työsuhde ja hyvä palkka, tienaa myös ulkomaankeikoillansa sekä säästössä rahaa, mutta yksin hänen olisi kuulemma mahdollista vain päästä kerrostalo-osakkeeseen, jos ei vuokralla halua asua.
Nyt minusta tuntuukin siltä, että olen vain hänen unelmiensa tiellä ja jarrutan hänen elämäänsä. Olen tähän asti maksanut kaikki puoliksi hänen kanssaan (vaikka olisin ollut työttömänäkin). Ostimme upouudet huonekalut rivitalokämppäämme ja ruoat kaupassa maksamme suunnilleen puoliksi. Ymmärrän kyllä, että ilman töitä ja palkkatuloa on hankalaa tehdä ja suunnitella yhtään mitään, mutta olen kyllä kovasti yrittänyt.
Hän ei kuulemma ala kaikkea sponsoroimaan ja hän on yksin maksanut nyt kahden kuukauden vuokran eli 1000 euroa. Senkin jälkeen vaikka hän maksaisi molempien vuokran, jää hänellä vielä hiukan reilu tonni kuussa elämiseen (puhumattakaan siitä, jos hän maksaisi vain oman osuutensa, hänelle jäisi 1700 euroa elämiseen) kun minulla jäisi vuokranmaksun jälkeen nelisensataa euroa. Iso ero siis. En oleta, että hän elättäisi minua enkä ole häneltä enkä keneltäkään koskaan rahaa pyytänyt edes, mutta olisin toivonut suopeampaa suhtautumista vaikeassa tilanteessa. Olen sanonut, että miksi piti niin kalliiseen kämppään muuttaa (neliöitä 72, kolmio, rakennettu pari vuotta sitten), kävimme useampaa kämppää katsomassa, mutta hänelle ei tahtonut oikein mikään kelvata ja sopivaa löytyä. Hänestä 500 euroa per naama ei ole paha, kun tietää ettei tarvitse missään homeisessa kämpässä asua ja menettää terveyttänsä.
Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia?
Kommentit (52)
En alkaisi ainakaan perhettä perustamaan tuollaisen miehen kanssa. Onneksi omani tuossa tilanteessa maksaisi elämämme ilman valittamisia ja jos rahasta olisi tiukkaa, muutettaisiin sellaiseen mihin meillä yhdessä olisi varaa. Et ole elämäntapatyötön, joten sinuna odottaisin mieheltä enemmän tukea. Yhteinen elämä, yhteiset haasteet ja ongelmat. Näin se menee hyvässä parisuhteessa.
Otsikossa kerrot, että mies on jättämässä sinut.
Tekstissä kirjoitat, että tunnet olevasi miehen unelmiensa tiellä, mutta et puhu mitään siitä, että hän olisi lähdössä.
Kumpi teistä siis oikeastaan haluaa erota? Vai molemmat?
Itsekin pelkään samaa... Pelkään että en saa edes opiskeltua itselleni hyvää ammattia sillä vain 10% hakijoista otetaan. Mitä sitten jos en koskaan saa vakitöitä tai saan vain todella matalapalkkaisen työn, jättääköhän mies minut sitten jos hän joutuisi sitoutumaan maksamaan jatkuvasti enemmän kaikesta kuin minä? Mies itse valmistuu todella hyväpalkkaiseen ammattiin ja hänellä on nyt jo paljon omaisuutta. Itselläni ei ole mitään.
mieti 1000 kertaa ennen kuin sitoudut tuohon mieheen esim. hankkimalla lapsen!!!
Jos muutaman kk:n työttömyys on hänelle jo tällainen megakriisi, niin entäs sitten lasten kanssa muutaman vuoden hoitovapaat, jotka ei todellakaan ole lomaa, vaan raskasta työtä ja sen lisäksi taloudellisesti kuormittavaa, kun tulot tippuvat. Entä jos tulee pidempää työttömyyttä, työkyvyttömyyttä, sairaseläke nuorena tms (nämä voivat tapahtua kaikille, vaikkei hänestä nyt siltä tunnukaan)? Entä jos teille jommalle kummalle tulee syöpä tai muu vakava sairaus... elämässä sattuu ja tapahtuu, miten miehesi kaltainen henkilö jaksaa elää näitä asioita ja pysyä luotettavana kumppanina rinnalla, se on avainkysymys, jota sinuna miettisin todella!
Työtä sinä löydät varmasti ja luultavasti myös paremman miehen.
Kamala tunteeton mies, eihän se sinun vikasi ole :(
Mä ymmärrän kyllä miestäkin. Hänellä on unelmia ja tulevaisuudensuunnitelmia, joista joutuisi sinun vuoksesi luopumaan. Tunnen useammankin ihmisen, joka on parisuhteen vuoksi luopunut haaveistaan ja ovat sitten myöhemmin katkeria ja syyttävät ainakin alitajuisesti puolisoitaan siitä, että nämä ovat olleet haaveiden esteenä. Ei sekään kivaa ole. Kummallekaan.
Mies on jättämässä sinut vai sinä olet jättämässä miehen?
ÖÖ me saimme lainaa 300 000€. Mieheni palkka on 8000€/kk ja minä odotin vauvaa ilman työpaikkaa. Vakuutena oli miheni (oikeasti arvottomat) osakkeet, jotka pankki noteerasi 10 000€ arvoiseksi. Näin kaksi vuotta sitten :) Tällä hetkellä myös minä töissä, mutta tuolloin työtön vauvaa odottava äiti...
Mies on fiksu. Ei kannata elättää työtöntä naista.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 10:59"]Mies on fiksu. Ei kannata elättää työtöntä naista.
[/quote]
Raha ratkaisee, mutta ei rakkaus? Sitten onkin yksinäinen vanhuus edessä kun ei ole enää sitä rakasta työtä...
Mistä tuo otsikon "mies on jättämässä" oikein tulee?
Mistä olet päätellyt hänen olevan jättämässä sinua, et ainakaan kirjoita pitkässä tekstissäsi mitään sen suuntaista. Sen sijaan siitä saa käsityksen että itse harkitset lähtöä ("olen hänen unelmiensa tiellä ja jarrutan hänen elämäänsä".)
Kyllä miehen pitäisi pystyä pitämään huolta naisestaan, varsinkin väliaikaisen työttömyyden vuoksi. Olisin itse jo kaukana!
Oisit ottanut tällaisen työttömän miehen, niin ei olisi tarvinnut huolehtia tuollaisista asioista. Kärsitte omasta hypergamiastanne, kun otatte aina vaan rahamiehiä ja muita menestyjiä.
Hän on sanonut, että suhteesta ei tule mitään, kun ei ole töitä ja että tilanne ei voi jatkua näin. Lisäksi hän on kirjoitellut netissä tyttöjen kanssa sähköpostiviestejä ja käynyt treffipalstalla eli en tiedä onko haku jo päällä...
Miten olet aiemmin pystynyt maksamaan puolet?
Kukaan ei halua lopettaa parisuhdetta siitä syystä, että toisella osapuolella ei ole työtä. Ne oikeat syyt ovat kyllä jossain syvemmällä.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2015 klo 11:09"]
Oisit ottanut tällaisen työttömän miehen, niin ei olisi tarvinnut huolehtia tuollaisista asioista. Kärsitte omasta hypergamiastanne, kun otatte aina vaan rahamiehiä ja muita menestyjiä.
[/quote]
Tai ihan vaan miehen, joka arvostaa parisuhdetta materiaa enemmän, ei tarvitse ola työtön
Minulla oli säästössä rahaa, kun olin pienestä tytöstä asti säästänyt. Niillä säästöillä nyt olen elänyt ja yhteiset huonekalumme yms. maksanut. Nekään säästöt ei loputtomiin kestä.
Komppaan edellistä, jätä se. Kyllä kumppania kuuluu tukea vaikeuksien tullen eikä omilla elintasovaatimuksilla lisätä niitä vaikeuksia. Itsekin tienaan paljon miestäni enemmän ja lisäksi miehellä on paljon vanhoja ulosottovelkoja ajalta ennen suhdettamme. Harmittaahan se joskus, että emme voi ostaa yhteistä, isompaa asuntoa ennen kuin mies on saanut velkansa maksettua. Nyt asumme minun omistamassa kaksiossa. Mutta ei tulisi mieleenkään jättää miestä sen takia, kun hän kuitenkin yrittää parhaansa ja lyhentää velkoja reipasta tahtia. Jos haluan meille jotain sellaista ylellisyyttä, mihin miehen tuloilla ei ole varaa, niin minun on se maksettava itse kokonaan. Tämä on ihan ok, koska päätös on minun. Ja tulevaisuudessa tulee varmasti tilanteita, joissa puntit tasaantuvat.